Yritin kai auttaa sinua

Ei, tyytyväisyys on onnen edellytys.

Tyytymättömyys on turhaa, olit tyytyväinen tai tyytymätön, palkkasi on metri multaa. Aikamme on lyhyt, voit valita itse.

Onko elämäsi riittävää, eikö mikään riitä?

Anna anteeksi itsellesi, ei tarvitse olla nolo mistään. Opettele ajattelemaan niin ettei sun maailma kaadu siihen vaikka tekisitkin omasta mielestäsi jotain noloa. Se on ollut minun tapa ajatella kauan. Poikani piirsi kerran maapallon paperille ja ja laittoi sen pystyyn paperin jaloille ja kaatoi sen sitten ja sanoi että kaatuihan sen maapallo. Nauran aina kun mietin sitä. Elämistä helpottaa kummasti se kun hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on, mutta ymmärrän ettei se kaikille ole välttämättä helppoa.

Mutta kun olen omana itsenäni sellainen, että minulla ei ole mitään menetettävää. Kaikessa löytyy parempi iloisempi ja kauniimpi. Ei minussa ole mitään uniikkia verrattuna siihen mitä jo on eli olen täällä vain meressä pelkkä muiden keksimän kuluttaja. En osaa tuoda mitään uutta ja jos tuon niin se on täysin surkea ilmestys. Siinä ei ole mitään järkeä ja olen keskivertoa tyhmempikin. Nolo ja hävettävä ihminen olen. Ja sen näkee monet ihmiset ja siksi olen mielummin yksin jotkut viihtyvät kanssani, mutta sekin sen takia, että olen oppinut matkimaan iloisia ihmisiä.

onneton kirjoitti:

Mutta kun olen omana itsenäni sellainen, että minulla ei ole mitään menetettävää. Kaikessa löytyy parempi iloisempi ja kauniimpi. Ei minussa ole mitään uniikkia verrattuna siihen mitä jo on eli olen täällä vain meressä pelkkä muiden keksimän kuluttaja. En osaa tuoda mitään uutta ja jos tuon niin se on täysin surkea ilmestys. Siinä ei ole mitään järkeä ja olen keskivertoa tyhmempikin. Nolo ja hävettävä ihminen olen. Ja sen näkee monet ihmiset ja siksi olen mielummin yksin jotkut viihtyvät kanssani, mutta sekin sen takia, että olen oppinut matkimaan iloisia ihmisiä.

Voisin auttaa sinua monella tapaa, mutta haastan sinut tutustumaan itseesi. Saan iloa auttamisesta, mutta sinun pitäisi antaa minulle jotain itsestäsi. Olen oppinut tuntemaan itseni vasta viime vuosina ja tiedän että olen vahva ja joustava ja saat olla oma itsesi ja toisaalta haluan sinun ymmärtävän ettet ole sama ihminen vuosien päästä. Jos haluat niin sinulla on kaikki mahdollisuudet kulkea valoa kohti.

henkinenvahvuus kirjoitti:

Voisin auttaa sinua monella tapaa, mutta haastan sinut tutustumaan itseesi. Saan iloa auttamisesta, mutta sinun pitäisi antaa minulle jotain itsestäsi. Olen oppinut tuntemaan itseni vasta viime vuosina ja tiedän että olen vahva ja joustava ja saat olla oma itsesi ja toisaalta haluan sinun ymmärtävän ettet ole sama ihminen vuosien päästä. Jos haluat niin sinulla on kaikki mahdollisuudet kulkea valoa kohti.

Ei minua voi enää muuttaa. En näe enää mitään tapaa millä tulisin pysyvästi positiiviseksi, koska olen kokenut niin paljon mitättömyyttä itseeni. Minua on kohdeltu huonosti ja käytetty hyväksi. Välillä olen saanut hermoromahduksia ja pelännyt kuollakseni. Lisäksi näen miten lipeviä ja pinnallisia ihmiset ovat. Näen vain pahuutta ja itsekkyyttä. Ajatellaan itseään ja käytetään hyväksi. Ajetaan ihminen siihen tilaan, että on vain velvollisuuksia ja tuomitsevia katseita. Mitä iloa tässä on? Kun ei ole. Kaikki haluavat jotain ja jostain itsekkäästi.

onneton kirjoitti:

