Olen näillä suomi.24:n sivuilla törmännyt uuteen ilmiöön: Wannabe- anoreksiaan. Anoreksiaa ihaillaan, se halutaan itselleen, se on mediaseksikästä ja samalla niin pelottavaa, laihat ovat kauniita ja läski on aina rumaa, nuoret ovat tylsistyneitä ja heidän päänsä päälle syttyy suomalainen Osram-lamppu; "hei jos mä hommaisin anoreksian?". Tässä suomen kansankynttilät, pro-ana onkin wannabe-ana.
Odotan innolla milloin ihmiset hinkuvat itselleen syöpää, halvaatumista tai amputaatioita.
Nuorten -ja ei aina enää niin nuortenkaan keskuudessa on järkyttävä määrä ongelmia. Viiltelyä, pään sekaisin vetämistä, varastelua, pahoinpitelyjä, listaa voisi jatkaa loputtomiin. JOTEN, tulevat ongelmanuoret, minun mielestäni voisitte vaikkapa "hommata" itsellenne amfetamiiniriippuvuuden, sillähän kanssa laihtuu! HURRAA! Heroiinista puhumattakaan. Anoreksia ei ole laitonta, joten anoreksiahan on ihan tylsää, eiks je. Miksi pitää olla pro-ongelma? Mitä elämästä puuttuu kun pitää väkisin keksiä itselleen ongelmia? Kenen huomiota silloin halutaan?
Miksi siis nämä teinitytöt ja -pojat hinkuvat itselleen ongelmia? Etenkin tämä nuoren ikäluokan järkyttävä kiinnostus syömishäiriöihin. En ole varma, milloin terveet ruokailutottumukset ja laihdutus menivät sekaisin anoreksian kanssa. Anoreksia ei ole muodikasta. Anoreksia ei ole dietti. Anoreksia ei ole tavoiteltava asia, eikä se tee sinusta vahvempaa tai kauniimpaa. Miksi kaikista syömishäiriöistä juuri anoreksia on näiden sivujen mukaan kiinnostavampaa? Oksennus ei taida innostaa?
Se on totta, että ihmiset sairastuvat. Ihmiset sairastuvat syöpään, syömishäiriöihin, menettävät läheisiään, sokeutuvat, sairastuvat vanhuuden tuomiin sairauksiin ja joutuvat sairaalahoitoon. Mutta en ymmärrä, miksi näitä pitäisi haluta itselleen. Ei sairaus ole kaupanhyllyltä ostettava asia, sairauksia vastaan ihmisen pitäisi taistella elämällä terveellisesti ja kunnioittaen omaa elämäänsä. Olen sairastanut anoreksiaa ja bulimiaa. Nyt sairastan anoreksiaa ja syöpää. Jos joku terve ihminen haluaa nämä itselleen, voin mielelläni vaihtaa. Anyone?
Minä vaihdoin pro-anan proelämään.
Odotan innolla milloin ihmiset hinkuvat itselleen syöpää, halvaatumista tai amputaatioita.
Nuorten -ja ei aina enää niin nuortenkaan keskuudessa on järkyttävä määrä ongelmia. Viiltelyä, pään sekaisin vetämistä, varastelua, pahoinpitelyjä, listaa voisi jatkaa loputtomiin. JOTEN, tulevat ongelmanuoret, minun mielestäni voisitte vaikkapa "hommata" itsellenne amfetamiiniriippuvuuden, sillähän kanssa laihtuu! HURRAA! Heroiinista puhumattakaan. Anoreksia ei ole laitonta, joten anoreksiahan on ihan tylsää, eiks je. Miksi pitää olla pro-ongelma? Mitä elämästä puuttuu kun pitää väkisin keksiä itselleen ongelmia? Kenen huomiota silloin halutaan?
Miksi siis nämä teinitytöt ja -pojat hinkuvat itselleen ongelmia? Etenkin tämä nuoren ikäluokan järkyttävä kiinnostus syömishäiriöihin. En ole varma, milloin terveet ruokailutottumukset ja laihdutus menivät sekaisin anoreksian kanssa. Anoreksia ei ole muodikasta. Anoreksia ei ole dietti. Anoreksia ei ole tavoiteltava asia, eikä se tee sinusta vahvempaa tai kauniimpaa. Miksi kaikista syömishäiriöistä juuri anoreksia on näiden sivujen mukaan kiinnostavampaa? Oksennus ei taida innostaa?
