Miten löytää kumppani sairaana

Ongelma onkin löytää miehiä, jotka oikeesti jaksaa jäädä rinnalle kun elämä ei olekaan helppoa. Eikä suju kuin rasvattu valssi miehen mielen mukaan. Tai sairaus nostaa irvistävää päätään ja yhteiselon spontaanius ja naisen jaksaminen onkin hataraa. Moni jätkä luikkii karkuun silloin, kun kipeemmin apua tarvisi. Kun joutus jessaa toista, eikä omat menot ookkaan sillon etusijalla yms.

Ei se ole niin yksinkertaista naisillekaan, löytää sitä kumppania joka oikeesti on valmis myös tukemaan, kun ei ole pelkkää hymyä ja aurinkoa elämä.

Panoksi varmaan kelpaa, reikä kun reikä. Mutta kuka haluaa olla pelkkä panoreikä, kun tarvii rakkautta, elämän jakamista ja pysyvyyttä?

Nimenomaan sellaisia mulkunheiluttajia ja takinkääntäjiä ei kipeenä kaipaa....

Nicitönnä kirjoitti:

Ongelma onkin löytää miehiä, jotka oikeesti jaksaa jäädä rinnalle kun elämä ei olekaan helppoa. Eikä suju kuin rasvattu valssi miehen mielen mukaan. Tai sairaus nostaa irvistävää päätään ja yhteiselon spontaanius ja naisen jaksaminen onkin hataraa. Moni jätkä luikkii karkuun silloin, kun kipeemmin apua tarvisi. Kun joutus jessaa toista, eikä omat menot ookkaan sillon etusijalla yms.

Ei se ole niin yksinkertaista naisillekaan, löytää sitä kumppania joka oikeesti on valmis myös tukemaan, kun ei ole pelkkää hymyä ja aurinkoa elämä.

Panoksi varmaan kelpaa, reikä kun reikä. Mutta kuka haluaa olla pelkkä panoreikä, kun tarvii rakkautta, elämän jakamista ja pysyvyyttä?

Nimenomaan sellaisia mulkunheiluttajia ja takinkääntäjiä ei kipeenä kaipaa....

Lue lisää

Sairaalla nimenomaan tarviikin niitä kriteereitä olla, koska arki on muutenkin vaikeaa, niin ei ole enää ylimääräisiä voimia siihen, että toinen tekee siitä vieläkin vaikeampaa. Nämä "nainen saa aina miehen" -katkerot eivät tiedä mitään siitä mitä parisuhde vaatii, henkistä toiseen ja yhteiseloon panostamista. Se on ihan eri asia kuin "seurustelu", jossa joku äijä käy vaan välillä panemassa.

Nicitönnä kirjoitti:

Ongelma onkin löytää miehiä, jotka oikeesti jaksaa jäädä rinnalle kun elämä ei olekaan helppoa. Eikä suju kuin rasvattu valssi miehen mielen mukaan. Tai sairaus nostaa irvistävää päätään ja yhteiselon spontaanius ja naisen jaksaminen onkin hataraa. Moni jätkä luikkii karkuun silloin, kun kipeemmin apua tarvisi. Kun joutus jessaa toista, eikä omat menot ookkaan sillon etusijalla yms.

Ei se ole niin yksinkertaista naisillekaan, löytää sitä kumppania joka oikeesti on valmis myös tukemaan, kun ei ole pelkkää hymyä ja aurinkoa elämä.

Panoksi varmaan kelpaa, reikä kun reikä. Mutta kuka haluaa olla pelkkä panoreikä, kun tarvii rakkautta, elämän jakamista ja pysyvyyttä?

Nimenomaan sellaisia mulkunheiluttajia ja takinkääntäjiä ei kipeenä kaipaa....

