Tänä päivänä Suomessa omaisilla ei ole mitään arvoa. Vanhustenhuollosta ei saa mitään tukea tai apua uupuneelle omaisille ( joilla ei ole omaishoitajan statusta eli tehdään vapaaehtoisesti). Päin vastoin, varsinkin nuoret (mies)lääkärit menevät vanhuksen tarinaan mukaan ja kohtelevat meitä omaisia aika tylysti.
Kyseessä on yli 90-vuotias pohjalaiseukko. Me kaksi lasta, joista toinenkin jo lähentelee 70 vuotta, minä vielä aika vaativassa työelämässä, olemme jo viimeiset 10 vuotta huolehtineet kaupat, pyykit, vaippatilaukset, roskat, rahat... Kolmas meistä on sanoutunut irti tilanteesta, on itsekin sairauden kanssa ongelmissa.
Vuosi sitten saimme vähä sattuman kaupalla vanhuksen tavalliseen palvelutaloon, mutta ei huoli mitään palveluja sieltä. Ateriapalvelu on tilattu 'väkisin ja joskus syökin sen.
Kun luonne on vielä kipakka - voisi sanoa v-mäinen- on aika haasteellista ollut pitää itseään kasassa.
Auttamisen kääntöpuoli on se että voit sanoa hyvästit omalle elämälle.
Kyseisellä ihmisellä ei ole aloitekykyä, ei osaa lämmittää mikrossa mitään, lämmittää sähköuunia, jättää suuluukun auki 'että huone lämpiää' ja menee alasti sänkyyn nukkumaan... Ei tiedä missä on sauna talossa, ei osaa hahmottaa milloin voisi lähteä alakerran perjantaikahvilaan. Ei pysty peseen pyykkiä, ei ripustamaan kun ei voi olla kädet pois rollin kahvoista. Ei osaa painaa hälytysnappia jos kaatuu.
Mutta vanhustenhuolto levittelee käsiään; ei voi tehdä mitään vastoin tahtoa.
No jos jotain sattuu, niin me ollaan tietysti helposti syylliset heitteillejättöön.
On päätelty että paras että me mennään jorpakkoon niin tehköön vanhustenhuolto sit parhaansa.
Nyt vanhus ' käy itse kaupassa ja tekee kaiken itse' kun on hoitopalaveri. Siihen on lääkärin ja hoitohenkilökunnan kiva mennä mukaan. No, viime syksynä poliisit kerran ja sairaankuljetus kerran hakivat kyliltä, kun karkasi.. . Eikä ollut puol 9 illalla tullut takaisin 'kauppareissulta'.
Ei tässä eläkeiässä ja sen kynnyksellä olla itsekään enää täysissä voimissa. Omalla kohdalla vaativa ja ajoin stressaava työ aiheuttaa univaikeuksia. Hyvä kun jaksaa omat hommansa hoitaa. Toinen meistä on jo tosiaan 7 vuotta vanhempi ja sydäntutkimuksia tehdään.
Kuka meitä kuuntelee ja uskoo? Mistä apua. Harkitsin jo kerran suitsaidia tänä keväänä, mutta omat lapset mietitytti. Heidänkin hankalia elämäntilanteita ja vaikeissa ratkaisuissaan pitäisi mieluusti jaksaa olla mukana.
Omainen - lainsuojaton
23
1850
Vastaukset
- Jaksamisia
Teidän pitäis vaan vaatia omaisellenne muistitestiä, se ainakin osoittaisi sen ettei teidän omaisenne ole enää ajantasalla. Hänelle pitäis saada kotihoito sinne palvelutaloon. Jo se, ett on lähtenyt omille teilleen osoittaa sen ettei kykene huolehtimaan itsestään. Teidän pitäis ns.lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia omaisellenne paikkaa jostain hoitokodista, jossa on hoitajia ympärivuorokauden paikalla. Tai voitte sanoa ettette enää jaksa huolehtia vanhuksesta ja sysätä hoitovastuun paikkakuntanne sosiaalipuolelle. Pistäkää kova kovaa vasten, ei siinä muu enää auta, kun olette jo väsyneitä tilanteeseen. Yhteiskunta kyllä mielellään hoidattaa vanhuksensa vanhusten omaisilla ja vielä tyytyväisempiä ovat, jos se työ tehdään ilman korvausta.
