mistä haaveilit jo koulussa, tai lapsena. Vai mites kävi.
Toteutuko se ammatti?
mietinvain
53688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Oikeastaan toteutui, itse asiassa paljon paljon paremmin kuin saatoin koskaan kuvitellakaan. Ei sitä vaan nuorempana osannut odottaa että se menisi ihan noin.
sitten oikeen meni, jos kerta ihan helposti tuosta vain meni.
No siis kykyjäni en ollut epäillyt oikeastaan koskaan, siksi ei tullut kovinmoisena yllätyksenä että pärjäsin kautta aikain niin hyvin. Mutta kun olisin aina myös ihan oikeasti halunnut kaikista eniten painaa menemään siellä missä nyt milloinkin ihan oikeilla vehkeillä. Vieläkin vähän haikeudella muistelen, mutta se on nyt takana päin. Se, mitä nyt kaikista eniten haluan, pitäisi olla sen yhden ainokaisen henkilön tiedossa jo.
Ei ja nyt on jo myöhäistä. Ei se voisi jatkossakaan luonata.
Toteutui täysimääräisesti ja paljon enemmänkin. Sillai niin kuin huomaamatta. Jaoin jo aika nuorena elämäni kolmeen osaan (urani/työni/saavutkset kannalta katsottuna), ensimmäinen ura, juuri sitämitä olin aina halunnut tehdä, sitä sisäistä intohimoa tavoitella, jota halusin jo lapsena toteuttaa. Toinen ura - katotaan kuinka pitkälle tässä päästään :D - aika pitkälle pääsin liike-elämässäkin, nyt kolmas, jota tiesin jo ihan nuorena, jota tulen sitten tekemään kolmannessa osiossa, on auttaa nuoria ja lapsia ja muita, jotka kamppailevat ongelmiensa kanssa, se on lähellä sydäntäni, sitä tässä olen hahmotellut mihin päin ja miten sen teen - sen aika näyttää. Tähän mennessä olen vain harjoitellut suunnitelmien toteuttamiseen. Saas nährä miten akan käy :D Ainakin yritys hyvä kymppi. Yksikin ihminen on kullan arvoinen. Näin näen ja koen sydämessäni.
En mä nyt tiedä kun muksuna mulla oli ikävaihe kerrallaan vähän erilaisia ammattihaaveita.
Eka haave oli lelujen tekijä. Olin alta kouluiän enkä tosiaan muista mistä mä tuonkin repäsin.
Seuraava haave oli lääkäri tai terveydenhoitaja. Se oli sitä lääkärileikkien ikää jossa tämä haave iti.
Ala-asteella vanhemmalla iällä halusin olla eläinlääkäri. Varmaan kipinä siitä et meille tuli koira kotiimme.
Yläasteella halusin olla psykologi.
Yhteishaussa hain lähihoitajan tutkintoon mutta sinne en päässyt. Sitten olin ihan sekaisin että mitähän nyt sitten keksisi.
Menin lukioon jossa totesin että on muuten perseestä omistaa koko elämä läksyille ja kokeille ja tämän kärsimyksen jälkeen en ole vielä yhtään mitään ! Minä en tuoretta parisuhdetta ala kyllä nyt tämän koulun takia jättään toiselle sijalle sano noi aikuiset tähän nyt mitä tykkää!
Tein lukioon eroanomuksen ja sitten olin taas että mitäs nyt sitten kun en edelleenkään tiennyt mitä haluaisin.
Aikuiset sitten sano että sinähän et ala kotona lusiin tyhjänpanttina. Haet töihin tai jollekin kurssille jossa tutustut eri aloihin.
