Myytti JR 61:n "ratkaisevasta osuudesta" ja totuus

Tämä myytti Tienhaaran taistelusta ja JR 61:n osuudesta muuttuu omituisemmaksi kun käydään läpi itse taistelua. Rykmentti jossa periaatteessa täysivahvuisena pitäisi olla 3 600 miestä kärsi 22.6-25.6.44 lopulta tappiot jotka lienevät olleet alle 200 miestä (jos karkureita ei lasketa mukaan). Rykmentin sotilaita kuoli Tienhaaran taistelussa 56 (tai sen aikana).

Kaatuneita: 48
Haavoihinsa menehtyneitä: 8
Kadonneita: ei yhtään

Haavoihin menehtyneiden pieni määrä (8) viittaa korkeintaan reiluun sataan haavoittuneeseen. Koska kadonneita ei ole ollut yhtään viittaa sekin siihen että todella brutaalia Äyräpään ja Siiramäen tai U-linjan Nietjärven kaltaista taistelua JR 61 ei ole käynyt vaan se on ollut paikoillaan (ketkä ovat olleet, ketkä eivät) ja hyökkäys on pysäytetty tykkitulella.

kirjoittaja vihaa enemmän? Ruotsinkielisiä suomalaisia, jotka taistelivat Suomen puolesta, vai ruotsinkielisiä historioitsijoita, jotka asiasta kirjoittavat?
Oleellista ei ole, montako miestä mistäkin rykmentistä kaatui, vaan siitä, missä ja miten kukin rykmentti taisteli.
JR 61 rakensi osaltaan torjuntavoittoa. Siinä se näköjään teki suuren synnin?

Huono yhtymä oli mutta eipä voi ryssiäkään kehuskella, kun noin huono porukka pystyi estämään lähes ilman tappioita syvälle Suomeen yrittäneet vihulaiset. Kyllähän se harmittaa niin vietävästi. Eiks jeh?

Miten asiat OIKEASTI MENIKÄÄN?

Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisittain SUURTAISTELU... Moni suomalainen pataljoona saattoi päivässä kokea yhtä kovat tappiot kuin Suomen ruotsalainen RYKMENTTI puolessatoista kuukaudessa!

Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944

Tappioista kerrotaan näin s. 43:

JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.

JR 61:n kaatuneet Tienhaarassa:

*/JR 61

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=22&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

22.6.1944 6

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=23&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=23&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

23.6.1944 33

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=24&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=24&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

24.6.1944 4

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=25&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=25&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

25.6.1944 8

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=26&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=6&kuol_l_p=26&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=6&joukkoos=*/JR 61&haekaikki=0&sort=kaikki&haekaikki=1&raportti=1

26.6.1944 4
27.6.1944 2
28.6.1944 2


1.7.-5.7.1944 6
20.7-30.7.1944 6
1.8.-6.8.1944 12
6.8-6.9.1944 2


"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."

Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3. Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana Tienhaaran taisteluista silminnäkijäkuvaus.

Kyseisen kirjan lopussa on sivulla 170, kohdassa III, Kirjalliset kertomukset ja haastattelut, mainittu lähteenä 60. Jokinen, M everstiluutnantti.

Sivulla 49 hän itse, Jokisen siis, kertoo eversti Marttisen visiitistä II Pataljoonan komentopaikalle näin:

"Hetken kuluttua Marttinen jo työntyykin hirsien välistä "kotaamme". Tervehditään, onnitellaan. Marttinen pitää lyhyen ja ytimekkään puheen II Pataljoonalle sekä sen komentajalle ja päälliköille hyvin suoritetusta taistelusta, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen armeijan nuorin eversti. Puheensa päätteeksi hän kääntyy minun, ainoan paikalla olevan tykkimiehen, puoleen ja sanoo: "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". Komentajamme toivotti meille hyvää jatkoa ja työntyi ulos sateeseen kiertääkseen yksin yön aikana jokaisen vartiomiehen luona tätä kiittämässä. Aamuun mennessä hän oli kiertänyt kaikki komento- ja vartiopaikat."

On eri asia puhua "kaatuneista" kuin taisteluissa menehtyneistä. Kaatuneiden lisäksi kuolema tuli haavoihinsa menehtymisinä, sekä katoamisina jotka myöhemmin vahvistettiin kaatumisiksi. Myös sotilas saattoi jäädä sotavangiksi ja kuolla tässä yhteydessä (joko pian tai sotavankileirillä).

Sodissa menehtyneiden tietokannan mukaan käsite "kaatuneet" pitää sisällään myös "kentälle jääneet" eli jos haluattte tietää tuon lukeman niin sen myös saatte.

Nimilista 22.6-25.6 kaatuneista ja kentälle jääneistä JR 61:n sotilaista:

AHLROOS, KARL LENNART
APPELÖ, TORSTEN MIKAEL
BERG, KNUT-ERIK ISRAEL
BJÖRK, KARL HENRY
BJÖRKLÖF, LARS GUSTAF
BJÖRSES, ARTUR

jne.... nimiä kaikkiaan 48

lista on kokonaisuudessaan tässä:

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=22&kuol_a_v=1944&kuol_a_k=06&kuol_l_p=25&kuol_l_v=1944&kuol_l_k=06&joukkoos=*JR 61&kunta=*&haekaikki=0&menehtluokkaA=on&menehtluokkaC=on&sort=kaikki&sivulle=20&haekaikki=1&raportti=1


Haavoihinsa menehtyneitä oli 8....

