Hei,
Olen lukenut paljon tästä taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta vaikka kuinka yritän etsiä niin en löydä miten se onnistuu käytännössä. Jos ymmärtäisin sen logiikan niin sitä olisi helpompi tavoitella.
Eli jos osakesijoittaa vaikka 7 eri firmaan vaikka tonnin verran, niin odottelenko sitten kevättä kun maksavat osingot? Saan vaikka 300 € euroa osinkoja käteen, niin se ei ihan innosta vielä palkkatöitä jättämään eli täytyy tuon mukaan tuplata niitä osakkeita jotta osinkojen summa on semmoinen jolla voisin jo tehdä töitä osa-aikaisesti?
Joten kysymys on että onko tuo logiikka millä näissä inspiraatio-blogeissa tehdään, eli osinkoja odotellaan keväisin ja sen jälkeen jaetaan ne rahat vuodelle ja elellään niillä? Olenko ymmärtänyt tämän systeemin oikein vai millä tavoin sijoittamisella vaurastuu? Asuntosijoittaminen on paljon helpompi ymmärtää :)
Kiitos!
Olen lukenut paljon tästä taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta vaikka kuinka yritän etsiä niin en löydä miten se onnistuu käytännössä. Jos ymmärtäisin sen logiikan niin sitä olisi helpompi tavoitella.
Eli jos osakesijoittaa vaikka 7 eri firmaan vaikka tonnin verran, niin odottelenko sitten kevättä kun maksavat osingot? Saan vaikka 300 € euroa osinkoja käteen, niin se ei ihan innosta vielä palkkatöitä jättämään eli täytyy tuon mukaan tuplata niitä osakkeita jotta osinkojen summa on semmoinen jolla voisin jo tehdä töitä osa-aikaisesti?
Joten kysymys on että onko tuo logiikka millä näissä inspiraatio-blogeissa tehdään, eli osinkoja odotellaan keväisin ja sen jälkeen jaetaan ne rahat vuodelle ja elellään niillä? Olenko ymmärtänyt tämän systeemin oikein vai millä tavoin sijoittamisella vaurastuu? Asuntosijoittaminen on paljon helpompi ymmärtää :)
Kiitos!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Osinkojen lisäksi on olemassa arvonnousu. Sitä seuraa ennemmin tai myöhemmin, kun yhtiöt eivät jaa kaikkea voittoaan osinkona vaan kasvavat, sijoittavat rahat onnistuneesti ja tekevät lisää voittoa.
Taloudellinen riippumattomuus on pitkäaikainen projekti, nollasta lähtien kymmeniä vuosia. Aluksi sijoitetaan rahaa yleensä palkkatuloista. Salkun kasvaessa sijoitetaan lisää rahaa palkkatuloista ja osingoista. (Käsitteellä osinko tarkoitan tässä myös muita pääomatuloja kuten korkoja ja vuokria.) Vähitellen osingot alkavat olla yhä suurempi osa sijoitettavasta summasta. Jos esimerkiksi joku sijoittaa palkastaan 500 euroa kuukaudessa, se kasvattaa salkkua 6000 euroa vuodessa. Mutta kun sijoitusten määrä on 150 - 200 tuhatta, ne tuottavat osinkoa suunnilleen tuon saman määrän eli salkku kasvaa "itsestään" toiset 6000. Ja kun siihen lisätään arvonnousu, kasvu on vielä nopeampaa. Arvonnousun ja osinkojen painoarvo omassa sijoitussuunnitelmassa ratkaisee pitkälti mihin sijoitetaan ja millaista riskitasoa ollaan valmiita sietämään. Tästä taas riippuu pitkälti esim. velan käyttäminen sijoitustoiminnassa.
Eli kun sijoitat sata kertaa tonnin, sinulla onkin sadantuhannen sijasta kenties 200000, ja sellainen summa kasvaa jo omin voiminkin. Kun osinkotuloja jossain vaiheessa on tarpeeksi kulutukseen, et tarvitsekaan enää palkkaa lainkaan ja siinä se riippumattomuus sitten on.
