Muilla lapsia joilla diagnosoitu molemmat? Kuinka koulu? Vinkkejä, tietoa...
Asperger ja Dysfasia
Nimetön
72156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
diagnoosi oli dysfasia, nyttemmin Asperger. Poika on 6 oppilaan dysfasialuokalla erityiskoulussa. Hänellä on henkilökohtainen avustaja, toivottavasti saa pitää koko ala-asteen ajan. Käy sekä aamu- että iltapäivähoidossa, ei pärjää yksinään.
Motorinen kömpelyys on ajoittain sietämätöntä, kiinnostuksen kohteeseen kiinnittyminen fanaattista ja sosiaalisia suhteita samanikäisiin ei ole.
Päivä kerrallaan mennään.
"Luoja ei kenellekään anna suurempaa taakkaa kuin minkä kestää."
...Meillä mennään ensi syksynä myös dysfasia-luokalle, paikka sinne lähes varma. Toivottavasti ei paikka peruunnu.
En tiedä kuinka kouluunlähtö aamuisin yksin tulee sujumaan, pukeminen yms. sujuu kyllä hyvin, mutta unohtuu haaveilemaan. Samasta asiasta joutuu muistuttaa uudelleen ja uudelleen...
Mitä kiinnostuken kohteita teillä on? Meillä liput ja liputuspäivät. Poika osaa ulkoa kaikki kalenterin liputuspäivät. Liikennemerkit tunnistanut 3 vuotiaasta saakka, samoin aakkoset ja numerot n. 200 asti.
Muutama hyvä kaveri tarhassa, mutta puhe sen verran jäljessä muista, että uusien kontaktien luominen suhteellisen hankalaa.
Toivottavasti tuo koulu lähtee sitten syksyllä sujumaan, hän on sinne pääsyä odottanut jo 2 vuotta.
Hei. Minulla on 12vuotias poika. Nyt on herännyt epäilys aspergerista. Tutkimukset on käynnistetty. Mutta ei ole vielä diagnoosia. Olen yrittänyt etsiä netistä tietoa. Ja olen myös alkanut miettiä tarkemmin poikani "omituisuuksia". Koulussa hän on normaali musiikkiluokalla. Oppitunneilla ei ole ollut ongelmia. On erittäin lahjakas koulussa. Erityisesti matikka ja kielet ovat hänen mieleen ja niistä on tullut lähes aina täydet pisteet. Hän on saanut pari kaveriakin innostumaan kielistä, puhumalla heille englantia tai saksaa. Jopa näiden poikien äitit ovat kehuneet, kuinka heidän poikansa ovat edistyneet poikani ansiosta. Pojasta löytyy paljon positiivista sanottavaa. Mutta aikaisemmin Hänen lahjakkuudesta johtuen, hänellä ei ollut ikäisiään kavereita. Häntä ei ole koskaan kiinnostanut tavalliset lasten leikit, joka aiheutti paljon hämmennystä kotona, päiväkodissa ja ekaluokalla. Jo vauvana hän halusi katsoa telkusta onnenpyörää (isoveljet katsoivat) Jos sitteri oli väärinpäin tunnarin tullessa, alkoi sitterissä vimmattu heiluminen ja pää kääntyi telkkua kohti ja hän iha oikeesti katsoi sitä 3-4vuotta. Hän jopa ratkoi niitä tehtäviä 4vuotiaana. 3,5vuotiaana hän aloitti päiväkodin ja silloin selvisi että hän osaa lukea suoraan. Sen jälkeen ollut lukuahmatti ja kirjaston suurkuluttaja.Aluksi hän puhui täydellistä kirjakieltä ja pikkuvanhasti. Myös matikka kiinnosti Ja onneks oli 10 ja 8 vuotta vanhemmat isoveljet, jotka jaksoivat vastata kaikkiin kysymyksiin ja mielellään leikkivät ja opettivat häntä, kun hän oli enemmän kiinnostunut isojen asioista. Siis ymmärrettävästi hänellä oli ekaluokalla tylsää. 3:lla hänen parhaat kaverinsa olivat kasiluokkalaisia kilttiä ja hyviä oppilaita. He viettivät lähinnä aikaa tietokoneen ääressä. Hän ei ole koskaan tykännyt riehumisesta, eikä metelistä. Minä olen aina ollut tyytyväinen, kun on niin rauhallinen lapsi. Mutta nyt olen tosiaankin ymmälläni tulevaisuuden suhteen. Mitä murrosikä ja aikuistuminen tuo tullessaan.
Meillä on diagnoosit molemmista, asperger ja dysfasia, helpotti kun sai epämääräisille aavistuksilleen nimet.
