Jos on jotki isot juhlat ja lähestyy jokin seurue, heitätkö sujuvaa läppää?
Hallikseks smalktalkin?
tostvaa
168123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aina, oon paras esiintyjä koskaan.
Juu, mäkin heitän siinä heti jonkun hyvän tsoukin, kaikki nauraa yhteen ääneen ja sit alan vähän tieteellisemmäks.
Helposti ei mitään ongelmaa muuta teekkään koko elämä pelkkää small talkkia..
No en todellakaan. Tuommoset juhlat on itelle oikeastaan aika painajaismaisia. On sitä sellainen sosiaalinen jännittäjä tai kahvikuppi neurootikko, millä nimellä sitä nyt kutsuukin.
Vitsit on vähän vaaravyöhyke kyllä yleensäkin suurissa juhlissa joissa monenlaista ihmistä ja huumorintajua. Minusta ehkä sopii paremmin oman pienen kaveriporukan omiin illanviettoihin.
Vaarana suuremmissa juhlissa on että vitsit osuu jotain ihmistä liian arkaan paikkaan ja ne loukkaavat, jolloin vitsistä muuttuukin iva, kiusa taikka pilkka.
Pitää tuntea "yleisönsä" kun vitsiä heittää. Itse olisin varovainen vitsailussa suuremmissa juhlissa joissa tuntemattomia.
Muutenkin kyllä vähän olen sellainen että kyllä minä sanottavaa keksi kaikesta tyhjänpäiväisestä osaten kiertää kaiken mistä saattaisi tulla jonkinlainen kiistely kuten aihe politiikka, maahanmuutto, tms. mutta aina en jaksa jauhaa shaissea turhasta vaan olen hiljaa ja keskityn kuunteleen. Aika paljon kiinni omasta sen hetken fiiliksestä. Toisinaan on enemmän höpöttely tuulella ja toisinaan ei jaksa kuin avata ääntää silloin kun on oikeesti jotain asiaakin.
Vieraammassa "etikettimäisemmässä" juhlassa/seurassa enemmänkin roikun rohkeampien kyljessä ja pysyttelen itse vähän näkymättömämpänä, sillä en koe sellaisissa juhlissa oloani kotoisaksi, joissa ollaan kamalan tiukasti käyttäytymissääntöjen ja etikettisääntöjen orjallisia noudattajia. Esim. Presidentin Linnanjuhlat olisivat aivan painajainen. Olen kiitollinen etten ole mikään arvokas ja hieno ihminen jottei todellakaan koskaan tarvitse pelätä että kutsua sinne tulisi. Kieltäytyminen olisi loukkaavaa ja taas siellä olisi kauheaa olla tavallisena. Niiden hienopierujen joukossa.
Rennomassa seurassa on vähän yllytyshullu. Tulee lähdettyä välillä ihan pimeisiin juttuihin mukaan ja läpätkin menee oikeesti todella kovin källeihin asti...
Jos olen tuntemattomien seurassa, ei läppä lennä. Muuten voi tulla jokin sarkastinen heitto, tai hauska fingerpori lainaus tilanteeseen liittyen, tai huono vitsi, kuten; "miksi pikkutyttö putos keinusta?"
Pitää hallita hjallis. Iso pää sekä maha, mutta laihat tikkumaiset jalat.
Ei kannata pakottaa itseä pitämään jostain toisesta ihmisestä, jos ei oikeasti pidä, ei siitä ikinä tule silloin mitään.
Pitäisi tehdä operaatio seks...keksin ostaminen. Veljen syntymäpäivät tulossa, pitäisi yrittää keksiä hyviä keksejä, ei siis seksejä.
Varmaan pystyn jos seura tuntuu oikealta. Minulla on hyvin omalaatuinen huumori ja useimmat tykkää siitä, mutta se vaatii sitä, että olen oma itseni rennosti ja en jännitä.
Kerron erään jutun, from somewhere in reality: eräässä paikassa olin, ja siihen kokoontui minun ympärillekin ihmisiä, piti odottaa erästä palaveria, joku siitä porukasta sanoi, siis täysin tuntemattomia ihmisiä... pidempi tarina, noiden kanssa mutta katkaisen sen tähän pikkuruiseen:
Mitähän me syödään tänään jos tässä kovinkin kauan joutuu odottamaan ja seisoskelemaan, joku tyttö siitä porukasta väläytti: tuossa on lunta, toinen vastasi siihen että, kannattaa ottaa parhaimmat ateriat siitä lumesta, eli mahdollisimman valkoista sitten kannattaa valikoida lounaaksi.