Omalla taipaleellani ainakin vaiheet kävivät selväksi. Alkuvaiheen pieni salkku ei tuottanut paljon mitään ja pelkästään säästämällä se kasvoi säälittävän hitaasti. Oppirahojakin piti maksaa. Kun sitten sain vakaammat ja suuremmat palkkatulot, pystyin ottamaan riippumattomuuden realistisesti tavoitteeksi ja lisäämään säästöastetta huomattavasti. Samalla keskitin sijoitukset muutamaan lupaavan tuntuiseen yhtiöön, joista odotin pitemmällä tähtäimellä vahvaa kasvua. Yksi sijoitus onnistui tuossa kymmenisen vuotta sitten ja sain kokoon ensimmäisen eli vaikeimman satatuhatta. Toinen täysosuma paljon suuremmalla panoksella ja yleinen pörssinousu antoivat mahdollisuuden irtisanoutua nelisen vuotta sitten, ja siitä lähtien olen elänyt osingoilla. Olen varmasti onnistunut keskimääräistä nopeammin, mutta se on vaatinut sosiaalista ja taloudellista tinkimistä ja riskinottoa, johon jokainen ei olisi valmis. Minä kuitenkin pidin ylimääräisiä vapaita vuosia riittävän arvokkaana tavoitteena enkä ole katunut sen toteuduttua.
Entäpä jos olisin epäonnistunut sijoituskohteiden valinnassa tai tyytynyt keskiarvotuottoon? Olisin edelleen töissä. Tai pahimmassa tapauksessa saanut potkut ja nyt aktiivimallin kuritettavana.
Näinhän se menee. Osakeraha on kärsivällistä rahaa, ja esim. minulla nimenomaan säästämistä.
Alan kohta olla lähempänä kuuttakymmentä. Vuosien saatossa, kun intoa ja hauskanpitoa on ollut, on salkkuni nyt noin 650 K. Sijoitukset kymmenissä firmoissa. Tavallisesti riittää ehkä 12-15 yhtiöitä. Älä hätäile, säästä pitkäjänteisesti isoihin ja vakaisiin firmoihin jotka maksavat osinkoja. Älä välitä kaiken maailman höpöstä jota meihin pikkusäästäjiin kohdistetaan, pysy erossa toiveyhtiöistä, jotka eivät tuota mitään, eivät maksa osinkoja ja joista niiden kokoon nähden kirjoitetaan tuhottomasti! Käy infoissa, lue firmojen omat katsaukset ja valikoiden myös alan lehtiä... - Itse olen turvallisuushakuinen, siksi näissä tavallisissa töissä jatkan, jos voin, aina eläkeikään saakka. Lisäksi mulla on jo nytkin vaikeuksia löytää tekemistä! Siis mitä tekisin jos jäisin töistä pois? Osakehommassakin menee vain kotonalukemisen lisäksi vuodessa ehkä 60-80 muutaman tunnin tapaamista... Onnea Sinulle! Siitä se lähtee ja muista että jokainen taaplaa tyylillään!
GoOglaa ihan Ekana "korkoa korolle" ja sisäistä idea miten se toimii sijoittamisessa...
Ihan oikeinhan olet tuon mekanismin hahmottanut. Tuon jälkeen kun saat ensimmäisenä osinkokeväänäsi 300 euroa niin loppu on vain mittakaavaa.
Asuntosijoittaminen on kyllä mielestäni aikamoista häsläämistä osinkojen kaltaiseen automaatioon verrattuna. Blogistien tavat tavoitella taloudellista riippumattomuutta ovat varmaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Itse olin töissä noin 30 vuotta. Viimeiset 10 vuotta sijoitin kaiken palkasta ylijäävän ja osingot pörssiosakkeisiin. 52 vuotiaana jäin sitten oloneuvokseksi. Osinkoja saan sen verran, että se kattaa säästeliään elämäntavan kuukausimenot (asunto on tietenkin oma ja maksettu). Tilillä on muutama 10k vararahastona ja odottamassa mahdollista sijoittamista, ettei tätä harrastusta tarvi kokonaan lopettaa. Muuten en varmaankaan tee salkulle enää mitään.
