Moi! Mua nyt lähinnä kiinnostaa sen juovan tai raittiina olevan juovan näkemykset parisuhteesta jossa toinen ei juo! Voiko sellainen suhde toimia? Meillä ainakin tulee vääntöä joka asiasta...ikävää. Kauhee luottamuspula siis tämän juomattoman puolelta. Ei ole yksinkertaisimpia asioita saada luottamusta takaisin kun se on menetetty moneen kertaan. Ja paljon näitä juttuja selitetään sen alkoholin piikkiin...en selvinpäin ois tehnyt mitään tällaista jne.. Odottelen mielenkiinnolla teidän kokemuksia näiden asioiden tiimoilta....
alkoholistien puolisot?
alkoholistin puoliso
9844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä alkoholisti sairastuttaa käytöksellään myös puolison jos tämä ei hyväksy juomaria ja hänen käytöstään sellaisenaan vaan pyrkii muuttamaan tätä omalle itselle paremmin sopivaksi.
"Selvemmän" puolison olisi ehkä hyvä miettiä, miten tähän on tultu. Onko hän puolisoa etsiessään hakenut nimenomaisesti tiedostamattaan juomaria (usein näin on). Voi olla tuttu ja turvallinen asetelma kotoa lapsuudesta tai sitten on etsitty jotakin täysin erilaista kuin "tuttu" lapsuudenkoti.
Usein sitten vaan eletään kymmeniä vuosia helvetissä. Fiksummat jotka ajattelevat myös lapsiaan eroavat ja lopettavat "perisynnin".
Juomarin puoliso on usein sokea omalle sairaudelleen joka ilmenee mm. sairaana pyrkimyksenä muuttaa muita. Jos sitten juomari jostakin syystä lopettaa juomisen - näinkin tapahtuu - seuraa vasta siinä tilanteessaa se ero. Ja sitä haluaa pääsääntöisesti se entinen juomari itse.
Minulla on ihan hyvä suhde juovaan mieheen. Asumme omissa asunnoissamme ja olemme sopineet, että tavatessamme olemme kumpikin selvinpäin. Hän on ihan viehättävä ihminen vaikka alkoholismia sairastaakin. Senverta itsesuojeluvaistoni pelaa, että samaan talouteen en muuttaisi mistään hinnasta. Mutta ei se mitään. Nautin elämästäni tällaisena.
Stereotypioita esitetään paljon,mutta kumminkin jokainen parisuhde on omansa suhde.
On onnettomia raittius-suhteita ja onnellisia juopposuhteita.
Mutta tosiasiassa onnellisia suhteita ei taida ollakkaan,aina löytää ongelmia jos niitä etsii.
Jotkut juopot ovat väkivaltaisia jotkut pystyvät hillitsemään itsensä vaikka olisi kuinka vittumainen muija.
Ei huonot suhteet kauan kestä,oli niissä alkoholi mukana tai ei.
Ihan totta kirjoitat. Paitsi että huonot avioliitot saattavat kestää miltei yhden ihmisen eliniän. Täyttä helvettiä. Eläkööt ihmiset miten lystää, mutta perkele kun sekoittivat minutkin siihen vanhempani miltei 19 vuotiaaksi saakka. Eroon pääsin lopulta mutta arpeutumattomat jäljet jäivät sisälleni.
taidat sairastaa itsekkin.
On sanottava suoraan, että juova alkoholisti on "sairas"ja hänen seuransa saattaa ympärillään olevat ihmiset saman "retkuilun" alaiseksi. Antakaa juomarillenne selvät ehdot raitistua tai muuten ottakaa selvä irrottautuminen hänestä. Hakekaa itsellenne apua, sitä on kyllä saatavilla, eikä tarvitse hävetä. On säälittävää seurata perhe helvettiä, mitä juomari saa aikaan. Nämä ovat kovia sanoja, mutta kova on tautikin, vaikka huvittelusta ja hauskanpidosta pitäisi olla kysymys. Olen itse entinen juoppo, joten tiedän omakohtaisesti mistä on kysymys. Tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta teille kaikille tehdä oikeita päätöksiä.
Meillä yli 30 v kokemus juopon juomisista,
alistuin ja katsoin sitä touhua kun lapset 2 kappaletta aikuistui nyt kyllä ihmettelen miten jaksoin katsoa ja olla hyvä lapsille kun ne oli kotona, kun toinen joi jatkuvasti, mutta kun ne on nyt omissa elämässään ja kunnollisia ihmisiä minä tietenkin ratkesin juomaan ukon pulloista kun tuntuu että millään ei ole mitään väliä enää
työni kyllä hoidan edelleen, mutta viikonloput tahtoo mennä ukon pullolle tarttuen, ihan odottaa koska se taas pullon korkkaa.
Allkiksena retkahtelen silloin tällöin, eikä vaimoni siedä sitä. Räjähtää, haukkuu, ja uhkaa häädöllä. Nyt on yhtä tuskaa, kun juomahimo päällä, vaan arveluttaa lähteä vetämään bisseä.
Ihmetyttää vaan, miksei toinen voi seurassani ottaa vaikkapa pubissa paria drinkkiä, mutta kuitenkin hän ottaa yhden tai pari esim. työkavereiden seurassa illallisilla tms:ssa. Tuntuu välillä, ettei seurani kelpaa, ja on käynyt mielessä jopa itsellänikin poislähtö.
Ohje nipottajille: muistakaa itse myös, ettei toista voi myöskään muuttaa, ja että kaikkissa parisuhteissa pitäisi toisen puoliskon jotkut asiat voida hyväksyä, myös dokaileva alkoholisti, ellei hän ole väkivaltainen tai muuten raa'asti töppäilevä. Onhan ihmisillä muitakin sairauksia tai muita persoonallisia juttuja, ja nekin pariskunta voi sietää/hyväksyä ja nauttia sitten taas muista hyvistä puolista!
Seurustelin vähän aikaa sitten erään absolutistin (äidin pikku pojan, joka ei ole koskaan ollut edes hiprakassa) kanssa... Itse olen kohtuukäyttäjä. Kun otin edes saunasiiderin, sain paheksuvan katseen ja kommentin: Ainako tuotakin pitää kiskoa!?! Tuli sitten vedettyä "muutaman" kerran oikein perskännit vain pelkästä vittuilusta! No eihän siitä loppujenlopuksi tullut mitään...