Ei minua voi enää muuttaa. En näe enää mitään tapaa millä tulisin pysyvästi positiiviseksi, koska olen kokenut niin paljon mitättömyyttä itseeni. Minua on kohdeltu huonosti ja käytetty hyväksi. Välillä olen saanut hermoromahduksia ja pelännyt kuollakseni. Lisäksi näen miten lipeviä ja pinnallisia ihmiset ovat. Näen vain pahuutta ja itsekkyyttä. Ajatellaan itseään ja käytetään hyväksi. Ajetaan ihminen siihen tilaan, että on vain velvollisuuksia ja tuomitsevia katseita. Mitä iloa tässä on? Kun ei ole. Kaikki haluavat jotain ja jostain itsekkäästi.

Olen itsekin paininut samanlaisten ajatusten kanssa oman elämäni aikana. Välillä uinut syvissä vesissä kun on kokenut tulleensa kaltoin kohdelluksi. Maailma on karu paikka. Monet ihmiset ajattelevat vain omaa etuaan välittämättä miltä se muista tuntuu. Itsekkyyttä on paljon, mutta onneksi hyviäkin ihmisiä vielä on. Monesti nuo itseään korostavat ihmiset ovat lopulta epävarmoja itsestään.
Oma keinoni selviytyä on ollut vetäytyä ensin vähän pohtimaan asioita ja sitten nostaa itseni kaiken tuon yläpuolelle ja olla välittämättä muiden tekemisistä ja ajatteluista. Välttelen tietoisesti hankalia ihmisiä. Ja joskus se ympäristön vaihtaminen tekee tosi hyvää.

miehenajatuksia kirjoitti:

Olen itsekin paininut samanlaisten ajatusten kanssa oman elämäni aikana. Välillä uinut syvissä vesissä kun on kokenut tulleensa kaltoin kohdelluksi. Maailma on karu paikka. Monet ihmiset ajattelevat vain omaa etuaan välittämättä miltä se muista tuntuu. Itsekkyyttä on paljon, mutta onneksi hyviäkin ihmisiä vielä on. Monesti nuo itseään korostavat ihmiset ovat lopulta epävarmoja itsestään.
Oma keinoni selviytyä on ollut vetäytyä ensin vähän pohtimaan asioita ja sitten nostaa itseni kaiken tuon yläpuolelle ja olla välittämättä muiden tekemisistä ja ajatteluista. Välttelen tietoisesti hankalia ihmisiä. Ja joskus se ympäristön vaihtaminen tekee tosi hyvää.

Välinpitämättömyyskin on pahasta.

onneton kirjoitti:

Välinpitämättömyyskin on pahasta.

Niin on. Mutta kaikille asioille ei itse voi mitään ja silloin niitä ei kannata ottaa omaksi taakakseen kannettavaksi. Voisin helposti rypeä itsesäälissä, koska minua ei elämässä ole onnistanut kaikissa asioissa. Yritän keskittyä kuitenkin niihin asioihin, jotka ovat niitä positiivisia. Niistä saadun energian avulla ne huonotkin kestää sitten paremmin.

miehenajatuksia kirjoitti:

Niin on. Mutta kaikille asioille ei itse voi mitään ja silloin niitä ei kannata ottaa omaksi taakakseen kannettavaksi. Voisin helposti rypeä itsesäälissä, koska minua ei elämässä ole onnistanut kaikissa asioissa. Yritän keskittyä kuitenkin niihin asioihin, jotka ovat niitä positiivisia. Niistä saadun energian avulla ne huonotkin kestää sitten paremmin.

Kaikki sellaiset asiat ovat muille itsestäänselvyys ja itselle ne tuntuvat kaikista merkittävimmältä. Se että näen vaivaa muiden eteen teen ystävällisiä tekoja tuntuu muista ihan tyhjältä. Minua nähden kukaan ei nää vaivaa samalla tavalla. Välillä toivon sitä, mutta tulen aina pettymään. Usein pidetään sellaisena ihmisenä jota voi kiristää ja joka ei ole minkään arvoinen. Se kaikista huonoin ja tyhmin. Jotkut ajattelevat, että olen itsekäs. Useimmat miettivät ujona. Mutta kun en ole niitä kumpaakaan. Eivät siis ole valmiita ottamaan siitä selvää, en ole edes sen arvoinen, että joku haluaisi todella tutustua minuun. Vihaan lopulta itseäni vaikka en tee kenellekään mitään pahaa. Ajattelen, että minussa on vika.