Hain sitten kurssille josta sain kipinän nykyiselle alalleni. Kurssi kesti puoli vuotta jonka jälkeen hain yhteishaussa alalle valmistavalle perustutkinto linjalle ammattikouluun
Tämä on ihan mukava ala kun löytää sen oman lokeronsa koska ammattinimikkeitä joilla työelämässä tutkinnollani voi toimia on monia
En silti varmaan koko ikääni tällä alalla ole. Vaihdan ehkä vielä alaa kun kyllästyn tähän
Kiinnostaisiko sua kehittää projekti a:ta eteenpäin? Annoin sen luettavaksi 9.4. erään businessfinlandin edustajalle. Saan siihen palautetta ens kuun alussa viimeistään, tai niin hän mulle lupas. Hän oli tuolloin (13.4.) hyvin vähäsanainen, enkä ole se jälkeen hänestä kuullut. Niinkuin kaikki muutkin tähän saakka ovat olleet, vanhempani myös. Faija ei ole edes aloittanut sen lukemista kun kokee sen aiheuttavan hänelle liikaa pohdintaa, mutta mutsi on lukenut ja ollut tähän saakka kaikesta samaa mieltä kanssani.
Sähän olet mua kaikista eniten siihen aina inspiroinutkin <3
Mikä on projekti A?
Jos noi kaikki toimistopuolen hommat jätät pois kun mä en sellaisista ymmärrä.
Olen niskalimassa polvillaan kuuraava, syövyttävillä aineilla hanskat kädessä läträävä, paskakaivojen hinkkaaja ja 20 kg pahvilaatikoiden hyllyille nostelija ja siinä sivussa roiskin kasaan muutaman aterian ja ryöstän rahat kassaan
Jos oikein hurjaksi työpäivät käy. Alan leikkiin tehosekoittimen kanssa ja heittelen jauhoa ja hiivaa sekaan
Pöllytän siinä vähän vaatteille ja naamalle vehnäjauhoa samalla kun kone niitä sekoittelee teholla maximi.
:D
Tässä blendissä oli vissiin ripaus sarkasmiakin mukana... Siksi vähän nyt nauran vaikka en oikeasti kovin tarkkaan tiedä, millaisena sä sun elämäsi tällä hetkellä koet tai olet viime vuosina kokenut.
No siis Projekti A on se 15-sivuinen paperinivaska. Tässä vaiheessa se on siis olemassa vielä(kin) ajatuksen tasolla, mutta tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti. Luulen, että olen vihdoin löytänyt oikean tahon joka voi asiassa auttaa.
Mä en ole tällä erää muuta kaavaillut sun osalta tuohon projektiin liittyen kuin sitä, että voitais jutella tuosta aiheesta kahden kesken. Saat halutessasi olla siinä mukana juuri niin paljon tai vähän kuin tahdot. Olis kuitenkin kiva kuulla sun mietteitäsi siitä ja että olisiko sulla jotain lisäehdotuksia jne. Minnekkään toimistoon en ole sua taluttamassa, kun en itsekään sellaisista hommista pidä. Me taidetaan molemmat olla sellaisia toimintaa rakastavia ihmisiä :)
Inhorealismia enemmänkin.
Työnkuvaa mm.
”ruokien esivalmistelut sekä raaka-aineiden ja puolivalmisteiden kypsentäminen ja jakaminen. Tehtäviin voi kuulua myös esimerkiksi leipominen.”
=
roiskin kasaan muutaman aterian ja
Alan leikkiin tehosekoittimen kanssa ja heittelen jauhoa ja hiivaa sekaan
”Muita tehtäviä ovat esimerkiksi osallistuminen myyntityöhön”
=ryöstän rahat kassaan
”astioiden kerääminen salin puolelta sekä keittiön tilojen ja laitteiden puhdistaminen.”
= Olen niskalimassa polvillaan kuuraava, syövyttävillä aineilla hanskat kädessä läträävä, paskakaivojen hinkkaaja
Pahvilaatikoiden nostelu = tukkukuormien purkua ja lajittelua
http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/625_ammatti
Mutta kivempi se on että on tekemistä kuin että joutuu istuun ja katsomaan kelloa. Vihaisin selaista työtä.