BERGMAN, BRUNO BERNHARD
BLOMQVIST, BÖRJE MIKAEL
JERN, INGMAR AUGUST
JOSSANDT, LENNART/LENNARTH
MELEN, RAGNAR VALDEMAR
STORBACK, RAGNAR ELIAS
SÖDERGÅRD, BIRGER ALFRED
UPPGÅRD, KARL VILHELM

Yhtään ainoata kadonnutta ja myöhemmin kuolleeksi julistettua ei ole tuolta aikajaksolta.

Toisin sanoen: JR 61:n sotilaita menehtyi taistelujen takia 22-25.6.44 vain 56

Vastaavana ajanjaksona koko Suomen puolustusvoimien vastaava tappio menehtyneinä on ollut 1 741. Siis Tienhaaran taistelujen painoarvo on ollut tappiolukemien perusteella noina neljänä päivänä vain 3%. Rykmentin kokonaistappiot kesällä 1944 (kesäkuusta syyskuun aselepoon asti ) ovat olleet Suomen kokonaistappioista vain 0.7%.

Rykmentti pääsi harvinaisen helpolla kokonaisuudessaan ja sen omaa panosta (ilman tykistötukea) ei voi pitää minään ratkaisevana. Ja esim. se ettei yhtään sotilasta kadonnut osoittaa ettei se todellisuudessa joutunut todelliseen mies-miestä vastaan taisteluun vaan sen tappiot ovat olleet lähinnä tykistötulesta johtuvia.

Jatkoa: itseasiassa yhtään ainutta JR 61:n sotilasta ei kadonnut koko kesänä 1944. Tämäkin osoittaa miten vähän se kävi jalkaväen taisteluja Kannaksella. Esim Laatokan pohjoispuolella 53 JR 44:n sotilasta katosi ja julistettiin myöhemmin kuolleeksi. JR 2:n kadonneita ja kuolleiksi julistettuja oli 85. JR 7:lla näitä oli 174 ja JR1:llä peräti 274.

Omituista myökytystä! JR61 joka tapauksessa myötävaikutti suuresti siihen, ettei vihollinen Viipurin katastrofin jälkeen päässyt etenemään suorinta tietä sisä-Suomeen! Suurkiitos heille siitä!

VAIN 1 mies 17:sta kykeni taistelemaan kun muut pakenivat. Normisuhde rantahurreilla... ja tämäkin olisi häipynyt, mutta ei pystynyt... Juttu on ihan yyberhurria!


Suomen tuntematon sotasankari on kuollut - ratkaisi yksin Kivisillansalmen taistelun

SOTA Kivisillansalmen taistelun konepistoolillaan yksin ratkaissut Allan Finholm kuoli lauantaina pitkäaikaisen sairauden murtamana.

Vasabladet / kotialbumi

http://is11.snstatic.fi/img/300/1420358273889.jpg

Allan Finholm

Juhannusaattona 1944 Suomi oli kuolemanvaarassa. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli vyörynyt Karjalan kannaksella kaksi viikkoa hirmuisella voimalla.

Alikersantti Allan Finholm, 22, oli muun JR 61:n kanssa asemissa Tienhaaran Kivisillansalmella Viipurin lähellä. Asemaa pidettiin Suomen lukkona, jonka menettäminen avaisi puna-armeijalle tien ja rautatien Helsinkiin.

Vuonna 2012 ilmestyneen Sotainvalidi-lehden mukaan venäläistykistö aloitti kiivaan tulen aikaisin aamulla ja lentokoneet pudottivat pommilastejaan. Venäläiset onnistuivat tulituen avulla ylittämään sillan, jonka jälkeen suomenruotsalaisten JR 61:n komentaja Alpo Marttinen antoi käskyn ajaa vihollinen pois rannasta. Vastahyökkäykseen lähti 17 miestä. Yksi heistä oli Allan Finholm.

”Yritin juosta siksakkia”
Venäläiset löivät suomalaisten vastahyökkäyksen takaisin, paitsi Finholmin, joka ei tiennyt jääneensä yksin.

–Olin kauhuissani ja yritin juosta siksakkia. Leppäpuskat tarjosivat näkösuojaa. Näin valtavasti venäläisiä sillankorvalla, ehkä kaksi joukkuetta, noin 70-80 miestä, Finholm kertoi ruotsalaisen Allehanda-lehden haastattelussa vuonna 2010.

Finholm pudotti konepistoolilla vihollisen kerrallaan, jolloin vastapuoli luuli suomalaisia olevan enemmän kuin yksi. Finholm huomasi rannan tyhjentyneen venäläisistä ja hän meni esimiehensä luutnantti Löfmanin luokse ja sanoi:

–He eivät ole enää täällä.

Finholmin ilmoituksen jälkeen lähelle iski kranaatti. Löfman kuoli heti ja Finholm sai sirpaleesta ammottavan haavan ohimoon. Finholm vietiin Kannakselta sotilassairaalaan, josta hän palasi rintamalle syksyllä ja oli siellä sodan loppuun saakka.

Taistelu unohtui
Allan Finholm olisi monien mielestä ansainnut Mannerheim-ristin, mutta tapaus jäi unohduksiin, koska taistelualueella olleet upseerit kuolivat tai haavoittuvat ja asia jäi raportoimatta komentaja Marttiselle.

Vuonna 1991 Finholm uskoutui taistelusta aseveljelleen kirjailija ja kääntäjä Harry Järville, joka teki hänet tunnetuksi. Finholmista alettiin puhua ”suomenruotsalaisten Antti Rokkana”.

