Olisi kiva tietää MIKSI en saa ikinä opiskelupaikkaa vaikka olen kaikissa yhteishauissa ollut mukana 2014 lähtien.
Lukioon en hae koska tiedän etten ikinä pääsisi lukiosta läpi joten vain amis on vaihtoehto. No, en sitten hae enää, itselle riitti turha työ nyt. Vai onko tämä nyt sitten rangaistus siitä että keskeytin 2013 opinnot alalle joka ei sopinut mulle ja johon isä pakotti hakemaan?
Lukioon en hae koska tiedän etten ikinä pääsisi lukiosta läpi joten vain amis on vaihtoehto. No, en sitten hae enää, itselle riitti turha työ nyt. Vai onko tämä nyt sitten rangaistus siitä että keskeytin 2013 opinnot alalle joka ei sopinut mulle ja johon isä pakotti hakemaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
mitkä ovat sinulla pisteet?a) Peruskoulun todistus arvosanat b) Menestyminen pääsykokeissa on toinen. Ne summataan yhteen. Parhaat sisään. Ne ovat ne valintaperusteet. Niihin voit itse vaikuttaa.
Mun keskiarvo oli 7.4, joo, paska, mut en todellakaan osaa matikkaa, ruotsia, kemiaa ja fysiikkaa. Ja mä en edes hae aloille mihin on pääsykokeet...
Oletko hakenut myös jatkuvan haun kautta?
https://opintopolku.fi/wp/ammatillinen-koulutus/jatkuva-haku-ammatilliseen-koulutukseen/
Joo, mutten pääse. Ei väkisin sitten....
Miksi et osaa ruotsia,kemiaa matikkaa jne ? Osaaminen tulee kun tekee tavoitteittensa eteen työtä eli lukee ja harjoittelee edes pikkasen joka päivä. Osaaminen ei tule ilman ponnistelua. Palkintoa ei voi saada ellei ponnistele. Ensin työ sitten palkinto. Välillä munataan ja epäonnistutaan. Munaaminen on oikestansa tärkeä vaihe oppimisessa . Sitten noustaan taas ylös pohjalta ja ponnistellaan uudella innolla ylemmäs ja eteenpäin. Koeta piristyä ja nähdä elämäsi hyvänä seikkailuna. Sinulla on siinä varmasti hyvät saumat kun olet vielä nuori ihminen. Alle 20 vuotias on aivan jotain muuta kuin vaikkapa 60 vuotias. Seikkailut alussa. Näe itsesi mestarina ja oman elämäsi kipparina. Tsemppiä. Hyvä itsetunnon kasvattaja on liikunta ja kuntoilu. Panosta niihin nyt ensimmäiseksi.
Koska mulla on lukihäiriö, lieviä oppimisvaikeuksia jne... usko pois, mä yritin noita usein itku kurkussa opetella, sain tuettuja tunteja, äitikin yritti opettaa... ei, ei vain tullut mitään, ei vaikka joka päivä yritin ja yritin useamman tunnin...
Lukihäirlö varmasti haittaa. Uskon sen. Ruotsin kuninkaallakin on lukihäiriö. Englannin kuninkaalla Yrjö VI:lla oli paha änkytysvika. Silti uskalsi pitää julkisia puheita. Entinen työkaverini (insinööri) hänellä on lukihäriö. Hän on oppinut sen ongelman kanssa elämään. Isäni sotaveteraanikaveri edesmennyt sotainvalidi ( toinen jalka ja 2 kättä amputoituna) pystyi elättämään perheensä maanviljelijänä. Hevosella kynsi peltonsa ja pui viljat 40 ja 50 luvuilla. Oli se hoippumista hevosen perässä proteesien varassa. Sitten vähän helpotti 60 luvulla kun sai hankituksi pienen peltotraktorin. Elämä ei tietenkään ole aina reilua ja helppoa. Ei sinne päinkään. Itselläni on huono näkö (-10 likinäkö). Koulussa en taululle mitään takarivistä nähnyt. Piti arvata. Toinen korva kuuro. Piti arvata. En itkenyt ja surrut tilannettani. Valmistuin yliopistosta hyvin arvosanoin. Koko ajan kehittelen systeemejä joilla korvata fyysiset rajoitteeni. Näkö ja kuulo heikkenevät. Lukihäiriö on yllättävän yleistä. Et ole ainoa. Suomessa 300 000 - 500 000 lukihäiriöistä. Joukossa professoreita ja toimitusjohtajia. Yhden neuvon annan. Älä koskaan tee mitään itku kurkussa. On vaikeata onnistua jos on valmiiksi antanut periksi. Pakolla ei saavuta mitään. Panosta vahvuuksiisi. Sinulla varmasti on piilossa olevia kykyjä. Nostat ne vain esille. Elämä yllättää jos uskaltaa mennä pelkoa päin. Onni suosii aina rohkeaa.
Itku kurkussa yritin koska sain isältä turpaan jokaisesta kerrasta kun epäonnistuin. Ja itkin koska tiesin epäonnistuvani. Lopulta en näyttänyt kokeitakaan kotona. Oikeasti yritin asenteella "kyllä mä osaan, kyllä mä nyt opin" mutta ei. Kaikki mitä olin oppinut hävisi se tieto mun päästä seuraavaan päivään mennessä. Yleensä en oppinut. En millään.