Lue lisää

No sanohan sitten miksi naiset nimenomaan vaativat mieheltä täyttä terveyttä kelvatakseen parisuhteeseen? Jos sinun tavallasi ajatellaan, niin yhtälailla se jonkin asteista vammaa sairastava mieshän pitäisi herättää saman arvoiset mielenkiinnot parisuhteeseen kuin täysin terveetkin. Silti sairauksia potevien miesten on äärettömän vaikeaa pariutua. Eli mies kelpaa terveenä panoksi, mutta sairaana ei ole minkään arvoinen? Toisinsanoen yhä edelleenkään se miehen sisin ei ole se vetoavin seikka, vaan se ulkoinen terveys ja visuaalinen komeuden luoma kokemus.
Nyt itketään sitä miksi sairaan naisen on vaikea kumppania löytää, vaikka se ei sitä ole. Sitten valitat miesten suhtautumista asiaan, vaikka sairas mies on naiselle kuin magneetin vastakappale.
Kannattaisko arvostaa niiden miestenkin ajatusmaailmaa ennen kuin alkaa heiltä vaatimaan arvostusta omiin ongelmiin.

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Sairaalla nimenomaan tarviikin niitä kriteereitä olla, koska arki on muutenkin vaikeaa, niin ei ole enää ylimääräisiä voimia siihen, että toinen tekee siitä vieläkin vaikeampaa. Nämä "nainen saa aina miehen" -katkerot eivät tiedä mitään siitä mitä parisuhde vaatii, henkistä toiseen ja yhteiseloon panostamista. Se on ihan eri asia kuin "seurustelu", jossa joku äijä käy vaan välillä panemassa.

Lue lisää

Kyllä se näin on. Se vetää aika vakavaksi hetkittäin muutenkin elämän, kun ollaan tavallisen arjenkin keskellä kynnyskymyksissä miten tässä jaksaa ja selviää ns. perusasioista. Saati jos elämässä käy joku pyörimässä millon huvittaa ja millon ei huvita.

Semmosta henkistä rääkkiä enää siihen kaipaa. Niin sitä sitten helposti jääkin mielummin yksin, kun on enää kenenkään leikkikaluna.

Tasapaino ja vakaus edes ihmissuhteissa on toivottavaa, jos terveys on epävakaa.

niinniinmutta kirjoitti:

No sanohan sitten miksi naiset nimenomaan vaativat mieheltä täyttä terveyttä kelvatakseen parisuhteeseen? Jos sinun tavallasi ajatellaan, niin yhtälailla se jonkin asteista vammaa sairastava mieshän pitäisi herättää saman arvoiset mielenkiinnot parisuhteeseen kuin täysin terveetkin. Silti sairauksia potevien miesten on äärettömän vaikeaa pariutua. Eli mies kelpaa terveenä panoksi, mutta sairaana ei ole minkään arvoinen? Toisinsanoen yhä edelleenkään se miehen sisin ei ole se vetoavin seikka, vaan se ulkoinen terveys ja visuaalinen komeuden luoma kokemus.
Nyt itketään sitä miksi sairaan naisen on vaikea kumppania löytää, vaikka se ei sitä ole. Sitten valitat miesten suhtautumista asiaan, vaikka sairas mies on naiselle kuin magneetin vastakappale.
Kannattaisko arvostaa niiden miestenkin ajatusmaailmaa ennen kuin alkaa heiltä vaatimaan arvostusta omiin ongelmiin.

Lue lisää

Kuka sanoi, ettei sairaat miehet olisi kelvanneetkin? Aloittajakin hyväksyi "Itse voisin seurustella niin terveen kuin jostain fyysisestä sairaudesta tai masennuksesta tms kärsivän kanssa."

Toivomus olikin, että.. " Voisi olla helpompi, jos toinen jaksaisi fyysisesti vähän paremmin kuin itse, mutta en ole hakemassa ketään, joka hoitaisi asiat puolestani- selviän kyllä yksinkin."