Vuonna 2004 Finholmin hahmo nähtiin Åke Lindmanin ohjaamassa sotaelokuvassa Etulinjan edessä.

Bosundissa Pohjanmaalla asunut Finholm siirtyi lauantaina ajasta ikuisuuteen pitkäaikaisen sairauden murtamana. Kuollessaan hän oli 92-vuotias. Asiasta kertoi ensimmäisenä Österbottens Tidning.

Munsalan souturit eli varsinaiset sotilaskarkurit, TOP 12 oli tässä järjestyksessä

Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan mukaan, sivulta 341

1. Närpiö 120
2. Munsala 85
3. Korsnäs 67
4. Koivulahti 57
5. Vaasa 43
6. Oravainen 32
7. Raippaluoto 28
8. Mustasaari 28
9. Vöyri 28
10. Pietarsaari 25
11. Siinpyy 22
12. Maalahti 20

Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.

"Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."

Kyllä oli vähissä miehet Närpiössäkin... vai oliko ne miehen kuvia?

Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!

Sivulla 343:

"Erään alun perin Pietarsaaressa kootun tykkipatterin postin erikoistarkkailu paljasti, että yksikössä oli keskusteltu jo toukokuussa (1944 lisäys tämän kirjoittajan) yleisesti Ruotsiin menosta ja myös suunniteltu tällaisia hankkeita, koska taistelua "Hitlerin puolella" pidettiin turhana. Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla itse perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."

Tämä Suomen "isänmaallisuusvyöhyke" eli Suomen ruotsalaisten asuttama rantakaistale on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.

Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta, ei ainakaan suomeksi.

Eli kun JR61:n mollaaminen ei oikein ota tulta alleen päätti Tiltu siirtyä Munsalan soutukerhöön?

"Jotain pitäis löytää fiilis oli sellainen:-D"

Miksi sitten tuollainen hepuli jonkun proffan väitteistä? Toki tykistlö auttoi huomattavasti (ja niin pitäisikin!), mutta on hatusta vedettyä väittää, että "rykmentti kesti vain ja ainoastaan siksi", että tykistö auttoi. Sitä emme voi tietää. Toki voit seittää toivorikkaita arvioita:-D

"Kaikenkaikkiaan vuonna 1944 jalkaväki ei enää yhä voimistuneemman epäsuoran tulen sodassa kyennyt omin voimin pysäyttämään oikein mitään suurta hyökkäystä."

Oletko edes käynyt paikalla? Hyökkäys tapahtui vesistön yli, joka vaikeutti jo tuntuvasti hyökkääjää ja suosi puolustajaa. Rykmentti täytti tehtävänsä ja ajoi sen asian, mihin heidät laitettiin!

Jonkun proffan puheista ei kannata välittää! Maailmaan mahtuu mielipiteitä.

Tää on tuttu veikko, niin ei veikko vaan Kalevi. Kalevi tampereelta, jolla on jakautunut persoonallisuus moneen moneen nimimerkkiin. Nuoremmat palstalaiset, kannattaa googlailla.....

Samalla tavalla on kyseenalaista sälyttää Tali-Ihantalan taistelusta kunniaa Yrjö Hansteen JR 12:lle. Sen rooli on vähän samanlainen kuin tuolla ruotsinkielisellä JR 61:lle Tienhaarassa. Ilman tykistön tukea siitä hommasta ei olisi Hansteen porukalle tullut mitään.

Ihantalassa suomalaisilla oli myös tuuria kun maaston muoto suojasi paremmin puolustajia kuin hyökkääjiä. Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota siihen että Tali-Ihantalan suomalaisuhreja ei ollut lopultakaan kovin paljon enemmän kuin Äyräpään vaikka Äyräpää-Vuosalmella oli selvästi vähemmän (alle puolet) Ihantalan puolustavista sotavoimista?

Äyräpää taisikin olla se kovin helvetti suomalaisille heti Valkeasaaren myllytyksen jälkeen. Ja sattuneesta syystä myös Äyräpään samoin kuin U-linjan puolustajien onnistuminen oli jälleen tykistön tulen varassa.

Asioiden vääristely on ruotsalaisilla geeneissä ja se ulottuu kaikkeen mahdolliseen. Historian vääristely on vuosisatoja kestänyt systemaattinen operaatio suomalaisia vastaan. Tähän on saatava vihdoin muutos -on tärkeää kaivaa totuus vihdoinkin esille.

Suurin myytti on kuitenkin tuo Osasto Kuhlmey. Sen osuus mm. panssarien tuhoamisessa tai kolkkaamisessa on ollut osaston väittämien 200 tankin sijasta todennäköisemmin vain 10. Ja kaikki sillat jotka se tuhosi (tai väitti tuhoavansa) oli dokumenttien valossa korjattu usein alle vuorokaudessa. Myös väitteet osaston alasampumasta n. 120 lentokoneesta on vahvasti liioittelua. Hannu Valtosen mukaan tuskin edes 1/3 väitteistä pitää paikkaansa. Lapissa olleiden Luftwaffen hävittäjäyksikköjen ilmavoittoväitteistä kesällä 1944 vain 10-15% pitää paikkaansa (sillä oletuksella että kaikki NL:n siellä taisteluissa menettämät koneet olisi ampunut saksalaiskone, eikä esim. it tai kone pudonnut teknisistä syistä).

