Missä ovat lihaa syövät naiset. Olen ollut sinkku "jo" 5 kk enkä ole tavannut juuri yhtään lihaa syövää naista. Tuntuu siltä, että kaikki naiset karsastaa lihaa ja vastustavat metsästystä. Onko Oulussa yleensäkään ulkoilmaharrastuksista pitäviä naisia. Ts. metsästys, kalastus tai patikointi yleensäkin. Itse olen pohjoisesta muuttanut Ouluun jo pari vuotta sitten enkä tunne yhtään oululaista naista joka metsästäisi. Exäni kanssa (joka on myös pohjoisesta) kävimme yhdessä metsällä ja kalassa järvellä soudellen. Mikä sen parempaa kuin peilityven järvi ja auringon lasku.
Vegetaristeja kaikki?
M-80
19799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Pakastimesta löytyy hirven lihaa. Enkä oikeen usko että olen ainut...
En tosin harrasta metsästystä mutta voisin kyllä lähtee mukaan metsälle.
Ois kai pitäny jättää tää viesti lukematta, tulee vaan paha mieli ku ei oo sitä venettä jolla soutaa keskelle järveä eikä metsäänkään oo päässy rämpimään kun lapset on vielä niin pieniä...
Yh:lla ei kauheesti oo vaihtoehtoja. Lapset kasvaa ja ehkä jo parin vuoden päästä pääsee niiden kans kiertään mettiä...
Onneks kohta on kesä ja pääsee käymään mato-ongella! Veineily taitaa tosin jäädä vaan haaveeksi... :-(
No ei ihme, jos lihan syöjät ovat kotosalla ei niitä voi löytää ;) ainakin se on vaikeampaa. Tai enhän minä tiedä missä vietät vapaa aikaasi, mutta eipä taida vapaata yh:lla paljon ollakaan. Lapin maisemissa on minulla lomanvietto paikka. Rauhallisella kankaalla lammen, puron ja suhteellisen suuren järven välissä. Sauna puron rannassa ja savustuspönttö sekä nuotiopaikka. Sähköjä ei kyllä mökissä ole, mutta agrikaatilla tarpeentullen virtaa saa. Hirvenliha on suurta herkkua ja "vain harvat ja valitut" pääsevät siitä nauttimaan. Kyllähän sitä nykyään kaupastakin saa, mutta ei se maistu niin hyvälle. Taidat olla sisimmässäsi eräihminen, tarvitset vain pienen tuuppaisun ja alat metsästystä harrastamaan tulevaisuudessa.
Eipä tuota vapaa-aikaa pahemmin oo ollu... Pakko myöntää ettei oo tullu käytyä kaupungin iltaelämässä viimeseen kolmeen vuoteen kertaakaan... Ja nytki jumissa neljän seinän sisällä ku lapset sairaana.
Ehkä se kuulostaa vähä hullulta, mutta sitte ku koitaa se päivä että saa hommattua jostain lasten vahdin pitemmäksi aikaa ku pariksi tunniksi niin minut löytää jostain ihan muualta ku kaupungista (jos löytää)... :-)
Kohta pääsee taas suvun mökille meren rantaan, vaikkei se kyllä mökiltä oo sen jälkeen tuntunu ku sinne sähköt vedettiin. Mutta parempi seki on ku ei mitään... Pääsee merenranta kalliolle istumaan ja kattoon auringonlaskua...
Missäs sinä sitten vietät vapaa-aikasi? Käytkö kylpylässä rentoutumassa porealtaissa ja höyrysaunassa? Se on ainakin minusta hyvä tapa rentoutua jos ei kauemmaksi pääse lähtemään. Mökki merenrannalla, Hailuodossa vai...? Merenrannassa auringonlasku on varmaan taivaallinen näky... En ole "Suomen versiota" meriauringonlaskusta nähnytkään. Kiire...
Tulis kyllä vapaa päivä tarpeeseen... On tuo vapaa-aika sen verran harvinaista. Yleensä on sen verran väsyny ettei jaksa tehdä yhtään mitään. Laspsille vaan ei tunnu saavan vahtia koko päiväksi... Tänäänki meni melkeen koko päivä että sai huomiselle vahdin kauppareissun ajaksi ettei tartte kuumeisia lapsia mukana kuskata...
Tekis kyllä mieli sanoa että onneksi lapset kasvaa äkkiä... ;-) Ei niiden kanssa kyllä pääse tylsistymään, On sen verran vilkas mielikuvitus.
Jos ois tarpeeksi aikaa hakisin vanhempien luota koiran mukaan ja lähtisin pitkälle useamman tunnin kävelylle keskelle ei mitään!
Mökki löytyy Kalajoelta, mutta ei kyllä läheltäkään hiekkasärkkiä. Auringonlaskut on hienoja! Tyyni meri ja punertuva aurinko...
Nyt nukkumaan. Vaikka taitaa jäädä yöunet taas aika vähiin...
