Tutustuin, ihastuin ja rakastuin itseäni 15 vuotta vanhempaan mieheen. Tunsimme molemmat suurta vetoa toisiimme, mutta emme uskaltaneet jatkaa suhdetta vakavana tai julkisena ikäeron tuomien vaikeuksien takia. Ongelmana oli nimenomaan ulkopuolisten suhtautuminen, mitä emme kestäneet.
Sanotaan, että tosi rakkaus kestää välimatkat ja ikäerot. Onko muka näin? Voiko olla niin rakastunut, että muuttaa vieraaseen kaupunkiin itseään vanhemman ihmisen luokse kokeillakseen onnistuuko suhde?
Sanotaan, että tosi rakkaus kestää välimatkat ja ikäerot. Onko muka näin? Voiko olla niin rakastunut, että muuttaa vieraaseen kaupunkiin itseään vanhemman ihmisen luokse kokeillakseen onnistuuko suhde?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllähän se niinkin on, että tosirakkaus kestää myrsyt ja murheet, mutta silloin mielestäni puhutaan näiden kahden ihmisen välisistä ristiriidoista, ulkopuolisten ei pitäisi liittyä siihen millään tavoin.
Eli mielestäni ulkopuolisten ihmisten ei kannata antaa pilata suhdetta, sillä siinä suhteessahan vain ne kaksi ihmistä elävät, ei arvostelevat ulkopuoliset. Neuvoni on, että älkää antako näiden arvostelevien ihmisten pilata suhdettanne ja rakkauttanne, jos sitä todella on. Ihmisen on todella helppo arvostella ja tuomita ulkopuolisena, mutta todellisuudessa he eivät tiedä rakkaudesta mitään. Rakkaus ei katso ikää, kokoa, eikä sukupuolta. Jos tämän muistaa niin elämässä pääsee yllättävän pitkälle.
Yhdyn edelliseen puhujaan, hyvin sanottu.
-S
se ei ole aivan helppoa. Kummallakin on omat läheiset oman ikäisensä ystävät, joiden kanssa on tottunut viettämään hyvin paljon aikaa. Väkisin tulee tilanteita, jolloin vietetään aikaa yhdessä näiden ihmisten kanssa. Suurin osa heistä ei ymmärrä eikä suhtaudu tilanteeseen kovin rakentavasti. Se hankaloittaa elämää hyvin hyvin paljon. Kumpikaan ei kuitenkaan olisi valmis luopumaan ystävistään. Melkein kuin perheestään luopuisi..
ovatko sellaiset oikeita ystäviä, jotka eivät hyväksy sinun valintaasi? Kokemuksesta tiedän, että tilanne ei ole helppo, mutta todelliset ystävät ymmärtävät. Ison ikäeron suurimmat ongelmat ovat erilaiset elämäntilanteet ja valitettavasti se ikävä tosiasia, että kun vanhempi on kuusikymppinen, nuorempi on vasta nelivitonen ja siinä saa kyllä olla todella nuorekas mummi/pappa, että pysyy nuoremman kumppanin mukana. Pitäisi silti uskaltaa rakastaa, voihan se keskenään samanikäistenkin suhde päättyä jossakin vaiheessa...
Olet oikeassa, eri elämäntilanteet varmasti ovat suurin ongelma. Mies olisi varmasti kohta jo valmis tekemään lapsia, eikä hän silti olisi mikään aivan nuori isä. Itselläni kuitenkin opinnot kesken, ja muutenkaan lapset eivät vielä mitenkään ajankohtaisia. Ystävien lisäksi tiedän myös perheeni jyrkän kielteisen reaktion. Ei tää helppoa ole.
Totuus on tietenkin se,että suhde kestää myös ikäeron tuomat paineet jos kyse on oikeasta rakkaudesta.
Ei me mieheni kanssa välitetty ulkopuolisista, suhteessahan olimme (olemme) me.
Suku, ja voi sanoa että KAIKKI suhtautuvat kyllä ajan kannsa ihan asiallisesti.
Olin suhteen alussa vasta 17-vuotias.
N24 & M49
Niinpä, aina kannattaa miettiä ketä siinä suhteessa on. Nuorelle tietysti ulkoiset paineet ovat vieras asia, vanhempi on jo oppinut että koirat haukkuu karavaani kulkee. Toivottavasti alkup. kirjoittajan mies on sen verran elämää nähnyt ja tasapainoinen, että jaksaa tukea nuorempaa puoliskoaan ympäristön paineita vastaan.