Sä et taida olla se Knainen joka mut tuntee. Mutta jotain tuttua sun historiassa ja kirjoitustyylissä oli. Sori tästä sekaannuksesta.
Palkka ei päätä tietysti huomaa mutta nyt ainakin tässä työssä jatkan.
Myöhemmin ehkä sitten jotain ihan muuta. Nyt on tärkeintä että on ammatti jolta löytyy varmasti töitä ja ravintola-alalla sitä kyllä on kun vaan jaksaa tehdä!
Tuossa se pahin on jos alkaa uupuun kokonaan koska ravintola-alalla se psyykkinen paine ja kiire on se kaikkein rankin puoli.
Se onkin syy miksi ehkä joskus vaihdan vielä alaa johonkin henkisesti kevyempään
Nyt kuitenkin vielä paiskin työtä tuolla alalla. Palkan saanti nyt ykkös juttu tällä hetkellä
En oo k-nainen, mutta utelias kyllä oon. Mistähän projekteista täällä puhutaan.
Kuinkahan monesti olen sitä täällä hermostuneena yrittänyt paukauttaa sun päähäs ettemme tunne.
Onneksi vihdoin ymmärrä.
Olet vain omaksunut Tapani kirjoittaa ja ominut minut joksikin joka en ole.
Siks oot jahdannut täällä mua.
Mä en oo sulle vastaillut ja oon nainen. Ole sinä mikä olet.
EI ollut sinulle vaan tälle henkilölle m— joka on lähes vainonnut minua täällä luullen omakseen
Viimein hän on ymmärtänyt sen mitä olen jo kauan yrittänyt sanoa täällä
Hyvä se on myöhään kuin ei milloinkaan löytää se valaistuminen !
Tästä on vaan nousu ylöspäin ja naama kohti uusia pettymyksiä vai Mites se sanonta meni?
Okei. Nyt kyllä alan ymmärtämään. Suhun pitää siis tehdä joku juuri tietynlainen vaikutus jotta saisi sulta arvostusta? Kuulostaa todella epäkypsältä asenteelta. Ootko sä siis koko ajan katsellut mua jollain tasolla nenänvarttasi pitkin?
Miksi kaikkien pitäisi vetää aina sen saman kaavan kautta jos mahiksia olisi johonkin sellaiseen joka voisi olla mielekkäämpää ja lopulta parempaankin kuin mikään muu? Miten mikään voisi koskaan muuttua, jos kaikki tehtäisiin aina samalla tavalla?
Tää mun toimintamalli voi eri asioiden suhteen vielä poikia niin isoja ja mehukkaita hedelmiä ettet ikinä uskoisi. Ja vaikka niin ei tapahtuisikaan, ainakin olen sitten yrittänyt.
Ja tämänkin tiedon kuultuani mä rakastan sitä K-naista enemmän kuin mitään muuta.
Tiedätkö sä sen tunteen kun lapsena oppi ajaan pyörällä ilman apupyöriä ja innoissaan huusi että:
Isi, kato! Isi mä osaan! Kato!
Ja sitten kun isä katsoo sä ajat päin puuta ja kaadut! Menetät hermosi kokonaan ja potkit jaloilla pyörän helvettiin etkä halua enää leikkiä sillä?
Nyt mulla on se tunne!
Taas oli niin lähellä mutta ei! Ei se vieläkään mennyt jakeluun !
Siispä tulemme tappeleen täällä samasta aiheesta verissäpäin vielä monesti ennen kuin älyät mitä yritän sanoa.
Olet muuten se punapäällenijokapaska kirjoittaja ihan varmasti
Tutun kuuloinen tappelupukarini monesta yhteydestä! Aina saa vedellä turpaan ja potkia palleille että painu nyt vittuun siitä ahdistelemasta !
