Tässä muutama asia, jotka ovat taas tämän pyöräilykauden alussa ärsyttäneet, ei missään erityisessä järjestyksessä:
1. Pyörätiet ovat vielä monin paikoin surkeasti puhdistettuja hiekoitussepelistä. Kaarteissa ja käännöksissä joutuu varomaan jottei henki tai terveys lähde. Nopeamman pyörän joutuu pitämään varmaan kesäkuulle asti tallissa, kukkaro ei kestä jatkuvia renkaanvaihtoja.
2. Uudetkin pyörätiet rakennetaan niin, että autoteiden risteyksissä oikein kukaan ei tiedä onko pyöräilijä vai autoilija väistämisvelvollinen. Monissa paikoissa pyörätie vedetään risteyksessä todella kauas päätiestä, jolloin sivutielle kääntyvä autoilija ei välttämättä enää edes tunnista pyörätietä päätien vierellä kulkevaksi. Sivutiellä autoileva sentään yleensä näkee kolmionsa ennen pyörätietä. Omilla vakio pyöräilyreiteillä on useampi tällainen paikka. Itsellä on niihin joku mielipide, mutta autoilijalla saattaa olla erilainen, varmaan jossain näistä risteyksistä on joskus kolahtanut, olisi vain kiva tietää mikä on ollut sitten "virallinen" kanta.
3. Pyörätiellä olevat liikennevalot, jotka eivät vaihdu vihreäksi koskaan, ellei käy painamassa kävelijöille tarkoitettua nappia. Aina seurauksena pyöräilyrytmin menetys. Ei siitä tietysti mitään suurta haittaa työmatkapyöräilijälle olisi, mutta näin keskinopeutta seuraavana kuntopyöräilijänä nämä kohdat vituttavat armottomasti.
4. Kennelin pitäjät ja kävelyporukat. 1-2 koiran kusettajaa, jotka ulkoiluttavat pyörätiellä koko kenneliä kerralla (3-8 koiraa). Kilikelloa kun kilistää kuuloetäisyydellä, pitää pyöräilijän kuitenkin hidastaa vauhtia melkoisesti ennen kuin koko lauma on kelattu vapauttamaan edes 1/3 osa pyörätiestä. Vähän saman tyyppisen ongelman tuovat lähes koko pyörätien leveyden käyttävät kävelyporukat. Jos kilkuttaa kelloa kuuloetäisyydellä, alkaa hirveä arpominen mihin suuntaan ketäkin väistää. Jos ei kilkuta kelloa pääsee yleensä turvallisemmin ja sujuvammin ohi, mutta tästä valinnasta saa lukea pyöräilijöitä parjaavista kirjoituksista.
5. Ylikohteliaat autoilijat. Älkää hyvät autoilijat antako pyöräilijälle tilaa jos teillä on selvästikin etuajo-oikeus. Monesti olen tullut tilanteeseen, jossa joudun ylittämään autotien, kun pyörätie jatkuu toisella puolella tietä. Näen lähestyvän auton ja hidastan vauhtia, jotta auto ehtii ensin kuten kuuluukin, mutta sitten huomaan, että autokin hidastaa ja aikoo antaa tietä, aiheuttaen vain sen, että molemmilla on vauhti nollissa ja molempien matka hidastuu. Itsellä se monesti hidastuu siitä 25-30 km/h vauhdista lähelle nollaa, kun olisi riittänyt vauhdin putoaminen vain kahteen kymppiin, josta on normaali vauhtiin paljon mukavampi kiihdyttää kuin lähes pysähdyksistä. Pitäisikö siinä sitten heilauttaa kättä kiitokseksi vai vilauttaa keskisormea, no itse en tee kumpaakaan, mutta varmasti kuski monesti pystysi lukemaan huulilta "älä vittu nyt pysähdy"
Kaikesta huolimatta edelleen jatkan pyöräilyä vuodesta toiseen ja yllättävää kyllä tunnin puolentoista pyörälenkki tuottaa näistä vitutuksen aiheista huolimatta säännöllisesti enemmän mielihyvää kuin mielipahaa ja verenpaineen nousua.
1. Pyörätiet ovat vielä monin paikoin surkeasti puhdistettuja hiekoitussepelistä. Kaarteissa ja käännöksissä joutuu varomaan jottei henki tai terveys lähde. Nopeamman pyörän joutuu pitämään varmaan kesäkuulle asti tallissa, kukkaro ei kestä jatkuvia renkaanvaihtoja.