onneton kirjoitti:

Kaikki sellaiset asiat ovat muille itsestäänselvyys ja itselle ne tuntuvat kaikista merkittävimmältä. Se että näen vaivaa muiden eteen teen ystävällisiä tekoja tuntuu muista ihan tyhjältä. Minua nähden kukaan ei nää vaivaa samalla tavalla. Välillä toivon sitä, mutta tulen aina pettymään. Usein pidetään sellaisena ihmisenä jota voi kiristää ja joka ei ole minkään arvoinen. Se kaikista huonoin ja tyhmin. Jotkut ajattelevat, että olen itsekäs. Useimmat miettivät ujona. Mutta kun en ole niitä kumpaakaan. Eivät siis ole valmiita ottamaan siitä selvää, en ole edes sen arvoinen, että joku haluaisi todella tutustua minuun. Vihaan lopulta itseäni vaikka en tee kenellekään mitään pahaa. Ajattelen, että minussa on vika.

Minun kohtaloni on ihan samanlainen. Voisin kirjoittaa juuri nuo asiat omista tuntemuksista. Ei minusta kukaan ole kiinnostunut. Muiden käyttäytyminen heijastuu itseeni ja saa minut vetäytymään ja se antaa minusta ujolta vaikuttavan kuvan. Useimmille naisille minä olen ilmaa. Kukaan heistä ei halua keskustella kanssani jos ei ole aivan pakko. Se tuntuu välillä aika surulliselta. Olen kuitenkin hyvin koulutettu, hyvässä ammatissa oleva mies. Pukeudunkin ihan siististi. Niistä omista lähestymisistäkään ei ole seurannut muuta kuin itselleni pahaa mieltä niin nekin ovat harventuneet. Kun vastaukset ovat olleet, että ei kiinnosta ja en halua olla tekemisissä kanssasi niin eipä se paljon itsetuntoa nosta.
Mutta ei kai sitä muille hyvän mielen tekemistä kannata lopettaa. Ainakin itsestäni se tuntuu hyvältä kun joku ilahtuu jostain syystä.
Pitää vaan yrittää mennä niiden positiivisten asioiden kautta elämässä eteenpäin.

miehenajatuksia kirjoitti:

Minun kohtaloni on ihan samanlainen. Voisin kirjoittaa juuri nuo asiat omista tuntemuksista. Ei minusta kukaan ole kiinnostunut. Muiden käyttäytyminen heijastuu itseeni ja saa minut vetäytymään ja se antaa minusta ujolta vaikuttavan kuvan. Useimmille naisille minä olen ilmaa. Kukaan heistä ei halua keskustella kanssani jos ei ole aivan pakko. Se tuntuu välillä aika surulliselta. Olen kuitenkin hyvin koulutettu, hyvässä ammatissa oleva mies. Pukeudunkin ihan siististi. Niistä omista lähestymisistäkään ei ole seurannut muuta kuin itselleni pahaa mieltä niin nekin ovat harventuneet. Kun vastaukset ovat olleet, että ei kiinnosta ja en halua olla tekemisissä kanssasi niin eipä se paljon itsetuntoa nosta.
Mutta ei kai sitä muille hyvän mielen tekemistä kannata lopettaa. Ainakin itsestäni se tuntuu hyvältä kun joku ilahtuu jostain syystä.
Pitää vaan yrittää mennä niiden positiivisten asioiden kautta elämässä eteenpäin.

Minusta kiinnostutaan, mutta miehet eivät silti halua lähestyä tai sitten juoksen karkuun ja itse lähestyjänä olen liian ujo siihen kun tuntemattomista kysymys. Jos jotain oikeasti haluan niin lähestyn, mutta kaikki ylimääräinen ja mikä voisi todella satuttaa jää tekemättä. Usein en kestä yksinäisyyttä ihmisien edessä joten jopa väkisin hakeudun seuraan. Yksin muiden edessä tunnen kuinka rikkinäinen olen ja minusta tulee tunteeton suorittaja. Pelkään niin paljon epäonnistumisia ja se korostuu yksin ollessa. En halua, että joudun katumaan tekojani yhtään enempää. Niin paljon tehnyt asioita mitkä kaduttaa ja hävettää jälkikäteen. On minulla mielenkiintoinen ulkonäkö useimmat sanovat kauniiksi, mutta mitä sisällä myllertää se on toinen juttu. Pelottaa onko minulla mitään tulevaisuutta vai jäänkö tällaiseksi pelkääväksi yksinäiseksi suvulle häpeää tekeväksi. Kun minulta odotetaan paljon, mutta minulla ei ole mitään eväitä menestykseen. Usein olisi kiva antaa ja saada, mutta itse usein vain annan enkä saa mitään takaisin. Ajatus siitä, että ei ole yhtä tärkeä ihminen muille kuluttaa.

