Onko se puoleltasi ikuinen? En rupea enempää yksinpuheluun.
Hoen loputtomiin, etten ymmärrä sinua, mutta mikään ei enää voi lisätä ymmärrystä, jos sua kiinnostaa tuhannella ymmärränkö vai en. Tiedän useimmiten kirjoittavani kuuroille korville. En rupea enää mihinkään yksin. Paitsi ikävään yksin itsekseni, iltaisin kun on aikaa ihmetellä ja ajatella. Ilman tätä palstaa ilman mitään. Pidän itselläni kaiken, mikä jää jäljelle, jäljellä on paljon, ja sekin "paljon" on sinulle näin tärkeää.
Lie ymmärrät turhautumiseni, ja mitä merkitystä loppujen lopuksi ymmärränkö vai ymmärrätkö. Koska elämä kulkee meistä riippumatta tavalla tai toisella. Ehkä me vielä kohtaamme ehkä emme enää. Ehkä me sivuamme toisiamme joskus jossain.
Joskus jossain jään kiinni sinuun, tietämättäsi mutta ravistelet minut silti irti kuin takiaisen.
Ajattelin, että näit minusta silloin kaiken, sinä yönä kun rakastuin sinuun uudelleen, sinä yönä, kun olit vierelläni mutta kaukana minusta ja aamulla kun onni ja tuska pitivät minut erossa sinusta, tulematta lähelle, koskematta.
Näin sinä halusit, näin sinä sait. Minä olen riisuttu ja paljas edessäsi, sydän auki, onnea ja tuskaa tulvillaan. Elämästä.
Tästäkin sanoisit varmaan, ettet ymmärrä kirjoituksiani. Ehkä kirjoitan itselleni.
Silti sinullekin, miehelle, jota rakastan.
Tämä on yleinen, julkinen palsta. Vain sinä tunnet minut täällä, eikä tämä muille avaudu senkään vähän vertaa.
Kävin eilen eka kerran juoksemassa tälle keväälle ja olin endorfiinihöyryissä koko loppupäivän. Se on suuri nautinto.
Voi hyvin.
Hoen loputtomiin, etten ymmärrä sinua, mutta mikään ei enää voi lisätä ymmärrystä, jos sua kiinnostaa tuhannella ymmärränkö vai en. Tiedän useimmiten kirjoittavani kuuroille korville. En rupea enää mihinkään yksin. Paitsi ikävään yksin itsekseni, iltaisin kun on aikaa ihmetellä ja ajatella. Ilman tätä palstaa ilman mitään. Pidän itselläni kaiken, mikä jää jäljelle, jäljellä on paljon, ja sekin "paljon" on sinulle näin tärkeää.
Lie ymmärrät turhautumiseni, ja mitä merkitystä loppujen lopuksi ymmärränkö vai ymmärrätkö. Koska elämä kulkee meistä riippumatta tavalla tai toisella. Ehkä me vielä kohtaamme ehkä emme enää. Ehkä me sivuamme toisiamme joskus jossain.
Joskus jossain jään kiinni sinuun, tietämättäsi mutta ravistelet minut silti irti kuin takiaisen.
Ajattelin, että näit minusta silloin kaiken, sinä yönä kun rakastuin sinuun uudelleen, sinä yönä, kun olit vierelläni mutta kaukana minusta ja aamulla kun onni ja tuska pitivät minut erossa sinusta, tulematta lähelle, koskematta.
Näin sinä halusit, näin sinä sait. Minä olen riisuttu ja paljas edessäsi, sydän auki, onnea ja tuskaa tulvillaan. Elämästä.
Tästäkin sanoisit varmaan, ettet ymmärrä kirjoituksiani. Ehkä kirjoitan itselleni.
Silti sinullekin, miehelle, jota rakastan.
Tämä on yleinen, julkinen palsta. Vain sinä tunnet minut täällä, eikä tämä muille avaudu senkään vähän vertaa.
Kävin eilen eka kerran juoksemassa tälle keväälle ja olin endorfiinihöyryissä koko loppupäivän. Se on suuri nautinto.
Voi hyvin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mistä jutellaan kevät hangista vai hanurin soitosta?