Sotahistorioitisijoiden enemmistö tietää taustan Marttisen ylennykseen everstiksi. Viipurin menetys masensi ja järkytti Mannerheimia. Kukaan ei kertonut totuutta että Marttisen JR 61 sai kiittää tykistöä siitä että heikolla maihinnousukalustolla varustettu puna-armeija pysäytettiin Tienhaarassa. Ylipäällikkö ilahtuneena ylensi PUHELIMITSE Marttisen. Kaiken huippu oli vielä Mannerheim ristin myöntäminen kevein perustein kuukautta myöhemmin.

Näin se myytti Tienhaarasta syntyi ja Mannerheim sitä vahvisti. Kannattaa muuten kiinnittää huomiota siihen miten usein kautta historian kunniamerkkien jakamisella on pyritty peittelemään omia vaikeuksia.

Ja Melansaari olivat varsinaisten hyökkäysten kohteina.

Mielestäni on turha hirttäytyä sanoihin ’ratkaiseva’ tai jonkun ruotsalaisen historioitsijan väittämiin!

Viipurin menetyksen jälkeen oli äärimmäisen tärkeää katkaista Tienhaaran maastossa venäläisten murtautuminen sisämaahan. JR61 tuon tehtävän täytti olkoonkin, että siinä tuli melkoinen apu tykistöltä. Joka tapauksessa voitaneen sanoa ettei tykistö yksin ilman JR61:tä olisi tietä tukkinut ja toisaalta myös voi epäillä, että olisiko JR61 selvinnyt ilman tykistöä. Molempia tarvittiin!

Marttisen rykmentin tappioista jäi mainitsematta "kentälle jääneet". Niitä ei ollut sillä yhtään Tienhaarassa. Kesän 1944 osalta niitä oli vain 4. Kaikki 8.heinäkuuta. Tämä yleinen kuvaava määrite yhdessä kadonneiden kanssa paljastaa JR 61:n olleen hyvin vaatimattomalla panoksella "ratkaisevassa roolissa".

Onko niin että rykmentin hännän nostattamisella halutaan peitellä ruotsinkielisten "erityisasemaa" armeijan hierarkian ylimmällä tasolla? Peiteltiinkö sillä myös ruotsinkielisten keskimäärin heikkoa maanpuolustustahtoa muutenkin sotaväsymystä poteneessa Suomessa?

Kun 17.D :n hutero historiikki, Tammidivisioona, julkaistiin, niin alkoi kova hypetys Suomen ruotsalaisten "sankariteoista", joista oltiin ihmeellisesti oltu hiljaa kaikki nämä vuodet sodanjälkeen. Heh heh

Ja sitten oli vuorossa Åke Lindmanin elokuvahypetys Etuilijan edessä ja Tali-Ihantala ja niin se Suomi pelastui...

Immonen Björn et al. Tammidivisioona - Kertomus jalkaväen ja tykistön yhteistyöstä jatkosodassa
WSOY, 1999, 279 s., painos: 1

https://fi.wikipedia.org/wiki/17._divisioona_(jatkosota)

17. D :n "sankarirykmentit" olivat tietenkin JR 13 ja JR 61

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkaväkirykmentti_61_(jatkosota)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkaväkirykmentti_13_(jatkosota)

Närpiön miehet olikin todella vähissä1944 kesällä

Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan luvussa Karkuruus Ruotsiin lisääntyy, sivut 337 - 348, kerrotaan Suomen länsirannikon "isänmaallisuusvyöhykkeen" miespuolisista henkilöistä. Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!

Sivulla 342: kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!

Sivulla 343:

Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) merkille "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla itse perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."

Tämä Suomen "isänmaallisuusvyöhyke" eli Suomen ruotsalaisten asuttama rantakaistale on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.

Kummallista ettei länsirannikon ruotsinkielisten sotilaskarkuruudesta 1944-45 Ruotsiin ole tehty perusteellista tutkimusta suomeksi.

Monissa kirjoissa asiasta vain mainitaan ikäänkuin ohimennen vaikka materiaalia luulisi löytyvän runsaastikin. Onko aihe liian arka vai mistä se on kiinni?

Jarmo Niemisen sivuilta löytyivät aikoinaan alkuperäiset Sotapoliisin toimintakertomukset touko-elokuulta 1944. Karua luettavaa saaristovahtien osalta!

http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45

Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista lista.

http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html

Munsalan souturit eli varsinaiset sotilaskarkurit, TOP 12 oli tässä järjestyksessä

Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan mukaan, sivulta 341

1. Närpiö 120
2. Munsala 85
3. Korsnäs 67
4. Koivulahti 57
5. Vaasa 43
6. Oravainen 32
7. Raippaluoto 28
8. Mustasaari 28
9. Vöyri 28
10. Pietarsaari 25
11. Siinpyy 22
12. Maalahti 20

Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.

"Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."

Kyllä oli vähissä miehet Närpiössäkin... vai oliko ne miehen kuvia?

Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!

Sivulla 343:

"Erään alun perin Pietarsaaressa kootun tykkipatterin postin erikoistarkkailu paljasti, että yksikössä oli keskusteltu jo toukokuussa (1944 lisäys tämän kirjoittajan) yleisesti Ruotsiin menosta ja myös suunniteltu tällaisia hankkeita, koska taistelua "Hitlerin puolella" pidettiin turhana. Suurelta osin ruotsinkielisen 17. Divisioonan postissa pantiin merkille heinäkuussa (1944) "sangen räikeää epäisänmaallisuutta: isänmaakäsitteelle nauretaan, hallituksen jäseniä solvataan, kotiväkeä kehotetaan pakenemaan Ruotsiin, jonne luvataan tulla itse perässä... Katkeruuden ja karkuruuden eräänä katalysaattorina pidettiin ruotsinkielisten asevelvollisten sijoittamista suomenkielisiin yksiköihin, joissa nämä olivat joutuneet syrjittyyn asemaan."

