Olen 19 vuotta täyttävä jätkä, jolta hiukset alkoivat ohenemaan koko päälaelta kun olin 16v. Siinä kahden vuoden aikana n. 10-senttinen, paksu ja tummanruskea lettini oheni päälaelta haaleaksi karvaksi melkeinpä...siis vaikka hiukset olivat pitkät, tuuheus oli kertakaikkiaan tipotiessään (ja tyylikkyys ja kauneus siinä samalla). Tilanne meni siihen, että piti alkaa vahtia, millaisessa asennossa esiintyy valokuvissa, mistä päin tuulee milloinkin, voinko käyttää pipoa (yleensä hiukset litistyivät ihan vituksi suoraan sanottuna), voinko mennä tietyn vahvuisten valojen alle... Siis aivan kamalaa. Mieltä mahtaa tuntua 17-vuotiaasta kun alkaa kaljuuntuminen näkyä? Onpa hienoa. Siinä on kaikki ainekset todelliseen syrjäytymiseen. Ainut etu, siis korostan, kerta kaikkiaan ainut etu ja positiivinen puoli siinä on se, että pääsee kapakoihin ilman papereita alaikäisenä...koska näyttää vanhemmalta. Laiha lohtu sen rinnalla että tytöt eivät vilkasekaan.
No...kokeilin rogainea ja kävin lääkärissä...maksoin kummastakin n. 60 euroa. Mutta miten rogainea voi levittää koko päälaelle??? kiva sitten kulkea pää tahnassa...ja rytmittää elämänsä sen mukaan, milloin pitää voidella hiuspohjaa ettei loputkin lähtisi menemään. Tajusin, etten halua sellaista elämää ja ettei mikään lääke voi muuttaa koko päälaen hiustenlähtöä! ainoa vaihtoehto on laserleikkaus, mutta siihen en aio lähteä.
Tajusin myös sen, että sen verran onnea minullekin oli suotu, että kallonmuotoni on hyvä: sopusuhtainen, ei hörökorvia, silmät ja kulmat ja nenä...leuka, takaraivo...kaikki rehellisesti ja itsekin arvioituna "aika normaalit...ihan hyvännäköiset". Ajelin hiukset pois, ostin koneen, jolla ajelin hiukset pari kertaa viikossa, jolloin ne pysyivät todella lyhkäisinä aina. Käytin myös rogainea siinä samalla, ettei kaljuuntuminen näkyisi vahingossakaan. Vitsi on siinä, että rogainea on helpompi levittää hiuksettomalle päälaelle. Pidin myös huolen siitä, etten näyttänyt syöpäpotilaalta, eli kävin pari kertaa solariumissa ja otin aurinkoa aina pieninä annoksenina...sillä tavalla sain hieman luonnollista väriä päähäni.
hiuksettomuus tarjosi myös hyviä puolia: hattujen, pipojen enempi käyttö, aamutoimien helppous...tyylikkyys ja mikä parasta, mielenrauha ja itsevarmuus!
Ja jos suhteuttaa asioita hieman...olen todella onnekas ihminen. Minulla on elämässäni kaikki hyvin: terveyttä, hyvä perhe ja ystävät, koulutus menee eteenpäin, harrastuksia, matkoja, taitoja, kokemuksia, tyttöystäväkin kiikarissa... ja toisekseen olen onnekas kallonmuotoni suhteen, todella.
Tunnen yhden 13-vuotiaan tytön, jolla on jonkinlainen paha allergia. Hän on pahasti pälvikaljuuntunut, joutuu käyttämään huivia aina ja joka paikassa. Miettikäähän, millaista se on. Siihen verrattuna minun - pojan - kaljuuntuminen ei ole mitään. Tyttö ei voi käydä uimassa kovinkaan hyvin tai varmasti, ei voi tehdä kampauksia, ei voi tuntea kutrejaan olkapäillään...ja tytöillä on melkoisen paljon enemmän paineita ulkonäön suhteen, kuitenkin. Häneen verrattuna olen äärimmäisen onnekas ihminen.
Iso askel itselläni oli se ensimmäinen päivä, jolloin olin ajellut hiukseni pois. KUn siitä päivästä selvisin hengissä, olin rehellisesti onnellinen poika. :)
No...kokeilin rogainea ja kävin lääkärissä...maksoin kummastakin n. 60 euroa. Mutta miten rogainea voi levittää koko päälaelle??? kiva sitten kulkea pää tahnassa...ja rytmittää elämänsä sen mukaan, milloin pitää voidella hiuspohjaa ettei loputkin lähtisi menemään. Tajusin, etten halua sellaista elämää ja ettei mikään lääke voi muuttaa koko päälaen hiustenlähtöä! ainoa vaihtoehto on laserleikkaus, mutta siihen en aio lähteä.
