Rakkautta ja kiinnostusta ei voi

Vähän hölmömpikin tajuaa ettei tunteita voi pakottaa...

PaitsiEttä kirjoitti:

Vähän hölmömpikin tajuaa ettei tunteita voi pakottaa...

Vähän vielä sitä hölmömmät yrittävät kuitenkin pakottamalla pakottaa tuttavantuttaviaan. Hölmöjä taitaa olla aika paljon, vai mitä luulet?

Tunteellista romanttista rakkautta ei pysty määräämään. Normaali tavallinen rakkaus saisi jäädä eikä sitä tarvitse yrittääkään määrätä - lähimmäiselle hyväntahtoisuutta siis. Mutta tunteellisen rakkauden kanssa on toinen asia. Jos tulee karilleajo, helposti voi viha asettua asumaan, mikä ei ole hyväksi. Helpoin keino on siis ajan kanssa hissukseen odotella, miten menee.

Mitä tällä tarkoitat, voisitko selkokielistää? :)

Nimimerkki- kirjoitti:

Mitä tällä tarkoitat, voisitko selkokielistää? :)

Hups, kysymykseni tarkoitin siis ensimmäiseen kommenttiisi. :)

Nimimerkki- kirjoitti:

Hups, kysymykseni tarkoitin siis ensimmäiseen kommenttiisi. :)

En tiedä, mihin lauseeseen tarvisit vastausta tai selvennystä. En ehkä tiedä itsekään, mitä tarkoitin. Mutta otan nämä viimeiset virkkeet: "Jos huudat ja meluat yrittäen säikyttää rakkauden, niin huomaat kohta itsessäsi siltikin hiljaisen idun piilevänä, ehkä toiselta lähti siinä raivossa se rakkaus menemään - mutta entä itseltäsi? Ehkä toinen ei kuullut huutoasi eikä tiedosta kamppailuasi? "

Siinä oli ensin se ajatus, että jos raivoat ja huudat jollekulle oman sisäisen ristiriitasi takia, toiselta voi lähteä kiinnostus, mutta ei sinulta. Mutta toisaalta seuraavalla lauseella jo muutin ajatusta, että sittenkin itseksesi huudat metsässä tai muuten, jolloin toinen ei näe kamppailujasi. Mutta toisaalta silläkään teolla et pysty poistamaan sisäistä rakkauttasi, mikä sitkeästi piilee elimistössäsi.

Vielä lisäys. Jos se tarkoittamani romanttinen rakkaus on sellainen, mikä pitäisi jostakin syystä häivyttää pois, siinä tapauksessa voi tuollainen itselleen huutaminen tulla kyseeseen.

mitenmeni kirjoitti:

En tiedä, mihin lauseeseen tarvisit vastausta tai selvennystä. En ehkä tiedä itsekään, mitä tarkoitin. Mutta otan nämä viimeiset virkkeet: "Jos huudat ja meluat yrittäen säikyttää rakkauden, niin huomaat kohta itsessäsi siltikin hiljaisen idun piilevänä, ehkä toiselta lähti siinä raivossa se rakkaus menemään - mutta entä itseltäsi? Ehkä toinen ei kuullut huutoasi eikä tiedosta kamppailuasi? "

Siinä oli ensin se ajatus, että jos raivoat ja huudat jollekulle oman sisäisen ristiriitasi takia, toiselta voi lähteä kiinnostus, mutta ei sinulta. Mutta toisaalta seuraavalla lauseella jo muutin ajatusta, että sittenkin itseksesi huudat metsässä tai muuten, jolloin toinen ei näe kamppailujasi. Mutta toisaalta silläkään teolla et pysty poistamaan sisäistä rakkauttasi, mikä sitkeästi piilee elimistössäsi.

näkemys. Mitä sinä haluaisit tuollaisessa tilanteessa, entä mitä luulet toisen haluavan? Miten luulet ajan vaikuttavan näihin haluamisiin osapuolten ja suhteen kannalta tuon kaltaisessa tilanteessa? Oletettavasti kyse on suhteesta romanttisesta rakkaudesta puhuttaessa.

Mielenkiintoinen kirjoitti:

näkemys. Mitä sinä haluaisit tuollaisessa tilanteessa, entä mitä luulet toisen haluavan? Miten luulet ajan vaikuttavan näihin haluamisiin osapuolten ja suhteen kannalta tuon kaltaisessa tilanteessa? Oletettavasti kyse on suhteesta romanttisesta rakkaudesta puhuttaessa.

Jos huutaisin ja äksyäisin, niin ehkäpä haluaisin toisen muuttuvan tai vastaisin samalla mitalla toiselle. Mutta enpä halua raivota, joten en toivo toiseltakaan tietenkään sitä. En pidä ollenkaan romanttisena eleenä raivohuutoa.

