Aina vaan, vaikka välillä jo olen ollut niin ärtynyt ja turhautunut, että luulin unohtavani pian tämän typerän haihattelun.
Tietäisitpä, miten kovasti pidän sinusta, ja miten paljon haluan sinulle hyvää. Tämä ei tarkoita sitä, että alkaisin itseäni tyrkyttämään. Päinvastoin lähinnä. Tiedän faktat.
Olet tosin tainnut saada erilaisen kuvan, kun olet aina niin vaikeana seurassani? Ei ole ollut tarkoitus ahdistaa. Yritänhän minä aina piilotella oikeita tunteitani. Tänään en vain voinut taas olla hymyilemättä sinulle sillä lailla, anteeksi jos se tuntui inhottavalta. Hymyilit sinäkin kyllä, mutta saattoihan se olla vaivaantuneisuuttakin vain. Olet aika herttainen hymyillessäsi.
Olet todella ihana mies. Olen iloinen, että tapasin sinut, vaikka koskaan en voikaan saada sitä mistä olen haaveillut.
Tietäisitpä, miten kovasti pidän sinusta, ja miten paljon haluan sinulle hyvää. Tämä ei tarkoita sitä, että alkaisin itseäni tyrkyttämään. Päinvastoin lähinnä. Tiedän faktat.
Olet tosin tainnut saada erilaisen kuvan, kun olet aina niin vaikeana seurassani? Ei ole ollut tarkoitus ahdistaa. Yritänhän minä aina piilotella oikeita tunteitani. Tänään en vain voinut taas olla hymyilemättä sinulle sillä lailla, anteeksi jos se tuntui inhottavalta. Hymyilit sinäkin kyllä, mutta saattoihan se olla vaivaantuneisuuttakin vain. Olet aika herttainen hymyillessäsi.
Olet todella ihana mies. Olen iloinen, että tapasin sinut, vaikka koskaan en voikaan saada sitä mistä olen haaveillut.
Vastaukset 17
Vanhimmat
oletko sä se blondi sieltä töistä. Jolla ne pitkät hiukset ponnarilla. Plääh. Sen miehen hymy ihana ja ne silmät, kun ne menee sillon vähän silleen sirrille.
No määhän se. Tää on ihan peeeestä!
Aloittajalta ei tämä vastaus ollut.
Mikset puhu? Edes vähän, hitaasti. Kerro edes, jos haluat puhua, mutta et osaa.. ymmärrän kyllä.. Ärsyttää, kun kaikki jäi epätietoisuuteen..
Mukava viesti. Ikäviä tilanteita sellaiset epäselvät, jää sitten epätietoisuus mieltä kaihertamaan. Puhuisin mielelläni hänen kanssaan mistä tahansa, mutta aina ne keskustelut jäävät parin nopeaan sanaan.
Minä kyllä tiedän, ettei se mies ole edes huomannut minua siinä mielessä. Ehkä nähnyt silmien säihkeen tai poskien punan, ja naurahtanut itsekseen että voi totakin tyttöparkaa, mitä se itsestään kuvittelee.
Eihän vaan ole työpaikalla tapahtunut?
On kyllä. Tosin eipä varsinaisesti mitään ole tapahtunut...ellei lasketa itseni tekemistä ääliöksi hänen edessään.
Nyt minäkin olen hämmentynyt...
Mikäpä hämmentää? Kohtalontoveriko olet? Täällä heitä tuntuu riittävän.
Osu vaan aika lähelle. Mielikuvitus lähti lentoon.
Mutta minun sydän on toisella, hän taas tuskin sitä tietää. Kunnes kuihtuu...
Kauniisti ilmaistu. Hän ei siis tiedä, miksi ei? Tuskin kukaan nainen pahastuisi noin kauniista tunteista, tilanne tietysti ei aina ole sopiva minkään aloittamiselle.
Missä päin?
Etelässä asustelen.
Pystyn samaistumaan tähän aloitukseen, hyvin samat ajatukset ja ajoituskin olisi sopinut. En minäkään ymmärrä, miten hän, jota en saa mielestäni, sai aikaan tällaiset tunteet. Eikä tuo helpota, vaikka välillä ei nähdäkään, päinvastoin ikävä vaan pahenee. Pakko myös peitellä tunteitani, enkä osaa olla normaalisti hänen seurassaan, kuten muiden. Harmittaa, koska muuta en toivo, kuin niitä pieniä hetkiä hänen seurassaan.
Mukavaa kun koku ymmärtää mitä tarkoitan. Kaipaan hänen läheisyyttään, ja sitten käyttäydyn silti aivan hullusti.
No ei se ihminen olekaan joka vaikuttaa, vaan se oma kuvitelma hänestä.
Kynnet liitutaulussa -ilmiö. Kun sen kuvittelee tapahtuvan, kroppa reagoi. Kun tarpeeksi monta kertaa päiväunelmoi siitä mysteerihenkilöstä, keho alkaa saada sähköiskuja jo pelkästä ajatuksesta saati sitten näkemisestä. Mieli kun luulee että kohta seuraa toimintaa. Varsinkin jos on itseään hyväillyt miettiessään tuota henkilöä.
Miksi et voi häntä saada? Missä tapasitte?