Olen häilynyt uskon ja epäuskon välillä. Kilvoitteluni ei ole ollut millään mittareilla onnistunutta. Välillä sorrun tekoihin, jotka eivät sovi uskovaiselle, mutta toisaalta minulla on välillä halu olla uskovainen ja tehdä matkaa synnin poispanijana. Tilanteeni vaikuttaa kuitenkin aika jakomieliseltä, koska molemmat vaakakupit ovat vuorollaan voitolla. Välillä otan kuppia ja välillä en missään nimessä haluaisi ottaa. Kuinka kauan tällaista ristiriitaista tilannetta jaksaa???!!
Minulla tätä on kestänyt jo vuosia, enkä oikeastaan enää tiedä, voiko mua pitää enää edes uskovaisena siitäkään huolimatta, että minulla on halua panna syntiä pois.
Viime aikoina todella moni ystävistäni on kieltänyt uskon (eivät ole vanhoillislestadiolaisia). Osa heistä on jättänyt uskomiset kokonaan ja osa alkanut uskomaan toisella tapaa vaatien myös muilta vanhoillislestadiolaisilta toisenlaista uskomista. Nämä eri tavoilla uskovat eivät ole yhtä pataa keskenään. On ns liberaaleja kaiken hyväksyviä, mutta on myös niitä, joiden mielestä vanhoillislestadiolaisuus olisi ”nykymuodossaan” liian lepsua. Itse en näe mielekkääksi näitä eriäänisiä ”uskovaisia”, vaan kiikun enemmänkin suruttomuuden (täydellisen epäuskon) ja vanhoillislestadiolaisen uskon välillä. Erimielisiltä ”uskovaisilta” en saa kaipaamaani yhteisöllisyyttä ja muutenki sekaseuraisuus (ekumenia) tuntuu minusta liian sekavalta ja toisaalta se vaatii myös yksilöltä liikaa (täytyy lakkaamati tutkia raamattua ja tulkita sitä itse).
Haluan siis yhtä aikaa olla uskovainen (vanhoillislestadiolainen), mutta toisaalta myös epäuskoinen (ateistiin verrattavissa oleva uskonnoton). Molemmissa näen puolia, mutta molempia en voi olla yhtä aikaa.
Muunuskoiset: älkää tarjoilko teidän uskojanne mulle. Eli helluntalaiset, jehovalaiset, mormonit, muslimit yms. Älkää tarjoilko minulle teidän uskoanne, sillä en sitä ole haluamassa. Ainut mikä mieltäni askarruttaa, on nykyisen ristiriidan selvittäminen. Kumpi tie on parempi, uskoa niin kuin kotonakin minulle on opetettu, vai jättää uskomiset sille tielle ja vieroittua mahdollisista tulevista painajaisunista yms. Valinta ei ole helppo, mutta toisaalta tämä ristiriitainen tilannekaan ei ole mitään helpoimpia... tää repii ihmistä kahtaalle ja pahimmillaan voi tuhota minuuden!
Minulla tätä on kestänyt jo vuosia, enkä oikeastaan enää tiedä, voiko mua pitää enää edes uskovaisena siitäkään huolimatta, että minulla on halua panna syntiä pois.
Viime aikoina todella moni ystävistäni on kieltänyt uskon (eivät ole vanhoillislestadiolaisia). Osa heistä on jättänyt uskomiset kokonaan ja osa alkanut uskomaan toisella tapaa vaatien myös muilta vanhoillislestadiolaisilta toisenlaista uskomista. Nämä eri tavoilla uskovat eivät ole yhtä pataa keskenään. On ns liberaaleja kaiken hyväksyviä, mutta on myös niitä, joiden mielestä vanhoillislestadiolaisuus olisi ”nykymuodossaan” liian lepsua. Itse en näe mielekkääksi näitä eriäänisiä ”uskovaisia”, vaan kiikun enemmänkin suruttomuuden (täydellisen epäuskon) ja vanhoillislestadiolaisen uskon välillä. Erimielisiltä ”uskovaisilta” en saa kaipaamaani yhteisöllisyyttä ja muutenki sekaseuraisuus (ekumenia) tuntuu minusta liian sekavalta ja toisaalta se vaatii myös yksilöltä liikaa (täytyy lakkaamati tutkia raamattua ja tulkita sitä itse).
Haluan siis yhtä aikaa olla uskovainen (vanhoillislestadiolainen), mutta toisaalta myös epäuskoinen (ateistiin verrattavissa oleva uskonnoton). Molemmissa näen puolia, mutta molempia en voi olla yhtä aikaa.
Muunuskoiset: älkää tarjoilko teidän uskojanne mulle. Eli helluntalaiset, jehovalaiset, mormonit, muslimit yms. Älkää tarjoilko minulle teidän uskoanne, sillä en sitä ole haluamassa. Ainut mikä mieltäni askarruttaa, on nykyisen ristiriidan selvittäminen. Kumpi tie on parempi, uskoa niin kuin kotonakin minulle on opetettu, vai jättää uskomiset sille tielle ja vieroittua mahdollisista tulevista painajaisunista yms. Valinta ei ole helppo, mutta toisaalta tämä ristiriitainen tilannekaan ei ole mitään helpoimpia... tää repii ihmistä kahtaalle ja pahimmillaan voi tuhota minuuden!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eli sinulle ei kelpaa mikään jota ei ole jo valmiksi purtu ja laiettu suuhusi.
lyhyesti sanottuna sinulta puuttuu uudestisyntymä kuten liki kaikilta lestoilt aja sen mukana ihan kaikki.