Ei multakaan kukaan ole koskaan tainnut kysyä, että kuinka sairaita miehiä mulla on ollut. Paitsi Super-atm oletti, että ei ole ollut. kun en luetellut sairauksia.

Nicitönnä kirjoitti:

Kuka sanoi, ettei sairaat miehet olisi kelvanneetkin? Aloittajakin hyväksyi "Itse voisin seurustella niin terveen kuin jostain fyysisestä sairaudesta tai masennuksesta tms kärsivän kanssa."

Toivomus olikin, että.. " Voisi olla helpompi, jos toinen jaksaisi fyysisesti vähän paremmin kuin itse, mutta en ole hakemassa ketään, joka hoitaisi asiat puolestani- selviän kyllä yksinkin."

Ei multakaan kukaan ole koskaan tainnut kysyä, että kuinka sairaita miehiä mulla on ollut. Paitsi Super-atm oletti, että ei ole ollut. kun en luetellut sairauksia.

Lue lisää

Niin aloittajalle kelpaa. Näinhän se naisilla menee:
Nainen sairas=kelpaa osittain sairas mieskin mutta mieluiten terve.
Terve nainen=ei missään nimessä kelpaa sairas mies.
Sairas mies=ei kelpaa naisille kuin äärimmäisessä tilanteessa eli vaikeasti sairas nainen.
Terve mies=kelpaa vain valikoidusti naisille ja siitä huolimatta paljon fyysisesti ja henkisesti terveitä jää rannalle ruikuttamaan ilman suhdetta.

kerrosteoria kirjoitti:

Niin aloittajalle kelpaa. Näinhän se naisilla menee:
Nainen sairas=kelpaa osittain sairas mieskin mutta mieluiten terve.
Terve nainen=ei missään nimessä kelpaa sairas mies.
Sairas mies=ei kelpaa naisille kuin äärimmäisessä tilanteessa eli vaikeasti sairas nainen.
Terve mies=kelpaa vain valikoidusti naisille ja siitä huolimatta paljon fyysisesti ja henkisesti terveitä jää rannalle ruikuttamaan ilman suhdetta.

Lue lisää

Jaaha. En tunnista kaavaa. ☺️

Lasketaanko alkoholismi, maanisdepressiivisyys, skitsofrenia ja tic-oireet, paniikkihäiriö, jättiläiskasvu/kilpirauhas ongelmat, kolesteroli ongelmat, heikko näköisyys ilman laseja, hedelmättömyys, välilevytyrät ja reumatismi, atopia, psoriaasis, immunologinen jäkälä, virtsakivet sairauksiksi?

Tai yksisilmäisyys?

Semmosia löytynyt kumppaneilta.

Tiiä sitten mikä olis ollut oikeanlainen, että ois saanut ottaa mieheksi.

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Sairaalla nimenomaan tarviikin niitä kriteereitä olla, koska arki on muutenkin vaikeaa, niin ei ole enää ylimääräisiä voimia siihen, että toinen tekee siitä vieläkin vaikeampaa. Nämä "nainen saa aina miehen" -katkerot eivät tiedä mitään siitä mitä parisuhde vaatii, henkistä toiseen ja yhteiseloon panostamista. Se on ihan eri asia kuin "seurustelu", jossa joku äijä käy vaan välillä panemassa.

Lue lisää

"henkistä toiseen ja yhteiseloon panostamista."

Nicitönnä kirjoitti:

Jaaha. En tunnista kaavaa. ☺️

Lasketaanko alkoholismi, maanisdepressiivisyys, skitsofrenia ja tic-oireet, paniikkihäiriö, jättiläiskasvu/kilpirauhas ongelmat, kolesteroli ongelmat, heikko näköisyys ilman laseja, hedelmättömyys, välilevytyrät ja reumatismi, atopia, psoriaasis, immunologinen jäkälä, virtsakivet sairauksiksi?

Tai yksisilmäisyys?

Semmosia löytynyt kumppaneilta.

