Tarina 1
Potilas aloitti SSRI lääkkeet masennukseen. Hän meni maniaan ja alkoi käyttäytyä impulsiivisesti aiheuttaen vahinkoa elämässään. Hän menetti unensa.
Potilas todettiin kaksisuuntaiseksi ja hänelle aloitettiin kuuri antipsykootteja ja mielialantasaajaa. Hän masentui lääkkeistä, niiden aiheuttamasta olotilasta, väsymyksestä ja lihomisesta.
Antipsykootti vaihdettiin ja potilas sai akatisian. Potilas käveli kuin viimeistä päivää kykenemättä olemaan aloillaan. Hänet todettiin virheellisesti maaniseksi ja lääke vaihdettiin takaisin entiseen ja potilaalle määrättiin lisäksi tuskalliseen oloon rauhoittavia. Potilas masentui taas, hän oli suljetulla osastolla. Potilaan läheisillä oli vaikeuksia tuntea potilasta, sillä hän oli muuttunut kuin hetkessä ihan erilaiseksi. Psykiatri sanoi, että kyseessä oli potilaan sairaus.
Potilas meni sähköhoitoon. Hän menetti muistiaan. Hänellä oli vaikeuksia lähimuistin kanssa.
Potilas oli muuttunut työkyvyttömäksi. Ainut keino ansaita rahaa oli käydä psykiatrilla, joka kirjoitti potilaasta lausuntoja.
Potilas päätti lopettaa lääkkeensä, joita oli jo kolme erilaista, ja sai vieroitusoireita mitkä kestivät pitempään kuin psykiatri väitti. Psykiatri sanoi, että potilaan sairaus on pahentunut. Potilas päätti olla luottamatta lääkäriinsä enää. Psykiatri oli turmellut vuosia hänen elämästään. Potilaalle jäi lääkkeistä runsas ylipaino, verensokeriongelmia ja hankaluus olla parisuhteessa seksuaalipuolen ongelmien takia, minkä takia hän tunsi synkkyyttä ja yksinäisyyttä. Terapia ei ollut ottanut onnistuakseen, sillä lääkkeet olivat leikanneet tunteita ja hän ei kyennyt sen takia käsittelemään asioita terapiassa. Potilas poti jatkuvia itsetuhoisia ajatuksia, joiden lääkäri sanoi olevan masennusta, vaikka ne olivat pahentuneet lääkkeiden myötä.
********************************************************************
Tarina 2
Potilas meni terapiaan ja käsitteli masennuksensa syitä. Hän ei mennyt maniaan.
Häntä ei todettu kaksisuuntaiseksi. Hän ei aloittanut lääkkeitä. Hän ei lihonut eikä tuntenut oloaan huonommaksi, turtuneeksi ja väsyneeksi.
Hän ei saanut akatisiaa. Häntä ei lääkitty edelleen. Hän oli parantumassa jo masennuksesta ja alkoi voida paremmin. Masennuskin tuntuu oireena siedettävämmältä kuin akatisia tai muut lääkkeiden piinaavat haittavaikutukset.
Potilas ei mennyt sähköhoitoon, ja hänen muistinsa ei vaurioitunut. Hänestä ei tullut työkyvytöntä, eikä hän ollut viettänyt vuosia lääketokkurakierteessä ottamatta yhä erilaisia erivärisiä pillereitä suuhunsa.
Potilas alkoi käydä töissä hiljalleen ja alkoi tajuta terapiassa, että hänen masennuksensa oli johtunut työuupumuksesta, ja tajusi, että hänen pitää ottaa rauhallisemmin töiden suhteen eikä vain ottaa jotain pillereitä, joilla jaksaa puskea läpi harmaan kiven. Lisäksi hän tajusi, että on tärkeää huolehtia itsestään ja kuunnella kehoaan, mitä lääkkeet eivät välttämättä opettaisi tekemään. Hän tunsi voimakkaasti tunteita joita sai purettua. Hänellä oli ollut menneisyydessä traumaattinen kokemus, joka vielä aikuisiälläkin tunki hänen mieleensä ja hänellä oli sen takia vaikeuksia luottaa toisiin. Hän oli sen takia tuntenut yksinäisyyttä.