Eikö ketään koululaista löydy lasta vahtimaan 2 € tuntitaksalla. Ja opiskelijat valittaa ettei rahat riitä elämiseen. No luulisi 10 € auttavan heitä kovasti. Oletko jo kauan hoitanut lapsiasi yksin? mahtaa olla rankkaa. Itsellä ei ole lapsista juurikaan kokemusta, mitä nyt exän siskon kauhu kaksikko... ;) Täytyy mennä, työnkehittämispäivät tänään ja illalla meikäläisen läksiäiset... En ole Oulusta lähdössä mutta siirryn muihin hommiin...
Lyhyellä varotus ajalla ei saa ketään. Normaalisti oisin hälyttäny oman pikkusiskon, mutta sillä on tänään vanhojentanssit. Tuli jo palkattua se kesäksi lastenhoitajaksi, pitäs vaan hommata ittelle työpaikka... ;-)
Lasten isällekki pitäs ilmottaa hyvissä ajoin että sen sais lastenvahdiksi ja kyllä se yleensä hakee lapset jos jotain on sovittu etukäteen...
Yhden lapsen sais kyllä helposti hoitoon, mutta niitä ku on kaks ja energiaa riittää... Yks kaveri sanoki että pitäs ottaa lapsista patterit pois... ;-)
Ei noissa tuloissa oo kyllä kehumista, mutta toimeen tulee ja jää vähä säästöönki...
Eihän se helppoa oo pyörittää koko arkea yksin, mutta on siinä hyvätki puolensa. Tulee tehtyä paljo sellasta mikä jäis tekemättä ilman lapsia.
Kesällä tulee 2v yh:na. Vanhempi lapsi täyttää kohta 3 ja nuorempi kuukautta myöhemmin 2...
Ei se nyt sinänsä ois vaikee järjestää lasten vahtia pidemmäksiki aikaa. Jos joku tulis nykäseen hihasta ja sanos että vie lapset hoitoon nyt mennään niin luultavasti tekisin niin. Yksin ei vaan tuu lähdettyä mihinkään. Kavereiden luonaki tulee käytyä lasten kans ku sieltä löytyy niille suunnilleen saman ikästä leikkiseuraa...
Oon varmaan liian tottunu tekemään kaiken lasten kanssa.. ;-)
Jos saa suoraan udella niin minkälaisissa raameissa sinä olet...? Meinaan minua ei niin lapset pelota, mutta en ole ajatellut kyllä itse alkaa niitä hankkimaan. Mutta olisi kiva jotain seuraa löytää minä kun en ole vieläkään tottunut oikein yksin olemaan... tai jotain... olen hieman jurrissa nyt että toivottavasti en työnnä sinua pois näistä keskusteluista... Mutta kavereitahan on hyvä aina olla niitä ei ole kóskaan liikaa...
En minä noin vähästä säikähä... ;-) Tuli aikanaan oltua baarissa töissä melkeen vuosi ja siellä kuuli kyllä kaikenlaista... Muutama ex on tosin tainnu hävetä mun sanomisten takia... ;-)
Kavereita ei kyllä oo koskaan liikaa, mulla suurin osa asuu n. 60km päässä... Vaikka löytyy niitä oulustaki.
Minä... ööö... joku muu osais varmaan kertoo paremmin... 178cm, puntarilla ei oo tullu käytyä sitte viime kerran, varmaan noin 75 tai pari kiloa jompaan kumpaan suuntaan... Lapset on tietty jättäny jälkensä... Tummat hiukset, mitä muuta...?
Vajaa vuosi sitte päästiin lasten kans oikeen kuvan ja nimien kera kalevaan ja tais se olla verkko kalevassaki, mutta ei löytyny enää... ;-)
Netistä kyllä löytys lisää kuvia, mutta taidan jättää näin julkisesti kertomatta mistä.
Terkkuja vaan tutuille jos satutte lukemaan tätä keskustelua! ;-)
Sinä olet pitkä nainen. En ala sinulle valehtelemaan itse olen 172 cm ja 75 kg. Näköä ja muuta kokoa on kyllä kehuttu ;) Harrastan kehonrakennusta, joten painoindeksiin ei ole katsomista, mutta vain amatööri tasolla en siis ole mikään hormoonihyrrä. Suurin osa kavereistani asuu yli 300 km päässä! Ja täällä Oulussa on lähinnä työkavereita, mutta muutaman kanssa olen baarissa ihan ystävystynytkin ja yhteyttäkin pidetään jne. Ei niitä yhteystietoja ym täällä kannata ruveta antamaankaan. Ties mitä hörhöjä täällä pyörii hehheh... Pitänee ruveta välillä töihinkin.
Tuli joskus pelattua koripalloa joukkueessa asti, mutta se sitte jäi... Jos minä olen pitkä niin "pikku"sisko on varmaan jättiläinen. ;-) noin 5cm pitempi ku minä...
Harvemmin se pituus on miehiä haitannu. Yks ainut poikakaveri ollu mua pidempi, peräti sentin... :)
Nyt ei oikeen ajatukset kulje ku oon ite kuumeessa ja huomiseen kokeeseenki pitäs kai harjotella...
Hauskaa työpäivää!