Tiiä sitten mikä olis ollut oikeanlainen, että ois saanut ottaa mieheksi.

Lue lisää

Väitän että miehillä ei ole ollut noita sairauksia, vaan ne ovat tulleet parisuhteen aikana sillä tiedän että tuollaiset on turnoff parisuhde markkinoilla.
Tutustuin kerran treffeillä helsinkiläiseen pyörätuolilla liikkuvaan alle kolmekymppiseen naiseen. On kaunis blondi mut ikänsä liikkunu pyörätuolilla. Hänellä oli nettitreffeillä kova suosio. Viestejä sai sadalta eri henkilöltä jne. Asuttiin eri paikkakunnilla, joten vain ystävystyttiin. Tässä hän löysi minut taannoin nettitreffeiltä taas ja ihmetteli miten ihmeessä mä olen vielä haku päällä ja kehuikin vielä "tuollainen komea ja tervekin mies"
Hämmästyi kun sanoin, että ei mulla ole minkäänlaista kysyntää. Joillekin olen liian pitkä joillekin liian lyhyt. Toisille olen hintelä vinkuheinä ja kukkakeppi ja toisille ylipainoinen äklötys. Joillekin on väärän väriset hiukset ja joillekin liian lyhyet. Toisille olen väärässä ammatissa ja harrastan vääriä asioita ja näitähän riittää.
Olen sopusuhtainen vartaloltani ja suht pitkä mies, eläkevirassa hommissa, velaton, täysin terve jne, mutta ilmeisen ruma. Kysyntä niin netissä kuin ulkomaailmoissa on pyöreä nolla, koska en omaa niitä tiettyjä naisiin vetoavia piirteitä. Tasoni onkin kehari/liikuntakyvyttömissä naisissa, koska he ovat ainoita jotka lähestyvät deiteillä. Sano miksi nämä naiset minua lähestyvät? Jos he olisivat terveitä he eivät kävisi edes kusella suuntaani. Puuttuuko näiltä naisilta oman arvon tunto, koska lähestyvät oksettavan näköistä miestä?
Näinollen on jopa käsittämätöntä ajatella, että liikuntakyvytön nainenkin on tavattoman kysytty ja tämä sanoikin minulle että "onhan noita tulijoita, mutta ei ole ollut kemiaa" ja sitten täysin terve mies ei herätä naisissa minkäänlaista mielenkiintoa. Kun terveenä miehenä ei ketään saa, niin tiedänpähän sen jos sairastuisin vakavasti riistäisin todennäköisesti itseltäni hengen, koska silloin yksinäisyys olisi täysin taattu, kun näin terveenäkin suhteen löytymisen mahdollisuus on ehkä promillen luokkaa.

valehtelet kirjoitti:

