Miten kuolettaa rakkaus? Tiedän 100%:n varmuudella, että saan suurta vastakaikua tunteilleni, mutta hänen elämässään on joku, jota hän rakastaa vielä enemmän. Minulla on ihanat muistot meidän yhteisestä ajasta, eikä sieluni tahdo irroittaa niistä. Olen yrittänyt kaikkea; itkua, järkeä, ystävyyttä, näkemättä olemista, tunteiden hyväksymistä, vihaa, uusia suhteita. Mikään näistä ei auta, palaan aina siihen, että kaipaan häntä. Uusia suhteita (2) en kyennyt viemään kuin kahvittelun asteelle, sillä ei ole reilua uudelle tuttavuudelle, että sydämeni on muualla. Kesällä tulee kaksi vuotta täyteen tätä tuskaisuutta, milloin pääsen irti ja miten? Koirat ja tytär täyttävät arkeni ja olen muutoin onnellinen ja valoisa ihminen. Näistä kaipauksen tunteista haluaisin kuitenkin jo luopua, ja antaa tilaa jollekin uudelle sitten joskus aikanaan..
Irti tunteista?
RikkinäineNsähikäinen
214537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No ensimmäisenä tulee tajuta se että HÄN EI RAKASTA SINUA...enää.
Hänellä on joku toinen.
Toisekseen opi hyväksymään että ajatuksesi ja tunteesi eivät kumpua nykyhetkestä vaan menneisyydestä. Kaipaat menneisyyttä ja sitä ihmistä sekä aikaa siellä.
Ota etäisyyttä siihen ihmsieen koska muuten ruokit sitä tunnetta tässä nykyisyydessä.
Valitettavasti syvemmät parisuhteet ovat sellaisia että usein ne liitetään niin moneen asiaan että monet asiat alkavat muistuttaa siitä toisesta ihmisestä ja niistä irti päästäminen tuottaa tuskaa.
Se mikä monelle kuitenkin tapahtuu on että tuskakin on tosin helpompi kohdata kuin se tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne jos päästää irti siitä toisen kaipauksesta.
Herkästi jää kiinni siihen kaipaukseen koska se tunne siitä että silloin toisesta joutuu luopumaan oikeasti kokonaan ja on pelkkää tyhjää on niin vaikea.
Mutta itsensä on vain repäistävä irti ja käytävä läpi se tuska. Sen täytyy etsiä niitä uusia merkityksiä jonka jälkeen se tyhjyyden tunne ja toisaalta se kaipaus jolla sitä tyhjyyttä täytetään helpottaa.
Tiedän koska olin samalla tavoin jumissa eräässä ihmisessä pari vuotta. Tosin minulla siihen auttoi erään toisen ihmissuhteen kariutuminen ja muutto toiselle paikkakunnalle. Hukkasin vain elämästäni pari vuotta ikävöimällä jotain ihmistä joka oli jo silloin valinnut jonkun toisen.
Älä tuhlaa aikaasi johonkuhun joka ei rakasta sinua vaan jotain toista.
Itsellä kokemusta juuri tuosta .Mies antaa ja pomputtelee.Ei myönnä pettäneensä ikinä.Hallitsee roikottamisen.
Sellainen Mika niminen
Olen kamppaillut useamman vuoden vastaavassa jamassa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä kokeillut tunteiden tappamiseen, siinä onnistumatta. Olen ajatellut nyt satsata itseeni ja hakeutua terapiaan. Jos ei se auta, muutan ulkomaille. Se voisi olla varmin keino, kun ei mikään muistuttaisi hänestä ja mahdollisuus että törmättäis olis äärimmäisen pieni.
Silti halusisin edelleen pitää jotain toivoa yllä mutta pelottaa niin paljon kun ei hän varmaan minusta naisena välitä kun ei ole tähänkään asti välittänyt ja ahdistaa suunnattomasti :( voi kun voisi tehdä jonkun osittaisen lobotomian jolla saisi nämä tunteet amputoitua sisältään.