Olet siis opiskelijakin. Kuinka ihmeessä sinulla riittää energiaa lapsiin ja opiskeluun. Ovatko lapsesi päivät päivähoidossa vai kuka niitä vahtii. Minun kyllä täytyy nostaa hattua sinulle sillä itselläni tuntuu välillä loppuvan virta jo tässä yhdessäkin työssä. Onhan tämä työ vähän tylsää, että kait sekin verottaa vireystasoa. Ensi viikolla alkaa uudet työt ja ainakin ensivaikutelma tuntuu mielekkäämmältä että se olisi nyt se työ mitä haluan tehdä. Minulla on nyt viisi työtarjousta vireillä, mutta olen ehtinyt jo aikaisemmin luvata tälle tulevalle työnantajalle tulevani hänelle töihin. Nyt täytyy taas mennä... Koitahan parantua ja tsemiä kokeeseen.
Iltalukiossa pitkä matikka uusiksi. Ens syksynä ois tarkotus kirjottaa... Oli lukio aikana niin paljo muutaki tekemistä ettei jaksanu/ehtiny panostaa opiskeluun ja nyt harmittaa se matikan yo-arvosana. :)
Viimestään vuoden päästä on pakko alottaa opiskelut ku nuorempi lapsi täyttää 3 ja kotihoidontuki loppuu... Saattaa mennä rahat aika tiukille, mutta eiköhän siitä jotenki selviä.
En minä sentään mikään super ihminen oo. ;) Toisinaan tekis mielli nukkua koko päivä, mutta lapsia ei voi jättää hoitamatta... Eihän mulla riitä energia juosta miesten perässä kaupungilla. :) Eikä se minusta ois kauheen reiluakaan miehiä kohtaan ku en voi luvata että aika riittäs... Vaikka ei mulla oo mitään sitä vastaan jos joku uskaltaa ottaa sen riskin.
Nyt on kyllä pakko lähtee laskeen... :)
Taisin onnistua säikyttään sut...? Kyllä minusta kaverin saa jos haluaa... Lasten kans kaikki suunnitelmat menee just päinvastoin ku on tarkotus.
Nyt taas ei vähään aikaan oo koulua ja jää aikaa muuhunki.
Sähköpostiaki voi kirjotella, uuden osotteen saa kyllä äkkiä keksittyä...
Metsästyksen harrastajana tiedät varmaan miten kettu sanoo...? Me ollaan yritetty sitä kysellä, mutta kukaan ei oo vielä osannu kertoo... Pitänee istua ens kesä laavulla lasten kans ja oottaa jos sattus kettuja näkyyn... :)
Eihän meistä kai kumpikaan voi olla varma onko nää kirjotukset totta vai ihan täysin keksittyä... :)
En mä sua pelkää... ;) Mä taisin saada sinulta viiruksen netin kautta heheh... Tiistaita vasten yötä heräsin hirveään oloon ja olin 38,5 asteen kuumeessa pari päivää ja tänään on työkiireitä 10:50 asti... sitten lisää... kiire...
No itse olen nähnyt ketun kahdesti elämäni aikana, ei siis kovin usein. Kettuhan liikkuu ääneti eli se ei paljoa pukahda. En muista koskaan luonnossa kuulleeni, mutta television kautta olen saanut käsityksen, että kettu ainakin murisee kuten koira ei niin matalaa ja sitten vähänkuin naukkuu... vaikea selittää. Ketun pesällä olen kyttäillyt nuorempana, mutta ei sitä viekasta pirua näkynyt. Lähti varmasti kolostaan varatietä jo aikoja ennenkuin edes pesälle ehdin. Tuskinpa laavulla kettuun törmäät sekun kiertää savun kaukaa ja tuskin kesälläkään tarkenee ilman nuotiota laavulla... jaa enpä tiedä miten täällä etelämpänä tarkenee. ja lapsistahan lähtee ääntä.
Tiiän minäki pari mahollista ketun pesää täällä Oulussa... ;) Joku vuosi sitte pikkuveli kävi mopolla ajeleen pitkin mettäautoteitä ja oli siellä törmänny muutamaan kettuun...
Tää on sitkee tauti! Pää täynnä räkää, korvat ihan tukossa, ei kuule mitään ja kuumettaki oli vielä eilen... :-)Lapset on kuitenki jo parantunu ja pakkohan niiden kans oli ulos lähtee...
Meillä ei taas oikeen mikään onnistu. Autoki otti ja hajos eilen... :) Ei se onneksi oo oma niin ei tartte remonttia maksaa, mutta kuitenki...
Tää on taas niitä päiviä ettei muuta voi ku nauraa... :)
No minulla tää tauti kesti (ainakin kuumeen osalta) pari päivää. Mutta yleensäkin olen hyvin vähän sairaana, n. kerran vuodessa riittää minulle. Olen fyysisesti niin terve kuin olla voi. Psyykkisyydestä en ole ihan niin varma ;) heheh.
Pistänpä varasähköpostiosoitteeni, juttua tuntuu riittävän.
[email protected]
Katsotaan sitten jatkosta... jookos...