Väitän että miehillä ei ole ollut noita sairauksia, vaan ne ovat tulleet parisuhteen aikana sillä tiedän että tuollaiset on turnoff parisuhde markkinoilla.
Tutustuin kerran treffeillä helsinkiläiseen pyörätuolilla liikkuvaan alle kolmekymppiseen naiseen. On kaunis blondi mut ikänsä liikkunu pyörätuolilla. Hänellä oli nettitreffeillä kova suosio. Viestejä sai sadalta eri henkilöltä jne. Asuttiin eri paikkakunnilla, joten vain ystävystyttiin. Tässä hän löysi minut taannoin nettitreffeiltä taas ja ihmetteli miten ihmeessä mä olen vielä haku päällä ja kehuikin vielä "tuollainen komea ja tervekin mies"
Hämmästyi kun sanoin, että ei mulla ole minkäänlaista kysyntää. Joillekin olen liian pitkä joillekin liian lyhyt. Toisille olen hintelä vinkuheinä ja kukkakeppi ja toisille ylipainoinen äklötys. Joillekin on väärän väriset hiukset ja joillekin liian lyhyet. Toisille olen väärässä ammatissa ja harrastan vääriä asioita ja näitähän riittää.
Olen sopusuhtainen vartaloltani ja suht pitkä mies, eläkevirassa hommissa, velaton, täysin terve jne, mutta ilmeisen ruma. Kysyntä niin netissä kuin ulkomaailmoissa on pyöreä nolla, koska en omaa niitä tiettyjä naisiin vetoavia piirteitä. Tasoni onkin kehari/liikuntakyvyttömissä naisissa, koska he ovat ainoita jotka lähestyvät deiteillä. Sano miksi nämä naiset minua lähestyvät? Jos he olisivat terveitä he eivät kävisi edes kusella suuntaani. Puuttuuko näiltä naisilta oman arvon tunto, koska lähestyvät oksettavan näköistä miestä?
Näinollen on jopa käsittämätöntä ajatella, että liikuntakyvytön nainenkin on tavattoman kysytty ja tämä sanoikin minulle että "onhan noita tulijoita, mutta ei ole ollut kemiaa" ja sitten täysin terve mies ei herätä naisissa minkäänlaista mielenkiintoa. Kun terveenä miehenä ei ketään saa, niin tiedänpähän sen jos sairastuisin vakavasti riistäisin todennäköisesti itseltäni hengen, koska silloin yksinäisyys olisi täysin taattu, kun näin terveenäkin suhteen löytymisen mahdollisuus on ehkä promillen luokkaa.

Lue lisää

En valehtele. Miehet ei kukaan ole mainostaneet ko.sairauksiaan mitenkään äänern. Paitsi yksi kertoi välilevyvaivoistaan ja jäkälästä. Ylipäänsä mitä tiesi itsekään. Jättiläiskasvusta joka tulee kilpparista mulle kerrottiin pian.

Ne mitä on päällepäin jo itsekin nähnyt, ovat atopia, psoriasis, jättiläiskasvu, tic oireet/ pakko oireet sekä tuo toinen viallinen silmä, joka oli jätetty päähän. Mutta sillä ei näe. Vamman näki selvästi.

Psyykkiset oireet sairaudet miehet visusti salasi, mutta kyllähän ne julki tuluvat yhdessä ollessa. Osalla hetipian ja osalla vasta myöhemmin, suhteen vedellessä viimeisiä. Lipsahtaen.

Muut sisäiset sairaudet on kerrottu suhteen aikana, kun on tullut tunne että uskaltaa. Tai jotenkin oirehtii ja tietysti se herättää huomion. Reuma ei ole aktiivinen ja on hallittavissa, joten nivelvaurioita ei vielä tuolloin ollut. Miehillä se on harvinainen, mutta käsittääkseni äidiltä peritty tässä tapauksessa.

Virtsakivet vii tulla koska vaan ja tulikin. Välilevyt tuittaa usealle suomalaiselle ongelmia, ei mitenkään ihmeellistä.

Mä en noita muita asioita osaa karsastaa, kuin alkoholismia ja mielenterveysongelmia. Ne on yleensä sen verran elämää hallitsevia ja haittaavia. Toisin kun noi muut, hyvällä hoidolla ja ajoissa havaittuna.

Nicitönnä kirjoitti:

En valehtele. Miehet ei kukaan ole mainostaneet ko.sairauksiaan mitenkään äänern. Paitsi yksi kertoi välilevyvaivoistaan ja jäkälästä. Ylipäänsä mitä tiesi itsekään. Jättiläiskasvusta joka tulee kilpparista mulle kerrottiin pian.

Ne mitä on päällepäin jo itsekin nähnyt, ovat atopia, psoriasis, jättiläiskasvu, tic oireet/ pakko oireet sekä tuo toinen viallinen silmä, joka oli jätetty päähän. Mutta sillä ei näe. Vamman näki selvästi.