Tämä Suomen "isänmaallisuusvyöhyke" eli Suomen ruotsalaisten asuttama rantakaistale on noin 300 km pätkä Vaasan kahtapuolen eli Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja siitä hieman ohi eli aina Siipyyhyn saakka.

Munsalan souturit eli varsinaiset sotilaskarkurit, TOP 12 oli tässä järjestyksessä

Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan mukaan, sivulta 341

1. Närpiö 120
2. Munsala 85
3. Korsnäs 67
4. Koivulahti 57
5. Vaasa 43
6. Oravainen 32
7. Raippaluoto 28
8. Mustasaari 28
9. Vöyri 28
10. Pietarsaari 25
11. Siinpyy 22
12. Maalahti 20

Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.

Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan sivulla 342 kerrotaan kesällä 1944 Närpiöstä kutsutun 40 1907-1908 syntynyttä miestä aseisiin ja vain kymmenen noudatti kutsua!

Ja sitten lauletaan Heikki Klemetin hengessä, mutta uusin sanoin:

"Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
tuntevat mikä on soutajan suku,
Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kauhein luku.
Sankarit vaan, niin käy soutamaan."

Sotapoliisin toimintakertomuus touko-elokuu 1944

http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45

Sotapoliisin toimintakertomuus toukokuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=478

"Ruotsiin suuntautuva karkuruus sekä virosta tänne saapuvat pakolaiset ovat antaneet meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Karkaaminen Ruotsiin tapahtuu pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja suuremman osan sinne menneistä muodostavat pohjanlahden rannikkopitäjien väestö. Niinpä Siipyystä on kuluneen toukokuun aikana paennut Ruotsiin 22 henkilöä (joista sotilaita 5), Munsalasta 25 (sotilaita 21), Närpiöstä 8 (sotilaita 5), Pietarsaaresta 22 (sotilaita 20), Kristiinasta 7 ja Oravaisesta 7, eli yhteensä 91, joista sotilashenkilöitä 50"

Sotapoliisin toimintakertomus kesäkuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=472

"Ruotsiin suuntautuva karkuruus antoi sen sijaan meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Ylimenot tapahtuivat nytkin pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja menijät olivat suurimmalta osaltaan rannikkopitäjien väestöä. Ahvenanmaalta on todettu paenneen sota-aikana kaikkiaan 112 henkilöä (joista 5 sotilaita). Pohjoisemmalta rannikkoalueelta on todettu lähteneen n. 100. kaikkiaan 56 siviilihenkilöä ja 19 sotilasta on saatu pakomatkalla pidätetyksi. Ruotsiin luvattomasti yrittäneitä virolaisia on pidätetty 20."

Sotapoliisin toimintakertomus heinäkuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=502

"Karkuruus ruotsiin on edelleenkin jatkunut runsaana. Esimerkkinä mainittakoon, että n. 90 % kaikista niistä, jotka saivat lomaa Kolarin ja Enontekiön kuntiin, karkasivat Ruotsiin. Myöskin muihin Tornionjokilaakson kuntiin lomaa saaneista teki huomattava osa samoin ja palvelukseenastumismääräyksen saaneista tämän seudun miehistä suuri joukko seurasi esimerkkiä. M.m. Enonteköstä karkasi 30.7.1944 Ruotsiin kolme veljestä, jotka olivat saaneet lomaa neljännen veljensä sankarihautajaisiin. Karkulaiset eivät tiettävästi läheskään kaikki ilmoittaudu Ruotsin viranomaisille, koska pelkäävät joutuvansa keskitysleireihin, vaan oleskelevat sukulaistensa ja tuttaviensa luona rajaseudun syrjäkylissä. On oletettavissa, että he talven tullen siirtyvät Suomen puolelle metsäkaartilaisiksi. – Vastatoimenpiteeksi ehdottaa Er.SPol.Os., että kaikki lomat Lapin läänin läntiselle matkustuskieltoalueelle kiellettäisiin sekä että vastaisuudessa Tornionjokilaaksosta palvelukseen kutsutuille reserviläisille ei lähetettäisi palvelukseenastumismääräystä poliisiviranomaisten toimesta, vaan ne annettaisiin osaston Torniossa sijaitsevalle asemakomennuskunnalle, joka noutaisi miehet palvelukseen." -
"Ahvenanmaalle suuntautunut matkustusliikenne väheni kuukauden aikana huomattavasti. Heinäkuussa myönnettyjen lupien lukumäärä oli vain 511 vastaavan luvun ollessa kesäkuussa 846."

Sotapoliisin toimintakatsaus elokuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=610

"Karkuruutta Ruotsiin jatkui edelleenkin, joskin vähentyneenä. Valvonnan tehostamisella sekä yhteistoiminnalla muiden viranomaisten kanssa saatiin joukko karkureita sekä neljä ammattimaisesti näitä Ruotsiin kuljettanutta henkilöä pidätetyksi.
Pakolaisliikenne Ahvenanmaalta Ruotsiin loppui melkein kokonaan. Ainoastaan yhden nuorukaisen todettiin lähteneen luvatta maasta. Sen sijaan arviolta 750–800 henkilöä, joista huomattava osa sotilaita, pitkin Pohjanlahden rannikkoa on siirtynyt luvattomasti Ruotsin puolelle. Eniten näitä tapauksia Korsnäs´in, Närpiön, Koivulahden ja Munsalan pitäjissä. Kun vahvistetusta vartioinnista huolimatta rajanylitys kasvoi, ryhdyttiin epäilyttävissä tapauksissa takavarikoimaan moottoriveneitä tai poistamaan niistä koneosia."

