Mitä aika on yleistieteellisesti eli filosofisesti

Filosofia ei ole tiedettä

M.O.T.

Mitä on aika? Ken voi antaa siitä lyhyen ja helppotajuisen selityksen? Ken voi edes ajatuksissaan päästä sikäli perille ajasta, ett voi sanoa vaikkapa yhden ainoan sanan siitä? Mutta onkopa kaikessa puheessamme muuta sellaista, jota niin tottuneesti ja vaivatta käsittelemme kuin aikaa? Ja totta kai me ymmärrämme, kun kuulemme toisten siitä puhuvan. Mitä on siis aika? Ellei kukaan kysy minulta sitä, tiedän sen; jos tahdon selittä sen kysyjälle, en voi sitä tehdä.

Vieläkö kelpaisi tuo luonnehdinta, joka jo yli sata vuotta sitten esitettiin vanhimmassa suomalaisessa tietosanakirjassa? Se on nyt tallennettu nettiinkin ja löytyy täältä:
http://runeberg.org/tieto/1/0094.html,
hakusana aika.
Tosin myönnettävä on, että siinä lähinnä vain todetaan ajan käsitykseen liittyvät ongelmat, mutta kovin vähän siitä, miten niitä on yritetty ratkaista. Toki mainitsemisen arvoinen on tuossakin mainittu Kantin käsitys, että "aika, samoin kuin paikkakin, on meidän tajuamiskykymme omituinen käsitystapa eli havaintomuoto, jossa me välttämättä tajuamme kaikkea, mutta tosiolevainen semmoisenaan" (eli se, mistä Kant käytti myös nimitystä "oliot sinänsä") "ei ole ajallinen."

Aika koostuu menneisyydestä, tulevaisuudesta ja nykyhetkestä jossa tapahtumat seuraavat toisiaan. Ihminen kokee ajan aistiensa kautta ja olemassaolonsa kautta. Vain elävä ja tiedostava olento voi tutkia ja mitata aikaa. Ajantaju voi muuttua tajunnan muuttumisen mukaan hitaammaksi tai nopeammaksi. Aika voi myös "pysähtyä" silloin kun jokin ärsyke tai yllyke kiinnittää huomion. Esim hengenvaarassa olleet kertovat tarinoita jossa aika kulki kuin "hidastetussa filmissä". Miksi tämä ilmiö on tapahtunut silloin kun on ollut kysymys sekunneista tai sekunnin sadasosista? Näyttää siltä että mieli ja olosuhteet voi vaikuttaa ajan kokemiseen. Rakastumisessa on kuulemma jotain vastaavaa kun oikein kunnolla natsaa. Toisaalta yksinäisellä ja masentuneella voi aika tulla pitkäksi.
Silti abstraktisti ihmisen kokemuksesta riippumattomasti ajateltuna kuka tietää aika on samanlainen ununiversumissa ? Mutta "levoton sielu" etsii aikaa ja tilaa jossa klo ajalla ei olisi niin väliä ja saisi huo-ahtaa hetken. Erään teorian mukaan ihminen kokee ajan sielunsa kautta "vajaasti"
Mitä enemmän ihminen aistii ilmiöitä ja elementtejä joihin on vaikea samaistua, sitä ahdistavampaa ja vaikeampaa on kokea ajan kulua. Mutta (teorian mukaan) silloin kun nämä samaistumiset muuttuvat positiivisiksi, myös aika muuttuu.

Aika on aika outo käsite.

Tämän versumin on sanottu syntyneen tyhjästä ja näin voi tietyssä mielessä ollakin vaikka tuskin niin "väkivaltaisesti" ja rajusti kuin BB-teoriassa oletetaan. Kun vallitsee tasapainotila ja symmetria eri voimien (esim. antimateria ja materia) niin ei ole mitään mitattavissa ja havaittavissa olevaa eikä edes mahdollisuutta erilliseen havaitsijaan eikä siis myöskään minkäänlaiseen mittaukseen.

Hyvin pienikin symmetriarikko kuten esim. ns. kvanttifluktuaatio tässä symmetrisessä alkutilan tyhjyydessä aiheuttaa samalla sekä ajan että paikan syntymisen.

Versumin (=erotuksena multiversumista ja melko ongelmallisesta 'maailmankaikkeuden' käsitteestä) alkutila ei ole olematonta vaan voi sisältää jonkinlaista "sisäistä stressiä" vaikka vastakkaiset voimat kumoavatkin toisensa.

Kun voimat ovat tasapainossa niin lienee kyseessä matemaattisesti jonkinlainen nollavektori. Se sisäinen stressi voisi olla jonkinlainen kolmas voima jota elollisten olioiden tapauksessa kutsutaan tietoisuudeksi. Tämä kolmas voima voi olla hyvinkin mitätön alkuvaiheessa eli jonkinlainen Maxwellin demonin kaltainen järjestystä luova vaikutus.

Versumin symmetriarikko aloittaa olevaisen erilaistumisen ja psykofysikaalisen kaikkeuden evoluution ja vähitellen itseään vahvistavan takaisinkytkennän vastakkaisten voimien välillä. Tässä takaisinkytkennässä informaatio ja järjestys jatkuvasti lisääntyy kuten avoimissa systeemeissä (esim. elolliset eliöt) on tyypillistä. Jos kaikkeuden alkusysäys oli jonkinlainen kvanttifluktuaatio niin versumi on jo pelkästään sen takia tulkitava avoimeksi järjestelmäksi.

Aika ja paikka voivat vastaavasti myös "loppua" jos versumi jostain syystä saavuttaa uudelleen symmetrian ja tasapainon. Se loppu voi olla joko lämpökuoleman kaltainen pieleen mennyt projekti tai se että versumin "simulaation" mahdollisuudet ovat kaikki jo toteutuneet ja jatkokehitystä varten tarvitaan uusi kehittyneempi "simulaatio" jossa sääntökokoelma eli ns. luononlait mahdollistavat monipuolisemman ja vapaamman kehityksen.

ps. Tämä nyt oli minulta taas puhtaasti spekulaatiota tai filosofista hersyttelyä. Jos näissä spekulaatioissani olen edes promillen verran oikeilla jäljillä joskus niin olen hyvin tyytyväinen.

Taloustieteilijöiden käsitys ajasta on monivivahteisempi kuin esim. fyysikoiden. Fyysikot ajattelevat usein että aikaulottuvuus on esitettävissä yhdellä muuttujalla eli aikamuuttujalla.
Taloustieteessä vakiintunut tapa on käsittää aika 4-ulotteiseksi ilmiöksi, jossa ajalla on trendi, sykli, kausivaihtelu ja tilapäinen vaihtelukomponentti.

Sen sijaan missä fysiikassa aikaa kuvataan muuttujalla, taloustieteessä ajan komponentit kuvataan usein parametrein joita ei voida havaita, mutta jotka voidaan estimoida havaintoaineistosta.

Siis mitä aika on? Muuttaja vai parametri?

Vuodenajat ovat olleet jakamassa jaksoja ennen ihmistä , ihminen vain jakoi kellolla ajan vielä lyhyempiin jaksoihin .

Hawkingin uuden kosmologisen teorian mukaan myös aika on pelkkä holografinen projektio.
Multiversumi ja universumi on täysin muuttumaton ja ajaton 2d-pinta ilman aikaa, josta kolmas tilaulottuvuus, materia ja aika on holografinen projektio.