Välillä taas ideologisten pyrkimysten sijaan tieteellistä teoriaa.
Kaikkeen käyttäytimiseemme vaikuttaa geneettinen pohja. Siis ihan KAIKKEEN. Ei ole sellaista käyttäytymisen osapiirrettä, johon geenit eivät vaikuttaisi. Esimerkiksi kouluttamisen sisältö on kulttuurinen, mutta toinen oppii helpommin, toinen hitaammin.
Jossakin on myös raja. Pitkälle menevää matematiikkaa ei voi oppia, vaikka miten kävisi koulua, jos ei ole geneetisiä edellytyksiä. Esimerkiksi joku ei voi edes käsittää keskiarvojen laskemista, vaikka kuinka opettaisi. Vakuuttavia esimerkkejä, nikkejä mainitsematta, olemme nähneet näilläkin palstoilla. Useimmat eivät enää voi ymmärtää epäeuklidisia geometrioita puhumattakaan neli- tai useampiulotteisista. Geneetinen raja on vain tullut vastaan.
Kaikki geenimme ovat valikoituneet evoluution mukana. Eri ominaisuudet johtuvat erilaisista geenimuodoista. Pitkän evoluution aikana geenit ovat saavuttaneet optimitasonsa. Niiden tuottamat ominaisuudet noudattavat Gaußin käyrää eli normaalijakaumaa, siis ihmisyksilot ovat kunkin ominaisuutensa mukaan jakautuneet Gaußin käyrälle.
Näin on myös parinvalinnassa. Käyrän huippu kertoo optimaalisesta käyttäytymisesta. Sen molemmin puolin on yhtä paljon optimaalista poikkeavia yksilöitä.
Koko ilmiskunnan geenistö on siis hakeutunut tasapainoon, mutta harvoin yksilön geenistö. Ihmiskunnan säilyvyyden kannalta parinvalinta on niin hyvä, kuin on mahdollista, mutta yksilön kannalta se on tuskien taival. Vaikka ihminen luulee, että parinvalintaa ohjaa jokin mystinen voima, se on vain tiedostettu kuvitema, mutta todellisuudessa meitä ohjaa geenistö. Ei ole vapaata tahtoa, ei ole yliminää.
Ongelmia tuottaa, että geenistö tosin sopeutuu ympäristön mukaan, mutta hyvin hyvin hitaasti. Nykyihminen lienee pari sataa tuhatta vuotta vanha. Ensimmaiset nykyihmiset lienevät lähteneet Afrikasta alle sata tuhatta vuotta sitten. Meillä on pääasiassa perintögeenistö, joka on sopeutunut Afrikan muinaisiin oloihin sata tuhatta vuotta sitten. 1 - 4 % olemme saaneet sukupuuttoon kuolleilta ihmislajeilta, neanderthalilaiselta, denisovan ihmiseltä ja muilta.
Meillä on siis parinvalintaa ohjaava ikivanha geenistö, mutta aivan geenistöämme vastaamaton ympäristö.
Kaikkeen käyttäytimiseemme vaikuttaa geneettinen pohja. Siis ihan KAIKKEEN. Ei ole sellaista käyttäytymisen osapiirrettä, johon geenit eivät vaikuttaisi. Esimerkiksi kouluttamisen sisältö on kulttuurinen, mutta toinen oppii helpommin, toinen hitaammin.
Jossakin on myös raja. Pitkälle menevää matematiikkaa ei voi oppia, vaikka miten kävisi koulua, jos ei ole geneetisiä edellytyksiä. Esimerkiksi joku ei voi edes käsittää keskiarvojen laskemista, vaikka kuinka opettaisi. Vakuuttavia esimerkkejä, nikkejä mainitsematta, olemme nähneet näilläkin palstoilla. Useimmat eivät enää voi ymmärtää epäeuklidisia geometrioita puhumattakaan neli- tai useampiulotteisista. Geneetinen raja on vain tullut vastaan.
Kaikki geenimme ovat valikoituneet evoluution mukana. Eri ominaisuudet johtuvat erilaisista geenimuodoista. Pitkän evoluution aikana geenit ovat saavuttaneet optimitasonsa. Niiden tuottamat ominaisuudet noudattavat Gaußin käyrää eli normaalijakaumaa, siis ihmisyksilot ovat kunkin ominaisuutensa mukaan jakautuneet Gaußin käyrälle.
Näin on myös parinvalinnassa. Käyrän huippu kertoo optimaalisesta käyttäytymisesta. Sen molemmin puolin on yhtä paljon optimaalista poikkeavia yksilöitä.
Koko ilmiskunnan geenistö on siis hakeutunut tasapainoon, mutta harvoin yksilön geenistö. Ihmiskunnan säilyvyyden kannalta parinvalinta on niin hyvä, kuin on mahdollista, mutta yksilön kannalta se on tuskien taival. Vaikka ihminen luulee, että parinvalintaa ohjaa jokin mystinen voima, se on vain tiedostettu kuvitema, mutta todellisuudessa meitä ohjaa geenistö. Ei ole vapaata tahtoa, ei ole yliminää.
Ongelmia tuottaa, että geenistö tosin sopeutuu ympäristön mukaan, mutta hyvin hyvin hitaasti. Nykyihminen lienee pari sataa tuhatta vuotta vanha. Ensimmaiset nykyihmiset lienevät lähteneet Afrikasta alle sata tuhatta vuotta sitten. Meillä on pääasiassa perintögeenistö, joka on sopeutunut Afrikan muinaisiin oloihin sata tuhatta vuotta sitten. 1 - 4 % olemme saaneet sukupuuttoon kuolleilta ihmislajeilta, neanderthalilaiselta, denisovan ihmiseltä ja muilta.
Meillä on siis parinvalintaa ohjaava ikivanha geenistö, mutta aivan geenistöämme vastaamaton ympäristö.
Vastaukset 1
Vanhimmat
S24 tarjosi tätä 3 kk vanhaa aloitustani luettavaksi. Ehkä hiukan jatkan.
Ihminen pyrkii selittämään käyttäytymistään, mutta selittää yleensä väärin. Tieteellinen tutkimus on pitkälle selvittänyt, mikä on minkin toiminnon todellinen syy. Ylivoimaisesti suurin syy on geeniperintö, joka taas on syntynyt geenien mutatoituessa ja valikoituessa sellaisiksi, että ne tuottavat suurimman jälkeläismäärän ja ovat samalla itsekin runsastuneet ihmiskunnassa. Aivan sama biologinen mekanismi vallitsee muidenkin eliöiden kohdalla, mutta koska ne eivät pyri selittämään käyttäytymistään, ne eivät myöskään voi tehdä virheselitystä.
Kulttuuri vaikuttaa myös valintaan, mutta vain vähän, koska se ei periydy pysyvästi niin kuin geenit.
Ihmisten, niin kuin muidenkin eliöiden valinta on äärettömän yksinkertainen: kaikki biologiset ominaisuudet vaikuttavat. Yksilö pyrkii saamaan mahdollisimman hyvän kumppanin, mutta joutuu tyytymään suunnilleen itsensä kaltaiseen.
Ihmisillä on aivoissa mekanismeja, jotka panevat näkemään maailman rakkausasioissa vaaleanpunaisena. Ne ovat evolutiivisesti hyödyllisiä, koska ne osaltaan motivoivat pariutumiseen, mutta tiedollisesti ne ovat vääriä.