Tuleeko meistä vielä jotain? Onko tässä edessä tulevaisuutta, jossa on jotain selkeää, jotain konkreettista, sinä, jota koskettaa, vai menemmekö tällä harmaalla alueella vuodet ja vuosikymmenet?
Mietin pohdin ajattelen arvuutan
ulkonasataaräntää
151382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Saman suuntaisesti ajatukset. Aika raskasta kantaa niitä. Aika vain nyt ei ole oikea.
Mikä siitä ajasta tekee väärän?
Minä olen sitä mieltä, että aika on oikea minulle ja hänelle.
Niinpä. Elämä on arvaamatonta. Jonain päivänä aika voi olla myös liian myöhäinen. Ei kannata odottaa liian pitkään.
Paljon on pohdittavaa kans mm. onko tämä yksipuolista vain vilkkaan mielikuvitukseni tuottamaa tuntemusta?
Tätä itsekin olen miettinyt. Aina silloin kun hänen kanssaan näkee tai juttelee niin tulee tunne, että on jotain enemmän, mutta sitten iskee aina epävarmuus ajan myötä kun emme näe.
Samanlaisia ajatuksia täällä myös. Jokin siinä ihmisessä on, koska en voi unohtaa. Emme ole edes nähneet vuosiin. Vaikuttaa niin hullultakin tällainen. Unissani hän on myös silloin tällöin ja tilanteet ovat hyvin realistisia.
Tätä pohdin myös minä. Tulisiko meistä jotakin?
Minusta ei kuulosta mahdottomalta? Toivon, että teoria ja käytäntö olisivat yhtäläiset?
Niin. Kohtaako hänen ja mun kemiat? Samaa toivon.
Meistä tuskin tulee jos valheet ja pettäminen ei lopu. Onhan tämä nyt on/offia sen takia tässä yli vuoden ollutkin
Mitä ”jotain” meistä pitäisi tulla?
Itse pelkään sitä ettei ole edes välillä mahdollisuutta koskea tai nähdä.
Ei tää harmaa limbokaan se suosikkiolotila ole...tää on aika rikkovaa itseasiassa. Mutta minkäs teet? Ei tunteille ihan helposti mahda mitään ja luoja oon kyllä toivonut että voisin voida. Toisaalta on hirmu kaunistakin tuntea näin kauniita, herkkiä ja vahvoja asioita, vaikka tietoa mistään konkreettisemmasta ei ole. Ja. En mä ihan deep down, ole toivonut etten ikinä olisi sinua tavannut tai toivo, että en enää tulevaisuudessa näkisi sua koskaan. En oikeasti, vaikka joskus väitän, että kaikki olisi helpompaa niin. Oot liian ainutlaatuista sellaisille toiveille. En tiedä mistä tää tunne kumpuaa ja miks just sinä, mutta siellä se on eikä pois ole menossa. Joskus oon aivan ihmeissäni siitä, että todellako oon löytänyt sellaisen ihmisen, jota kohtaan tunnen tällä laajuudella mitä lempeintä lämpöä, syvää välittämistä, raivokasta suojeluviettiä ja vallatonta, iloista ja intohimosta myrskyävää tulta.
En tiedä olisiko mikään muu kuin tää mitä nyt on, mahdollista. Mun puolelta ehkä, mutta sun puolelta ei niinkään. Nää on vaikeita asioita, jotka ei ole yhtään yksioikoisia. Paljon on vaakakupissa sinulla. Toisten tunteet ja onni mutta myös omat tunteet ja onni. Mistä ne sitten koostuukin. Enhän mä oikeasti täysin tiedä.
Mulla ei toistaiseksi ole muita toiveita kuin halaus ja sun lempeä ääni ja tuoksu lähellä. Hetkisen.
Vois tulla vaikka mitä jos antaisit sille mahdollisuuden. Itse olen valmis kanssasi yrittämään ihan mitä vaan.
nainen 11 vuoden takaan niin olemmeko mielestäsi kohtaamisen kynnyksellä??