Ei kannattaisi varmaan pelätä noin paljon toisten ihmisten kohtaamista, vaikka kuinka hengenvaarallinen vaikka hän olisikin "always packing" järeällä laittomalla revolverilla.

Lasten ohjelmista ja smurffeistakin tuli mieleen: pieniä sinisiä ukkoja, vihreät pienet ukot olisivat silloin muovisia pikkusotilaita, noita voisi olla myös aavikon värisiä eli vaaleanruskeita.

Alushousuhin kun tunkee pieniä muovisotilaita, silloin voi surutta kulkea mieskin "kommandona".

vihreitäGandalfeja kirjoitti:

Ei kannattaisi varmaan pelätä noin paljon toisten ihmisten kohtaamista, vaikka kuinka hengenvaarallinen vaikka hän olisikin "always packing" järeällä laittomalla revolverilla.

Lasten ohjelmista ja smurffeistakin tuli mieleen: pieniä sinisiä ukkoja, vihreät pienet ukot olisivat silloin muovisia pikkusotilaita, noita voisi olla myös aavikon värisiä eli vaaleanruskeita.

Alushousuhin kun tunkee pieniä muovisotilaita, silloin voi surutta kulkea mieskin "kommandona".

Varmasti piilottaa sen revolverin taskuunsa ja ottaa sen esille ihan yllättäen. Kyllä pimeällä yksin liikkuessa tulee olla varuillaan ja vähän pelätäkin. Muuten voi käydä huonosti. Kaikki muu pelko mitä tunnen on turhaa, mutta en voi sille mitään. Olen sellainen jännittäjä ja varuillaan oleva. Mutta kun päästän siitä irti olen kuin eri ihminen. Hauska, iloinen ja stressaamaton. Pitäisi vaan olla rennompi ja antaa periksi asioita. Ymmärtää muita paremmin eikä aina valittaa asioista. Kerran sitä täällä eletään ja silti tuntuu kuin maailmanlopulta. Ehkä olen vain kateellinen niille ihmisille keillä on hauskaa tai ovat rakastuneita ja jotka ovat rentoja älykkäitäkin. Siksi katkeruuteni kytee välillä pahasti, koska itse en koe tulevani arvostetuksi sellaisena kuin olen. Voimakastahtoinen olen ja ajattelematon, mutta silti en osaa käyttää sitä hyödykseni niin kuin muut. Olen vain pilannut kaikki mahdollisuuteni pelon takia.

onneton kirjoitti:

Varmasti piilottaa sen revolverin taskuunsa ja ottaa sen esille ihan yllättäen. Kyllä pimeällä yksin liikkuessa tulee olla varuillaan ja vähän pelätäkin. Muuten voi käydä huonosti. Kaikki muu pelko mitä tunnen on turhaa, mutta en voi sille mitään. Olen sellainen jännittäjä ja varuillaan oleva. Mutta kun päästän siitä irti olen kuin eri ihminen. Hauska, iloinen ja stressaamaton. Pitäisi vaan olla rennompi ja antaa periksi asioita. Ymmärtää muita paremmin eikä aina valittaa asioista. Kerran sitä täällä eletään ja silti tuntuu kuin maailmanlopulta. Ehkä olen vain kateellinen niille ihmisille keillä on hauskaa tai ovat rakastuneita ja jotka ovat rentoja älykkäitäkin. Siksi katkeruuteni kytee välillä pahasti, koska itse en koe tulevani arvostetuksi sellaisena kuin olen. Voimakastahtoinen olen ja ajattelematon, mutta silti en osaa käyttää sitä hyödykseni niin kuin muut. Olen vain pilannut kaikki mahdollisuuteni pelon takia.