Psyykkiset oireet sairaudet miehet visusti salasi, mutta kyllähän ne julki tuluvat yhdessä ollessa. Osalla hetipian ja osalla vasta myöhemmin, suhteen vedellessä viimeisiä. Lipsahtaen.

Muut sisäiset sairaudet on kerrottu suhteen aikana, kun on tullut tunne että uskaltaa. Tai jotenkin oirehtii ja tietysti se herättää huomion. Reuma ei ole aktiivinen ja on hallittavissa, joten nivelvaurioita ei vielä tuolloin ollut. Miehillä se on harvinainen, mutta käsittääkseni äidiltä peritty tässä tapauksessa.

Virtsakivet vii tulla koska vaan ja tulikin. Välilevyt tuittaa usealle suomalaiselle ongelmia, ei mitenkään ihmeellistä.

Mä en noita muita asioita osaa karsastaa, kuin alkoholismia ja mielenterveysongelmia. Ne on yleensä sen verran elämää hallitsevia ja haittaavia. Toisin kun noi muut, hyvällä hoidolla ja ajoissa havaittuna.

Lue lisää

Niin ja uskon ongelman olevan asenne ulkomaailmaan, jos oot kovin äkäisen oloinen tai jotenkin hermo ihmiset karttaa.

Terveetkin ihmiset on yksin, mutta usein kai siksi ettei ole yritystä tarpeeksi tavalla tai toisell, luonne on jotenkin vaikea siinä määrin, että toinen kokisi olevansa tasavertainen tai suhteen mukavaksi. Onhan niitä syitä.

Ei sairaudet ole este, mutta ne voivat olla hidaste. Ja tokihan osa ihmisistä pitää kaikkia sairauksia taakkana ja osa suhteuttaa ne toimintakykyyn yms.

Ne voivat olla ajoittain varsin invalidisoivia, vaikkei pysyvästi vammauttsvia tai hallitsevia.

Haista sinä Välimerkitön tindereinesi pitkä pee äläkä sekaannu tähän keskusteluun.

Kopioikaa koko linkki III:sta myöden selaimeenne. Tää ei näköjään tajunnut että siinä lopussa kuuluu olla välilyönti.

Vielä vittumaisempaa on se, kun on joutunut toteamaan, ettei ikinä voi tulla vaikka diktaattoriksi tai maailman mahtavammaksi mieheksi, josta siis tosi pitkään eniten unelmoin. Ilman sairauttani, mulla olisi ollut muuten erinomaiset edellytykset pärjätä huipputasolla vaikka just siinä ammatissa tai jonain mahtavana miehenä. Suoranaista kohtalon ivaa sanan suurimmassa merkityksessä.

eituovielämitään kirjoitti:

Vielä vittumaisempaa on se, kun on joutunut toteamaan, ettei ikinä voi tulla vaikka diktaattoriksi tai maailman mahtavammaksi mieheksi, josta siis tosi pitkään eniten unelmoin. Ilman sairauttani, mulla olisi ollut muuten erinomaiset edellytykset pärjätä huipputasolla vaikka just siinä ammatissa tai jonain mahtavana miehenä. Suoranaista kohtalon ivaa sanan suurimmassa merkityksessä.

Lue lisää

Nää on henkilökohtaisia juttuja. Miten kukin ne kokee. Se on aivan eri asia, oletko ollut pyörätuolissa koko ikäsi ja tottunut siihen alusta saakka, vaiko sitä ennen jo päässyt kunnolla maistamaan, mihin susta on tai voisi olla. Ja sitten eräänä päivänä, yksi ainoa asia muuttaa kaiken lopullisesti. Se on kuin ikuista henkistä kidustusta kun joutuu yllättäen sivustakatsojaksi ja jokaisessa päässä pyörivässä lauseessa on vähintään yksi jos-sana.

