Ilmeneekö teillä jännittäessä niskajäykkyyttä, ja tuntuu että päätä ei voi kääntää? Joskus esim. yleisissä ruokailutilanteissa tuntuu että pää alkaa "täristä"/"nykiä". Tää on todella inhottavaa. Te joilla on kokemusta, miten tästä voisi päästä eroon/ helpottaa. Kiitos vastauksista:)
jännittäminen+ niskajäykkyys
athene
94251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo, tuttua on. Juuri syömistilanteissa tai esim. kahvia juodessa (seurassa) niskani jäykistyy. Yritä siinä sitten saada sitä haarukkaa osumaan suuhun, kun niskaa ei voi laittaa eteenpäin ja käsi tärisee, niinkuin pääkin :) Varsinkin kun ajattelee, että NYT onnistun saamaan sen ruokapalan luonnollisen näköisesti suuhun, niin johan menee niskat lukkoon.
Ratkaisua en ole tuohon keksinyt. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa, mutta silloinkin se tuntuu vain pahentuvan. Hieman auttoi, kun keskityin johonkin muuhun kuin itseeni, luin vaikka lehteä samalla. Mutta ei sitä lehteäkään voi aina lukea :)
Mulla oli kans niskat jäykkänä nuorempana kun jännitin vähän kaikenlaista ihmistenilmoilla olemista. Joku sitten kerto opetelleensa rentouttamaan mielensä hengitystekniikalla ja mäkin sitä harjottelin. Sain apua siitä, että "tiukkaan tilanteeseen" joutuessani vetelin ensin syvään henkeä, rauhottelin itseäni ja ajattelin jotakin ihan muuta kuin pelkooni. Hissunkissun rentouduin ja jäppäniskailmiö hävis. Eipä tärise kädetkään enää.
Joo mulla on ollu samanlaista vaivaa jo pidemmän aikaa, mutta helpotusta en oo löytänyt mistään.Välillä olen yrittänyt olla ajattelematta sitä, mutta aina se alkaa juuri yleisissä ruokailutilanteissa sekä joskus koulussa tunneilla kun pitää kirjoitettaessa kääntää pääta taululle ja muistiinpanoihin.Todella rasittavaa.
Itse olen ollut nuoresta asti kova jännittämään sosiaalisia tilanteita. Jännitys tuntui juuri niskassa ja pään tärinänä ja punasteluna. Sitten keksin, että aina kahvi- ja ruokailutilanteissa keskityin jännittämään pakaralihaksia ja jalkoja, ja aivan kummasti se auttoi. Vielä tässä keski-iässä, jos jännitystilanteita sattuu, tämä konsti on tosi hyvä. Saa jalatkin ja takamus vähän jumppaa samalla, ja mikä parasta, kukaan ei huomaa. Yritäpä. Tässä iässä jännittämistä tapahtuu tosin enää vähemmän, sillä olen jo huomannut, että eihän ne ihmiset minua tuijota, eivätkä keskity siihen, miten kahviani juon, tuskin kenellekään tulee edes mieleen tarkkailla toista, ellei itse ole jännittäjä:) Tsemppiä kaikille jännittäjille, kyllä sen kanssa toimeen tulee, kun ei anna sille liillista valtaa. Itse aikoinaan annoin ja se rajoitti elämääni todella paljon, mutta nyt osaan jo nauttia siitä, mitä suuhuni sosiaalisissa tilanteissa laitan.
mullakin ihan sama juttu,kestäny jo vähä yli viikko..pelästyin jo et se on joku vakavempi juttu ja et olin ainut.mut onnex sain täält vähä tietoa.
=)
minä olen monta vuotta kärsiny pään tärinästä.en voi koskaan ruokailla muiden kuin oman perheen kesken.tupakoivana ihmisenä en voi tupakkaakaan sytyttää jos muita paikalla..
epileptikko jännittää aina.en pelottele mutta näin on asi.kannattaa käydä neurologilla he voisivat tutkia.
sama ongelma täälläkin... Jännitän ruokailutilanteita muualla kuin kotona oman perheeni kanssa. Kädet tutisee, haarukka menee ohi suun ja lasit kaatuilee (pahimmassa tapauksessa). Tää on musta jotain aivan käsittämätöntä mutta lohdullista nähdä että meitä on monia. Ja niskat tää vetää aivan jumiin, välillä tuntuu että niin pahasti ettei veri tahdo kiertää ja huimaa...
Minulla on ollut sama vaiva jo monia vuosia. On todella noloa, kun pää vapisee ja syömisestä ei tahdo muiden seurassa tulla mitään.Vaivan kanssa on vain opittava elämään. Propral myös auttaa...