Potilaan ei tarvinnut lopettaa lääkkeitään ja potea vieroitusoireita. Hänen sairautensa alkoi parantua ja hän tajusi että hän oli aina ollut melankolinen luonne, jonka pitäisi oppia vain tulevaisuudessa tulemaan toimeen omien ajatustensa kanssa. Hän koki myös voimakkaasti iloisia tunteita, hän tajusi olleensa koko ikänsä paljon herkempi kuin muut. Hän oli lisäksi vaatinut itseltään aivan liikoja ja jatkossa lupasi olla itseään kohtaan armollisempi. Potilas ei lihonut, eikä hänelle tullut ongelmia verensokerin kanssa ja hän mietti parisuhteeseen alkamista.
****************************************************************************************************
Tarinat on kuvitteellisia, mutta mahdollisia tapahtua.
Potilas aloitti SSRI lääkkeet masennukseen. Hän meni maniaan ja alkoi käyttäytyä impulsiivisesti aiheuttaen vahinkoa elämässään. Hän menetti unensa.
Potilas todettiin kaksisuuntaiseksi ja hänelle aloitettiin kuuri antipsykootteja ja mielialantasaajaa. Hän masentui lääkkeistä, niiden aiheuttamasta olotilasta, väsymyksestä ja lihomisesta.
Antipsykootti vaihdettiin ja potilas sai akatisian. Potilas käveli kuin viimeistä päivää kykenemättä olemaan aloillaan. Hänet todettiin virheellisesti maaniseksi ja lääke vaihdettiin takaisin entiseen ja potilaalle määrättiin lisäksi tuskalliseen oloon rauhoittavia. Potilas masentui taas, hän oli suljetulla osastolla. Potilaan läheisillä oli vaikeuksia tuntea potilasta, sillä hän oli muuttunut kuin hetkessä ihan erilaiseksi. Psykiatri sanoi, että kyseessä oli potilaan sairaus.
Potilas meni sähköhoitoon. Hän menetti muistiaan. Hänellä oli vaikeuksia lähimuistin kanssa.
Potilas oli muuttunut työkyvyttömäksi. Ainut keino ansaita rahaa oli käydä psykiatrilla, joka kirjoitti potilaasta lausuntoja.
Potilas päätti lopettaa lääkkeensä, joita oli jo kolme erilaista, ja sai vieroitusoireita mitkä kestivät pitempään kuin psykiatri väitti. Psykiatri sanoi, että potilaan sairaus on pahentunut. Potilas päätti olla luottamatta lääkäriinsä enää. Psykiatri oli turmellut vuosia hänen elämästään. Potilaalle jäi lääkkeistä runsas ylipaino, verensokeriongelmia ja hankaluus olla parisuhteessa seksuaalipuolen ongelmien takia, minkä takia hän tunsi synkkyyttä ja yksinäisyyttä. Terapia ei ollut ottanut onnistuakseen, sillä lääkkeet olivat leikanneet tunteita ja hän ei kyennyt sen takia käsittelemään asioita terapiassa. Potilas poti jatkuvia itsetuhoisia ajatuksia, joiden lääkäri sanoi olevan masennusta, vaikka ne olivat pahentuneet lääkkeiden myötä.
********************************************************************
Tarina 2
Potilas meni terapiaan ja käsitteli masennuksensa syitä. Hän ei mennyt maniaan.
Häntä ei todettu kaksisuuntaiseksi. Hän ei aloittanut lääkkeitä. Hän ei lihonut eikä tuntenut oloaan huonommaksi, turtuneeksi ja väsyneeksi.
Hän ei saanut akatisiaa. Häntä ei lääkitty edelleen. Hän oli parantumassa jo masennuksesta ja alkoi voida paremmin. Masennuskin tuntuu oireena siedettävämmältä kuin akatisia tai muut lääkkeiden piinaavat haittavaikutukset.
Potilas ei mennyt sähköhoitoon, ja hänen muistinsa ei vaurioitunut. Hänestä ei tullut työkyvytöntä, eikä hän ollut viettänyt vuosia lääketokkurakierteessä ottamatta yhä erilaisia erivärisiä pillereitä suuhunsa.