Mulla itselläni kesti pitkään ennenkuin sain apua omaan tilanteeseen. Olen omaishoitaja ja mun hoidettavani on jo alusta lähtien ollut tosi vaikealuontoinen hoidettava. Useamman kerran on tullut apua kerjättyä palveluohjauspuolelta ja he eivät ole kuunnelleet mua minkään vertaa,ovat jättäneet pärjäämään omillani ilman kotihoidollista apua. Vasta muutama kuukausi sitten sain apuja ja voin sanoa, ett se tuli jo tarpeeseen. Burnoutia on pukannut jo pitkään, mutt on ollut pakko sinnitellä ja jaksaa, kun ei ole apua saanut ja voin tunnustaa myös senkin, ett monesti on mielessä mullakin käynyt se, ett päättäisin päiväni, kun on ollut helvetillisiä päiviä hoidettavan kanssa. On väillilä pitänyt valvoa ympärivuorokauden ja vahtia ettei muistisairas hoidettavani lähde ulos hortoilemaan jne... Oma kunto ja vointi on mennyt huonommaksi, olo on välillä kuin vanhalla mummolla, joka paikkaa särkee ja kolottaa, tekis mieli välillä levätä kunnolla, mutt eihän lepo ole omaishoitajalle sallittua vaan yhteiskunta velvoittaa sua valvomaan ympärivuorokauden ja vahtimaan hoidettavan perään ettei mitään vaan satu, jos jotain sattuu, niin omaishoitajan pää on ensimmäisenä pölkyllä. Onneks nyt on tosiaan apua tullut ja on huomattu etten enää pärjää omin avuin hoidettavani kanssa eli hänelle on hoitopaikka haussa. Tuntuu hyvältä, ett joku taho on huomioinut mun jaksamisen, eikä mun enää odoteta jaksavan loputtomiin ilman apua pärjäävän. Melkein tässä on ruvennut uskomaan, ett joku on tuolla yläkerrassa nähnyt mun hädän ja väsymyksen ja antanut avun tähän raskaaseen tilanteeseen. Ei se liian helpoksi ole vieläkään mennyt, hoidettava kyllä pitää siitä huolen, vie viimeisetkin voimat ennenkuin mä pääsen vapaaksi. Jos rahaa olis ollut, niin olishan sitä silloin voinut hoidettavalle yksityispuolelta paikan hommata jo heti alussa. Olin muuten sen verran idiootti, ett uskoin alussa käyneen palveluohjaajan lupaukseen saada tarvittaessa apua kotiin...pelkkää sanahelinää ja bullshittiä se lupaus oli. Jos olisin muutama kuukausi sitten yrittänyt palveluohjauspuolelta sitä apua pyytää, veikkaanpa etten olis sitä saanut, ei he ole aiemminkaan mun avunpyyntöjä tosissaan kuunnelleet, kehottaneet vaan ostamaan sen avun yksityisiltä palveluntarjoajilta. Milläpä sitä köyhä avun ostaa, mulla ei muita tuloja ole kuin omaishoidontuki ja hoidettavani ei ikinä ole mitään säästöön laittanut. Onneks muutaman kuukauden päästä hoidettavani on saanut paikan, jossa jaksavat ihmiset huolehtivat hänestä ja mä saan jo hengähtää ja hengittää vapaammin ja nukkuakin ja huolehtia välillä myös itsestäni ja ehkä terveyskin pikkuhiljaa palautuisi entiselleen...jos nimittäin hengissä selviän tästä loppuvaiheesta,sen verran stressaavaa on tuon hoidettavan kans ollut vieläkin. Tsemppiä ja jaksamisia kaikille omaisiaan hoitaville. Toivottavasti jaksaisitte pitää puolianne ja huolehtimaan myös itsestänne. Niille, jotka miettivät omaishoitajaksi rupeamista, suosittelen ettette rupeais. Menetätte vaan oikeuden omaan elämään ja voitte itsekin sairastua siinä sivussa,kun stressi vie voimat. Vaatikaa kotihoitoa jo heti alussa mukaan kuvioihin ja jos ette pistä nimeänne omaishoitajuussopimukseen, niin pakkohan yhteiskunnan on apua antaa, muutenhan se syyllistyy heitteillejättöön.- Loppuunpalava
Muistitesti on tehty, ei riittävän huonot arvot. Pystyy skarppaamaan hetken. Sen takia ei ehkä käy talon yleisissä tilaisuuksissa kun tietää että paljastuu pian...