Ennen metsästit S tai M naista joten outoa sinällään tänä muutos jos ei sitten jompi kumpi ole K sukunimeltä ja sinä sekoat sukkiis sen takia
"Ennen metsästit S tai M naista ..."
Täällä suomi24ssako?
Kyllä, juurikin täällä!
Ja voi jumalauta miten minua silloinkin kidutettiin!
On se kiva kun tunnistuksia sataa mutta kun jokainen menee niin päin vittua ettei enempää enää voisi mennä.
Muuta ei voi enää sanoa silloin kuin että: älä lottoa! Häviät kaiken etkä voita mitään !
"Ja sitten kun isä katsoo sä ajat päin puuta ja kaadut! Menetät hermosi kokonaan ja potkit jaloilla pyörän helvettiin etkä halua enää leikkiä sillä?"
Mä en ole IKINÄ käyttäytynyt tolla tavoin että olisin menettänyt noin totaalisesti malttini opetellessani jotakin uutta. Olen aina suhtautunut KAIKEN uuden oppimiseen siten, että se vie sen ajan mitä se vie, eikä syytä hermostumiseen ole jos välillä kompuroi tai kaatuilee - koska se KUULUU ASIAAN!
Yksi asia minua kiinnostaa...
Kuka tää punapää on?
Minusta mulla on oikeus tietä koska sitä tukkaa mulle tyrkytetään !
Minä olin sellainen muksu. Isä nauroi että mulla on niin lyhyt maltti varsinkin väsyneenä ja nälkäisenä.
Pamautan pinnani vieläkin nopeasti jos olen todella nälkäinen.
Suhun olen täällä jo hermostunut useasti koska olet yksi vainoava maanvaiva joka oikeasti pitäis lyödä tajuttomaksi jotta järki palaisi päänuppiin
Mä olen ollut suomi24ssa mukana aikalailla tasan kuukauden. Koskaan aiemmin en ole täällä aktiivisesti kirjoitellut. Sekoitat mut johonkin toiseen tai sitten vaan trollaat nyt.
Samalla tavoin kirjoitteleva maanvaiva on täällä hyökännyt kimppuuni punapääksi, s-naiseksi tai m-naiseksi haukkuen.
Halunnut lähes tappaa mustasukkaisena minut ja vaikka mitä.
Hänen kirjoituksen maneereja on nuo ”okei” sitten ”osu ja upposi” ja sitten tämä V*tttuilu” eli tarve laittaa tähteä tuonne väliin.
Tuolla tavoin kirjoittele on kanssani tapellut punapäistä, mustasukkaisuuskilahduksien yhteydessä ja s ja m naisista
Voit olla varsin huoleti - minä en ainakaan tätä kokemusta sulle enää toista muuten kuin vahingossa.
Erittäin hyvä! Vihaan enemmän kuin mitään muuta näitä vanhoja kuolaavia ukkoja luulemassa minua vitun vanhaksi. Veikkaan että tää on taas tätä Jyväskylän varattujen vanhusten draamaa jossa vanhainkotiin kuuluva 1968 synt. Vanhapieru ja hänen toinen iäkäs muija synt 1974 tai 1975 leikkii jotain hämärää pimahtanutta leikkiä!
Mut pos.tiiv että vanhatkaan ei aina ole oppineet seurustelusuhteen perusteita vaan leikkii kuin teinit jotain palsta hippaa osaamatta luoda oikeita suhteita
Kertakin jos tyrkytät itsees mulle vielä niin hommaa sulle banit!
Muista se.
Aikuistakin voisit ja opetella seurusteleen eikä Hinkkaan palstalla pikseleitä
Ikäs kuitenkin varmaan on enemmän kuin 12 v
Ei ollu lapsena ammatti haaveita keskityin olemaan lapsi nyt 20 toivon että olis ollu ku ei oo mitään hajuu mitä tekis yhteiskunnan eteen
Metallipuolen tekninen minusta piti tulla. Paperitehtaiden remonttien vetäjäksi minua koulutettiin. Sähköntekijänä kuitenkin olin työelämässä yli 40 vuotta.