Kukaan ei takaa että mikään rakkaus kestää, mutta sitä ei saa tietää ellei kokeile. Toivotan rohkeutta ja iloa elämään ikäeroista huolimatta!
Ei mistään suhteesta takuita ole,
ongelmia tulee aina se on selvä.
Ja kyllä, monesti ajatellaan että elämää nähnyt on se aikuisempi, vähemmän paineille altis osapuoli.
Monesti se kai niin on, ja ketjun alottajakin todennäköisesti kun keraan asiasta kyselee.
Meillä "paineissa" oli enemmänkin mies, iästään huolimatta.
Olen aina ollut jalat maassa tyyppi, ja koitin kaikilla tavoin osoittaa ettei iällä ole merkitystä. (kunhan ei lakia rikota!)
Mielestäni ihmiset voivat olla suhteessa vaikka seitsemänkymppiseen, jos heillä siinä suhteessa on hyvä olla.
Se ihmissuhteiden ja seurustelun tarkoitus kai kuitenkin on?
Me mieheni kanssa olemme onnellisisa, eikä tätä liittoa riko mikään. Vaikeuksia (muitaa kuin ikäeroon liittyviä) on ollut paljon, ehkä enemmän kuin näin lyhyeen avioliittoon normaalisti mahtuisi,
mutta edelleen jatkamme.
Mutta vielä niistä ulkopuolisista paineista,
-miehelläni ne oli aluksi suuremmat.
Hän pelkäsi etenkin isäni reaktiota (saman ikäisiä kun ovat...) mutta nyt ovat kuin parhaat ystävät. :)
Tsemiä kaikille !
Jos ajattelumaailma ja tunteet kolahtavat,
en edes ajattelisi ikää.
Ihailen sinua todella. Olette jatkaneet yhteiseloanne, vaikka ikäeroa on 20 vuotta!
Sanasi kuulostivatkin jotenkin tutuilta, kun puhuit isäsi reaktiosta. Laskimme nimittäin joskus mieheni kanssa, että tilanne ei voi olla aivan toivoton, koska isäni olisi kuitenkin juuri ja juuri olla myös mieheni isä ;)
Olemme joissain asioissa kuin samasta puusta mieheni kanssa, mutta tiedän kuitenkin, että vaikka hän olisi ikäiseni, olisi suhde melko riski. Vaikeuksia on ollut jo, vaikka emme ole edes kertoneet suhteestamme juuri kellekään.
Pelottaa ottaa riski. Kun olemme vielä eri kaupungeissakin, "kokeileminen" on niin hankalaa. Tiedän monen sanovan, "siinähän näette", ja harmittaa, jos yrittäisimme todella, ja se sitten kaatuisikin. "Mitä minä sanoin", sitä lausetta en halua kuulla. Mielenkiintoista ja lohduttavaa silti kuulla teidänlaisista, itsekin olin 18 kun kaikki alkoi...
Ota suhde suhteena, älä "ikäerona".
Olisinko kynnys kokeiluun matalammalla jos kumppanisi olisi nuori,
ehkä kokematon ja jollain tavalla vielä elämänsä kanssa "hakusessa" ?
Itseäni arveluttaisi nimenomaan nuoren kanssa kimppaan lyöttäytyminen.
Älä välitä ulkopuolisista.
Loppupeleissä isänikin sanoi että samapa kai tuo vaikka 70-vuotiaan kanssa eläisit, kunhan olet onnellinen.
Ja tottahan se on!
Voimia ja kaikkea hyvää! Älkää välittäkö ulkopuolisista, se on TEIDÄN elämänne!
...ja meillä sitä ikäeroa on siis 25-vuotta ;)
Pilkun viilausta...heh
Ikäeroa on turha miettiä siksi!
Voin sanoa totuuden ja kokemuksen mukaan että ei iällä tai matkalla ole väliä!
Olen ollut jo vuoden yhdessä nykyisen kihlattuni kanssa ja hän on minua 10 vuotta vanhempi!
Ihmiset ja sukulaiset olivat ekaksi todella jyrkästi vastaan,mutta heidän oli pakko tottua tilanteeseen! Sydämmiämme kiusaa vielä se että kihlattuni on töissä egyptissä! Näemme melko harvoin,mutta sitäkin suuremmalla riemulla!
Ohjeeni on: Tee niinkuin sydämmesi sanoo, älkääkä välittäkö muista, sillä onhan teillä toisenne tukena!