Itsepuolustus ja tappelu

Itsepuolustus ja tappelu on 2 eri asiaa. Itsepuolustustilanteessa koitat selviytyä mahdollisimman nopeasti ja vähin vammoin tilanteesta irti. Tappelussa puolustat mainetta ja kunniaa ja katsot, kumpi on taitavampi, sinä vai vastustaja. Tappelu voi olla myös kostotoimenpide, jossa siinäkin puolustat loukattua egoa.
Paras itsepuolustus on valppaus ja ennaltaehkäiseminen. Eli jos tietää jonku kaupungin osan vaaralliseksi tai grillin, ei mene sinne. Jos on ihan pakko mennä, menee kaveriporukalla, jos mahdollista. Tarkkailee myös ympäristöä, ja kävelee selkä suorassa, jos ei ole selkäongelmia. Eli itsevarmana, mutta ei kuitenkaan koita olla ns. kova jätkä.
Paras keino voittaa tappelu on yllätyksellisyys. Yllättää vastustajan täysin sellaisella keinolla, mitä se ei osaa odottaa. Yleensä yksinkertaiset ja suoraviivaiset tekniikat toimii, mutta joskus myös pieni akrobatia, riippuu, osaako vastustaja "lukea" sinua. Muistaa myös esittää vähän huonompaa aluksi, mitä on. Tai sitten esimerkiksi yksi hyväksi havaittu keino on, että on muka lyömässä kasvoihin, mutta potkaseekin alapotkun.
Mikään laji ei toimi 100% mutta 80% kyllä. Toisen satuttamiseen ei lajeja tarvita. Toimivin "paketti" on: 1. Kyynerpäälyönti ohimoon lähietäisyydeltä 2. Etu- ja takakäden suorat lyönnit 3. Etupotku mm. polveen ja sääreen, mutta myös sivupotku. Ja myös kirvespotkua leukaan 4. Sormilyönnit silmiin, kurkkuun, kainaloon 5. Tönäisy rintakehään nopeasti ja voimalla, yksi tapa on pumppulyönti, toinen pistoisku.
Koskaan ei myöskään kannata paljastaa vastapuolelle, mitä harrastaa. Ja täytyy olla myös väkivaltainen, mutta järkevä. Eli hallita sitä väkivaltaa, itselle tuottanut aikoinaan ongelmia, nykysin ei.
Kuntoillahan voi myös kotona ilman vastustajaa: Varjonyrkkeily, säkkitreeni ja lenkkeily/pyöräily