Naisena sama tilanne. Vaikka ei ollakaan nähty pitkiin aikoihin ja tuskin hän minua edes ajattelee. Ei tunteet sammu sisältäni. Tulee uniin vaikka en olisi ajatellut pitkään aikaan yhtään mitään. Voi olla, että muutan myös ulkomaille joskus, mutta se on haaveiluasteella. Elämä kuljettaa meitä omilla poluilla. Silti hän kulkee ajatuksissani mukana. Jäinkö kiinni vain siihen tunteeseen mitä hän minussa aiheutti vai onko tässä jotain muuta? En tiedä ja saattaisi selvitä kohtaamalla hänet. Mutta ei se kohtaaminen ole mitenkään helppoa, koska asumme eri paikkakunnilla. Tsemppiä sinulle ja tsemppiä minulle. :)
No kenenkään äijän takia ei sentään lobotomiaa ,korkeintaan sille äijälle ,vaikka pelimiehillä varmaan muutenkin on oravan aivot.
Ei se mikään pelimies ole, vaan minulle hyvin rakas ja hyvä ja välittävä ihminen jolla on oikeudenmukainen arvomaailmakin. En nyt varmaan muuten näin syvästi tuntisikaan :( en ole koskaan tuntenut tällaista ennen.
Eilen mietiskelin asioita ja sitä, miten jatkaisin ja oivalsin, että vaikka se ihminen havaantuisi kaulasta alaspäin rakastaisin yhtälailla, tai vaikka hänellä muuttuisi ulkonäkö täysin tunnistamattomaksi jostain oudosta syystä (onnettomuus tai sairaus tms) olisi hän edelleen yhtälailla minulle se rakkain. Olen tuo toinentodellamäsä.
Unoha jo se mun mies Päivi. Ei tuu oleen sun ikinä. Takana jo melkein 30v ja lisää edessä. Himottele kuule vaan uusia tuulia. Piste.
Eipä siihen taida olla muuta keinoa kuin aika. Kannattaa välttää kyseisen ihmisen näkemistä eikä myöskään viestitellä hänen kanssaan. Tunteet kuolee helpommin kun ei ole tekemisissä toisen kanssa.
Niinpä. Aika auttaa viimeistään silloin kun kuolee pois. Siihen asti on aikaa ikävöidä. Jos on ihan kunnolla ihastunut niin ei auta edes aika. Riittää kun toisen näkee vain vilaukselta jossain niin taas on tunteet pinnassa.
Miten paljon aikaa siihen tarvitaan? Omasta kokemuksesta sanon, että ei vielä 5 kk:n näkemättömyydellä ja hiljaisuudella onnistu. Toinen yhä mielessä joka päivä.
Varmaan riippuu aika paljon. Omalla kohdallani meni 2v päästä yli eräästä yksipuolisesta ihastuksesta.
Nyt tarvitsisin jotain voimaannuttavaa, tulee piiiitkä ilta.
Kanadanhanhet tulivat eilen
Ala uudistaa elmääsi ja kokeile uusia ja oudoiltaki tuntuvia asioita.
Sillä olet nyt iskostanut toisen ihmisen onnesi lähteeksi ja osaksi elämääsi että et osaa ajatell minä perpektiivistä enää olenkaa ja elää itselesi.
Alat työtää ajatuksiin enenmän minä sanaa ja uusia ihmisiä .
Jokainen lause ja sana ja ajatelma mikä kulkee hänen kauttasa pitää sinut hännessä kiinni.
Päästä irti meneestä ja hyväksy uutta synnytävä tyhjyys ja kipu.
Hän puuttumisensa pitäisi olla,se tila mihin pyrit ei muistojen mielessä pitäminen .
Muistelun aika on ohi .
Olet antanut ohjat toiselle ihmiselle.
Ota ne takasi itsellesi ja aina ko meinaat ahatella että hän niin pistäis vaihtaa että minä tilalle tai joku uusi kiva ihminen .
Mutta sen siaa anatki exäsi määrityää elämäsi joka aika surkeaa .
Hän ei määrää sinä määräät ja tert muutokset ja työn sen eteen että voit olla onellinen.
Meneessä eläminen ja onni ei valitettavasti oo sama asia.
Onellinen ihminen iloitser siitä mitä elämäsdö on tällähetkellä eii siitä mitä oli 10 vuotta sitte joten lakkaa valhtelrmasta itsellesi että olet tällähetkellä onenelinen
Kohtaa suru ja tyhjyys viimeinki ja tee siten tila uudelle rakkaudelle joka odotaa sinua toisaslla jos vain alat elää sille.
Valitse siis oletko elävä kuolut vai elävä jatkossa?