Meille omaisille tuo huonon puolensa esiin. Esim. tänään kuulin että toinen omainen oli joutunut kuuntelemaan jotain huorajuttuja.
Olen kypsä tilanteeseen, mutta riittääkö voimat nytkin pöytään lyömiseen ja valitusten tekemiseen, onkin jo toinen juttu.
- Omamoka
Et kai sinä aloittaja istu tuppisuuna niissä tilaisuuksissa ("hoitopalaveri") joissa sinun tulisi no. kertoa, sanoa ja puhua siitä, mikä on oikea (?) todellisuus. Se on paree tapa kuin "nyrkin pöytään lyöminen".
Myös se pitää sanoa ääneen, että omaiset eivät enää jaksa. Kyllä lääkäri ym. sellaiset tahot alkavat toimia pikaisesti kun pelkona on, että yhden hoidettavan sijasta hoidettavina on kohta koko suku.- Enolepitänyt
Että "kiva juttelu" auttaa! Että oikein "paree tapa"! Unohda!
Parhaiten auttaa uhkailu, lahjonta ja pelottelu ja mielellään myös "nyrkin pöytään lyöminen". Turha kuvitella, että kukaan em. tahoista kuuntelee omaishoitajan piipitystä jaksamisestaan. Vastauksena esitetään lukemattomia mittaustuloksia, missä todetaan, kuinka hyväkuntoinen hoidettava vielä on suhteessa hoitopaikkoihin pääsyn suhteen ym. minkään muunkaan ulkopuolisen hoidon tarpeen. Korkeintaan helpotukseksi tarjotaan niitä ikuisia lääkemuutoksia, että saadaan tyyppi rauhoittumaan.
Ainoa oikea hoito on se, ettei ala minkäännäköiseen omaishoitajuuteen. Se on ansa, josta poispääseminen on todellista taistelua. Siinä sitä vasta itsensä huonoksi ja syylliseksi tuntee. Rakkaus ihmisyyteen on todella jäätävä lopputulos, eikä sitä toivo kenenkään joutuvan kokemaan. - Asenneanuksesta
Millaisellahan kokemuksella tuollaista negaatiota ilmoille suolletaan? Kuinka montaa olet omaishoitanut, hoitopaikkoihin koettanut saada kun noinkin 'hyvin tiedät' kaikki jutut aiheesta? Mitä tarkoittaa "rakkaus ihmisyyteen", "en ole pitänyt"?
- Enolepitänyt
Vuosikymmenten kokemuksella! Häviää "rakkaus ihmisyyteen" rankkojen hoitokokemusten ja avunhakemisten myötä.
- Asiatasioinavain
Höpö-höpö tätisein. Kannattaa käytää selkokieltä ja puhua asioista niitten oikeilla nimillä että vastaanottajat ymmärtävät mistä puhut ja mitä sanot.
Omaisesi asuu jo palvelutalossa niin eiköhän sieltä saa ostaa palvelut. Tappiin asti saat tehdä hommat jos et itse luovuta. Kurja katsoa vieressä jos hommat ei onnistu, vaikka omaisesi mielestään on "omatoiminen" mutta ei taida olla vaihtoehtoja. Jos ei pystytä/hannota palveluita ottaa/ostaa niin ei voi kun valittaa. Kyllähän meiltä omaisilta viedään viimeinenkin voimanripe jos ei itse älytä höllätä.
- loppunpalanut
ei auta suun aukaseminen eikä nyrkillä pöytään lyöminen hullun maineen vaan saa itselleen.
- Perusjuttu
Jaksamista auttaa paljon kun nukkuu yöllä.
- eimitääniloa
Ei ole helppoa mullakaan muistisairaan diabeetikon hoitaminen. On se merkillistä kuinka omainen voi yleensäkkään kouluja käymättömänä näitä sairaita kotona hoitaa. Itse en ole viralliseksi omaishoitajaksi ryhtynyt, enkä aio ryhtyä. Kun en enää jaksa, pakkaan repun ja lähden johkin kuusen alle istumaan. Sitä aikoinaan työelämässä olevana odotti eläkkeelle pääsyä kuin kuuta nousevaa, mutta eläkellepäästyä joutuukin tekemään sairaanhoitajan töitä ja olemaan kodinhoitajana.