Mietiskellessäsi kuuntele "lännen miesten biisiä"...

Pet Shop Boys - Go West

https://www.youtube.com/watch?v=LNBjMRvOB5M

Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (Karkuruus Ruotsiin lisääntyy -luku, sivut 337 - 348, katso erikoisesti kirjan sivut 337-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!

Tässä on Kulomaan Käpykaartiin? -kirjasta yhtäjaksoinen pätkä s. 340-341 sivuilta:

Sivulla 340:

"Tulevalle kehitykselle enteelliseksi osoittautui kuuden Munsalasta lähteneen sotilaan onnistunut pakomatka Merenkurkun yli vuodenvaihteessa 1943-1944. Miehet saapuivat uudenvuodenyönä veneellä Holmön lähellä olevalle Fjädereggenin majakalle, kertoivat palvelleensa Syvärin rintamalla ja olevansa väsyneitä sotaan. Lehtiuutisten välityksellä asia tuli sittemmin tunnetuksi myös Suomen puolella. Myöhemmin kevään kuluessa luvattomat rajanylitykset alkoivat nimenomaan Merenkurkun alueella huomattavasti lisääntyä sen jälkeen, kun yleiseen tietoisuuteen oli tullut, että ylipäässeitä ei palautettaisi takaisin. Uumajaan perustetulla vastaanottoleirillä kerrottiin toukokuun puolivälissä olleen noin 70 henkeä ja KUUKAUDEN loppuun mennessä valtiollisen poliisin Vaasan osasto arvioi toimipiirinsä kautta lähteneiden luvun nousseen jo toiselle sadalle. Sotilaskarkureiden ohella pakolaisten joukossa oli myös siviiliväestöä.
Vielä jyrkempään kasvuun luvaton liikenne lähti kesällä, kun taistelut rintamilla olivat alkaneet. Heinäkuussa Ruotsin viranomaiset ilmoittivat saapuneiden kokonaisluvuksi jo noin tuhat (1000), joista vajaa puolet oli Valpon arvion mukaan sotilaskarkureita. Pohjanlahden rannikon metsissä ja saarissa tiedettiin piileskelevän lisää väkeä odottamassa otollista ajankohtaa ylimenolle ja öiden elokuussa pimennyttyä alueelle kerrottiin levinneen "oikein Ruotsiin lähtemisen vimma". Liikehdintä heijastu veneiden hontojen voimakkaana nousuna, ja jotkut veneen omistajat näkivät kuljetuksissa myös mahdollisuuden sievoisiin ylimääräisiin ansioihin. karkureiden kertomusten mukaan matkasta saatettiin enimmillään veloittaa kymmenenkintuhatta markkaa.
Ylimenneiden tarkkaa määrää ei saatu selville, sillä kaikki eivät ilmoittautuneet naapurimaan viranomaisille, vaan jäivät piilottelemaan sukulaisten tai tuttavien luo. Osa loikkareiksi epäillyistä saattoi tosiasiassa oleskella edelleen kotimaassa.

Sivu 341:

Sotilaspiirien syksyllä 1945 laatimien luetteloiden mukaan - ne ovat tässä paras ja kattavin lähde - Ruotsiin paenneiden sotilaskarkurien luku kohosi vuoden 1944 alusta lukien noin 800:aan, joista vajaat 80 ajoittui tammi-toukokuulle, noin 660 kesäkuun alun ja välirauhan (19.9.) väliselle jaksolle ja noin 50 myöhempään Lapin sotaan. Pakoajankohta jää tuntemattomaksi noin 130 miehen osalta, mutta on todennäköistä, että pääosa heistäkin on karannut juuri kesän ja alkusyksyn 1944 aikana. Noin kolme neljäsosaa (3/4) luetteloihin merkityistä oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta. Kun mukaan otetaan kaikki sellaiset tapaukset, joita ei ole nimeomaisesti merkitty ennen vuotta 1944 tapahtuneiksi, todetaan Närpiöstä lähteneen lahden toiselle puolelle ainakin 120 miestä, Munsalasta 85, Korsnäsistä 67, Koivulahdelta 57, Vaasasta 43, Oravaisista 32, Raippaluodosta 20, Mustasaaresta 28, Vöyristä 28, Pietarsaaresta 25, Siinpyystä 22, Maalahdelta 20 ja vähintään kymmenen lisäksi ainakin Luodosta, Petolahdelta, Sulvasta, Pietarsaaren pitäjästä, Uudenkaarlepyyn pitäjästä ja Kristiinankaupungista.
Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."

Munsalan souturit eli varsinaiset sotilaskarkurit, TOP 12 oli tässä järjestyksessä

Kulomaan Käpykaartiin? -kirjan mukaan, sivulta 341

1. Närpiö 120
2. Munsala 85
3. Korsnäs 67
4. Koivulahti 57
5. Vaasa 43
6. Oravainen 32
7. Raippaluoto 28
8. Mustasaari 28
9. Vöyri 28
10. Pietarsaari 25
11. Siinpyy 22
12. Maalahti 20

Lisäksi vähintään 10 karkuria: Luoto, Petolahti, Sulva, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Kristiinankaupunki.

