seurustelusta

mutta se, että on 18 ja paperilla täysi-ikäinen, ei tarkoita, että olisi kypsä avioliittoon. Se on ALAikäraja eikä todellakaan mikään suositus.

Mutta...itse teet ratkaisunne teette eikä seurustelua kannata muiden takia lopettaa (eikä aloittaa). Vanhempienne huolen ymmärtää siinä mielessä, että ei ole välttämättä kovin ruusuista alkaa heti kasvattamaan perhettä kun itsekin on vielä aika lapsi mitä 18-vuotias yleensä on.

Olen 26v. ja naimisis, kolme lasta tullu putkeen. Ei olis menty niin nuorena naimisiin mut oli "pakko", kävi vahinko.. Eli jos tosissaan siltä tuntuu ettei housut pysy jalois vaikka kaikkensa yrittää, niin kokemuksesta voin sanoa ettei sitä kovin hyvällä katsota jos lapsi ilmoittaa tulostaan ennen avioliittoa. Mutta mutta.. tunnetko olevas valmis ottaan vastaan lapsia mahd. vuoden välein, jo noin nuorena? Tiedän ettei kaikille tule niin tiuhaan lapsia mut hyvin monelle kyllä.. Ja tiedätkö, kuin raskasta on olla monen pienen vanhempi? Se on todella raskasta. Ihan sen takia, sinun parastasi ajatellen sun vanhenpasi toivoo, ettet niin nuorena menisi naimisiin. Ehkä heillä on itsellään kovia kokemuksia? mutta se on varmaa että sama mitä teet niin kyllä he sen hyväksyvät, he vain toivovat että et tekisi liian hätiköityä päätöstä niin isosta asiasta. Ja lapsenahan he sinua varmasti vielä pitävät, sen tajuaa sitte kun on itse viitisen vuotta vanhenpi, ettei sitä vielä ihan aikuinen siinä iäs ollutkaan..
Mun pikkusisko on 19v. ja menos pian naimisiin, hirvittää sen puolesta.. se ei tosiaankaan tajua mitä on tekemäs. Nimittäin aina ku oon lapsineni hänen seuras ja jos pyydän jotenki autteleen niin ei millään jaksais. Mitenhän sit ku joutuuki joka sekunti oleen niissä kiinni!? Oon hänelle kyllä kertonu millasta elämä pienten kans on, että pikku lenkki päiväs tai kaupassa käynti saattaa olla ainoa meno viikkoon.. Mut tietysti oon sanonu että ite saa valintansa tehdä, eihän se minun elämääni vaikuta. Ehkä tarvin joskus valtavasti itsekuria etten päästäisi suustani sanoja: "mä oon tainnut sua joskus varoitella.."
Mutta toivon sinulle kaikkea hyvää, mitä sitte päätätteki. Nuoren uskovaisen elämä on niin vaikeaa.. Rukoile Jumalaa että päätöksesi olisi oikea, yksin ei niitäkään tarvitse tehdä! :)

Eikö siellä opeteta kirjoittamaan.

Luota siihen, että meet just oikealla ajalla naimisiin. Jos olette epävarmoja naimisiin menosta, niin eihän sitä ole pakko mennä. Eihän seurustelu voi olla niin tiivistä ja pakkopullaista, että just pitäs häät ja naimisiinmeno olla tiedossa. Jos tuntuu, että ottaa taukoa seurusteluun, niin miksei sitä vaihtoehtoa käyttäis? Mutta sitten kun tietää, että tuossa se oikea on (sen kans viihtyy, tuntee olonsa kivaksi, on samalla aaltopituudella jne) ja tuota rakastan, ja tahdon sen kans naimisiin, niin miksei sitten vois suunnitellakin häitä ja yhteistä elämää? Miksi ei? Ihmiselämä on kuitenkin rajallinen.

Sinä olet pian 18 vuotias ja silloin olet aikuinen ainakain paperilla. Ja sinulla on oikeus päättää itse. Mutta vanhempien huolen ymmärrän kuitenkin. Olet vielä nuori.
Mutta on siinäkin omat vaaransa jos on yksin.
Sitä kun on kahdestaan, sitä on vahvempi kuin yksin.