Ei mua oikeesti haittaa

Voi, yksi hyvä riittää mainiosti.

Vaikka yksi ystävä riittäisikin, ei kait se tarkoita että muut ystävät olisivat liikaa. Kaikkea ei voi jakaa vain yhden ystävän kanssa.

Yksi rakas ja ystävä riittääkin. Mutta rakastaminen on pelottavaa, siinä voi sattua. Silti, itse mielummin elän, kuin olen tuntematta.

P.i kirjoitti:

Vaikka yksi ystävä riittäisikin, ei kait se tarkoita että muut ystävät olisivat liikaa. Kaikkea ei voi jakaa vain yhden ystävän kanssa.

Voi, jos on oikein hyvä ystävä.
Minkä sille tekee, jos kuormittuu ihmissuhteista? Jos näkisit minut tavallisessa elämässäni et koskaan voisi aavistaa, että tuossa on ihminen joka väsyy ihmisten kanssa. Olen introvertti.
Elämässäni on alle kymmenen ihmistä joiden kanssa voimaannun. Kaikki muut ihmissuhteet ovat lähinnä vaan pakkososiaalisuutta, ja vuosien myötä tuntuu että haluaa vaan olla enemmän yksin. En tiedä miksi niin on, mutta näillä mennään.

toisentuoksuhuumaa kirjoitti:

Yksi rakas ja ystävä riittääkin. Mutta rakastaminen on pelottavaa, siinä voi sattua. Silti, itse mielummin elän, kuin olen tuntematta.

Rakas on kyllä ihan toinen juttu kuin ystävä. Enpä alkaisi ystävien kanssa olemaan, en ikäpäivänä.

On myös ihmisiä, jotka eivät lopulta enää tunne mitään, vaikka olisivat parisuhteessa.
Rakastamista kannattaakin pelätä, siinä voi kadottaa itsensä.

Erakkkovaaaannn kirjoitti:

Voi, jos on oikein hyvä ystävä.
Minkä sille tekee, jos kuormittuu ihmissuhteista? Jos näkisit minut tavallisessa elämässäni et koskaan voisi aavistaa, että tuossa on ihminen joka väsyy ihmisten kanssa. Olen introvertti.
Elämässäni on alle kymmenen ihmistä joiden kanssa voimaannun. Kaikki muut ihmissuhteet ovat lähinnä vaan pakkososiaalisuutta, ja vuosien myötä tuntuu että haluaa vaan olla enemmän yksin. En tiedä miksi niin on, mutta näillä mennään.

Miten tämä ihmissuhteista kuormittuminen ilmenee?

P.i kirjoitti:

On myös ihmisiä, jotka eivät lopulta enää tunne mitään, vaikka olisivat parisuhteessa.
Rakastamista kannattaakin pelätä, siinä voi kadottaa itsensä.

Onneksi en ole tunteeton, päinvastoin. Olen varsin tunteikas ja rakastan syvästi, se on ehkä syy siihen että on niin vähän ihmisiä, joiden lähellä on hyvä olla. Täällä palstoilla ei tarvitse montaakaan tekstiä lukea, kun huomaa, ettei kaikkien ihmisten kanssa olisi turvallista seurustella irl. Suuresta osasta tekstejä tulee huono olo, joskus, tosi usein antaa täyslaidalliset itse kun ei jaksa.
Tämäkin on ollut suurelta osin hyvin kuluttavaa ja väkinäistä, rasittavaa kirjoittaa tänne, toisaalta onhan tämä ollut myös avartavaa.

Hyvää yötä.

P.i kirjoitti:

Miten tämä ihmissuhteista kuormittuminen ilmenee?

Väsymyksenä, väsyn ihmisten kanssa. Väsyn nytkin tästä vastailusta. Heti kun mahdollista omiin oloihin, oli seura kuinka hyvää tahansa. Se ei johdu muista ihmisistä, ei siitä että he olisivat jotenkin vääränlaisia, tai käyttäytyisivät väärin.
Vika on minussa, tai sanotaanko että se on minun kokemus elämästä ja siitä, miten on hyvä.