Se on totta, että ihmiset sairastuvat. Ihmiset sairastuvat syöpään, syömishäiriöihin, menettävät läheisiään, sokeutuvat, sairastuvat vanhuuden tuomiin sairauksiin ja joutuvat sairaalahoitoon. Mutta en ymmärrä, miksi näitä pitäisi haluta itselleen. Ei sairaus ole kaupanhyllyltä ostettava asia, sairauksia vastaan ihmisen pitäisi taistella elämällä terveellisesti ja kunnioittaen omaa elämäänsä. Olen sairastanut anoreksiaa ja bulimiaa. Nyt sairastan anoreksiaa ja syöpää. Jos joku terve ihminen haluaa nämä itselleen, voin mielelläni vaihtaa. Anyone?
Minä vaihdoin pro-anan proelämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
KIITOS (sorry huutaminen). Mut oli ihan kun itse olisin kirjottanut! Itse sairastin...tai sairastan bulimiaa. Kyllä oli elämä harvinaisen sekaisin reilu seitsemän vuotta. Koko nuoruusiän. Nyt toivun kovaa vauhtia; elämä on pikkuhiljaa hallinnassa, eikä oksentamisen tarvetta ole ollut muutamaan kuukauteen. Sitä ennenkin oli pitkä tauko.
Mutta ei hel***tti, että joku itselleen syömishäiriön haluaa! Siinä ei ole mitään kaunista, ihanaa. Sitä ei voi lopettaa sitten kun haluaa.
Ja nyt siis, tämä tosiaan tarkoitettu wannabe-anorektikoille, sairastuneille toivon vain paranemista ja tulevaisuutta!
kaikki edellä mainitut asia on täyttä totta!on myös kokemusta anoreksiasta ja syömishäiriöistä monen vuoden ajan.siinä on mennyt monta vuotta elämästä hukkaan...
täysin totta on se,että syömishäiriöö ei voi lopettaa tosta vaan....siihen jää koukkuun,etkä sä oo ollenkaan enää oma ittes vaan tuntuu et oisit joku muu tai joku muu ohjailee sun ajatuksia ja pakottaa sut erilaisiin pakkomielteisii...
älkää vaan tarkotuksella alottako anoreksiaa !!!ja kannattaa varoa muutenki...se hiipii ihan huomaamattomasti ja sit ottaa vallan niinku mulle kävi...
joo, täyttä totta kaikki. en mä tätä anoreksiaa ainakaan tahallani hankkinu, se vaan hiipi salakavalasti, toinen puoli musta haluu et se lähtee, ja toinen haluu et se pysyy, koska oon saanu sen avulla merkittäviä muutoksia aikaan vartalossani... Aika hassua ajatella että 3 vuotta elämästäni oon tuhlannu laihduttamiseen ja tuskaan... ja se vaan pahenee ja pahenee. ei riitä rohkeus mennä hoitoon, ajattelen etten varmaan pääsiskään, et tää kaikki on mun pään sisällä vaan ja ne naurais mut ulos. Koulukin kärsii, mun itsetunto on menny jo niin huonoks, etten uskalla vastata ees tunneilla kysymyksiin, peläten epäonnistumista. Jo, no meni nyt vähän ehkä off topiciks mut enskiertalainen täällä, ja sainpa purkaaa sydäntäni... Älkää hankkiko anoreksiaa, se on pelkkää tuskaa!
Lasketaas siskot kuinka monta kertaa olemme näillä sivuilla lukeneet lauseen "oon hei yrittäny diettei ja vaik mitä, oon xxkg/xxxcm ja nyt mä kokeilen niiku pro anaa tai pro miaa että sais vatsan pienemmäksi. nimim. oonko liian läski?". Siis täh.. mitä olen missannut tässä kymmenen vuoden oman sairauden ympärillä elellessä. Ei tätä elämää hankita. Tähän sairastutaan. Anoreksia ei ole vaihtoehto. Elämä on. Tuntuu, että suurin osa lukijoista on liian nuoria ymmärtämään tätä...
Näillä sivuilla sisäistyy supisuomalainen kauneuskateus ja kyttäyshalu; ollaan kateellisia laihoille ja sitten kyylätään ja urkitaan miten he pystyvätkään olla syömättä. Jos kukaan ei kerro tätä suurta salaisuutta, haukutaan niitä ja mennään jääkaapille syömään vähän paahtoleipää ja rasvajuustoja. Halleluja.
Jos joku todella haluaa tietää miten "me" se tehdään, miten "me" tämän kanssa eletään ja miten nöyryyttäviä lääkärikäyntejä ja maahan paiskottua elämää "me" eletään, voi laittaa tänne sähköpostiosoitteensa. Minä kerron miten meillä päin koirat kusee.
Siskot, voimia. Lihavat kyykkyyn ja laihat kontalleen? ;-D eiks je!
Piis aut.