- Enolepitänyt
Siinä sen huomaa, ettei vanhusten hoitaminen mitään rakettitiedettä ole. Sitä voi oikeasti tehdä kuka vaan, vaikka toista yritetään väittää ja "vanhustenhoitajia korkeasti kouluttaa". Voidaan hoitaa todella paljon halvemmallakin, kun jätetään kaikki turha pois. Nyt ihmiset pakotetaan "omaishoitajiksi" vasten tahtoaan, vaikka siihen ei voimat riitä. Vedotaan johonkin ihmeelliseen "rakkauteen" henkilöön, joka ehkä muuttuu joksikin muuksi, eikä "rakkaus" riitä ympärivuorokautiseen hoitajatarrumbaan oudon olion kanssa.
Itse olen tehokkaasti irrottautunut "omaisista", kun on alkanut pahalta näyttää. Ei vain "hoitotyö" sovi kaikille! - Yöäk
'Inhimillisyys huipussaan' näillä ns. ihmisillä. Miksi ette ole kaikonneet korpeen erakoiksi jo kauan aikaa sitten ? Läheisenne olisivat voineet siinä tapauksessa hoidella elämänsä palikat valmiiksi jollain toisella tavalla.
- Enolepitänyt
Siinä on kuule "inhimillisyys" kaukana, kun yrittää selvitä jonkun ympärivuorokauden touhuavan muistamattoman kanssa. Se on lähinnä "ihmisrääkkäystä" molemminpuolin.
- hoitajaksipakotettu
Yöäk kirjoitti:
'Inhimillisyys huipussaan' näillä ns. ihmisillä. Miksi ette ole kaikonneet korpeen erakoiksi jo kauan aikaa sitten ? Läheisenne olisivat voineet siinä tapauksessa hoidella elämänsä palikat valmiiksi jollain toisella tavalla.
Sinulla ei ilmeisestikkään ole kotona ympäri vuodokauden hoidettavaa muistisairasta henkilöä. Ei ole omaisenkaan elämä kovin inhimillistä, kun et voi kotoa lähteä kun juosten kaupassa käymään.. Omaa aikaa ei ole minkäänlaista. Meillä muistisairaalle tarjottu viikon jaksoja hoitopaikkaan jotta saisin levättyä, mutta hoidokki haluaa olla kotona. Ei ymmärrä sitä kuinka raskaaksi minulle hänen hoitamisensa tulee.
- Omamoka
Ja sinäkö kysyt asiaa ja lupaa lepoviikkoosi "hoidokiltasi" ?
- Koettu
Omamoka kirjoitti:
Ja sinäkö kysyt asiaa ja lupaa lepoviikkoosi "hoidokiltasi" ?
Jos toinen ei halua vuorohoitoon lähteä, niin ei häntä väkistenkään voi sinne viedä,muistisairas kyllä osaa pistää hanttiin ja lyödäkin, jos hermostuu. Mun hoidettava sai kunnon raivarin, kun yritin hänet saada lähtemään vuorohoitoon, sanoi mulle, ett hän pärjää kyllä kotona ja meuhkasi, ett mä voin hänen mielestään sinne hoitoon mennä. Hän oli muutenkin vaikealuontoinen, sai hepuleita melkein päivittäin. Meni vuosi ennen kuin suostui vuorohoitoon menoa kokeilemaan ja tykkäs siellä käymisestä, ett olis jatkuvasti ollut menossa sinne takaisin. Jos ei olis vuorohoitosysteemiä, niin kyllä sitä olis jo vaatinut hoitopaikan saamista hoidettavalle, sen verran työlästä tuon hoidettavan hoito on ollut.
- onhantouhua
Koettu kirjoitti:
Jos toinen ei halua vuorohoitoon lähteä, niin ei häntä väkistenkään voi sinne viedä,muistisairas kyllä osaa pistää hanttiin ja lyödäkin, jos hermostuu. Mun hoidettava sai kunnon raivarin, kun yritin hänet saada lähtemään vuorohoitoon, sanoi mulle, ett hän pärjää kyllä kotona ja meuhkasi, ett mä voin hänen mielestään sinne hoitoon mennä. Hän oli muutenkin vaikealuontoinen, sai hepuleita melkein päivittäin. Meni vuosi ennen kuin suostui vuorohoitoon menoa kokeilemaan ja tykkäs siellä käymisestä, ett olis jatkuvasti ollut menossa sinne takaisin. Jos ei olis vuorohoitosysteemiä, niin kyllä sitä olis jo vaatinut hoitopaikan saamista hoidettavalle, sen verran työlästä tuon hoidettavan hoito on ollut.
