Syvällä v-pohjalla varustettuja moottoriveneitä pidetään yleisesti paremmin aallokossa toimivina kuin tasapohjaisempia veneitä.
Usein kuitenkin pidetään hidasta plaanissa ajonopeutta hyvänä, koska tämä mahdollistaa nopeuden sovittamisen paremmin kelin mukaan.
Lookisesti pääteltynä syvä v-pohja ei mahdollista yhtä hidasta liukunopeutta kuin tasapohjaisempi vene. Eli kärsiikö veneen hidas liukunopeus v-kulman ja perän kantamisen pienentyessä?
Usein kuitenkin pidetään hidasta plaanissa ajonopeutta hyvänä, koska tämä mahdollistaa nopeuden sovittamisen paremmin kelin mukaan.
Lookisesti pääteltynä syvä v-pohja ei mahdollista yhtä hidasta liukunopeutta kuin tasapohjaisempi vene. Eli kärsiikö veneen hidas liukunopeus v-kulman ja perän kantamisen pienentyessä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä on erittäin vaikea asia, mitä kysyt. Tällä hetkellä kompromissit noudattavat sellaista muotia että tuollainen keskijyrkkä V, eli 15-21 astetta on suosituin malli. Näillä kulmilla veneen massalla ja pituus/leveys suhteella on enemmän merkitystä kulun pehmeyden kannalta kuin tuolla v-kulmalla.
Tosin kulma voisi olla loivempikin esim. 20 solmun vauhtia ajatellen, mutta koska veneet suunnitellaan 30-40 solmun vauhteihin, pitää pohjan nielaista puolimetrinen aallokko täydessä vauhdissa ilman tappavia tärskyjä. Tämä syynä nykyisiin kulmiin. Jos veneen painopiste ja pituus/leveys suhde ovat tällöin edes jossain määrin inhimilliset, ei liukukynnys muodostu ajohaitaksi pahassa kelissä.
Trimmilevyt ovat liukuvassa veneessä käytännössä valttämättömät. Jyrkkää V-pohjaa voi roikottaa alle plaanikynnyksen trimmien avulla. Painetaan levyt sopivasti alas ja trimmataan konekin alas, jolloin venettä voi roikottaa hyvinkin hiljaisilla nopeuksilla. Plaanikynnys lähes poistuu, tosin aallonmuodostus ei häviä ja esim. satama-alueilla on parempi pudottaa reilusti pois liuusta.
Kunnon kelissä ajaessa ei roikottamista juuri tarvita, vaan allokkoon sovitetulla nopeudella jyrkällä V-pohjalla vene kulkee hyvinkin tasaisesti. Tarkoitus ei ole hypätä aallon harjalta seuraavaan harjaan vaan sopivasti liukumalla kulkea aaltojen mukaan. Sivutrimmeillä voi venettä kallistaa suojanpuolelle, jolloin pärskeet eivät lyö niin helposti tuulempuolelta silmille.
melko hyvä pohjan muoto on myös ns. muuttuva-v pohja, jossa pohjan kulma jyrkkenee kohti keulaa. ..
tällaiset olivat muotia kauan sitten, ja käytössä mm. FPB ja nopeissa pelastusaluksissa edelleen - siis aina silloin kun kovassa kelissä on pakko päästä suhteellisen kovaa.
Omassa paatissa on pohjan kulma takana vain 5 astetta, puolivälissä pituutta n. 24 ja keulassa 45 astetta . Tällaiselle pohjalle on ominaista kulkea pitkällä vesilinjalla ( ei yhtä nopea sileällä kelillä kuin nykyiset mallit) , mutta etuna Raymond Huntin ja Renato Levin suunnittelemiin ( edelleen käytössä) syvä-V runkoihin nähden alhaisempi taipumus hyppimiseen aallokossa ja alhaisempi keulan pystykiihtyvyys ( kyydin kovuus) aallossa, eli keula leikkaa aaltoon eikä nouse aallon mukana yhtä voimakkaasti.
Ainakin oma peli kulkee erittäin pehmeästi vielä kohtuullisen korkeassa aallokossa kaikki 30 noppaa minkä koneesta lähtee ... näin siis akselivedolla ja muuttuvalla v-pohjalla, yhdistelmä joka monelle tuo mieleen ns. puoliplaanarin.
Kyseinen v-pohjan muoto on syntynyt yhdysvaltojen itärannikolla viime vuosisadan alussa, ja oli käytössä II-maailmansodan moottoritorpedoveneissä, ja myöhemmissä kotimaisissa Nuoli-veneissä .... sopi tähän tarkoitukseen koska antaa aseille vakaamman tähtäysalustan kuin tuo ns. syvä-v tai kaksikymmentäluvulla suosittu porraspohja - joka sekin on tullut takaisin muotiin nykyisissä isoissa kilpaveneissä yhditettynä syvään v-pohjaan.
Että ei mitään uutta auringon alla.
Pitää olla kova ääninen motori