Alun perin taisin ajatella kylläkin tuolla huudolla kyllästynyttä ihmistä, joka pyrkii toisen karkottamiseen ja epätoivoisen ihastumisen lopettamiseen puolin jos toisinkin. Erittäin epäkelpo keino se kylläkin olisi, eikä kannata kokeilla. Ehkä tuo on niitä tökeröitä keinoja. Toinen tökerö keino olisi, jos lähtee matkimaan liiaksi toista, esimerkiksi tyyppiä, joka olisi itseen ihastunut ja itse ei häneen - karkotusmielessä. Itseä jos alkaa ärsyttää toisen jatkuva lähentymisyritys, vaikkapa soitteluin, viestein ja asunnolle tulemisin. Sitten vastaa tälle samalla mitalla, alkaa viestittää ja soittaa urakalla useita kymmeniä kertoja päivässä, menee kauhealla kiireellä toisen asunnolle pimpottamaan ovikelloa jne. Jos tuossa ajatuksena on toisen karkotus, niin toinen ei sillä välttämättä lähde erkanemaan - eli tuokin on huono ja tökerö keino.

Todellisuudessa mielestäni moinen käytös osoittaa kommunikaatiossa olevan ongelmia, esimerkiksi epäsuhta suhteen tila saattaa sellaisia aiheuttaa.

En todellakaan vältellyt,kuvittelet vaan.Rakas oot.

Ne tunteet vaan syttyvät ihan itsestään jotakin toista ihmistä kohtaan. Ei siihen tarvitse erityisesti mitään aihetta antaa. Jokin ihminen vaan viehättää heti ensi näkemältä ja toinen ei sitten lainkaan. Ainakin itseeni ihmisen persoonallisuus tekee sen suurimman vaikutuksen.
Minä tiedän tai ainakin luulen, että eräs nainen ajattelee minusta juuri noin niinkuin kirjoitit. Minä pidän hänestä, mutta hän ei pidä minusta. En tiedä miksi niin on. Osaan kyllä keksiä monia hyviä syitä.
Tunteet eivät poistu käskemällä. Ei edes se viha, jota hän taitaa tuntea minua kohtaan. Toisaalta vihasta rakkauteen ei ole kovin pitkä matka ja siten se toivo elää yhä pienellä liekillä, vaikka ei sitä enää oikeasti ole olemassa.

eräsmiesvastaa kirjoitti:

Ne tunteet vaan syttyvät ihan itsestään jotakin toista ihmistä kohtaan. Ei siihen tarvitse erityisesti mitään aihetta antaa. Jokin ihminen vaan viehättää heti ensi näkemältä ja toinen ei sitten lainkaan. Ainakin itseeni ihmisen persoonallisuus tekee sen suurimman vaikutuksen.
Minä tiedän tai ainakin luulen, että eräs nainen ajattelee minusta juuri noin niinkuin kirjoitit. Minä pidän hänestä, mutta hän ei pidä minusta. En tiedä miksi niin on. Osaan kyllä keksiä monia hyviä syitä.
Tunteet eivät poistu käskemällä. Ei edes se viha, jota hän taitaa tuntea minua kohtaan. Toisaalta vihasta rakkauteen ei ole kovin pitkä matka ja siten se toivo elää yhä pienellä liekillä, vaikka ei sitä enää oikeasti ole olemassa.

jos sitä kiinnostusta ei ole eikä väkisin tule, viha voi syntyä siitä, että tyrkytetään ja painostetaan väkisin. sen tyyppisellä vihalla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

jos selität kaiken aina omaksi eduksesi, joku päivä huomaat roikkuneesi väärässä ihmisessä aivan turhaan.

eräsmiesvastaa kirjoitti:

Ne tunteet vaan syttyvät ihan itsestään jotakin toista ihmistä kohtaan. Ei siihen tarvitse erityisesti mitään aihetta antaa. Jokin ihminen vaan viehättää heti ensi näkemältä ja toinen ei sitten lainkaan. Ainakin itseeni ihmisen persoonallisuus tekee sen suurimman vaikutuksen.
Minä tiedän tai ainakin luulen, että eräs nainen ajattelee minusta juuri noin niinkuin kirjoitit. Minä pidän hänestä, mutta hän ei pidä minusta. En tiedä miksi niin on. Osaan kyllä keksiä monia hyviä syitä.
Tunteet eivät poistu käskemällä. Ei edes se viha, jota hän taitaa tuntea minua kohtaan. Toisaalta vihasta rakkauteen ei ole kovin pitkä matka ja siten se toivo elää yhä pienellä liekillä, vaikka ei sitä enää oikeasti ole olemassa.

Tunteeko vihaa? Mistä tiedät?

Asiat kannattaa aina jutella. Ei olettaa. Itse rakastan ja hän tietää sen. Se riittää. ❤❤