"Matkalaiset olivat etupäässä rintamajoukoista tai muualle sijoitetuista yksiköistä karanneita, lomilta, sairaalasta tai toipumislomalta palaamatta jääneitä ja kesällä palvelusmääräyksen saaneita vanhempia miehiä. Esimerkiksi Närpiössä kesäkuussa palvelusmääräyksen saaneista noin neljästäkymmenestä vv. 1907-1908 syntyneestä vain kymmenen kerrottiin noudattaneen kutsua."

Suomen armeijan taistelutahtoisimmat joukot kesällä 1944 olivat jääkäripataljoonat. Menehtyneistä sen 952 miehestä vain 5:n äidinkieli oli ruotsi.

En ole perillä sodassa menehtyneiden sotilaiden kielijakaumasta mutta ihmettelen jos ruotsinkielisten osuus on ollut sama tai korkeampi kuin suomenkielisten suhteessa ikäluokkien 1900-1925 kielikoostumukseen. Eräiden veristen päivien otannat viittasivat ruotsinkielisten osuuden menehtyneistä liikkuvan 2-7% haarukassa. Ruotsinkielisten osuus lienee kuitenkin ollut silloin (1939-45) noin 10% (?) tai lähellä sitä. Toki tietty koulutuspohja pelasti monet ruotsinkieliset sisäsiisteihin hommiin. Sodassahan tapatetaan köyhiä ja/tai poikkeuksellisen isänmaallisisia.

Eiköhän noiden rantahurrien todellinen ole jo tullut riittävästi esille: "Du Gamla Du Fria...".

PS. Minä en tule säälimään riikinruotsalaisia kun joutuvat suutelemaan jatkossa mullahien varpaanvälejä.

"Viisi sodan vuotta" teos 1950-luvulta antaa Päämajan tappiotiedotteen kesäkuulta 1944:

-3 631 kaatunutta
-4 963 kadonnutta
-16 311 haavoittunutta

Yhteenä 24 905

Kesäkuulle tietokanta antaa kaatuneidem ja haavoittuneiden lukemaksi 6 344. Jos laittaa "tähden" joukko-osastokenttään saa lukemaksi 6 319. Heinäkuun vastaavat lukemat 5 773 ja 5 762. Eli ei nuo lukemat paljoa heitä Korhosen lukemiin.

Kadonnet kuolleeksi julistetut sekä sotavankeudessa kuolleeksi merkittyjä on kesäkuussa 1 814 (joukko-osastotunnuksella 1 812).

Tuo Arvi Korhosen toimittaman kirjan käyttämä kesäkuun kadonneiden määrä on n. 3 100 suurempi kuin kadonneina ja sotavankeudessa menehtyneiden määrä. Koska sotavangiksi ei ole millään jäänyt 3 000 miestä vaan ehkä 2 000 on toista tuhatta tapausta sellaisia jotka on muita kuin sotavankeja eivätkä ole menehtyneet. Todennäköisesti karkureita joiden tilanne on ollut auki ja heidän tilanne ei vielä selvinnyt. Varsinaisia hiippareita on ollut kesällä 1944 n. 10 000 ja valtaosa juuri kesäkuun lopulta

Olen mielenkiinnolla seuraunnut tätä keskustelua Jr-61 kohtalosta. Varsinkin Lindmanin elokuvan jälkeen tämä keskustelu ikään kuin sai uutta tulta alleen. Tämä siis jo yli kymmenen vuotta sitten. Sodasta on tullut jo kuluneeksi yli 70-vuotta ja silti nämä pellet jaksavat mollata Jr-61:ä vaikka näistä selkärangattomistä paskoista yksikään ei koskaan ole ollut millään rintamalla. Hyvä jos varusmiespalvelu on suoritettu kunnialla. Eikö elämässä ole mitään sisältöä kun pitää lähteä tälle linjalle, kun ei muuta sisältöä tunnu elämässä olevan. Kaivetan muka jotain vanhoja tietoja, jotka nekin ovat kaikilta osin keksittyjä. Kukaan täysjärkinen itseään kunnioittava työssä käyvä perheellinen ei moiseen ryhtyisi

On se vaan kumma kun täällä jaksaa nämä keskenkavuiset äidin rakkautta vaille jääneet itkeä omia alemmuskompeksejaan.

JR61:stä kaatui vähän sotilaita koska se oli rautaisesti johdettu ja äärinmäisen hyvin harjoitellut. Sen operointi on kellontarkkaa ja kurinalaista joten tappioita ei tullut. Suomalaisilla yksiköillä operointi oli punakaartimaista ja koordinoimatonta joten tappioita tuli linjoista pakenemisen ja niiden takaisinvaltaamisen aikana.

Samat kielteiset kommentit on täällä luettavissa kun jo kymmenen vuotta sitten Lindmanin elokuvan tultua levitykseen. Ettekö te hullut jr-61 mollaajat vieläkään ymmärrä mennä psykiatriseen hoitoon?

Kunnia kuuluisi saksalaisille, viipurinlahdella, tykistöä ja oli tehokasta ilmatorjuntaa, ja tykistöä oli saksalaisilla oli tienhaarassakin torjuntaan!

jr 61 oli siellä saksalaisten ja suomenkielisten joukkojen turvaamana.
Ja vahdinpidon alla, jotta eivät karkaisi. Kuten usein aiemmin oli tapahtunut.

Ruotsinkielisten osastojen suojelua ilmeni jo talvisodassa. Se aiheutti katkeruutta kun muita heimoja uhrattiin säälittä! Ja se suojelu jatkui jatkosodassa.
Historiaa ja sankaruus historiaa aletaan harrastaa, kun ei ole enää asiasta tietäviä paljon elossa ! Sellainen on se aito folktinget sankarikin! oma sankaruus ja historia jo 1918 tammisaari, ja tampere!! Etninen puhdistus sankaruus.

