Kuinka suojelet luontoa, kerro muillekin?
luonnonsuojelu vinkki
luonnon ystävä
7578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kulutan mahdollisimman vähän. Pidän vaatteita n. 5 - 6 vuotta ennen kuin ostan uusia, luonnonkuitu vaatteita (öljypohjaisia en).
Kävelen ja pyöräilen. Kalastan, kerään sieniä ja marjoja. Ostan paikallista luomuruokaa. En osta ulkomailta tuotuja vihanneksia tai hedelmiä (tavaroiden kuljetus ja ihmisten matkustaminen kuluttaa todella paljon luontoa).
Peseydyn, 2 - 3 kertaa viikossa ja käytän hajusteettomia pesuaineita. En käytä mitään hajusteita tai partavesiä. Partaani lyhennän saksilla 2 viikon välein.
Perusperiaate on että lähellä tuotettut tarvikkeet säästävät luontoa. Ulkomailta tuodut kuluttavat aina enemmän. Ostajana sinä valitset tuetko suomalaista viljelijää vai amerikkalaista elintarvikejättiä.
Miksi luontoa pitäisi suojella? Eihän luonnolla ole mitään itseisarvoa muuten kuin omissa silmissämme. Jos ja kun ihminen onnistuu tuhoamaan itsensä ja siinä sivussa 90% maapallon monimuotoisuudesta, niin ei sillä luonnon kannalta ole juuri mitään merkitystä - 20 miljoonan vuoden päästä eliölajeja on yhtä paljon kuin ennenkin. Sukupuutto on vain uusi mahdollisuus ennen näkemättömille eliöille.
Oikea termi on siis ihmisen suojelu. Kun pilaamme tämän pallon elinolot, kuolemme suurella todennäköisyydellä myös itse. Näinpä kysymyksesi tulisi muotoilla näin: Kuinka suojelet ihmistä, kerro vinkkejä muillekin?
eikö ihminen ole osaksi luontoa???
Tietysti, ihminen on osa luontoa.
Mutta ajaudutaan väärille urille, jos puhutaan luonnonsuojelusta. Ei urbaani Homo Kuluttaja piittaa luonnonsuojelusta vouhkaamisesta paskankaan vertaa - kas kun se ei kosketa häntä itseään. Hänelle on tärkeintä, että bensaa, sähköä ja huvituksia riittää ja asfaltti on kuivaa keskellä talven tuiskuja. Mitä väliä silloin on Brasilian sademetsien eläimillä. Virtuaalitodellisuus on paljon värikkäämpi kuin värikkäinkään siniara.
Kun tunnustettaisiin reilusti, että luonnon tärkein merkitys on olla välineenä ihmisen hyvinvoinnille (pitkällä tähtäimellä) ja alettaisiin puhumaan ihmisen suojelusta, niin on pieni mahdollisuus, että se koskettaa entistä useampia ihmisiä.
Kun myönnetään ja nähdään, että luonto on ihmistä varten, ja että tuhoamalla sen tuhoamme omat mahdollisuutemme, niin luonnonsuojelu voi johtaakin johonkin. Sademetsän suojelussa on ideaa sen vuoksi, että siellä on löytymättöminä lukematon määrä ihmistä hyödyttäviä lääkkeitä, geenejä ja kemikaaleja.
Ei metsää kannata suojella metsän vuoksi tai siksi, että se on ihmisten mielestä kaunis. Sitä kannattaa suojella sen vuoksi, että voimme hyödyntää metsää ja sen monimuotoisuutta aineellisesti. Aineelliset arvot voidaan mitata rahassa. Abstraktit kauneusseikat ovat arvottomia (paitsi sikäli, kun ne valjastetaan matkailukäyttöön).
Minua häiritsee "luonnonsuojelussa", että se perustellaan aina vaikutuksilla ihmiseen tyyliin:
"Merenpinta nousee" => kaupunkeja jää veden alle => taloudellisia tappioita ...
Ihmisten suojelua se on.
Hyvä, käy ihan yhtä hyvin. Tästä on paljolti kysymys. Itse tosin olen sitä mieltä että luonnolla on myös itseisarvo, mutta sivuseikkahan se on. Eri ihmisillä on eri arvot. Lopputulos on tärkeä.
Uskon, että ihmiset jotka oikeasti välittävät itsestään ja muista, välittävät myös luonnosta. Ovathan he osa luontoa.
Lopputulos ei vaan toteudu, kun suurin osa ihmisistä ei tajua asian koskevan häntä itseään. Parempi siis pyrkiä lopputuloksen puhumalla oikeilla termeillä.
Arvot vaihtelee. Myönnän, että elämällä maapallolla on arvoa, itseisarvo, olkootkin, että elämä täällä on vain väliaikainenilmiö. Mutta elämän säilyminen maapallolla ei ole ihmisen käsissä. Ei ihminen täältä elämää tuhoa, aiheutamme elämän monimuotoisuuteen korkeintaan notkahduksen, jonka luonto korjaa omalla aikaskaalallaan yllättävän nopeasti.
Ihmisen ongelma on se, että oman lyhyen elämämmä aikana haluamme nähdä luonnon muuttumattomana. Toivomme mahdottomia sopeuttaessamme luontoa omaan stabiiliin maailmankuvaamme. Tosiasia on kuitenkin, että luonto ei ole stabiili: ilmastomuutoksia ja sukupuuttoja tulee ja menee ja luonto elää niiden mukaan ja ehdoilla.
Ihmisen pitäisi sopeuttaa itsensä muuttuvan luonnon ehdoilla eläväksi. Tiedämme, että nykyihmisen elinaikana (viimeisten 30 tuhannen vuoden aikana), esim. merenpintojen taso on vaihdellut kymmeniä metrejä. Siitä perustamme koko infrastruktuurimme matalille merenrannoille ja vaadimme, että merenpinnan pitää pysyä kymmenien senttimetrien tarkkuudella stabiilina.
Näitä vaatimuksia pidän todella epärealistisina, todellisena ihmiskunnan taisteluna tuulimyllyjä vastaan.
Ihmisen pitää suojella itsensä niin, että pystymme elämään muuttuvan luonnon ehdoilla. Ihmisen suojelu saattaisi toteutua, jos nähdään luonto välttämättömänä reservinä oman lajimme säilymiselle ja otetaan luonnon ehdot huomioon ennen lyhytnäköisiä taloudellisia etuja.