Eli ei siis sitä keltaista appelsiinin väristä lunta, eikä kovin mustaakaan kannata syödä.
Lunta? Söikö ne sitten sitä oikeasti vai oliko se vaan jonkinlainen ei hauska vitsi?
Se oli vitsi vain siinä jutellessa, kun nälissään odottivat seisoskellessa, minä olin putsannut penkinaluksen joka oli aivan lumen peitossa ja istuin penkillä aurinkoa ottaessa... penkki oli lumessa eikä näillä ollut muovipussiakaan minkä päälle voisi istua kuten minulla, mutta.
Eivät syöneet, oli vain juttu mitä niiltä tuli siinä jutellessa/sanaillessa.
Erivärisiä lumia jos alkaisikin syömään appelsiinin makuista on tämä keltainen lumi, musta maistuu varmasti pippuriselle.
Hyvä se on aina varautua kaikkeen. Olivat siis varmaan täysin tuntemattomia välillä tuntemattomienkin ihmisten jutut ovat hauskoja kuunnella ulkopuolisena. Tietysti kun on yksin niin usein seuraan hakeudutaan helpommin ja tullaan juttelemaan. On niin sanotusti avoin kaikelle mikä jäisi seuran kanssa pimentoon. Siinä hetkessä tietysti on hauskaa, mutta näin jälkeenpäin ja kuulostaa hieman oudolle mikäli sitä hetkeä ei ole kuullut tai kokenut.
En, juoksen karkuun heti :D
Ihmiset saavat kohta potkuja kouluista jos uppoutuvat tähän keskustelujen ja kähminnän maailmaan.
Rehtori e...rektori siis sanoo että: puhelimet pitäisi nyt ottaa pois käytöstä oppituntien aikana, naamareitakaan ei saisi pitää päässä koulussa vaikka kuinka hauskaa se olisikin, kuten jossain elokuvassa Bad Apples.
Pilaantuneita mandariinejakaan ei saisi piiloitella opettajien salkkuihin.
En hallitse mitään, mutta on mulla sen verran mielikuvitusta, että juttua riittää ihan mistä vaan ja minne vaan :D Tosin virallisissa tilaisuuksissa ei läppää heitellä vaan keskustellaan asiallisesti ja siinä keskustelun tiimellyksessä voin sitten heittää jotain "vähän ylimääräistä", jos keskustelukumpparit ovat samoilla aaloilla. Mutta, se vaatii sitä, että pidän oikeasti niistä ihmisistä, siitä tilaisuudesta tai koko tapahtumasta, että ylipäätänsä aukaisen suuni :D Jos on joku sellainen henkilö, jota en oikein voi arvostaa, niin jutut jää vähiin, oli se sitten vaikka itse pohjois-Korean JinJanUngBing :) En heitä mitään, jos on vastenmielinen ihminen vastassa, ja nimenomaan jos tiedän, että ihmiselle on turha yrittää edes puhua, koska hän vain käyttää kaiken tarvitsemansa vain ja aonoastaan omiin tarkoitusperiin. Ei irtoo ei.
Mutta en minä ainakaan mieti, että "heitänkö smoll tookki tai läppää tai yhtikäs mitään", olen oma itseni, juttua tulee tai ei tule, ei voi tietää, tilanne/tilaisuus sen näyttää.
Tosin nyt tuli yksi hauska juttu mieleen eräässä virallisessa tilaisuudessa, kun juttelin erään pariskunnan kanssa, ja he tiedustelivat, missä kohtaa Helsinkiä asun, niin he tiesivät Kaivopuiston, se ukko näytti kädellä tai kämmenellä Kaivopuistoa, ja minä siihen että "joo aika lähellä mennään" ja näytin ukon kämmenen peukalon nyppylää ja sanoin, "että ja tässä on Ullanlinnanmäki" :D Me naurettiin kippurassa, tai oltaisiin naurettu, jos ois voinut, mutta nyt tyydyimme hihittelemään hiljaa ja jouduttiin kihertelemään siinä keskenämme. Sen vaimo vielä sanoi, että "se on ihan se Ullanlinnanmäki" :D Ja taas naurettiin tai hihitettiin. En tuntenut heitä, toki tiesin ketä he ovat, mutta siinä kohtaan vaan oltiin samoilla linjoilla tämän pariskunnan kanssa, ja ukko työntää kämmentä miun nenun eteen niin päätin vähän lisätä maisemia siihen kämmeneen :D Varmasti hekin muistavat sen ikuisesti, kun oli pakko pidätellä naurua :)
Yleensä kyllä:)