Ongelmana ollut

yhärikkinäinen kirjoitti:

kauan se että yksityisasioita "käsitelty" töissä, mitä ei olisi koskaan saanut aloittaakaan. Mitä kauemmin se on jatkunut sitä huonommin on voitu. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että sitä ei saa enää olla yhtään ja nämä sanat koskevat ihan kaikkia olipa ikä mikä tahansa ja missä tahansa. Voimat on siksi ihan lopussa ja vaikka ymmärrän ihmisten tuskan niin minusta ei ole nyt kenenkään auttajaksi. Ja toinen ongelma on, että voi käydä niin että kestää vuosia saada voimat takaisin ja siksi en voi luvata kenellekään mitään. Ihan rehellisesti sanottuna kaikenlaiset suhdeasiat on pakko unohtaa kokonaan ainain joksikoin aikaa. Harmi että sitä vaadittua hiljaisuutta ei tullut heti alkuvuodesta, koska se mitä on tehty ei ole kertonut mitään uutta. Ei voi kiittää ketään siitä mitä arkisin on tehty, koska se on aiheuttanut äärettömän paljon pahaa oloa ja se tuli nähtäväksi konkreettisesti numeroina. Pieni luku kertoi kaiken sen tuskan ja yhä puuttuu puolet elämänhalusta. Mikään muu ei voi auttaa tässä tilanteessa kuin täysi hiljaisuus, mutta massiivisen toteutustavan takia se voi olla mahdotonta saavuttaa? Sellaiselle erityispiirteiselle kuin hän on tämä toteutustapa on vaikuttanut koko ajan niin, että se vaatii yksin olemista. Luulen että jos alkujaan olisi tiedetty millainen hän on, sitä ei olisi koskaan toteutettu tässä muodossa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä