Oletko tuuliviiri??

Voin olla pikkuriikkisen...
Mut seison tukevasti jalat maassa...
Mut mun pää se kyl välii lentelee....🌸☀🍀🌈erittäin hassua...ku mää oon puupökkelö..

En. Lapsesta asti minulla pääasiassa pitkiä ihastumisia. Ensimmäinen ihastuminen oli noin 5-6 vuotiaana ja tänä poika oli nimeltään Ville. Jossain kerhossa ja eskarissa siihen ihastuin. Samaa ikää niin hän tuli samalle luokalle ala-asteella joten ihastus häneen kesti koko ala-asteen vaikka välillä oli viikon kiinnostuksia johonkin toiseen mut se meni ohi ja ko. Poika pysyi ihastuksen kohteena.
13 vuotiaanakin vielä sama homma seiskalla.

Sitten se loppui ja vaihtui 14 vuotiaana luokkani jätkään nimeltä Juha. Häneen olin ihastunut sitten vuoden kunnes ihastuin rippileirillä isoseeni Mattiin.

Matti pysyi ihastuksenani 3 vuotta

Sitten oli aika kun oli kiinnostusta sinne ja tänne muttei mitään vakavampaa kunnes 17 vuotiaana ihan viimeisinä kuukausina ennen kuin täytin 18 ihastuin ex-avomieheeni.

Hän olikin sitten melkein lapsuuteni ihastuksen pituinen ”ihastus” tai oikeammin rakastuminen ja aikuisen parisuhde. Lähes 10 vuotta kesti se

Sitten oli kaikenlaista sälää jolla yritin päästä yli avoliiton hajoamisesta etsien korvikkeita kunnes ihastuin 2012 tyyppiin johon olen edelleen ihastunut

En siis ole mikään tuuliviiri

En vaihda nopeasti ihastuksen kohdetta enkä ole sarjaihastuja eikö minua mikään minuun ihastuminen saa ihastumaan ihaillun kohteena olemisen takia nopeasti ja sarjassa

Olen jääräpää ihastumisessakin.

Minun on ollut vaikea päättää minkä pitsan valitsen listalta. Joskus olin ottanut itse valitsemiin täytteisiin kebablihaa, paprikaa, sipulia ja fetaa. Nykyään valitsen lähes aina listalta sen jossa on kebabliha, tomaatti, sipuli, fetajuusto, valkosipuli ja smetana sillä sen välimerellinen makuyhdistelmä on mieleeni. Hetken vakkarimestassa oli tarjolla vähän eksoottisempi kasvisvaihtoehto. Siihen tykästyin heti. Muistaakseni siinä oli munakoisoa, rucolaa, pestokastiketta ja olikohan tuplajuusto. En ole ihan varma. Se ei ollut kovin kauan listalla.
Miten tämä sitten liittyy ylläolevaan kysymykseen? Tuuliviiri on sellainen epävakaa persoonallisuus joka kokemusten janossaan muuttaa usein, haluaa kokeilla aina uutta makuelämystä, tapailee uusia kumppaniehdokkaita loputtomasta tutustumisen ilosta ja mieluiten opiskelee kolmekin eri ammattia itselleen mutta ei välttämättä edes halua hakeutua koulutustaan vastaaviin hommiin sillä loputon elämyshakuisuus vie tuuliviiriä paikasta toiseen. Tuuliviiri on sellainen henkilö joka luterilaisesta kirkosta erottuaan kokeilee monia eri uskontokuntia aina hindulaisuudesta islamiin eikä uuden elämäntavan opettelu ja siitä luopuminen uuden vähän mielenkiintoisemman filosofian vaatiessa tarkempaa tutustumista tee hänestä kuin mitäpä muutakaan kuin tuuliviirin.
Minä en taida olla tuuliviiri. Toivoisin olevani mutta valitettavasti en ole. Sama äitikin on ollut jo kolmekymmentäkahdeksan vuotta.

En.

En olin uskollinen Armille ollessani naimisissa, noh ehkä siinä oli jokunen ”hoito” sivussa