Kun sitten aikanaan pääsen eläkkeelle, saan eläkettä enemmän kuin nyt kertyy osingoista.
Melkein sama tarina mutta myin yritykseni kaluston ja liiketoiminnan vuonna 2011. Sitä ennen olin maksanut vain pienintä mahdollista yrittäjäeläkettä ja hankkinut asuntoja sekä pörssiosakkeita sekä omiin että yritykseni nimiin. Tällä hetkellä pelkkien pörssiosakkeiden arvo on jo reilusti yli 3 miljoonaa ja osinkotulo yli 100.000€/vuosi. Aika kohtuullista joten tuleva surkean pieni eläkekään ei juuri harmita. Elämänsä voi suunnitella niin monella tavalla tai jättää kokonaan suunnittelematta kuten moni täällä valittava onkin tehnyt.
Ostin toimivan pk-yrityksen eläköityvältä yrittäjältä. Hinta oli 200k€.
Löin kaasun pohjaan. Oli asiakkaat yms.
Koneita piti uusia mutta onneksi oli vahva kassavirta. Hyvin nopeasti sain maksettua velat ja pääsin nauttimaan osingoista
Mun neuvot on: Pitkää päivää, lyhyet lomat ja Asiakaslähtöisesti. Itselle minimi palkkaa ekat 3-5v.
Aloin sijoittamaan osakkeissiin n 20 v sitten. Korkoa korolle ja joskus laitoin sinne vähän enemmän jonkun hyvän kaupan seurauksena. On ollut hyvä nousukausi viimeiset 10 v joten se jo yksin on kasvattanut salkkua. Jo silloin kun aloin sijoittamaan ajattelin etten jää yhden tulonlajin varaan. Joten nyt saan osinkoja, vuokratuloa ja palkkaa. Eli se että on monenlaista tekemistä tekee ainakin omasta elämästä monipuolista ja kiinnostavaa. Talouden seuraaminen on kiintoisaa, mutta en jaksasi koko aikaa sitä tehdä. Joten työ antaa vaihtelua. Vielä, kun miettii vuokralaisiaan ja siihen liittyviä ongelmia niin lopputulos on joskus haastava muttei stressaava. En tee tätä ahneudesta vaan siitä, että haluan olla taloudellisesti riippumaton. Sitä olen. Mutta pitää olla monipuolista ja kiinnostavaa tekemistä. Ainakaan oloneuvoksesksi ei itsestä ole. Ja huom pitää myös pysyä valppaana. Varallisuutta on vain sen verran ettei voi ihan hirveaästi löysätä. Mikään multimiljonääri en haluaisikaan olla. Se, että voi omalla toiminnallaan vaikuttaa riippumattomuuteensa tekee kuitenkin aktiiviseksi ja motivoi monella tavalla. Suuria risekejä en ota, kokemusta on talouden takapakeista ja oppirahoista. Kun jään eläkkeelle niin osingot ym on paljon suuremmat kuin eläke. ( jos nyt asiat menee nk suunnittelee )
Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on suunnitelmallista toimintaa ja tavoitteen saavuttaa tervejärkinen, päättäväinen ja ahkera ihminen sitten joskus, kunhan välttää huonoja naimakauppoja ja muita sudenkuoppia.
Samalla tapaan, kuin suunnitelmallisesti sijoittaa, pitää olla suunnitelma, miksi sijoittaa ja miten muuttaa työnsä tulokset elämisen mukavoittamiseen, elämästä nauttimiseen. Se että säästää vain säästämisen takia, on paha virhe, voi olla jopa elämän pahin virhe ja uhraus.
5-kympin jälkeen ei suuresti kannata enää panostaa varallisuuden kasvattamiseen, vaan tuotoilla elämiseen, siirtyä pikkuhiljaa pääoman kuluttamiseen ja nautintoihin. Mitä pitempään tuota lykkää, sitä suuremmaksi käy riski, että häviää kaiken, sairastuu ja kuolee pois.