Jos valiset exäsi olet eläväkuollut.....
Sano kyllä tulevalle ja tulevaisuudella ja elä !
Kohdallasi on kyse on ihmisen aiheuttamasta riippuvuudesta . Ala hoitaa sitä pois pistämällä hänen ajattelemiselleen rajat .
Sun ei kuulu ajatella häntä jokao tai koko ajan .
Ajatuspolkuja on siis muutettava tousenöaisiksi ku. ennen oi.
Jos löydät itsesi ajatelemasta häntä niin ohita se . Älä psyhdy hänee ja kirjoita jäntä koskevia tarnoita päähasi .
Ohita. Keksi muuta tekemistä .
Ehthän sä pysty elään eteenpäin kun uusien ihmisten pitäisi ottaa tarinan pää osa jonka kerta toisensa perään annat exällesi joka ei ole enää elämäsi pääosassa.
Miksi rääkkäät itseäsi valheella . HERÄÄ tähän hetkeen !
RIIPUVUUDET VAATII TIETOISTA VASTAA PISTÄMISTÄ NIITÄ EI HOIDETA ASIOITA TYÖSTÄMÄTTÄ JA VAIVAA NÄKEMÄTTÄ.
Niin se on hirmu helppoa selkeissä tapauksissa. Mutta, mutta jotkuthan ihan psykologisesti roikottaa toisia antaen vähän lämmintä ja toisaalta kylmää, jättäen epätietoisuuteen, vastaamattomuuteen ja jopa suhteessa voi olla tällainen tilanne, että joka toivoo enempi niin kun vähän positiivista joskus saa niin on siinä ja näistähän voi tulla monen henkilön ketjujakin.
Olipa osuva kirjoitus! Nyt lähden töihin ja lupaan olla sinua pommittamatta koko illan. Olemme olleet niin ylenmäärin tekemisissä. Ystävätkin kaipaavat taukoja. Hyvää ja aurinkoista päivää.
Rakkaus on suurimpia lahjoja maailmassa eikä sitä kannata kuolettaa. Sehän meitä ruokkii ja pitää elossa vaikka joskus "one sided love affair" aiheuttaakin tuskaa. Säälin ihmisiä jotka eivät pysty rakastamaan / rakastumaan. Ainahan tekojaan voi kuitenkin hallita vaikka tunteitaan ei voikkaan..
Uskon että omat yksipuoliset tunteeni kuolevat ylenkatsomiseen, arvostelemiseen ja jatkuvaan kylmyyteen.
Vajaassa vuodessa olen kokenut rokulipäiviä, hermojen menetyksestä johtuneen sisäisen siirron, hermoparantolan ja varoituksia.
Seuraavasta luvattomasta poissaolosta saan potkut.
Harmittaa, etten ole paremmin osannut suojata itseäni.
Ainoana vaihtoehtona näen pysymisen kaukana hänestä.
Ajan kanssa ja keskittymällä ihan muihin eli arjen askareisiin. Ikäänkuin ns. Tylsistyttää ja kuten mainitset, kuolettaa tuntemukset. Jos tuntemukset haihtuvat, siis et pidä niistä kiinni, vaan annat niiden mennä yhtä helposti, kuin ne ilmaantuvatkin, niin aikaa myöten välinpitämättömyys tuntemuksiin kasvaa ja jonakin päivänä hätkähdät omaa reagoimattomuuttasi tunteisiisi. Siis, tuntemuksia ilmaantuu, tottakai, eihän tässä koneita olla, mutta et niistä enää välitä. Ne eivät vain liikauta mihinkään suuntaan, ja hetken kuluttua mielessä onkin jotain muuta.
Näinhän se joskus vaan on. 2-vuotta on se aika, sitten se asia vaan hiipuu.Jäljelle jää vain häivähdys vanhasta ja muutama muisto joka kylläkin vuosien päästä tulee mieleen mutta ei niin vahvana enää. Kukaan ei osaa selittää sitä miksi joku ihminen tekee niin vahvan vaikutuksen-lähtee pelkästä katseesta. Demonstraatio tai nopea uusi suhde ei kyllä onnistu pakolla mitenkään. Näin vahvoja tunteita ei kyllä monta kertaa elämässä tule. Joskus myöhemmin voi ajatella että hyvä näin että tuli tämmöistäkin unohtumatonta. tsemppiä Sinulle