Ymmärtävätkö maakunnat panostaa tutkimukseen?

Siitä pääätellen, mitä maakunnista peräisin oleva pääministeri ja hallitus teli Aalto-yliopiston tutkijoille, eli lopetti heidän tärkeän työnsä, - ei hllitus tiedä, mitä tekee / on tehnyt.


Klii­nik­ko­tut­ki­joita huoles­tuttaa, ymmär­tä­vätkö maa­kuntien päät­täjät tutki­muksen merki­tyksen.


Ymmärtävätkö maakunnat panostaa tutkimukseen?Kuva 1 / 4
Mi­ten käy klii­nisen tutki­muksen sote-uu­dis­tuk­sessa?

Huo­len nos­ti esiin Ou­lun ylio­piston lääke­tie­teel­lisen tiede­kunnan de­kaani An­ne Re­mes, jo­ka aloitti Lääke­tieteen Sää­tiön puheen­joh­ta­jana vuo­den alussa.

Hä­nen mu­kaansa on toden­nä­köistä, et­tä maa­kuntien roo­li tutki­mus­ra­hoi­tuksen jako­mal­lissa ko­rostuu ja val­tion ohjaus­vai­kutus vä­henee.

– Klii­nik­ko­tut­ki­joilla on pel­ko, ymmär­tä­vätkö maa­kuntien päät­täjät kaut­ta maan tutki­muksen merki­tystä tervey­den­huollon ta­son yllä­pi­tä­mi­sessä ja kehit­tä­mi­sessä, hän sa­noo.

Sa­moilla lin­joilla on HUS:n tutki­mus­joh­taja An­ne Pitkä­ranta. Hän toi­voo, et­tä vii­me vuo­sien hy­vä ke­hitys HUS:ssa liit­tyen tutki­mukseen osoi­tettuun kunta­ra­hoi­tukseen ei tys­sää sote-uu­dis­tuk­sessa. Sum­ma on tä­nä vuon­na 14 mil­joonaa eu­roa, kun se vie­lä 2015 oli kah­deksan mil­joonaa.

– HUS on Suo­men suu­rimpia lääke­tieteen tutki­muksen rahoit­tajia, Pitkä­ranta sa­noo.

HUS on panos­tanut tutki­mus­ra­hoi­tukseen myös si­tä kaut­ta, et­tä sin­ne on tä­nä vuon­na pal­kattu EU-koor­di­naat­tori aut­tamaan kansain­vä­lisen tutki­mus­ra­hoi­tuksen haus­sa.

Pitkä­ranta muis­tuttaa, et­tä tut­kimus tu­kee inno­vaa­tioineen myös elin­kei­noe­lämää.

VTR-rahaa sosiaa­lityön tutki­mukseen

Val­tion tutki­mus­ra­hoi­tuksen piene­ne­minen on puhut­tanut jo vuo­sia. Eri­tyis­vas­tuua­lueiden kaut­ta jaet­tava ra­ha oli vie­lä 1987 suuruu­deltaan 91 mil­joonaa eu­roa. Tä­nä vuon­na sen suu­ruus on 21 mil­joonaa eu­roa. Lu­vussa on jon­kin ver­ran nou­sua vuo­den 2016 aallon­poh­jasta, jol­loin sum­ma oli 16,8 mil­joonaa.

– Haku­paine on ko­va, ja hy­viä hake­muksia jää ran­nalle. Jo­ka ker­ta kun ­ra­hoi­tus­pää­tökset tu­levat ulos, tääl­lä kampuk­sella on kau­hea it­ku, et­tä mik­si mi­nä en saa­nut rahoi­tusta, Pitkä­ranta ku­vaa.

Val­tion tutki­mus­ra­hoi­tuksen (VTR) tuetta­vaksi tu­lee sote-uu­dis­tuk­sessa ­tä­män­het­kisen laki­luon­noksen mu­kaan pait­si terveys­tut­kimus, myös sosiaa­lityön tut­kimus.