1970 syntyneen miehen elinikäodote keskimäärin ei ole kuin 65 vuotta ja 70 ikävuoden jälkeen kuolleisuuskäyrä kääntyy erittäin jyrkkään nousuun, joten en oikein ymmärrä sellaisia, jotka aikovat painaa duunia eläkeikään jatkaen sijoittamista. Silloin alkaa olla varmaa, ettei elinaikanaan pääse nauttimaan täysin rahoistaan, ne menee perinnöksi jollekin ja valtio ryöstää taas välistä.
http://www.findikaattori.fi/fi/table/46
Tuota... Logiikassasi ei ole mitään järkeä. Jos ei ole rahaa, ei tietenkään mitään menetä, koska ei mitään ole koskaan ollutkaan.
Ja muuten, elinikäodote on vain keskiarvo tai tarkennettuna lähinnä arvaus. Keskimääräistä elinikäähän ei voi laskea, koska valtaosa vuonna 1970 syntyneistä vielä elää, joten kyseessä on vain arvio, joka voi olla pahastikin pielessä. Tuhannet 1970 syntyneet tulevat elämään paljon tuota pidempään. Monet jopa reilusti yli 90-vuotiaiksi ja osa yli 100-vuotiaiksi. Omakin isoisäni kuoli 93-vuotiaana ja isäni on nyt 73-vuotias ja on vielä täysin terve (hän ei käytä mitään lääkkeitä, ei edes Buranaa).
Entä jos käykin niin, että elääkin yli 100-vuotiaaksi? Miten silloin käy, jos aloitat varallisuuden käyttämisen aikaisin. Keskiarvo kun ei kerro mitään yksittäisestä miehestä. Ei yhtään mitään. Voit ihan yhtä hyvin kuolla 50-vuotiaana kuin 100-vuotiaana. Todennäköisyys on suurin piirtein sama.
Ja muuten, kuluttaminen on täysin eri asia kuin elämästä nauttiminen. Elämästä voi nauttia, vaikka kuluttaisi hyvinkin vähän. Ja vastaavasti, sellainen joka kuluttaa paljon, ei välttämättä nauti elämästä. Kuluttamisen ja elämästä nauttimisen yhdistäminen on yritysten kehittämä valhe.
Ja vielä lisää... Toiset ihmiset nauttivat töistä ja haluavat jatkaa töitä jopa virallisen eläkeiän jälkeenkin. Se, että sinä et pidä töistä, ei merkitse yhtään mitään. En näe siinä mitään outoa, että nauttii töistä. Jotkut jopa nauttivat töistä enemmän kuin vapaa-ajasta, eikä sekään ole outoa.
Logiikkasi on omituista, tai sitä ei oikeastaan ole ollenkaan. Elinikäodote ei ole arvaus, vaan tilastoihin perustuva fakta.
Olet ehkä sairastunut sairaalloiseen säästämiseen, se ei oikein ole enää edes sijoittamista. Näitä surullisia kohtaloita tulee julki usein, on säästetty ja säästetty, eletty ryysyissä, sitten toiset tappelee perinnöstä ja laittaa rahoilla haisemaan.
Mitä ihmettä aioit tehdä rahoilla 80 - 100 vuotiaana hauraana vanhuksena, alatko elämään vasta sitten, siis jos olet hengissä, sekin on hyvin epävarmaa, saat kuitenkin eläkettäkin jossakin 65 paikkeilla?
Vanhuksena et rahoista hyödy, maksat vain itse palvelutalossa asumisen, tms. ja hoidon, kun muiden elämisen maksaa yhteiskunta, johon verotkin on maksettu.