Vanhoilla päivillään, viimeisinä töinään åke lindman ohjasi ruotsikieli säätiöden rahalla folktinget historiiaa, frontlinjen elokuva, ja taisi olla tv sarjakin? Ne tukevat historian muuntelua mieleiseksi.

Olennaista oli se, ettei neukku päässyt enää etenemään Tienhaaran maastossa ja sen esti sekä JR61 että voimakas ja keskitetty tykistömme!

Isoisä haavoittui Tienhaarassa 25.6. Harmillista etten kovin tarkkaan kysellyt tapahtumista

Siinäkin tukittiin tie lastenraiskaajilta. Mahtaa ruotsivihaaja stallaria harmittaa.

Hyvä että tämänkin asian koko kuva tulee julki.
Ja kyllä jr61 oli tarpeen, kun silloin kaikki ponnistukset olivat tarpeen NL pysäytyksessä.
Ja suuri Kiitos veteraaneille.

Ja silloin hädän hetkellä, myös Suomessa pitkään erikoisetuja ja kiintiöetuja nauttinut väestönryhmä osallistui yhteisiinkin asioihin. Se selvästi auttaa yhteistyössä.

Sellainen erikoinen sankaruus ja liioittelu jonkun osuudesta on usein juuri sitä huvittavaa omakehua. ja politiikkaa. Ja kun tarkkaillaan tilastoja ja toimia tarkemmin, niin monikin suuri merkitys laimenee ja asettuu normaaliuomiin. Niin käy tässäkin.
Jos on kiinnostusta tapahtuneeseen, niin tutustukaa tarkempiin tietoihin.
Itseäni eniten ihmetyttää ja sen ajan todellisista asenteista kertoo ruotsinkielisten alueiden osoittama viha siirtokarjalaisia evakkoja kohtaan. Maata ei luovutettu. Vaan oltiin ylimielisiä oma-napa suuntautuneita. Olisiko silloin se aiempi 1918 tammisaari henki keulinut rkp-folktinget urhoilla?
Ja tämän lisäksi useat rikkaat kartanot keplotteli, esim. perusti tiloistaan säätiöitä, välttääkseen luovutukset!! Todellista ahneus peliä se. Ei siis oltu yhteisellä asialla. ( entäpä, jos puna-armeija olisikin vienyt ne maat??? olisiko ahneus hävinnyt näin? ).

Jotta ylimielinen hurskastelu nyt seis, ja hattu kouraan. Nöyryyttä.

Tienhaarassa oli paljon niitä, jotka raiskasivat myöhemmin Itävallassa ja Saksassa. Olisivat saaneet eretä Pohjanmaalle asti.

Kysyn näin päin , mikä oli punikkiarmeijan kovin iskuporukka Kannaksella kesällä -44?

JR 61:ssa kaatuneita oli siis huomattavan vähän suhteessa muihin.

Oleellista on että Suomi de facto antautui syyskuussa 1944 Neuvostoliitolle.

Mannerheim 15.6.44"Suomen armeija on lyöty."

Mannerheim Paasikivelle (lokakuu 1944): "Välirauha merkitsee käytännössä kapitulaatiota (antautumista). Emme voi puolustaa itseämme."

Kenraali Paavo Talvela Paasikivelle: "Kun olemme kaksi sotaa niin perusteellisesti hävinneet".

Suomi tunnusti tappionsa sodassa. Sille määrättiin rauhan ehdot eikä sotaan väsynyt kansa pullikoinut enää vastaan. Sotakorvaukset maksettavaksi ja Porkkalaan 40 km päähän Senaatintorilta puna-armeijan tukikohta.

Huvittavaa että kaiken tämän jälkeen höpötetään jostain torjuntavoitosta. 😭🤣

JR 61 pysäytti Puna-Armeijan rynnistyksen Viipurista eteenpäin.

Sitä eivät hurrikaunaiset selittäjät pysty mitätöimään.

Jos torjunta onnistui tykistön tuella pienin tappioin,niin mikä siinä vieläkin surettaa?

Karkuunko olisi pitänyt lähteä?

Joillekin on kovin tärkeää mustamaalata ruotsinkielisiä joukkoja.

Kemppi käski Majuri Viirin puolustamaan Kivisalmen siltaa, siellä oli sillan länsirannalla raskas tykki siltaa ampumassa ja 12 pstoa tuliasemissa. Kemppi tuomittiin, koska Airo oli hullu.

Niin. Kiistaton tosiasiahan on että Suomen asevoimien sotilaiden taistelutahto jatkosodan lopulla oli huomattavasti heikompi kuin se oli Talvisodassa sekä hyökkäyssodan kesällä 1941. Ensimmäinen vakava kriisi koettiin syksyllä 1941. Vuosi 1942 meni jotenkin kun vanhoja ikäluokkia kotiutettiin ja nuoria (idealistisia) tuotiin tilalle. Mutta vuonna 1943 alakuloisuus ja väsyminen sotaan alkoi ja kesällä 1944 tämä kriisi kärjistyi. Vaikka historiaa kuinka yritetään kaunistella niin jatkosodan loppu oli suomalaissotilaiden osalta lievästi sanottuna "tervanjuontia".

*****Penna Tervo*****

Olisi ollut täysin mahdollista pysäyttää hyökkäys Kuuterselkään, pelättiin ja Hitler eväsi apua.

Ruotsiin paenneista rintamakarkureista 75% oli ruotsinkielisiä.