Potilas alkoi käydä töissä hiljalleen ja alkoi tajuta terapiassa, että hänen masennuksensa oli johtunut työuupumuksesta, ja tajusi, että hänen pitää ottaa rauhallisemmin töiden suhteen eikä vain ottaa jotain pillereitä, joilla jaksaa puskea läpi harmaan kiven. Lisäksi hän tajusi, että on tärkeää huolehtia itsestään ja kuunnella kehoaan, mitä lääkkeet eivät välttämättä opettaisi tekemään. Hän tunsi voimakkaasti tunteita joita sai purettua. Hänellä oli ollut menneisyydessä traumaattinen kokemus, joka vielä aikuisiälläkin tunki hänen mieleensä ja hänellä oli sen takia vaikeuksia luottaa toisiin. Hän oli sen takia tuntenut yksinäisyyttä.
Potilaan ei tarvinnut lopettaa lääkkeitään ja potea vieroitusoireita. Hänen sairautensa alkoi parantua ja hän tajusi että hän oli aina ollut melankolinen luonne, jonka pitäisi oppia vain tulevaisuudessa tulemaan toimeen omien ajatustensa kanssa. Hän koki myös voimakkaasti iloisia tunteita, hän tajusi olleensa koko ikänsä paljon herkempi kuin muut. Hän oli lisäksi vaatinut itseltään aivan liikoja ja jatkossa lupasi olla itseään kohtaan armollisempi. Potilas ei lihonut, eikä hänelle tullut ongelmia verensokerin kanssa ja hän mietti parisuhteeseen alkamista.
****************************************************************************************************
Tarinat on kuvitteellisia, mutta mahdollisia tapahtua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siinähän oli ihan hyvin tiivistettynä miten asiat yleensä menevät, jos menee luottamaan valtio-psykiatriaan, kuten tarinassa 1 tehtiin, tai toisaalta, jos ei luota vaan päättää käsittelellä elämän asiansa, kuten tarinassa 2.
Tarinat ovat kovasti todentuntuisia. Arvelen keskuudessamme liikkuvan molempien tarinoiden ihmisiä.
Kamala ihmisoikeusloukkaus on se, että ihminen ei saa valita kumman tarinan mukainen elämästä tulee. Psykiatrille meno on riski, joka voi tuhota elämän pahemmin kuin sairaus.
Tarina3: Ihminen menee psykiatrilta pyytämään trauman poistoa jouduttuaan työpaikalla henkisen väkivallan uhriksi. Psykiatri ei usko kuulemaansa, vaan kirjoittaa asiakkaan M1:llä suljetulle osastolle tarkkailuun. Psykiatri ei suostu kuulemaan asiakkaan omaisia, työterveyslääkäriä eikä työsuojeluvaltuutettuja, jotka voisivat todistaa asiakkaan kertoman tapahtuneeksi.
Asiakas vapautuu parin päivän päästä, kun mielisairautta ei tietenkään ollut. Trauman poistoa ei tullut, vaan asiakas traumatisoitui entistä pahemmin eikä uskalla olla enää missään tekemisissä terveydenhuollon toimijoiden kanssa.
Tarina3 on tosi. Näin Jorvi ssa. Linjajohtaja vastasi, että muistutus ei anna aihetta mihinkään toimenpiteisiin.
Millä oikeudella ihmisoikeudet otetaan pois, kun ihminen erehtyy menemään psykiatrin vastaanotolle? Miksi esimies linjajohtaja ei kykene ottamaan vastuuta virheellisestä, ihmisoikeuksia loukkaavasta kohtelusta? Edes anteeksipyyntöä ei tullut.
Ai Jorvissa? Minultakin on sieltä huonoja kokemuksia. Ja linjajohtajan samanlaisesta vastauksesta.
Valitukseni aiheena ei tosin ollut pakkohoitolähete, vaan huono kohtelu.
Ja hyviä ja osuvia nuo esimerkkitarinat. Sellaista elämä on, ja psykiatria. Kannattaa koettaa hakeutua terapiaan, siitä voi saada apua ja tulla otetuksi huomioon ihmisenä.
Tarina 4: potilas ei onnistu peittämään järkytystään perusteettomasta pakkolähetteestä eikä kykene järkytykseltään ilmaisemaan itseään täydellisesti ja tunteet tulee esiin. Psykiatri tekee pakkohoitopäätöksen, koska potilas ei kykene käyttäytymään täysin neutraalisti. Rastia ruutuun laittamalla kaavakkeeseen psykiatri tekee vakavia diagnooseja. Seuraukset ovat kamalat. Potilas ei enää kykene itsenäiseen elämään lääkityksen ja sähkötyksen jälkeen.