Meillä kanssa muistisairas diabeetikko väittää pärjäävänsä yksinkin kotona jos joskus erehdyn väsyneenä hänelle jotain sanomaan kuinka olen kotiin sidottuna. tämä potilas ei edes vettä muista juoda ellen ole sanomassa että nyt pitäisi vähän juoda. Ruoat ja kaikki on laitettava lautaselle valmiiksi . Nyt on vielä alkanut piilottelemaan ruokiaan, ettei puolina aikoina tiedä onko ruoka syöty vai ei. Eikä tietenkään muista onko käynyt salaa kaapilla jotain pikkuherkkuja popsimassa. No, verensokeri lukemat sitten jälkeenpäin näyttää mitä on syöty mitä ei.
- Koettu
onhantouhua kirjoitti:
Meillä kanssa muistisairas diabeetikko väittää pärjäävänsä yksinkin kotona jos joskus erehdyn väsyneenä hänelle jotain sanomaan kuinka olen kotiin sidottuna. tämä potilas ei edes vettä muista juoda ellen ole sanomassa että nyt pitäisi vähän juoda. Ruoat ja kaikki on laitettava lautaselle valmiiksi . Nyt on vielä alkanut piilottelemaan ruokiaan, ettei puolina aikoina tiedä onko ruoka syöty vai ei. Eikä tietenkään muista onko käynyt salaa kaapilla jotain pikkuherkkuja popsimassa. No, verensokeri lukemat sitten jälkeenpäin näyttää mitä on syöty mitä ei.
Sulla on vielä rankempaa kuin mulla. Voin vain kuvitella miten vaikeaa ja työlästä on huolehtia diabetesta sairastavasta muistisairaasta. Sun pitää melkein vuorokauden vahtia ettei syö mitään ylimääräistä, sokerista ja ett hän muistaa juodakin välillä. Välillä oma hoidettava joi vettä siihen malliin, ett epäiltiin diabetesta, onneks ei ollut. Hänellä on tapana öisin käydä syömässä jääkaapista evästä, kun kuulema on nälkä, enempi hänellä taitaa olla tekemisen puutetta kuin nälkä. Mäkin laitan hoidettavalleni ruuat lautaselle valmiiksi ja teen voileipiä jne.. Sulla riittää tekemistä ja joudut oikeasti seuraamaan hänen vointiaan ettei verensokeri heittele liikaa. Toivottavasti sulla on apuja hoitotyössä ettetaivan yksinäsi joudu pärjäämään, kotihoitopuolelta ainakin pitäis tuossa tilanteessa saada jo apua. Kovasti voimia sulle ja jaksamisia.
- jätkä
Sinä taidat olla niitä sas-hoitajia tai sas-ryhmän jäseniä, jotka kehottavat omaisia käyttämään SELKOKIELTÄ.
Ei auta selkokieli eikä epäselko, ei mikään.On laki-ihmiset tehneet sellaisen vanhusten hoitosysteemin, jotta siitä ei mene läpi pirukaan.Pitää olla paksu lompakko ja vähintään kokoomuksen jäsenkirja takataksussa, jos meinaa omaisensa saada oikeanlaiseen hoitoon.Eli piruakin parempi.Muut omaiset hoitakoot, sairastukoot ja mitä parasta jospa vielä heittävät veivinsä.- Tynnyristävaikellarista
Kun kommenttisi osoittaa että et selvästikään ole millään lailla 'kartalla' ko. aiheesta, niin miksi paasaat potaskaa pää punaisena? Joku toinen toope voi vielä uskoa tuollaiset lorut joissa ei ole mitään perää eikä minkään valtakunnan totuutta. Viihdytätkö valehtelemalla itseäsi?
- johanpomppasi
Jos hoitoapua ei tarjota, vaatikaa päättävää tahoa myös ottamaan vastuu asiakkaan turvallisuudesta ja pärjäämisestä.
- Toi875
Vain k*setetut alkavat omaishoitajaksi! Kyllä kunta säästää omaishoitajan selkänahalla.
Ennemmin ala henkikökohtaiseksi avustajaksi! Sinulla on jotain oikeuksiakin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän391631Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61341- 91289
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11285Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421277Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,41253Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01234Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11210Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21170Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11146