Haaveammattiini pääsin!
Tosin se kesti pari eri ulkomaantyönkeikkaa oppiakseni kielet sujuviksi. Siitä huolimatta alussa oli hankalaa, mutta sisulla ja (hyvällä onnella) pidin paikkani . Olen ollut ikionnellinen ja kiittänyt Luojaani että kaikki järjestyi ja saan tehdä juuri sitä mitä aina olen halunnut. Tämä ei edes tunnu työltä! ( siitä maksetaan jopa hyvää palkkaa!!!) Odotan jokaista uutta päivää innolla!
No ilmankos olit niin aurinkoisella tuulella kun siellä tavattiin... kuinka paljon siitä iloisuudesta oli sitä kun näit mut?
Kyllä mä jonkin aikaa tein haluamaani ammattia. En tiedä mikä hinku siihen hommaan oli kun luonteeltani olin ujo ja arka, mutt tuo työ karsi pahimpaa arkuutta. Eli olin myyjänä ruokakaupassa nuorempana, mutt sitten tuli lama ja työt loppui. Enää musta ei siihen hommaan ole. Kyllä mä hain tuon alan hommia, mutt ei onnistanut, vaihdoin alaa ja koulutin itseäni. Oikeasti olisin pentuna halunnut leipomoalalle, mutt ihosairauden takia lekuri sanoi mulle jo nuorena ollessani ettei kädet tule kestämään jatkuvaa pesemistä. Vanhemmalla iällä paljastui, ett on jauhopölyallergiakin eli olisin joutunut luopumaan alasta vaikka ei ihosairautta olis ollutkaan. Aina ei haaveet toteudu vaikka haluais.
Ehkä sä vaan tarttet vierellesi sellaisen henkilön joka oikeasti tietää mitä haluaa. Häneltä voisit saada inspiraatiota vaikka mihin juttuihin vielä ;)
Mä olen jo sen verran vanha ettei enää oikeasti ole mahiksia mihinkään. Mutt onpahan tullut tehty monenlaista työtä elämän aikana ja nähnyt jos jonninlaista ihmistä joka lähtöön ja oppinut ettei mene niinkuin itse tahtois ja haluais vaikka kuinka yrittäis. Musta ei tullut mitään kummoista ja en ole millään tavalla korvaamaton missään. Mutt kannustan muita ja olen iloinen, kun he pärjäävät. Joku ent.tuttava piti mua fiksuna, on ainoa mun tutuista, joka ajatteli musta olevan johonkin. Yks toinen tuttu sanoi mulle, ett sinuna mä rupeisin siivoojaksi, tais olla sitä mieltä ettei musta muuksi ollut. Tein mä siivoushommiakin nuorempana,mutt käsien iho ei kestä sitä työtä enää työkseen tehdä. Huvittavaa, ett ainoa työ johon kelpaisin on sellasta jota terveys ei kestä =).
Vaikea mun on mitään tohon sanoa kun en sua varmaankaan tunne.
Aika vanha sun pitää tosiaan olla jos ei enää mahiksia mihinkään ole. Vanhus, toinen jalka haudassa. Et kyllä sellaiselta minusta kuulosta.
Kyll mä aika vanha olen jo. Mun ikäsen pitää jo hyväksyä faktat, eikä haahuilla turhia. Ei nykymaailmassa mun ikäset ole missään jonossa ensimmäisenä...no,korkeintaan ehkä leipäjonossa. Mä olen lyönyt hanskat tiskiin jo vuosia sitten ja todennut etten onnistunut missään. Musta ei ollut mihinkään ja se siitä
Ei tää ole loogista. Miksi avaudut täällä mainostamassa sitä että olet luovuttanut? Miksi vaivautua kertomaan muille, jos on kerran jo luovuttanut?