Meilläkin poika(nyt 6v) oli äärettömän kiinnostunut onnenpyörästä, jo ihan pienestä vauvasta asti. 2-vuotiaana kiinnostui numeroista ja kirjaimista. Osasi aakkoset ja numerot 100 asti, ennen kuin osasi puhua kunnolla. 2.5 vuotiaana tavasi ensimmäisen kerran sanoja lehdestä. Nyt vasta on kiinnostunut ns. normaalien lasten leikeistä. Pienenä 2-4- vuotiaana suosikkeja olivat erilaiset järjestely leikit ja tehtävät.
Nykyään hän on äärimmäisen kiinnostunut eri maiden lipuista, joita tunteekin huomattavan määrän. Samoin kalenteri on meillä päivittäisessä käytössä, liputuspäivät on erittäin tärkeitä. Osaa kaikki kalenterissa olevat ulkoa. Muisti on ihan uskomaton, muistaa asioita, jotka ovat tapahtuneet 3-4 vuotta sitten.
Nyt kuitenkin hirvittää hänen kouluun menonsa, vaikka perushoitotilanteet sujuvat, joutuu asiosta muistuttaa jatkuvasti. Esim. missä järjestyksessä vaatteet puetaan. Täytyy syksyksi kehitellä jonkinlainen lukujärjestys, kuvallinen, jossa lähdetään heräämisestä liikkeelle.
Ja se kuinka hän löytää kavereita. Onneksi pääsee dysfasia-luokalle. Nyt päiväkodissa vain yksi ystävä, muut syrjivät erikoisten kiinnostusten kohteiden takia, ja jäljessä olevan puheen vuoksi. Puheterapiasta on ollut suuresti apua.
Toivottavasti kaikki lähtee sujumaan...
Minä olen se "äiti ihmeissään"
Tuntuu tosi hassulta. Ihan kuin olisi kertonut pojastani pienenä. Hänenkin piti saada 4vuotiaana oma kalenteri ja hän luki sen läpi. sitten hän tuli itkien, kun ei ollut nimipäivää, sillä hänen nimensä ei ole kalenterissa. Tilanne pelastettin sillä että keksittiin sopivasti lähellä olevan nimen paikalle hänellekkin nimipäivä ja kirjotettiin se siihen. Hän vielä muistutti että kerron siitä päiväkodissakin, jotta voivat viettää juuri silloin hänen nimipäiväänsä. ja siitä lähtien hän on sen aina muistanut. Hän muisti myös aina kaikkien läheisten syntymä ajat, puh.numerot, osotteet ym.ym. Hän oli 5-vuotias kun ostin eka kännykän, ja kun tulin kotiin, niin hän halusi heti nähdä. mikä se numero on. Hän yhden kerran vilkaisi, ja lähti pihalle leikkimään. En ollut antanut vielä kellekkään numeroani, kun vasta opettelin kännyä käyttämään ja yht äkkiä se soi. Naapurin täti ilmoitti että poikani oli tullut heille leikkimään ja antanut numeroni. Näitä tämän tapaisia juttuja olis vaikk kuin paljon.
Meillä oli muuten sama juttu. Pojan puhe viivästy jokin verran, mutta lukemisen alkeet oli jo hallussa. Poika kävi puheterapiassa ärrän takia päiväkodissa ja koulussa 1-3luokalla. Ääni on nasaali ja ei aina osaa säädellä äänen voimakkuutta. Dysfasiaa ei ole koskaan epäilty.
Meillä on ollut ja on edelleenkin vaikeuksia tavallisissa arkiaskareissa. Laitetaan vieläkin vaatepino illalla valmiiksi, aamua varten.Pienempänä se pino oli järjestetty niin, että hän puki oikeassa järjestyksessä.Ulkovaatteista on puhuttu paljon, että mitä milläkin säällä laitetaan. Ollaan kyllä opeteltu omatoimisuutta mahdollisimman paljon ja tietyt asiat jo sujuvatkin hyvin. Kengän nauhojen sitominen oli ongelmallista, samoin kuin perunoiden kuoriminen. Joskus suorastaan raivostutti hänen hitautensa. Eihän minulla ollut hajuakaan mistään aspergeristä. Vasta nyt kun olen lukenut siitä jonkun verran. ymmärrän häntä.Minua vielä pelottaa se dignoosi, mutta se on varmastikkin helpotus. Jospa sitten opettajatkin ymmärtää paremmin hänen outoa käytöstään. On nimittäin ollut näsäviisas, pilkunviilaaja, töksähtelevän epäkohtelias ja suorasanainen. Tosin asiasta on niin paljon kotona puhuttu ja selitetty että käytös on parantunut.Mutta ei hän oikeesti tiennyt olevansa epäkohtelias, ne oli vaan hänen mielipiteitään.
Kyllä mä uskon että sinunkin lapsesi pärjää koulussa hyvin ja saa sieltä kavereitakin. Ja onneksi teillä voi opet jo heti alkuvaiheessa huomioida hänen erikoisuutensa. Eihän sitä vielä tiedä mitä professoreita näistäkin tulee.
Kuinka sinun lapsesi sietää koskettamista ja hellyyden näyttämistä yleensä?
Meillä seuraa hirvittävä kohtaus "ylimääräisistä" halauksista yms. Olen miettinyt johtuuko tuo siitä, kun häntä täytyi väkisin pitää 2-4 vuotiaana sylissä, pahimpien raivokohtausten aikana. Raivarin saattoi silloin laukaista esim. tutusta ajoreitistä poikkeaminen. Onneksi tilanne on nykyään helpottanut. Eikä kaikkea tarvitse tehdä aina tietyllä kaavalla.
Tämä on välillä vain niin kovin rankkaa, palkitsevaakin tosin =)
Päiväkoti ikäisenä kiinnitettiin huomiota koskettelu arkuuteen. Ei tykännyt vieraiden lasten halauksista ja pienetkin tönimiset otti rankasti. Ei sietänyt melua ja hälyä. Parturissa joskus nolotti, kun hän istui hartiat jäykkinä ja ilme oli tosi kärsivän näköinen. Hiusten kampaamisesta jäykistyy vieläkin, eikä lähde mielellään parturiin. Jos joku vieraampi otti hänet syliin, niin hän jäykistyi ja oli kauhistuneen näköinen, saattoi purskahtaa itkuunkin. Meitä ihmetytti että oli niin ujo ja arka, kun on kuitenkin suurperheen nuorin lapsi. Meillä on kotona halailtu paljon, mutta hänellä oli semmonenkin vaihe ettei tykänny kotonakaan halimisesta. Mutta nyt kyllä halailee päivittäin.
Minä olen nyt lueskellut tietoa aspergerista. ja epäilen että jos hänet dignosoidaan, niin hän on varovainen asperger. Niistä oireista löydän niin paljon yhteistä poikani kanssa. Hänellä ei ollut hankalaa uhma-ikää, ei ole koskaan saanut raivareita mutta normaalia herkemmin purskahtaa itkuun tai rupee mököttämään ja menee huoneeseensa. Koulussa on ilmennyt samoja ongelmia. Loukkaantuu helposti ja sulketuu kuoreensa.Koulussamme on eityisopettaja, joka piti hänelle puheterapiaa. Ja kun opettaja yllättäen vaihtui, niin hän ei ollut suostunut yhteityöhön eli kieltäytyi terapiasta ja vaati selitystä opettaja vaihdokseen. Hänen piti aina etukäteen tietää jos jollekkin tunnille tuli sijainen tai opettaja vaihtui. Muuten hän ei työskennellyt sillä tunnilla.
Hän ei ymmärtänyt huumoria mutta nyt on pikkuhiljaa oppinut erottamaan huumorin ja tosiasiat.
Pienempänä ei halunnut osallistua pihalla porukkaleikkeihin, kuten lumisota, rosvo ja poliisi jne. Jos joku pihalla vahingossa satuttikin häntä, niin hän tuli kotiin itkemään. Jos naapurin lapset kävivät pyytämässä häntä ulos, niin hän saattoi töykeästi kieltäytyä. Minä olen joutunut selittämään ja opettamaan kaikki ns.käytöstavat hänelle erikseen. Kyllä joskus tuntui rasittavalle että piti yhelle erikseen kaikki selittää. Samoin kun joudun vieläkin erikseen sanomaan tavallisia jokapäiväisiä asioita kuten petaa sänkysi jne. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänniteisyytä on tarvittu ja sehän on mulla jo kovasti kehittynytkin. Täytyy muistaa pitää huumori mukana. Mutta onhan se omalla tavallaan kivakin että hän on hiukan erilainen. Ois vaan hyvä tietää missä asioissa pitää "valmentaa" tulevaa elämää varten. Mutta onhan ne niin monet muutkin aspergiläiset elämässään selvinneet.
Siihen koskettelu arkuuteen vielä. Koskettelun sietokykyä voi kehittää. Hän makaa rentona silmätkiinni ja sinä sivelet hänen kehoaan, jos hän jäykistyy, pyydä uudelleen rentoutumaan. Sitten se selkään "piirtämis" leikki on kiva. Esim. piirrät sormellasi hänen nimensä isolla 1 kirjain kerrallaan ja hänen pitää kertoa sulle mitä kirjoitit. Kokeile.