niin isoa yhteyttä ja hellyyttä nimeltä mainitsematonta kohtaan ettei sille ole sanoja. Oli hyvä olla.
Tajusin, ettei mikään, eivät tulevat vuodet, ei välimatka, eivät erkanevat elämänpolut, ei se, että hänen tunteensa ovat ainoastaan platonista ystävyyttä, ota minulta pois sitä syvää siunaavaa rakkautta, jota olen saanut tuntea häntä kohtaan. Usein tuntuu kuin olisimme kaksosveli ja -sisko, tai kuin hän olisi toinen puoleni; minulla on kokonainen olo kun hän on läsnä.
Tajusin, ettei mikään, eivät tulevat vuodet, ei välimatka, eivät erkanevat elämänpolut, ei se, että hänen tunteensa ovat ainoastaan platonista ystävyyttä, ota minulta pois sitä syvää siunaavaa rakkautta, jota olen saanut tuntea häntä kohtaan. Usein tuntuu kuin olisimme kaksosveli ja -sisko, tai kuin hän olisi toinen puoleni; minulla on kokonainen olo kun hän on läsnä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kaunis tunne.
Samoin tunnen häntä kohtaan.
Ja tunnet naista kohtaan?
Eipä sillä väliä. Kirjoitin vain purkaakseni, en tunnistusmielessä. Hän ei kirjoittele täällä.
Oletko? Voit silti vastata.
Kirjoittelenpas. Kyllä me vielä toisemme saamme. Kyllä toinen toisen tunnistaa.
Miksi?
Kysymys siis oletkomieslle
Olet varmasti nainen kerta et voi myöntää edes anonyymipalstalla olevasi mies.
No mieliksesi myönnän että olen vaikkapa mies, tosin et edelleenkään voi olla siitä varma. :D Ja sanoinhan jo etten kirjoittanut tunnistusmielessä.
Kirjoitit aloituksen joka tapauksessa siinä toivossa, että hän lukisi sen. Eli halusit, että hän tunnistaa. Kaikki täällä kirjoittavat juuri sillä tavalla kaivatulleen tunnistusmielessä. Aloitus on siis täysin turhake, jos et anna mitään tunnisteita niille ketkä haluavat siihen vastata ja omia itselleen. Ja itse täällä monta vuotta käyneenä tiedän sen.
Tämä selvä. Jos haluaisin tunnistusta, olisin suoraan kirjoittanut vaikka nimeni, mitä sitä suotta asioita kiertelemään! Pahoitteluni siitä etten halua tunnisteita antaa. Käsittääkseni tunnisteiden antaminen ei ole palstalle kirjoittamisen edellytys. Eikö palstan aiheista voida käydä hyviä ja antoisia keskusteluja ilman ainaista kuka kukin on -arvuuttelua?
Kukaan ei kirjoita täällä omia tai toisten nimiä ehkä vain alkukirjaimen. Silti kirjoittavat juuri sille kaivatulleen anonyymisti. Usein sanoilla mies ja nainen ja parhaillaan jonkun tunnisteen sen lisäksi. Silti on mielestäni törkeää olla vastaamatta, jos kysytään.
Tämäkin selvä. Vai tämmöiset ovat palstan kirjoittamattomat säännöt. Kai täällä toisenlaistakin keskustelua käydään, vai onko kaikkien tarkoitus vain ja ainoastaan tunnistella ja omistella?
Ei käydä tai jos käydään niin tarkoitus on kysellä kaivatusta mahdollisesti vertaistukea tai mietittyjä kysymyksiä toisesta sukupuolesta. Kuitenkin aina kirjoittelun takana se ajatus kaivatusta ja siitä, että hän voi lukea ja vastata kuitenkin ihan turhan takia, koska ei kukaan tunnista täällä ketään ei vaikka nimen laittaisi ja kaikki tunnisteet ja sitähän täällä ei käy. Säälittävää on jättää vastaamatta kysymyksiin.
Oletko mies vai nainen? Millä kirjaimella nimesi alkaa? Minkä ikäinen olet? Millä paikkakunnalla asut? Ammattisi? Onko sinulla lapsia? Oletko eronnut? Lemmikkieläimiä? Harrastuksesi? Minkä väriset silmät, hiukset ja iho sinulla on? Mikä sinun kaivattusi nimi on? (Tehdään nyt niin että vain minä jään säälittävä-statuksen alle, ei tarvitse sinun kantaa moista taakkaa! 😉😊)
Itse en kirjoita täällä enää kaivatulleni ja minulle on irl jätetty vastaamatta törkeästi. Käyn satunnaisesti yhä täällä, koska olen valitettavan sosiaalinen puhuja ja en kestä, jos en saa kirjoittaa ajatuksia jonnekin.
Kiitos kauniista kirjoituksesta. Me olemme sisarukset jotka ovat löytäneet toisensa. Meidän molempien elämässä on tällä hetkellä jokin tila. Tilanne voi muuttua nopeastikin. Tyhjyys täyttyy ehkä. Pikkuhiljaa siirrymme muille foorumeille. Meidän asiamme ei tästä etene. Sen me molemmat tiedämme. Minä tarvitsin sinua kyllä. Asiat ovat mielessäni menneet eteenpäin. Se näkyy monessakin asiassa.
Kiitos tämän kauniin ajatuksen jakamisesta. Itsekin olen tuntenut samoin erästä henkilöä kohtaan parikymmentä vuotta. Näimme joku aika sitten pitkästä aikaa ja se hyvänolon tunne ja rauha hänen lähellään on aivan käsittämätöntä. Sekä vahva tunne, että tähän minä kuuluisin, tässä minun olisi pitänyt olla kaikki nämä vuodet.
Sama täällä. Kun muulloin on koko ajan vähän levoton, niin tuo on mahtava tunne, kun ei kaipaa minnekään ja on lopultakin täydesti läsnä. Valitettavan harvoin tilaisuus.
Juuri näin. Niistä tilaisuuksista voisi antaa mitä vain.
Se on kuin kotiinpaluu raskaalta ja yksinäiseltä vaellukselta. Siinä sitä sitten istuu kuunnellen ja ihmetellen tuota tuttua, rakasta ääntä, joka on kuin rohtuneita huulia hoitava balsami, kuin lempeä kevätsade pölyisen kaupungin yllä. Siinä istuessaan sitä sitten havahtuu hämmästyen ymmärtämään, että tuota ihmistä minä olen rakastanut aina. Oivallus auttaa jaksamaan tulevat vuodet, yksinäisen vaelluksen pimeässä, rankkasateet, kuivuuden ja pelottavien eläinten huudon. Kunnes vuosien päästä taas kohdataan.
Huikeaa kuvausta aidosta rakkaudesta, kiitos:)
Kiitos.
Sinä iltana
ojennan kättäni jo,
kosketuksen lämpö nanosekunnin päässä.
En sitten tohdi.
Hiljaisuus välillämme on
pelottava koira.
Toisena iltana
lasken käteni kädellesi
etkä sinä liiku.
Hengität.
*** *** *** ***
Pitelen kättäsi kuin linnunpoikaa.
Varoen etsin
ranteenmutkasi ohuen ihon läpi
vahvan veren täyttämän elämänvirran, kunnes
viimein
hapuilen maallisen tomuni,
raajarikkoisen ontuvan kaipauksesta sairastuneen sielunmajani
uupuneena
sinua
vasten
kiertymään.
Tämä on surullinen laulu. 😢https://youtu.be/KthJo5-ioOI