No ei oikeestaan. En oo vielä nobel-palkintoa saanut.
joo toteutui tai ainakin melkeinspä :) jo lapsena tiesin, että haluan sometähdeksi, ihan sama miten, kunhan minusta tulee somehittitahti :D Aloitin heti 13 vee tunkemaan kaiken maailman kuvia ja höpönlöpön unelmia ja mielikuvia someen ja nyt mä olen jo tähti :D Minulla on ainakin 3 seuraajaa :D :D joskus miusta varmaan tulee vielä superstara :D ku tarpeeksi sometan. lantiot ja peppu jo kipeenä, kun pöivät pitkät menee poseeriusasentojen väsäämiseen :D
Heh heh. Osu ja uppos.
Ei pienintäkään muistikuvaa mitä olisin lapsena haaveillut työkseni tekevän, luultavasti en mitään.
Nyt työuraa on takana jo 47 vuotta ja 5kk päälle. Eläkettä odotellessa tässä kirjoitan, vielä 2 kk ja sitten olen vapaa. Jatkaja ottaa hommani tehdäkseen, ei tarvitse siitä enää huolehtia.
Ensimmäinen työpaikka löytyi 10 vuotiaana naapurista. Naapurin isäntä viljeli juurikkaita. Minä halusin saada määrätyt farkut ja mekon, äiti ei suostunut ostamaan kun olivat hyvin kalliita. Naapurin isäntä kävi kahveella ja valitti miten hankala oli saada ketään kitkemään penkkejä. Minä sanoin, että minä voin kitkeä, paljonko maksat. Siitä alkoi minun työura. En tiedä mitään ikävämpää kuin naurismaan kitkentä, mutta niinpä vain siellä kykötin 5h päivässä, pidempään isäntä ei antanut kitkeä :). Palkkaa sain niin paljon, että kävin vaatteet äidin kanssa ostamassa.
Kitkin seuraavanakin kesänä ja kun naapurin isäntä laajensi mansikanviljelyyn siellä sitä mansikkapellolla tiliä tehtiin. Ostin polkupyörän ja niitä vaatteita joka tilillä.
Keskikoulun jälkeen lähdin töihin kaupunkiin, olin 16v ja 2 päivää vanha. Lukioon en halunnut joten ensimmäinen työpaikka löytyi tämän samaisen naapurin isännän sukulaisen firmasta.
Ensin sisälähetinhommia, kopiointia sun muuta, koska niitä sai tehdä alaikäisenä ja siinä rinnalla muuta toimistotyötä ja iltakoulua tenttimällä. Sain merkonomin paperit 18 vuotiaana. Kun paperit oli kädessä, siirryin firmassa kokonaan toimistopuolelle myyntiin ja taloushallintoon. Siinä sitä DOS-tietokoneilla ja kottaraispönttöMacilla töitä tehtiin. Siitä on työn ohessa opiskeltiin lisää, olen valmistunut ammattikorkeasta, kaikki koulut käyty iltaisin työn ohella.
En ole kertaakaan suunnitellut työpaikan vaihtoa, ne ovat vain tulleet eteen, joku toinen yritys on tarjonnut enemmän palkkaa, parempaa tai erilaista työtä ja minä olen mennyt. Työsuhteet ovat aina olleet pidempiä, 7-15 vuotta paikassaan.
28 viimeistä vuotta olen ollut yrittäjänä. Tämäkin ura tuli silloin aikoinaan täysin puun takaa ja yllättäen. Työpaikka meni alta saneerauksen myötä, siellä oli hyvät asiakkaat, minä osasin työni paremmin kuin muut ja sain tarjouksen, että he siirtyvät asiakkaikseni jos aloitan oman firman, joten mikä ettei. Ne suhteet jatkuivat vuosia, osa jatkuu yhä, jos yksi asiakas on poistunut, uusi on löytynyt tilalle ilman isompia etsimisiä puskaradion kautta. Olen pärjännyt yrittäjänä hyvin, mutta en koskaan ole ollut kasvuhakuinen enkä niin kunnianhimoinen että pitäisi olla alan suurin ja kaunein.