Tapasin töiden ohessa viime talvena aina ajoittain viehättävää naista. Aistin hänestä jotain erilaista, koska hän vaikutti kovin sulkeutuneelta eikä kertonut itsestään oikein mitään. Ihan toisin kuin ihmiset yleensä tekevät. Pidin hänestä ja olisin halunnut keskustella asioista hänen kanssaan. Voin aivan hyvin kuvitella hänen ajattelevan asioista niin kuin sinäkin olet kertonut. Ehkä se oli vain minun omaa kuvitelmaani ja kaikki oli aivan hyvin, mutta minä olin kyllä vähän huolissani hänestä. Kysyinkin sitä kerran häneltä. Hän kertoi kaiken olevan hyvin. Mutta kertoi sitten, että ei halua jutella enää kanssani tai olla tekemisissä enää millään tavalla. En ollut sitten hänen luottamuksensa arvoinen. Minua harmittaa, mutta samalla toivon, että hänellä oikeasti on kaikki hyvin.

miehenajatuksia kirjoitti:

Tapasin töiden ohessa viime talvena aina ajoittain viehättävää naista. Aistin hänestä jotain erilaista, koska hän vaikutti kovin sulkeutuneelta eikä kertonut itsestään oikein mitään. Ihan toisin kuin ihmiset yleensä tekevät. Pidin hänestä ja olisin halunnut keskustella asioista hänen kanssaan. Voin aivan hyvin kuvitella hänen ajattelevan asioista niin kuin sinäkin olet kertonut. Ehkä se oli vain minun omaa kuvitelmaani ja kaikki oli aivan hyvin, mutta minä olin kyllä vähän huolissani hänestä. Kysyinkin sitä kerran häneltä. Hän kertoi kaiken olevan hyvin. Mutta kertoi sitten, että ei halua jutella enää kanssani tai olla tekemisissä enää millään tavalla. En ollut sitten hänen luottamuksensa arvoinen. Minua harmittaa, mutta samalla toivon, että hänellä oikeasti on kaikki hyvin.

Minulta on kysytty töiden ohella onko minulla kaikki hyvin ja vastasin, että on vaikka en todellakaan voinut hyvin. En kylläkään sanonut, että en haluaisi jutella tai olla tekemisissä vastauksen lisäksi. Olen sitäkin sanonut muille mukaville ihmisille ihan turhan takia, mutta en tuolloin sanonut. Joskus ajattelin, että en kirjoita tänne mitään mitä olen irl kokenut, mutta ei minulla ole mitään menetettävää ollut pitkään aikaan.

onneton kirjoitti:

Minulta on kysytty töiden ohella onko minulla kaikki hyvin ja vastasin, että on vaikka en todellakaan voinut hyvin. En kylläkään sanonut, että en haluaisi jutella tai olla tekemisissä vastauksen lisäksi. Olen sitäkin sanonut muille mukaville ihmisille ihan turhan takia, mutta en tuolloin sanonut. Joskus ajattelin, että en kirjoita tänne mitään mitä olen irl kokenut, mutta ei minulla ole mitään menetettävää ollut pitkään aikaan.

No ei se silloin saman tien tullut, mutta myöhemmin sitten ymmärsin niin. Ajattelin sen johtuvat minusta jollain tavalla. Minun on jo nykyään helppo keksiä paljon syitä miksi joku ei halua olla tekemisissä minun kanssa.

miehenajatuksia kirjoitti:

No ei se silloin saman tien tullut, mutta myöhemmin sitten ymmärsin niin. Ajattelin sen johtuvat minusta jollain tavalla. Minun on jo nykyään helppo keksiä paljon syitä miksi joku ei halua olla tekemisissä minun kanssa.

Se oli vähän vaikea tilanne silloin. Olin tosi väsynyt ja piti silti olla iloinen. Olisin voinut jutella enemmänkin, mutta alkoi jo olla kiire. En tiedä kuka hän oli, mutta kuitenkin oli ainut joka kysyi minulta sitä. Mietin vähän aikaa, että mitä vastaan, koska olin niin ärsyyntynyt ja väsynyt ja kuitenkin piti olla hymyssä suin.

onneton kirjoitti:

Se oli vähän vaikea tilanne silloin. Olin tosi väsynyt ja piti silti olla iloinen. Olisin voinut jutella enemmänkin, mutta alkoi jo olla kiire. En tiedä kuka hän oli, mutta kuitenkin oli ainut joka kysyi minulta sitä. Mietin vähän aikaa, että mitä vastaan, koska olin niin ärsyyntynyt ja väsynyt ja kuitenkin piti olla hymyssä suin.

