Venla ja viiltely

Voi. Koska venla turruttaa tunteet. Minä olin ahdistusten hetkillä neuroottinen itseni raapija, venloja syödessäni raapiminen loppui kuin seinään. Mutta sitten ilmeni että ahdistustilojeni psyykkinen käsittely ei onnistunut minulta enää ilman lääkityksen avulla tapahtuvaa tunteiden turruttamista, venlojen syömisen lopetus toi ana vanhat psyykkiset ongelmat takaisin. Piti tehdä valinta. Aloitin tunteiden käsittelyn ilman lääkitystä, terapian avulla. Neuroottinen raapiminen on nyt taas poissa vaikka tunnistan raapimisen tuottaman mielihyvän. Pystyn olemaan raapimatta itseäni koska tiedän nyt mitä tunnen ja siksi pystyn myös käsittelemään tunteitani. Olen terapioimalla ns. siedättänyt itsestäni pois lamaanuttavan ahdistuksen ja sen laukaiseman raapimisen. Tähän tulokseen pääsee venloillakin, mutta minä menetin sillä lääkkeellä muitakin suuria tunteita, eikä se siksi sopinut. Mielestäni lääkärini olisi pitänyt huomata venlojen minulle aiheuttamat vakavat, persoonaani muuttavat, haitat aikaisemmin, mutta hyvä että edes jossain vaiheessa.

Venlat on ihmelääke. Eikä ole ollenkaan epätavallista että ihmiset haluavat olla tuntematta kaiken vievää ahdistusta, ei siinä ole mitään tuomittavaa. Mutta olisi suotavaa että lääkärit kertoisivat avoimesti venlojen haitoistakin, koska niistä on jo tutkittuakin tietoa. Haitatiedon antaminen olisi reilua potilaita kohtaan, ja käsittääkseni kuuluu lääkärin velvollisuuksiinkin. Juuri niihin velvollisuuksiin joista laistaminen on hoidossa tapahtuva virhe.