Uskoin monta vuotta ja nähtiinkin monesti kasvotusten sanoja sanomatta. Sanoit sen unessakin, kun kysyin sinulta neuvoa mitä teen epätoivossani. Vastasit, että uskot meihin ja pysyt positiivisena.
En usko meihin enää
Enuskoenää-
13459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mä haluan uskoa/ toivoa, jossain vaiheessa kohtaamme kivassa hengessä hyvillä mielin. Kaikki tuntuu silloin niin loksahtavan kohdilleen :)
Mä olen samaa mieltä, ja minusta se jouluaattoinen kohtaaminen erään miekkosen kanssa oli sitä:)
Olit niin vastaamaton ja ei kunnolla tunneta tai puhuta muutenkin tuntuu, että kaikki oli lopulta yksipuolista. Oli niin vaikea lähestyä tai sanojen sanominenkin irl silloin pari vuotta sitten oli vaikeaa.
Hiljaisuus ei toimi ja olen voinut huonosti monta vuotta työasioista johtuen.
Ei toimi niin. Eikä kemiatkaan toimineet niin, että olisi ollut helppoa puhua ja ymmärtää toista. Miksi sitten pitää ihastua juuri sellaiseen, joka on juuri se vaikein lähestyä? Se kaikista itsensä vastakohta. En ymmärrä enää. Kauan olen täällä hänestä kirjoittanut kauan kironnut näitä tunteita. Sitten saan häneltä pelkkää hiljaisuutta eikä sekään auta näihin tunteisiin. Kaduttaa miksi tapasin hänet miksi annoin itseni ihastua miksi menin siihen flirttiin mukaan kun sain vaan raastavat yksipuoliset tunteet kun toinen siellä tuskin edes ajattelee minua yhtään. Olen hänelle vain ilmaa. Aina hän minua katsoo, mutta siinä se onkin. Kohtaamiset sattumalta ja mitään sanoja ei ole mitään yhteistä ei ole minkä ihmeen takia sitten näitä tunteita on??!?
Minulle yksinäiset illat ovat vaikeita, mutta muulloin en tunne juuri mitään ja se johtuu siitä että on ollut yleiseen elämiseen liittyviä keskeneräisiä asioita kauan.
Ne on vaikeita usein huolenaiheet unohduttaa.
Alkaa jo ihmetyttämään tämä jatkuva tunne hänestä.
Minä uskon vielä meihin :)
Olisi pitänyt uskaltaa toissavuonna tai viimevuonna lähestyä sinua, katsekontakteja oli paljon mutta kumpikaan ei saanut sanaakaan suusta.
Mutta kun seuraavan kerran nähdään, niin aion vähintään tervehtiä sinua.
Ja jos se ei onnistu, niin saat minulta paperilappusen, jossa lukee jotakin :)
Toivottavasti tulet puolitiehen vastaan ja katsot silmiini ja ehkä hymyilet vähän.
Vaikka olisikin mielestäsi myöhäistä, niin minun on tehtävä tämä itseni takia, jotta voin jatkaa eteenpäin.
Usein ennenkin lukenut täältä, että moikkaan tai vähintään puhun, mutta sitten, kun todella tulee se tilanne niin toista ei huomaa tai katsoo ja välttelee. Aina menee pieleen ja sitten, kun ei voi yhtään sanoa oletko hän vai joku ihan tuntematon. Häneltä sain hiljaisuutta ja irl vaan katsottiin. Enää ei kohdata missään muuten kuin satunnaisesti. Jos olisit yksi M niin mielelläni moikkaisin ja puhuisin enemmänkin, mutta kirjoitin aloituksen yhdelle vokaalille. Pitäisi unohtaa tuo vokaali tarpeeksi jo joutunut kärsimään hänen takia.
Nimeni ei ala vokaalilla.
Rohkaistu sinä lähestymään tätä vokaalia.
Minä puolestani rohkaistun lähestymään erästä toista.
Olen lähestynyt jo vokaalia ja häneltä sain hiljaisuutta. Yksi M saa lähestyä ja moikkailla minua en pitäisi sitä ahdistavana ollenkaan mikäli kohdataan.
No aika outoa, jos lähestyit häntä sanomalla jotakin ja hän vaan oli hiljaa.
Ehkä hän ei kuullut sinua, jos hänellä on huono kuulo tai jotain.