2. Uudetkin pyörätiet rakennetaan niin, että autoteiden risteyksissä oikein kukaan ei tiedä onko pyöräilijä vai autoilija väistämisvelvollinen. Monissa paikoissa pyörätie vedetään risteyksessä todella kauas päätiestä, jolloin sivutielle kääntyvä autoilija ei välttämättä enää edes tunnista pyörätietä päätien vierellä kulkevaksi. Sivutiellä autoileva sentään yleensä näkee kolmionsa ennen pyörätietä. Omilla vakio pyöräilyreiteillä on useampi tällainen paikka. Itsellä on niihin joku mielipide, mutta autoilijalla saattaa olla erilainen, varmaan jossain näistä risteyksistä on joskus kolahtanut, olisi vain kiva tietää mikä on ollut sitten "virallinen" kanta.
3. Pyörätiellä olevat liikennevalot, jotka eivät vaihdu vihreäksi koskaan, ellei käy painamassa kävelijöille tarkoitettua nappia. Aina seurauksena pyöräilyrytmin menetys. Ei siitä tietysti mitään suurta haittaa työmatkapyöräilijälle olisi, mutta näin keskinopeutta seuraavana kuntopyöräilijänä nämä kohdat vituttavat armottomasti.
4. Kennelin pitäjät ja kävelyporukat. 1-2 koiran kusettajaa, jotka ulkoiluttavat pyörätiellä koko kenneliä kerralla (3-8 koiraa). Kilikelloa kun kilistää kuuloetäisyydellä, pitää pyöräilijän kuitenkin hidastaa vauhtia melkoisesti ennen kuin koko lauma on kelattu vapauttamaan edes 1/3 osa pyörätiestä. Vähän saman tyyppisen ongelman tuovat lähes koko pyörätien leveyden käyttävät kävelyporukat. Jos kilkuttaa kelloa kuuloetäisyydellä, alkaa hirveä arpominen mihin suuntaan ketäkin väistää. Jos ei kilkuta kelloa pääsee yleensä turvallisemmin ja sujuvammin ohi, mutta tästä valinnasta saa lukea pyöräilijöitä parjaavista kirjoituksista.
5. Ylikohteliaat autoilijat. Älkää hyvät autoilijat antako pyöräilijälle tilaa jos teillä on selvästikin etuajo-oikeus. Monesti olen tullut tilanteeseen, jossa joudun ylittämään autotien, kun pyörätie jatkuu toisella puolella tietä. Näen lähestyvän auton ja hidastan vauhtia, jotta auto ehtii ensin kuten kuuluukin, mutta sitten huomaan, että autokin hidastaa ja aikoo antaa tietä, aiheuttaen vain sen, että molemmilla on vauhti nollissa ja molempien matka hidastuu. Itsellä se monesti hidastuu siitä 25-30 km/h vauhdista lähelle nollaa, kun olisi riittänyt vauhdin putoaminen vain kahteen kymppiin, josta on normaali vauhtiin paljon mukavampi kiihdyttää kuin lähes pysähdyksistä. Pitäisikö siinä sitten heilauttaa kättä kiitokseksi vai vilauttaa keskisormea, no itse en tee kumpaakaan, mutta varmasti kuski monesti pystysi lukemaan huulilta "älä vittu nyt pysähdy"
Kaikesta huolimatta edelleen jatkan pyöräilyä vuodesta toiseen ja yllättävää kyllä tunnin puolentoista pyörälenkki tuottaa näistä vitutuksen aiheista huolimatta säännöllisesti enemmän mielihyvää kuin mielipahaa ja verenpaineen nousua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ajat kuntopyörääsi väärässä paikassa. Olet osa liikennettä, siihen on asennoiduttava ja toimittava sen mukaan, esim nopeus ja ennakointi jne.. Treenihommat ja keskinopeushommat on suunnattava sellaisille urille jossa ei ole liikennevaloja tai väisteltäviä. Urbaaniympäristö ei ole sitä.
Liikennesuunnittelussa on varmasti monia epäkohtia, mutta miksi ottaa stressiä asioista joihin et itse voi vaikuttaa? Helpompaa on kun ei vituta.