Tajusin myös sen, että sen verran onnea minullekin oli suotu, että kallonmuotoni on hyvä: sopusuhtainen, ei hörökorvia, silmät ja kulmat ja nenä...leuka, takaraivo...kaikki rehellisesti ja itsekin arvioituna "aika normaalit...ihan hyvännäköiset". Ajelin hiukset pois, ostin koneen, jolla ajelin hiukset pari kertaa viikossa, jolloin ne pysyivät todella lyhkäisinä aina. Käytin myös rogainea siinä samalla, ettei kaljuuntuminen näkyisi vahingossakaan. Vitsi on siinä, että rogainea on helpompi levittää hiuksettomalle päälaelle. Pidin myös huolen siitä, etten näyttänyt syöpäpotilaalta, eli kävin pari kertaa solariumissa ja otin aurinkoa aina pieninä annoksenina...sillä tavalla sain hieman luonnollista väriä päähäni.
hiuksettomuus tarjosi myös hyviä puolia: hattujen, pipojen enempi käyttö, aamutoimien helppous...tyylikkyys ja mikä parasta, mielenrauha ja itsevarmuus!
Ja jos suhteuttaa asioita hieman...olen todella onnekas ihminen. Minulla on elämässäni kaikki hyvin: terveyttä, hyvä perhe ja ystävät, koulutus menee eteenpäin, harrastuksia, matkoja, taitoja, kokemuksia, tyttöystäväkin kiikarissa... ja toisekseen olen onnekas kallonmuotoni suhteen, todella.
Tunnen yhden 13-vuotiaan tytön, jolla on jonkinlainen paha allergia. Hän on pahasti pälvikaljuuntunut, joutuu käyttämään huivia aina ja joka paikassa. Miettikäähän, millaista se on. Siihen verrattuna minun - pojan - kaljuuntuminen ei ole mitään. Tyttö ei voi käydä uimassa kovinkaan hyvin tai varmasti, ei voi tehdä kampauksia, ei voi tuntea kutrejaan olkapäillään...ja tytöillä on melkoisen paljon enemmän paineita ulkonäön suhteen, kuitenkin. Häneen verrattuna olen äärimmäisen onnekas ihminen.
Iso askel itselläni oli se ensimmäinen päivä, jolloin olin ajellut hiukseni pois. KUn siitä päivästä selvisin hengissä, olin rehellisesti onnellinen poika. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Tajusin, etten halua sellaista elämää ja ettei mikään lääke voi muuttaa koko päälaen hiustenlähtöä!"
Propecia tehoaa parhaiten juuri päälaella olevaan kaljuun. Se pysäyttää suurimmassa osasta tapauksista kaljuuntumisen kokonaan, ja päälakialue on juuri se alue, jonne voi kasvaa uusiakin hiuksia. Rogaineen verrattuna paljon tehokkaampi ja helpompi käyttää, kun ei tarvitse tahmata päätään. Hoito on syytä aloittaa ajoissa, koska tulokset ovat silloin parempia kuin jos aloittaa vasta "spede-mallin" oltua tosiasia.
Mutta hyvä vaihtoehto on myös malli "kaikki pois partahöylällä", jos päänmuoto ja kasvot ovat siihen sopivia. On ainakin helppo hoitaa.
Mitä ne siinä niinku tekee ja missä suomessa sellasia tehdään?
Lue/lukekaa näitä aikasempia viestejä!! prkl, noi leikkausmahdollisuudet, hinnat ja kuka mitäkin suorittaa on täälläkin käsitelty jo moneen kertaan.. jos vähän viittisit nähdä vaivaa ja katsoa otsikoiden mukaan missä threadissa käsitellään leikkauksia, ei sun tarvis kysellä erikseen ja yhä uudelleen ja uudelleen samoja kysymyksiä..
Siis jos on hiuksia vielä suht runsaasti koko päälaella (pitkät, mutta ohkaset hiukset verrattuna takaraivon hiuksiin), miten voi levittää mitään ainetta päähän pari-kolme kertaa päivässä???? Oli aine mitä tahansa, aihan olet sitten hiukset joko koskeina tai tähmäisinä...läpi päivän.
Itse ainakin koen lääkeliuosten käytön hyvin epämiellyttävänä ja vaikeana. Helppoahan sitä ainetta on levitellä johonkin yhteen kohtaan, jossa on kaljuuntunutta pintaa.
Vai miten se tapahtuu jos on hiukset päässä? Heikot, niin että kaljuuntumisen näkee jokainen, joka tietää miten pitää katsoa. Jos on suihkepullo, liuos jää hiuksiin eikä mene päänahkaan asti. Jos on joku ihmeen pipetti, sillä saat sorkkia seitsemästätoista eri kohtaa, jolloin vasta voit olla kutakuinkin varma, että ainetta on mennyt koko alueelle edes hieman. Samoin pumpulitupot voi unohtaa, ei mene päänahkaan asti. Sottaa vain hiukset viimeisen päälle tehokkaasti.
Vaikutat ikäiseksesi fiksulta ja ilmaiset itseäsi hyvin. Itsetuntosi kestää varmasti kaljuuntumisen, kävi miten kävi.
Joo mutta se on kyllä kauheeta alkaa kaljuuntuun nuorena ja se jos mikä koettelee itseluottamusta jos ei tuhoa sitä kokonaan.Tiedän kokemuksesta,koska oon vasta 15v ja oon kaljuuntunu kesästä saakka,mut toistaseks oon pysyny viellä"menossa mukana" vaikka alas on tultu korkeelta ja kovaa,mutta takas ylös on päästävä jos aikoo elää,ei siinä muu auta ku keskittyä sitte vaikka opiskeluun...