ennen punaista planeettaa, verho makaa
kietoutuneena timantin loisteisiin tähtiin,
siihen, jonka minulle kirjoilit
johon törmäsin uudestaan,
kuin vanhaan asetelmaan
seinällä,
ilman luojaa,
ilman sinua
makaa yksinäinen tähtikuvio,'
tähtikuvio
vailla nimeä
...pimeässä...
valotta,
vailla sydäntä,
sykkii timantin kova ydin,
sinisessä heijasteessa
jään sinessä, itkemässä,
minä yksin,
sen korjailun jälkeenkin,
kirjoilu on voimakkaampaa
ja niin yksi tähti putoaa
ja niin typerää ironiaa
on vain satukirjoissa,
paksuissa tietokirjoissa,
mitään ei ole ilman valintaa...
Ei ole mitään valintaa.
kietoutuneena timantin loisteisiin tähtiin,
siihen, jonka minulle kirjoilit
johon törmäsin uudestaan,
kuin vanhaan asetelmaan
seinällä,
ilman luojaa,
ilman sinua
makaa yksinäinen tähtikuvio,'
tähtikuvio
vailla nimeä
...pimeässä...
valotta,
vailla sydäntä,
sykkii timantin kova ydin,
sinisessä heijasteessa
jään sinessä, itkemässä,
minä yksin,
sen korjailun jälkeenkin,
kirjoilu on voimakkaampaa
ja niin yksi tähti putoaa
ja niin typerää ironiaa
on vain satukirjoissa,
paksuissa tietokirjoissa,
mitään ei ole ilman valintaa...
Ei ole mitään valintaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.