Minä näin häntä usein ja kysyin joka kerta hänen kuulumisia ja lopulta, että onko kaikki kunnossa. Olin ihan oikeasti kiinnostunut. Mutta ei hän kovin paljon halunnut kertoa. Itseänikin kyllä joskus ärsyttää jos joku utelee ja on jotain mitä ei halua kertoa.
Huomaat varmaan, että muillakin on samanlaisia huolia elämässään etkä ole ainoa.

"Ei minua voi enää muuttaa. En näe enää mitään tapaa millä tulisin pysyvästi positiiviseksi, koska olen kokenut niin paljon mitättömyyttä itseeni. "


Voipas, idea on siinä, että kun on tosi maassa, ei ole mitään menetettävää vaikka vähän nousisi siitä ylemmäs. Kun ei tavoitella mitään. Pienen pienin askelin elämä alkaa taas mukatua, ei yritä liikaa, vaan luottaa läheisten apuun ja kysyy aina, kun on epävarma. Olen aivan varma, että jos minä omassa masennuksessani joskus (monen vuoden mase) velloin ja olen siitä noussut, niin siitä samasta pääsevät muutkin nousemaan.

Sinua voi muuttaa myös. Anna periksi, ala johonkin uskoon, se auttaa, voit vain olla "masennuksinesi" luottaa että heidän tuki ja uskonto kannattaa sinua. Siinä auttaa muiden sinuun uskovien ihmisen näkeminen.

Sinun ei tarvitse tässä vaiheessa nähdä yhtään mitään. Olet vain, muut kannattavat sinua, luovu kunnianhimoista itse voitaa kaikki ongelmat, tarvitset nyt toistan apua, eikä haittaa mikään sitten siinä, ne puhutaan nokitusten jossain suljetummassa paikassa kuin tämä foorumi tai yleensä netti.

Luota siihen, että kymmenet ja sadat ovat näin päässeet umpisolmusta pois, ihan pienin kukon askelin aivan kuin päivä jatkuu kevättalvella kun aurionko laski horisontin taa.

Kun annat itsesi olla neuvoton ja avun tarpeessa, valitse ne ihmiset, jotka eivät lataa älyllisiä vaatimuksia, kuten nyt uskovaiset, älä kysy sitä loimulohelta, Hän on väärä pala tässä palapelissä, eripuran ja epäsovun tuoja.

En jaksa selittää, mutta nokkava ja älyllä priljeerava ihminen ei ole hyvää seuraa masennuksessa, hän on "henkisen alan elvis", se on ärsytystä, kuin avohaavan auki repimistä. Tarvitset sitä rauhaa ja mietiskelypitoista keskustelua, mutta et jotain menestyjä-gurua, ELVISTÄ. Mua oksettaa Elvis, hän ei tuo rauhaa, hän ei ole retriitti, asioita et pysty sovittelemaan omaan maailmaasi tuollaisen elviksen avulla. Se pitäisi vaan jättää yhtenä vaiheena elämässä taakse, hän on ikään kuin korppikotka haaskoilla aina välittösti. Kun hoidetaan retriitissä, haaska riepoo, repii, tärvelee kaiken alas, mikä on saavutettu.

Älä mieti mitään nyt tässä vaiheessa, miten voisit tulla pysyvästi positiiviseksi. Päätät vaan yhden asian ja saat ehkä apua muihinkin sen jälkeen. Se asia on: Lupaat ja hakeudut hoitoon, tiedät mihin sellaiseen. Tarvitaan tasapainoa, ei tuota elvistä. Se pilaa kaiken, mitä on saatu aikaan.

hankitaanhoito kirjoitti:

"Ei minua voi enää muuttaa. En näe enää mitään tapaa millä tulisin pysyvästi positiiviseksi, koska olen kokenut niin paljon mitättömyyttä itseeni. "


Voipas, idea on siinä, että kun on tosi maassa, ei ole mitään menetettävää vaikka vähän nousisi siitä ylemmäs. Kun ei tavoitella mitään. Pienen pienin askelin elämä alkaa taas mukatua, ei yritä liikaa, vaan luottaa läheisten apuun ja kysyy aina, kun on epävarma. Olen aivan varma, että jos minä omassa masennuksessani joskus (monen vuoden mase) velloin ja olen siitä noussut, niin siitä samasta pääsevät muutkin nousemaan.

