Tänään kampaajalla sain yhtäkkiä oudon kohtauksen: ensin tuli pahaolo sitten alkoi kuulo lähtemään,hiki nousi pintaan,näin vain sumeasti ja kaikki paikat vapisivat!Kampaaja antoi kylmää vettä joka helpotti oloa hiukan,mutta koko päivän on jatkunut lievä paha olo ja olenkin nukkunut nyt muutaman tunnin.
Olen kerran aijemminkin saanut vastaavan kohtauksen noin reilu vuosi sitten töissä.Eli sillon en ollut raskaana ja nyt on juuri alkamassa 29 raskausviikko!
Vauva on kyllä onneksi tänään liikkunut aika paljon,eli tovottavasti tämä kohtaus ei häneen vaikuttanut!!
Mitä tälläinen voisi olla?Onko jollain muulla vastaavaa kokemusta?? Tuollaisia aina hiukan säikähtää ja ei silloin reilu vuosi sitten lääkäri osannut kohtausta perustella...
Olen kerran aijemminkin saanut vastaavan kohtauksen noin reilu vuosi sitten töissä.Eli sillon en ollut raskaana ja nyt on juuri alkamassa 29 raskausviikko!
Vauva on kyllä onneksi tänään liikkunut aika paljon,eli tovottavasti tämä kohtaus ei häneen vaikuttanut!!
Mitä tälläinen voisi olla?Onko jollain muulla vastaavaa kokemusta?? Tuollaisia aina hiukan säikähtää ja ei silloin reilu vuosi sitten lääkäri osannut kohtausta perustella...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heips! Mahtoiko tuohon kuulua myös sydämen hakkaus hulluna ja ahdistusta? Jos kyllä, niin toivottavasti et sairastu paniikkikohtauksiin.. :((
vois olla paniikkikohtaus..se kun ei kysy aikaa eikä paikkaa kun tulee...
Mulla on silloin tällöin tullut kuvaamasi "kohtaus". Se on kyllä tuntunut aina liittyvän alhaiseen verensokeriin, siksi pidin aiemmin aina mukana pientä purkkia hunajaa. Näitä kohtauksia ei ole sattunut nyt pitkään aikaan, liekö syy siinä, että en koskaan nykyään päästä verensokeria ihan alas. Puhuin joskus vuosia sitten asiasta lääkärillekin ja hän mittautti verensokerini ja ihan normaalit olivat. Ja ei siitä sitten sen enempää.
Kohtaus oli joskus kurja, kun se iski silloin kun piti pyöräillä pitkähkö matka kotiin (yli 10 km) ja voimat meni kokonaan. Jotenkin sitten jaksoin pikkuhiljaa polkea kotiin, mutta aikaa meni rutkasti. Ja heti syömään jotain energiapitoista kotona ja johan olo taas helpotti!
tuo kohtaus kuulostaa samantyyppiseltä jonka itse sain esikoista odottaessani kesällä jokunen vuosi sitten. aamulla kun olin lähdössä töihin niin ehkä näin vähän valopilkkuja.lähdin kuitenkin, mutta kun pääsin työpaikalle minun oli käännyttävä takaisin koska olo oli jo niin hirveä. bussi matka takaisin kotiin oli kauhea ja junassa kävin jo oksentamassa.kotiin päästyäni menin lepäämään ja nukahdin pariksi tunniksi ja kun heräsin puhe oli ihan puuroista ja tuntui ettei kieli toiminut.
kauhea kokemus.. menin neuvolaan. siellä epäiltiin raskausmyrkystystä mutta näytteet olivat puhtaat. syytä tälle ei löytynyt eikä se uusiutunut enään sen odotuksen aikana. itse silloin epäilin sen johtuneen nestevajauksesta tai ehkä verensokerin liiallisesta laskusta. no tiedä häntä. toivottavasti kohtauksesi eivät uusiudu.
Kiitos kovasti vastauksistanne! Kun tässä olen päivän aikana tuota kohtausta mietiskellyt,niin olen tullut tulokseen,että taisi se tosiaan olla paniikkikohtaus! (alhainen verensokerikaan ei ole pois suljettu vaihtoehto) =(
En kyllä kampaaja jännitä yhtään,kun olen hänen luonaan käynyt jo vuosia,mutta onko se tosiaan sitten niin,että paniikkikohtaus ei katso aikaa eikä paikkaa!? Muuten olen kyllä aika kova jännittämään kaikenlaista ja poden kyllä varmaan jonkin asteista kahvikuppineuroosiakin. Ja nyt raskauden myötä olen huomannut,että punastun tosi usein ja ihan syyttäkin... luonteeltani en ole kuitenkaan mitenkään ujo!