Elän jo nyt pääomatuloilla, sekä säästöillä ja työeläkeikään on yli 10 vuotta. 60 vuotiaana alkaa viimeistään vähittäinen omaisuuden muuttaminen rahaksi, pääomatuloa virtaa silloinkin eläkkeen lisäksi. 80 vuotiaana riittää oma mukava asunto ja pankissa muutama kymppitonni, kyllä ne rahaa vaativat harrastukset on siinä vaiheessa kaikilla jo harrastettu.
Jos työ voittaa kotiolot ja vapaa-ajan, silloin on nuukailtu väärässä paikassaa. Kotiin kannattaa panostaa, se tuo elämänlaatua ja tarkoittaa yleensä omakotitaloa, siihen on helppo luoda ympärille monipuolinen viihtymiskeskus.
Vaikka työpaikalla olisi kuinka kivaa, niin on kyseenalaista käyttää siihen samaan päivittäin yli puolet valveilla oloajasta, itseä alkoi tympimään jo työmatkat näiden kellokortin leimaajien kanssa, jotka pääpunaisena säntäilevät työpaikolleen, tuli tunne, en kuulu tänne, kun ei kerran pakko ole.
Maapallo on ihmeellinen paikka, nähtävää ja koettavaa riittää, kannattaa miettiä tarkoin, missä määrin käyttää ainutta elämäänsä oravanpyörässä polkemiseen. Köyhillä siihen ei ole varaa, eikä taitoa, mutta osaavalla sijoittajalla on.
Elinikäodote on pelkkä arvio, vaikka se kuinka perustuisi tilastoihin. Näitä elinikäarvioita on tehty aiemminkin ja niiden ollaan jatkuvasti todettu jälkikäteen menneen täysin pieleen. Oikea keskiarvo voidaan tietää vasta jälkikäteen, siihen saakka ne ovat ennusteita.
Ehkä sanoin väärin puhuessani arvauksesta, koska kyseessä on matemaattinen ennuste, jotka ovat verrattavissa lähinnä sääennusteisiin (sääennusteetkin ovat samalla tavalla tilastoihin perustuvia faktoja ja silti ne ovat usein pielessä). Ja matemaattinen ennuste voi olla täysin väärässä aivan kuten sääennusteetkin. Oli miten oli, 70-luvulla syntyneet miehet voivat edelleenkin elää keskimäärin joko 60-vuotiaiksi tai 80-vuotiaiksi, sen voi tietää vasta vuosikymmenien päästä.
Ja äskeisestä vielä yksi... Voit miettiä sanaa "odote", joka on eläkeikäodotteen lopussa. Sana "odote" tarkoittaa aivan samaa kuin arvio tai ennuste, se on vain hienompi sana. Ei kukaan elinikää ennustava väitä tietävänsä totuutta siitä, kuinka kauan nykyiset ihmiset elävät. Siksi lopussa on sana "odote", johon he muuttaessaan lukua (jonka he taatusti tulevat tekemään) voivat vedota.
Ja vieläkin yksi asia... Vaikka isoisäni kuoli 93-vuotiaana, hän ei silti asunut päivääkään palveluasunnossa vaan kotonaan kuolemaansa saakka.
Edelleenkin, tuo on pelkkä makuasia. Ja toisillehan työ ja vapaa-aika on yksi ja sama asia. Ja ainakaan itseä ei ok-talot kiinnosta pätkän vertaa (kuten ei myöskään auto tai mökki), mieluummin asun kaupungin keskustassa ilman autoa.
Hyviä kuvauksia ja tosia ja aivan oikeaa asiaa
Lisäisin vielä
korkoakorolla -toimiva on henkisesti riippumattomampi kuin kädestä-suuhun elävä
ja se tuo rauhaa ja laskee stressihormoni kortisolia ja pidentää ikää
eikä tarvitse kuunnella ajankohtaisohjelmia ja pelätä poliitikkojen oivalluksia
eikä edes Nallea ja kauhistella pankkimaksujen nousuja
eikä ...
Nämä riippumattomat on saaneet isiltä rahat joita summassa sijoittaa ja lopulta jokin tärppää, sen jälkeen ollaan niin guruja että ;)
Juu, n. 10v sain perintöä n.50k€. Sitä ennen olin saanut vain 100m etumatkaa. Tällä hetkellä omaisuuttaa n. 6-7M€ edestä . Velkaa 100k€. Että tällänen guru.......