– Mi­käli tutki­muksen ja rahoi­tuksen mää­rää ei li­sätä, osuudet tut­kijaa tai tutki­mus­ryhmää koh­den piene­nevät, Re­mes sa­noo.

Tut­kimus ke­hittää ammat­ti­taitoa

Se­kä Re­mes et­tä Pitkä­ranta koros­tavat klii­nisen tutki­muksen merki­tystä lääkä­reiden ammat­ti­taidon kehit­tä­mi­sessä.

– Tutki­muksen heikke­ne­misen myö­tä sairaa­lois­tamme ka­toaisi huippuo­saa­minen ja tervey­den­huollon ke­hitys pysäh­tyisi, Re­mes muo­toilee.

An­ne Pitkä­ranta ker­too esi­merkin oman pro­fes­suu­rinsa alalta eli kor­va-, ne­nä- ja kurkku­tau­deista. Vii­me vuon­na val­mistui Pia Jär­venpään väitös­kirja ­ai­heesta pa­lan tun­ne kur­kussa.

– Se on vä­hän epä­sek­sikäs ai­he, mut­ta poti­laita on pal­jon, hei­tä hei­tellään mil­loin min­nekin ei­kä maailmal­lakaan oi­kein ole asian­tun­te­musta. Väitös­kir­ja­tut­ki­jasta tu­li ai­heen ko­va asian­tun­tija niin kansal­li­sesti kuin kansain­vä­li­sesti, Pitkä­ranta sa­noo.

Klii­nisen tutki­muksen kes­keinen ta­voite on An­ne Pitkä­rannan mu­kaan pa­rantaa järjes­telmän toi­mintaa. Tutki­mu­saiheet nou­sevat käy­tännön kysy­myk­sistä.

– Kai­killa tutki­muk­silla pi­täisi ol­la im­pakti, mik­si ne teh­dään. Em­me ha­lua pöytä­laa­tik­ko­tut­ki­musta, An­ne Pitkä­ranta sa­noo.

Pitkä­ranta esi­mer­kiksi ha­lusi kli­nikan yli­lää­kä­rinä toi­miessaan edistää poti­laiden no­peaa kotiu­tusta nielu­ri­sa­leik­kauksen jäl­keen.

Niin­pä käynnis­tettiin tut­kimus, jos­sa po­tilaat satun­nais­tettiin jo­ko yö­pymään leik­kauksen jäl­keen sairaa­lassa tai kotiu­tumaan sa­mana päi­vänä.

Tu­los oli, et­tä sa­man päi­vän ko­tiutus oli turval­lista.

– Tut­kimus tuo­tiin välit­tö­mästi käy­täntöön. En il­man si­tä olisi voi­nut men­nä osas­tolle vain sa­nomaan, et­tä nyt siir­rytte päivä­ki­rurgiaan, Pitkä­ranta sa­noo.

Ra­ha ei rat­kaise

Tutki­muksen teko­mah­dol­li­suuksia ei rat­kaise pel­kästään ra­ha. An­ne Re­mes muis­tuttaa tutki­musta arvos­tavan yleisen asenteen merki­tyk­sestä.

– Ar­vostus on yleistä posi­tii­vista asen­netta tutki­musta koh­taan, mut­ta myös si­tä, et­tä klii­nisen työn ohessa olisi mahdol­lista teh­dä osin tutki­mukseen liit­tyviä asioita, hän sa­noo.

Hä­nen mie­lestään tutki­muksen arvos­ta­minen nä­kyy myös sii­nä, huomioi­daanko tieteel­linen meri­toi­tu­minen, eri­tyi­sesti toh­torin tut­kinto ja dosen­tuuri, esi­mer­kiksi ylio­pis­to­sai­raa­loiden vir­koja täytet­täessä.

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/ymmartavatko-maakunnat-panostaa-tutkimukseen/