Ei todellakaan ole kivaa,jos tuollaiset kohtaukset alkavat toistua,joten lääkäriin menen,jos tarve vaatii!=( Onko kohtalotovereita???
paniikkihäiriöstä. ensimmäinen kohtaus tuli ihan tutun kaupan kassalla, yhtäkkiä. siitä se sitten alko- ei uskaltanu lähtee kauppoihin yksin, tuli paniikkitiloja(pakkopäästäpois), lopulta melkein istuin 4seinän sisällä..
mutta sulle haluan sanoa, että älä mieti koko asiaa, yritä unohtaa koska jos jumiudut miettimään, se saattaa pahentaa.
jotkuthan joutuvat syömään lääkkeitä , mutta minä pääsin kohtauksista psyykkaamalla itseäni.
ajattelin että pyh, nokka pystyyn ja eiku esim. kauppaa, ei siellä kuitenkaan mitään voi tapahtua, ainahan pääsee pois!
ja nyt raskauden aikana olen ajatellut et jos tulis vielä kohtaus niin mitä sitten, mä oon raskaana , heh.
eli pää pystyyn, punastelet jos punastelet,raskaus se vaan tekee ne posket punaisiksi :) :)
Kiitos,tekstisi oli todella kannustavaa!Olenkin päättänyt,että yritän unohtaa tuon kohtauksen samoin,kuin yritän lopettaa ajattelemasta kaikkia tilanteita joissa punastelen ja myös ne tilanteet kahvikupin äärellä yms. joissa käteni alkavat täristä!! Usein juuri näiden tilanteiden kanssa käy niin,että ne itse tekee itselleen jo valmiiksi miettimällä etukäteen,että:"taas varmasti jännitän ja kaikki huomaa sen,apua!"
Ja onhan se kiva toisaalta kuulla,että on muitakin jännittäjiä olemassa,kun sitä aina luulee olevansa yksin tälläinen "kummallinen!" Mutta yritän nyt todella päästä tästä liiallisesta vatvomisesta ja keskittyä vain tähän ihanaan raskausaikaan ja toivon,että en enää vauvan aikana tälläisiä asioita päässäni kelaa ja voin hänen kanssaan vapaasti elää ja olla välittämättä muiden ajattelemisista!
Aurinkoista kevättä ja ihania vauvan odottelu hetkiä sulle!=)
mutta toisenlainen kannanotto kohtauksiin.. Itselle tuli aikoinaan ensimmäinen kohtaus töissä, eli ts. aivan tutussa ja turvallisessa paikassa.. Siinä sitten käytiin kaikenmaailman psykologeilla jne., ja "syyksi" tuli avioero, mikä silloin aikoinaan puhkaisi ne. Söin puolisen vuotta lääkkeitä ja kohtaukset jäi pois.. No minähän silloin päätin että en enää lääkkeitä syö, kun en hulluna itseäni pidä.. (Samoja lääkkeitä kun käytetään vähän siihen sun tähän vaivaan)
Kestihän sitä iloa sen 10 kk lääkkeiden lopettamisen jälkeen.. Kohtaukset tulivat takaisin. Ja nyt sitten syödään niitä lääkkeitä ainakin kahden vuoden ajan ellei hamaan hautaan asti. Kohtaukset nyt pysyvät poissa, mutta on tässä joutunut joitain asioita uudelleen miettimään.. Esim. synnytykseen en ota miesystävääni mukaan, vaan toisen henkilön, jolla on kokemusta kohtauksista jne..
Toivottavasti sinulla on vain raskauteen liittyviä hormoniheittoja mitkä aiheuttavat tuon olon! Mutta suosittelen lämpimästi että mainitset asiasta neuvolasta, jotta hekin osaavat varautua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.. Koska paniikkikohtauksethan johtuvat myös serotiinin välittäjäaineiden riittämättömyydestä kuten myös masennus! :S
Mutta iloista odotusta silti.. Vaivoineen kaikkineen.. :D