Mikäli et oo nähny elokuvaa "Me Before You" tai lukenu sitä kirjaa, suosittelen, jos haluut ymmärtää mua paremmin. Itse pysyn samaistumaan tuon miespääosan hahmoon erittäin hyvin, vaikka monet häntä arvostelevatkin samaan sävyyn kuin sinä mua nyt. Ei mulla tietenkään yhtä paha tilanne oo kuin hänellä, hän on eräänlainen ääritapaus. Mutta saattaisin kuitenkin itse toimia samoin hänen asemassaan.

Kugelberg-Welanderin tauti? Saako udella, ei ole pakko vastata tietenkään, jos koet että kyselen liian arkaluontoisia tai henkilökohtaisia asioita sinulta, kaiken kansan edessä. Ymmärrän jos et halua kertoa enempää.

Mutta kysyn silti, että onko tuossa millainen ennuste liikuntakyvyn suhteen tai sinulla? Onko leikkauksia tarvinut tehdä? Olen kerran aiemmin kuullut kyseisestä taudista, mutta en ole koskaan ennen lukenut tarkemmin mitä se pitää sisällään, kun vasta nyt.

Ootko huomannut, että kun terveys ei ole itsestäänselvyys, että osaat arvostaa tiettyjä asioita ehkä enemmän sairastumisen myötä tai edetessä? Tuo tietynlainen elämästä kiitollisuus välittyy mulle sun kirjoituksista. Mikä on mukava huomata, ihan sun oman itsesi vuoksi. :)

Nicitönnä kirjoitti:

Kugelberg-Welanderin tauti? Saako udella, ei ole pakko vastata tietenkään, jos koet että kyselen liian arkaluontoisia tai henkilökohtaisia asioita sinulta, kaiken kansan edessä. Ymmärrän jos et halua kertoa enempää.

Mutta kysyn silti, että onko tuossa millainen ennuste liikuntakyvyn suhteen tai sinulla? Onko leikkauksia tarvinut tehdä? Olen kerran aiemmin kuullut kyseisestä taudista, mutta en ole koskaan ennen lukenut tarkemmin mitä se pitää sisällään, kun vasta nyt.

Ootko huomannut, että kun terveys ei ole itsestäänselvyys, että osaat arvostaa tiettyjä asioita ehkä enemmän sairastumisen myötä tai edetessä? Tuo tietynlainen elämästä kiitollisuus välittyy mulle sun kirjoituksista. Mikä on mukava huomata, ihan sun oman itsesi vuoksi. :)

Lue lisää

Tää meni multa ohi kun alkoi samaan aikaan tulla muitakin ilmoituksia tusinatolkulla. Tuo uusi ketjuni käsittelee varsin polttavaa puheenaihetta.

Ennuste on se, että lihasrappeuma etenee hitaasti mutta varmasti, eikä sille näillä näkymin muuta voi. Tärkeää on, että pysyy liikkeellä ja mm. kävelee mahdollisimman paljon ja muullakin tavoin harrastaa hyötyliikuntaa. Puhdasta lihastreeniä en enää henkisesti jaksa harrastaa, koska niin tehdessään joutuu jatkuvasti kohtaamaan kylmät tosiasiat, ja sitä paitsi, tuloksia ei lihasvoiman kasvun muodossa tunnu saavan juuri nimeksikään. Kaikenlainen treeni on siis oikeastaan pelkkää viivytystaistelua. Olen onnellisimmillani, kun ei tartte ajatellakaan koko asiaa. Tämä onnistuu siten, että kun lähtee liikkeelle, on siihen aina oltava jokin muu syy kuin silkka treeni.

En tiedä onko arvostuksen määrä lisääntynyt tiettyjen asioiden suhteen, mutta varmaankin on saanut uusia näkökulmia - sellaisia, joita tuskin muuten olisi voinut saada. Nää on kuitenkin vain spekulaatioita, kun ei voi tietää, miten asiat kokisi nyt jos sairautta ei olisi koskaan ollutkaan.

MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:

Tää meni multa ohi kun alkoi samaan aikaan tulla muitakin ilmoituksia tusinatolkulla. Tuo uusi ketjuni käsittelee varsin polttavaa puheenaihetta.

Ennuste on se, että lihasrappeuma etenee hitaasti mutta varmasti, eikä sille näillä näkymin muuta voi. Tärkeää on, että pysyy liikkeellä ja mm. kävelee mahdollisimman paljon ja muullakin tavoin harrastaa hyötyliikuntaa. Puhdasta lihastreeniä en enää henkisesti jaksa harrastaa, koska niin tehdessään joutuu jatkuvasti kohtaamaan kylmät tosiasiat, ja sitä paitsi, tuloksia ei lihasvoiman kasvun muodossa tunnu saavan juuri nimeksikään. Kaikenlainen treeni on siis oikeastaan pelkkää viivytystaistelua. Olen onnellisimmillani, kun ei tartte ajatellakaan koko asiaa. Tämä onnistuu siten, että kun lähtee liikkeelle, on siihen aina oltava jokin muu syy kuin silkka treeni.

En tiedä onko arvostuksen määrä lisääntynyt tiettyjen asioiden suhteen, mutta varmaankin on saanut uusia näkökulmia - sellaisia, joita tuskin muuten olisi voinut saada. Nää on kuitenkin vain spekulaatioita, kun ei voi tietää, miten asiat kokisi nyt jos sairautta ei olisi koskaan ollutkaan.

Lue lisää

No pessimismiin vajoaminen ainakin olisi terveyttä heikentävää, sinä et näytä siihen vajonneen. Tottahan tuo on, että voi vain spekuloida miten asiat olisi, jos ne olisi toisin. Ja jos olisi vaikka vertailukuvaa omakohtaisen terveyden elinkaarella. Mä en ainakaan muista mimmoista elämä oli ilman jotain kipuja. Aina jossain on kipuja.

Sinulle rutkasti tsemiä ja liikuntakykyä ylläpitäviä kilsoja. Näillä korteilla se on pelattava, mitkä jaettu on.

Nicitönnä kirjoitti:

No pessimismiin vajoaminen ainakin olisi terveyttä heikentävää, sinä et näytä siihen vajonneen. Tottahan tuo on, että voi vain spekuloida miten asiat olisi, jos ne olisi toisin. Ja jos olisi vaikka vertailukuvaa omakohtaisen terveyden elinkaarella. Mä en ainakaan muista mimmoista elämä oli ilman jotain kipuja. Aina jossain on kipuja.

Sinulle rutkasti tsemiä ja liikuntakykyä ylläpitäviä kilsoja. Näillä korteilla se on pelattava, mitkä jaettu on.

Lue lisää

Floppi on juuri nähty ja sökötetty on.

Eiköhän tuossakin ole se perus asetelma, että miehen pitää hyväksyä kaikki naisen vaatimukset ja elämäntapa muutokset, mutta kuten terveissäkin suhteissa miehen toiveita elämästä ei oteta kuuleviin korviin.
On ok ja hellyyttävää, jos mies jää kotiorjaksi ja hukkaa oman elämänsä omaishoitajan hommiin. Naiselle taas sanottaisiin vastaavissa tapauksissa, että "saisit terveenkin miehen mitä tuollaiseen elämään jäät neljän seinän sisälle"
Eniten mua ärsyttää tämä erilainen arvoasetelma, jossa sairasta miestä kyllä saa sortaa ja syrjiä, mutta nainen nähdään paljon arvokkaampana sairaanakin.
Jos joskus ymmärrettäis että se mieskin kaipaa läheisyyttä ja päähän silittelyä, niin sitten ymmärtäisin paremmin aloittajankin kaipuun suhteeseen.
Muttakun mies nähdään vaan panona. Terve mies panee paremmin kun sairas. Samaahan ei saa arvostella toisinpäin missään nimessä.