Sinua voi muuttaa myös. Anna periksi, ala johonkin uskoon, se auttaa, voit vain olla "masennuksinesi" luottaa että heidän tuki ja uskonto kannattaa sinua. Siinä auttaa muiden sinuun uskovien ihmisen näkeminen.

Sinun ei tarvitse tässä vaiheessa nähdä yhtään mitään. Olet vain, muut kannattavat sinua, luovu kunnianhimoista itse voitaa kaikki ongelmat, tarvitset nyt toistan apua, eikä haittaa mikään sitten siinä, ne puhutaan nokitusten jossain suljetummassa paikassa kuin tämä foorumi tai yleensä netti.

Luota siihen, että kymmenet ja sadat ovat näin päässeet umpisolmusta pois, ihan pienin kukon askelin aivan kuin päivä jatkuu kevättalvella kun aurionko laski horisontin taa.

Kun annat itsesi olla neuvoton ja avun tarpeessa, valitse ne ihmiset, jotka eivät lataa älyllisiä vaatimuksia, kuten nyt uskovaiset, älä kysy sitä loimulohelta, Hän on väärä pala tässä palapelissä, eripuran ja epäsovun tuoja.

En jaksa selittää, mutta nokkava ja älyllä priljeerava ihminen ei ole hyvää seuraa masennuksessa, hän on "henkisen alan elvis", se on ärsytystä, kuin avohaavan auki repimistä. Tarvitset sitä rauhaa ja mietiskelypitoista keskustelua, mutta et jotain menestyjä-gurua, ELVISTÄ. Mua oksettaa Elvis, hän ei tuo rauhaa, hän ei ole retriitti, asioita et pysty sovittelemaan omaan maailmaasi tuollaisen elviksen avulla. Se pitäisi vaan jättää yhtenä vaiheena elämässä taakse, hän on ikään kuin korppikotka haaskoilla aina välittösti. Kun hoidetaan retriitissä, haaska riepoo, repii, tärvelee kaiken alas, mikä on saavutettu.

Älä mieti mitään nyt tässä vaiheessa, miten voisit tulla pysyvästi positiiviseksi. Päätät vaan yhden asian ja saat ehkä apua muihinkin sen jälkeen. Se asia on: Lupaat ja hakeudut hoitoon, tiedät mihin sellaiseen. Tarvitaan tasapainoa, ei tuota elvistä. Se pilaa kaiken, mitä on saatu aikaan.

Tuoohon voi lisätä vielä, ettei ole kyse ollenkaan sukupuolin loimulohien löytämisestä vaan psyyksestä, muista sen asioista kuin lemmestä tai parin hakemisesta. Ne voi aivan vapaasti uhontaa, mitä tahansa loimut livertelee milloin, sehän näyttää olevan aina vapaa sinkku, nytkin sillä on samanikäinen äijä parina ja ties vaikka myisi seksiä. Ei ota selvää.

Siitä saa muuten televisioon suoraa videota, jos joku tv kiinnostuisi sen yöelämää kuvaamaan.

Surulliselle tyypille, ei mitään näitä omia järjestelyjä, lähdet nyt naisten kanssa hakemaan sitä hoitoa, jos heistä ei muuhun ole, he jos ketkä osaavat korjata särkynyttä ihmistä, olipa kyse haavasta tai henkisistä kupruista. Naiset kykenevät hakemaan hoitoa, loimu naruttaa, sen ammatti vihjaa että apua saisi, olen pannut merkille, ettei saa. Hän on hankkinut ainakin 2-3 työtä, ei millään hoida ketään tai auta vapaa-aikana. Täällä tuuli heiluttaa tyhjänpuhujan huulia. Älkää kukaan ottako niitä vakavasti. Nytkin taas antaa siimaa ja lupailee, että tulee vastamaan jne. Jonnin joutava haaska, tuuli huulia heiluttaa. Hänen apuun luottaminen kuin pakkasella sukkaan kusisi, hetken lämmittä, sitten jäätyy.

Sydämiä säästettäköön ja fyysiseen retriittiin jonnin joutavat puheet täällä on urpojen hommaa, ne pitää unohtaa.

Voi vitty taas vikinää. Mene jo helvettiin paskakasa.