Olen ajautunut erilaisiin töihin, en ole tietoisesti koskaan mitään etsinyt, en ikinä miettinyt että mitä jos tekisin jotain toista työtä. Päivääkään en ole ollut työttömänä, en koskaan sairastele, enkä ole pitänyt edes vuorotteluvapaita. Tappavan tasaista 5 päivää viikossa töissä, 1 kk kesäloma, 1 viikko talviloma vuosikiertoa olen elänyt. Tuntuu kuin elämä olisi mennyt ohi tuosta noin vain huis hais.
Halusin poliisiksi .. kuka olisi aina rehellinen ja auttaa toisia .. 👮
Mutta kylmä-julma todellisuus oli toinen..
Käsitys siitä muuttui .. ja ammatti 👐
Onks tää ketju mahdollisesti tehty sitä silmälläpitäen että voisitte v*ttuilla siitä kun olen teidän mielestänne aina tähdännyt aivan liian korkealle tai jotain ja koette että edustan (edelleen?) vain pelkkiä puheita tekojen sijaan? Tosi kypsää toimintaa. Ootte varmaan nyt ansainneet jonkin kunniamitallin.
Et ole tosissaan? Ei kukaan tunne sinua ees, ole vaikka mikä pyhimys tahansa, ei ketään kiinnosta sinun asiat, kun kukaan ei tunne sinua!
Ehkä ei tunnekaan, mutta olisi kiva jos joskus vielä tuntisi.
Ei, mutta lopulta kävi hyvin. Työ on todella paljon koulinut ja opettanut minut elämään ihmisiksi.
aloitus meni henkilölle, jonka iskä oli ainakin silloin poliisi. En kuitenkaan ole ikävöimässä täällä häntä jolle aloitus oli.
No miks aloitit?
Vai miten kävi?Jouduin vankilaan jo 19-vuotiaana ekakerran.
ku haaveammattini olivat sellainen ns, "hulluja" haaveita joita olisi ollut aika vaikeaa toteuttaa, kuten laulaja, näyttelijä, taitoluistelija yms niin taisipa olla myös lastentarhanopettaja (ja sepä ei olisi mahdotonta vieläkään), ja ainaskin näitä unelmia tavoitellessa olisi pitänyt jo hyvinkin nuorena harrastella juttuja enemmänkin ja minullaku ei rohkeutta oikeen ollut niin kaikki harrastukset loppuivat lyhyeen. Myöhemmässä vaiheessa aloin sitten haaveilemaan enempi mm. (tosin lapsena jo nämäkin oli listoilla) kauneudenhoito aloista kuten kosmetologi ja parturi/kampaaja, mutta kun niissäkin ajattelin että ujous ja käsientärinä tulisi varmaan esteeksi niin hylkäsin haaveeni niistäkin.
Sitten kun en oikeen tiennyt minne lähtisin jatko opiskelemaan niin päädyin kotikaupunkini (kun en oikeen halunnut muutenkaan vielä muuttaa kotoa pois niin nuorena) ammattikouluun linjalle joka oli mielestä ihan jees juttu, niin sen sitten kävin. Ehkä jotain voisi vielä jossain vaiheessa lähteä opiskelemaa, kun niin nuorikin vielä olen ;)
Lähihoitjaoppinnot jätin kesken piikkikammon takia :/
Olen pitkäaikaistytötön. 56 v. Musta tullee isona lakasukonneenkulettaja.
Lapsena halusin lakasukoneen kuljettajaksi ja olisin siinä kyllä parempi kuin nämä jotka sitä tekevät.
Halusin arkeologiksi. Ja minusta tuli....