Olen pahoillani,
mutta en osaa auttaa. Sinut on luultavasti jo lapsuudesta aivopesty, vaikeaa ajatella toisin.
Monissa ääriuskonnoissa toimitaan näin.
Yritä selvitä ja löytää oma itsesi.
Johonkin lahkoon, joka säätelee jäsenilleen, mihin pitää uskoa ja mikä muka tekee jäsenestä ns. "oikean uskovaisen." Yhteisö vahtii ja kyttää toisten ihmisten elämää.
Lestadiolaisuudessa on kyse pelkästään vallasta, jota käyttävätä vl-lahkon nokkamiehen ja ry:llä maallikkosaarnaajat, jotka ovat mielestään Jumalasta seuraavia. Jäsenet ovat ryhmä lampaita, jotka ovat hiljaa seurakunnassa. Ihmiset on jaettu "skovaisiin" ja epäuskoisiin heidän omien mittojen mukaan.
Lestadiolaisuus on farisealaisuutta puhtaimmillaan.
Se että tällaisia kyselet osoittaa että taidat jo tietää vastauksen. Uskosta luopuminen voi kyllä olla elämän raskain asia. Suhteet sukulaisiin ja ystäviin, oman minuuden mureneminen- moni tarvitse terapiaa. Mutta loppujen lopuksi kyse on siitä että haluatko elää valheessa.
Se ei tarkoita samaa kuin että luopuu uskosta. Ihminen haluaa irrottautua lahkon ikeestä ja sen asettamista säännöistä ja ehdoista. Ei vanhoillislestadiolaisuus ole mikään uskonto, vaan puhdasta ihmisoppia. Ihmisen luomia sääntöjä ja tulkintoja muka oikeasta uskomisesta.
Ei Lars Leevi Lestadius ole mikään uskonpuhdistaja Martin Luther, joka puhdisti kirkkoa sen sairaista osista. Yhteisön ote on vl-lahkossa uskomattoman suurta. Elämä on perustunut vl-lahkolaisten kanssa elämiseen ja yhdessä olemiseen. Muu maailma on sitten se syntinen maalilma. Sissänpäin kääntynyt lahko, joka on kätkenyt sisälleen vuosikymmenten ajan pedofiiliaa ja insestiä uhrit syyllistäen. Vaikenemisen kulttuuri on toiminut lahkon sisällä.
On todella totta, että Kerhossa kulminoituu ajatusmaailma, että VAIN ME, olemme pelastettuja, jopa Jeesuksen yllä (näin saarnataan, että Hän on taivaassa ja meillä on avain maan
päällä?)Tämä kertoo sen tason, missä Kerho liikkuu, Kristus ei ole heidän seurakuntansa kulmakivi.
Totuus on enemmin niin, että Jeesuksen löytäjät joutuvat lähtemään, ja on myös mahdollisuus saada Pyhän Hengen voitelu sen jälkeen.
Jeesus pelastaa, ei pahasti kieroutunut lahko.
Sama on muissakin lahkoissa, kuten Jehovan Todistajissa. Siellä myös eletään lahkolle, ei Kristukselle. Gal. 5:1
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
Haluaisin hieman korjata tuota Laestadius ja Hitler juttua.
L. Laestadius oli Jeesuksen mies. Hän taisteli pahaa vastaan, varkauksia, viinaa ja varastelua vastaan Jeesuksen antamin asein. Mutta jo Raattamaa muutti tilanteen, kuten muuttui jo toisessa sukupolvessa Jumalan luomus ihminen Jumalan kuvastaan, vastaamaan vain isänsä kuvaa ja samankaltaisuutta. 1 Moos 5;3 Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set.
Taas Luther muutti paljon poisti aneet (näennäisesti) ja hieman muuta, mutta kuitenkin tärkein jäi huomioimatta, lähetystyö ja seurakuntatyöskentely. Niihin Hän ei puuttunut.
Mutta Luther hankki itselleen kadotuksen rikkomalla räikeästi antisemitistismin ja Hitlerin oppi- isänä Jumalan yhtä tärkeintä sääntöä. 1 Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. 1: Moos 12;
2 Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."
Hän vielä käskytti; Menkää ja tappakaa heidät ja polttakaa Heidän Temppelinsä.
Näin se vaan on.
Ei kukaan onnistu kilvoittelussaan. ( Paitsi omavanhurskaat).
Usko heikkonakin. Heikko uskokin on uskoa, aivan kuten pieni, lepattava kynttilänliekki on tulta.
Mutta jos uskosta luopuu, paluuta ei välttämättä ole.
Onko se opetus minkä lapsena oppii automaattisesti totta?
Kun saisikin palata lapsenuskoonsa, siihen viattomuuteen mitä oli lapsena.
Rukoile!! Niin saat!!
Missä Raamattu kertoo lapsenuskosta?
Ei missään, eli senkin olette käsittäneet miten sattuu.
Siell' käsketään kasvaa aikuiseksi uskossa ja elämässä, miksi ette sitä haikaile !!
<<mutta toisaalta myös epäuskoinen (ateistiin verrattavissa oleva uskonnoton)>>
Mikä ateismissa kiinnostaa?
Eihän ketään kiinnosta ateismi, vaan joiltakin vain puuttuu kiinnostus Jumalaan. Ateismi on joko uskon puutetta, tai todellista Jumalan kieltämistä. Se on mielipide, johon monet ennen pitkään ajautuvat, kun tutkivat tarpeeksi raamatuita ja maailman uskontoja ettien niistä syvempiä merkityksiä.