Sinun kannattaa ajatella noin, se on tyypillistä köyhien itsepetosta, mutta mitä sitten, jos se lohduttaa, kun et itse osaa säästää ja sijoittaa.
Opiskelin jonninjoutavan alan - velaksi. Vielä monta vuotta "yliopstossa". Pahimmillaan viis velkaa: koti, 2 opinto ja 2 sijoitusasuntovelkaa....
Nyt osakkeita 670 000 e, puolet keskustakaksiosta, 2 sijoitusauntoa ja lahjaverot maksettu kotimökistä jo 15 vuotta sitten... jotenkin koetan pärjillä, ansiotulot vuodessa 40000. Eikä yhtään velkaa.
Lomat "Riverialla", välillä muuallakin, yhtiökokouksissa seurustelen raharikkaiden keralla ja juon kahvia ja syön suklaakakkua, välillä vedän viinihumalat jos on ruokaa ja viiniä osakevirman laskuun... harrastukset kultturellisia: konserttia ja muuta. Ei hevosia, autoja, veneitä, golffia, äpäriä, siisti rouva joka on sekin innostunut matkailusta, vähäpuuhaisesta huvilaelämästä - ja P/E-luvuista. - Töissä aattelin olla vielä noin 10 vuotta... tätäkö se elämä lienee...?
Elämä ja omaisuus on kuitenkin kaksi eri asiaa.
Ihminen voi olla onneton vaikka tilillä osakkeissa olisi miljoonia, itse arvottaisin korkeamalle henkisen hyvinvoinnin.
Ihminen on paljon todennäköisemmin onneton ilman tuottavaa pääomaa ja tili tyhjänä.
Rahalla saa myös vapautta, eikä sitä tarvita miljoonia, sen voi laittaa tekemään työtä ja se suo valinnanmahdollisuuksia, omituista, että se on sinusta este henkiselle hyvinvoinnille.
Köyhän on taas oltava nöyrä ja kumarrettava moneen suuntaan. On usein vaikea ymmärtää tuota köyhien järjenvastaista logiikkaa, toisaalta se auttaa ymmärtämään, miksi he ovat köyhiä.
Todennäköisyydet eivät kerro mitään yksittäisestä kotitaloudesta. Voi aivan hyvin olla köyhä ja onnellinen aivan kuten jotkut rikkaat ovat onnettomia. Toiset myös elävät kuin köyhät, vaikka rahaa olisikin paljon.
En sinänsä näe, että raha tuo aina vapautta, sillä toisinaan se tuo velvollisuuksiakin. Esimerkiksi sijoitusasuntoihin ja yrityksiin liittyy myös tietty määrä velvoitteita. Toinen juttu onkin, että tarvitseeko ihmisen ylipäätään olla täysin vapaa? Ei suuri osa edes halua olla täysin vapaita. Eihän monet halua edes valtaa, vaikka heille sitä tarjottaisiin esimiesaseman muodossa suuren palkankorotuksen kanssa.
Nyt+alkaa+jo+näyttämään+naisen+logiikalta+"Ei+suuri+osa+edes+halua+olla+täysin+vapaita"++???
Työnantajana näen hyvin miten ihmiset hoitavat talouttaan. Alla pari esimerkkiä miten pysyy köyhänä:
-Työmatka 100km. Laskekaa paljonko menee aikaa ja rahaa esim. 10v jaksolla.
- vaihdetaan autoa 2v välein
- asutaan vuokralla
- ei tehdä ylitöitä
- töihin vetelä ote ( ei työantaja anna palkankorotusta laiskoille)
- käsittämättömintä on se kun auto hajoaa ,jäädään kotiin kun ei voida käyttää bussia tai junaa. Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, kysyisin ylitöitä ,kun tuli yllättävä meno.
