Emme ehkä näe enää usein

Kenelle aloituksesi on?

Jos olisi minulle, niin minusta se tuntuu myös aivan kamalalta. Tuo on painanut minua kaikki nämä vuodet, minusta on tuntunut kauhealta jo kolme vuotta se, että on niin epävarmaa, nähdäänkö ja jos, niin koska. Asia alkoi pelottaa aikoinaan jo pari kuukautta tutustumisemme jälkeen, kun alkoi tulla kesä, enkä tiennyt, näenkö sinua enää tai ainakaan moneen kuukauteen. Koko kesä 2015 meni oikeastaan vain odotellessa, toivoessa ja haaveillessa sinusta. Odotin koko kesän, että näen sinut. Samoin nämä vuodet sen jälkeen. Epävarmuus näkemisestä painaa jatkuvasti, ja sitten jos joskus näemme, niin usein ne tilanteet tulee niin yllättäen, ettei oikein osaa heti reagoida tai tehdä mitään, jos ajatukset ovat jossain muussa asiassa silloin.

Kirjoitin nyt viestin tähän aloitukseen, vaikka kirjoitin aiemmin tänään, että kirjoitan vain niihin pariin itse tekemääni aloitukseen. Tämä oli kuitenkin sellainen, johon halusin vastata.

Tuskin tämä sulle, mutta puran kuitenkin tänne. Mietin, että miten hän tästäkin selviän, ku piti varattuun rakastua. Hän on aina mielessä, ollut jo yli 2-vuotta.

Ikävöin sinua paraikaa... Siltä se tuntuu. Tekisi mieli laittaa viestiä mutta uskallus ei riitä, tai sitten se riittää vaan asialinjalla pysymiseen.

Minusta tuntuu, että kaipaat rakastettua. Että olisi joku. Minä se en varmaankaan ole mutta olen ihminen ihmiselle. Toivon, että asiasi selviäisivät niin että löytäisit jonkun. Halukkaista ei varmasti ole puutetta. Ajattelen sinua nyt. Olen ystäväsi.

:)

Lauraa jäi ikävä.

Kohtasitteko vielä?