Työnantajana näen hyvin miten ihmiset hoitavat talouttaan. Alla pari esimerkkiä miten pysyy köyhänä:
-Työmatka 100km. Laskekaa paljonko menee aikaa ja rahaa esim. 10v jaksolla.
- vaihdetaan autoa 2v välein
- asutaan vuokralla
- ei tehdä ylitöitä
- töihin vetelä ote ( ei työantaja anna palkankorotusta laiskoille)
- käsittämättömintä on se kun auto hajoaa ,jäädään kotiin kun ei voida käyttää bussia tai junaa. Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, kysyisin ylitöitä ,kun tuli yllättävä meno.
"asutaan vuokralla "
Tuo ei muuten ole mikään tae siitä, että pysyy köyhänä.
Vuokralla asuminen on useimmiten halvempaa kuin asunnon omistaminen. Perustelut seuraa:
-mikäli tulotaso on alhainen, vuokra-asumista tuetaan valtion puolelta
-jos lasketaan omistusasunnon arvolle minkäänlaista vuosituottoa (tappiota), on aivan itsestään selvää, että vuokralla asuminen on halvempaa
Tuosta viimeisestä syystä johtuen, myöskään asunnon vuokraus ei ole kannattavaa toimintaa.
Ja vielä esimerkki, 100t€ maksava kaksio jostakin pk-seudun ulkopuolelta:
Omistaminen:
-arvonalennus vuodessa 2000€
-yhtiövastike vuodessa 3000€
-pääomakulu vuodessa vähintään 2000€, voi olla jopa 5000€
Yhteensä 7000 - 10000 euroa vuodessa
Vuokralla:
-vuokra vuodessa 5000€ - 6000€ vuodessa
-mahdollinen asumistuki 2000€ - 3000€ vuodessa
Yhteensä 2000 - 4000 euroa vuodessa.
Omistan+4+sijoitusasuntoa,+ostin+uutena.
"Esitit+että+arvonalennus+on+2%+joka+vuosi."
Kyllä tähän oli aika paljon kiteytettynä!
Muuta: ostokahvi kädessä ja toisessa tupakka. Se ett Zalando kirjoittelee, repaleiset perheolot, Pikaluotot... ja koko setti...
Keskustelua otsikon aiheesta nykypäivänä?
Itsellä kulutus pienehköä ja varallisuus tuntuisi kantavan pitkälle ajallisesti.
Elämän takalaita tulee joskus vastaan, pienellä kulutuksella perikunta kiittää, saattavat tuoda kukkiakin haudalle muutaman vuoden ajan.
Hajautetut ostot osakerahastoihin ovat hyvä taktiikka. Isot markkinalaskut ja paniikit ovat merkittävä mahdollisuus nopeuttaa vaurastumista, jos joku uskaltaa satsata silloin tavallista suurempiin kk-ostoihin.
Kulut vrt tulot. Siitä se lähtee.
Suomi on törkeän kallis paikka asua lämmityskuluineen ja verot verojen päälle.
Toinen on aika ja sijoitukset. Jos laitat vöhintään puolet tuloista osakkeisiin 20v ajan pääset samoille tuloille.
Käytännössä tuo 50% on vaikeaa saada irti tuloista koska verot ja minimikulut. Ja aikakin on nopeasti 30v+ tai enemmän. Eli taas eläkeiässä ennenkuin pääsee irti vaikka aloittaa teininä..
Toisaalta jos siirtyy jonnekkin jossa ei tarvitse kuluttaa omistuskotiin kuin alle 100e/kk niin vaatii huomattavasti vähemmän tuloja. vrt suomen 400e/kk minimissään vaikka kämppä ois täysin velaton.
Verovelkavankeus on sekin ongelma. Uudelleen allokointi ei onnistu helpolla. Summa summarum vaikka kuinka ostaa vain 8% osinkoa maksavia firmoja saadut soingot on nopsasti siinä 3% tasolla. Vaihtoehtoisesti heittää kuudennesosan tai enemmän pääomasta roskikseen ja toivoo että uusallokoinnit tienaa.