Puheenaiheena aina muut ihmiset

Keskustelu vaatii ihmisiä.
Useitakin ihmisiä.
Kyllä minä tykkäisin keskustella Kalle Rovanperästä.
Juokohan hän jo koti-viinejä?

H.

Kiinnostaahan se kuulla mitä kenellekin kuuluu ja miten menee.
Äidin kanssa juteltiin tänään lähinnä hänen sisarestaan ja tämän tyttäristä, ihan uutta informaatiota sain minäkin.
Joutavat juoruilujat juttuineen eivät ole mukavia, usein turhaa tiedonvälitystä toisten tekemisistä.

Njaah, jos muut ihmiset ja heidän tekemisensä tai tekemättömyytensä tai naapureiden puuhailut jne. ovat ainoita aiheita, kysymyksessä on ikääntyminen eli omaehtoinen aihepiirin kaventuminen ja tavallaan erakoituminen. Toisaalta tämä sama ilmiö on havaittavissa myös nuoremmilla, olisiko se heillä aivojen kehittymättömyyttä ja toisilla aivojen pehmenemistä eli ylikypsyyttä. Mitähän ryhmää me täällä edustamme?
Joku tutkija tässä taannoin telkkarissa sanoi, että sosiaalisena eläimenä ihmisen on välttämätöntä olla yhteydessä toisten kanssa eli kommunikoida tavalla tai toisella, jotta ei hulluksi tule. Pitänee uskoa viisaampia.

- aina kun on joku juhlapyhien aika ja kansaa paljon liikkeellä - on asiaa joko hoidon- ja huolenpidon teemoista - sitten on innokkaita käännyttäjiä todistamassa että ihmisten pitää kääntyä teillään ja kääntää toinenkin poski vastaanottamaan välillä iskuja kuin vieraitakin.
Milloin saisi joskus itse viettää omaa aikaa rauhassa maailman melskeiltä?
Kysyin kunnan ympäristövastaavalta neuvoa, kuinka hävitetään tontille pesiytynyt elämänlanka tai karhunköynnös. Yksi neuvo oli mustaan muovipussiin tiiviist pakata ilmattomaan tilaan ja mädännyttää juurakot. Tein työtä syksyllä neuvon mukaan - ongelmana oli keväällä nyt- kun huomasin että joku oli kipannut jätteen maahan ja vienyt tyhjät pussit ilm. omaan käyttöönsä .

Yleensä en lue blogeja, no, joskus harvoin, mutta tähän piti syventyä. Katsokaa omanne jos kiinnostaa.
https://blogit.savonsanomat.fi/mita-sita-tyhjaa/horoskooppi-kesalle-2018/#cxrecs_s

Jotkuthan vetävät siitä oikein palkkaa, kun heillä on puheenaiheena muut ihmiset.
Onkohan heidän elämänpiirinsä niin kapeaa.

Eikös täällä ole valitettu siitä kun on ihmisiä jotka eivät muusta puhukaan kun siitä mitä heille itselleen kuuluu, pälä-pälä? Eivät siis ole ollenkaan kiinnostuneita muista? Eivät myöskään henkilöstä jonka kanssa puhuvat, vaikka vastapuolellakin olisi asioita mistä haluaisi kertoa tai vaivojaan valittaa.

Ei koskaan hyvä?

Sinullahan pitää olla ensikäden tieto koska tulet aloituksen tekoon?

Minua ei ihmisten asiat kiinnosta. Saisi ehkä vähän enemmän kiinnostaa.
En juoruile ikinä, jos joku tuttava on kuollut tai saanut lapsen niin siitä tietysti tulee mainittua.
Ennen kuului tuttavapiiriini oikeita väkäleukoja juoruämmiäkin, vaahto pursusi suusta kun oikein innostuivat. Nämä ihmiset tulivat lisäboonuksena avioliiton kautta. Lopetin yhteydenpidon, heti oli helpompi hengittää.

Pois muista ihmisistä keskustelu minulta.

En kerro naapurien autoista, sukulaisten dementoitumisesta, ystävän sairauksista.

Ihan tästä tavan elämästähän minä.

Alottajalle,,, ei kiinosta,,,, puhu pukille,,,,,

En tunne yhtään tajuissaan olevaa ihmistä, joka ei joskus puhuisi muista ihmisistä.
Sellaisen pitäisi varmaan olla pahasti autistinen, elää ihan omissa maailmoissaan.

- kun on päässyt eläkkeelle. ensimmänen elon jakso kyseessä . jolloin aika miettiä omaa oloa ja jaksamista -luin että nuorilla naisilla on paljon myös erakko-teemaa elossaan - pääsevät jo nuorina etsimään omaa luovuuttaan - mikä hyvä asia ihmisen jakamista jakehitystä aatellen.
- aikaa elämälle ja unelmille. Sotien jälähe syntyneille oli tuttua tukka putkeella töihin tienaamaan ja monet jo pikkulapsesta lähtien tienasi oman elonsa eväät.
hyvää vapunaikaa kaikille ja ikoista kevättä!

Hahaha

Juoroilu on ihan jees. Kaikki juoruaa toisista ihmisistä selän takana. Tavallaan ihan ymmärrettävää, ihmiset uteliaita ja keskusteluissa helpompaa puhua ulkopuolisista ihmisistä, kuin vain keskinäisistä asioista. Kyllä meitsikin juoruilee, sitä kautta saakin monesti jopa tarpeellista informaatiota. Tosin, juorut juoruja, tosisisältö jossain asiassa voi olla jotain ihan mitä tahansa. Disinformaatiota.

Noin pari esimerkkiä hauskoista juoruista itsestäni, tositapahtumia.

Hikiällä aikanaan törmäsin vanhaan tuttuun. " Ja sinä sitten asut Tampereella" Mä, että asunut kai vuoden muualla. "Tampereellahan sinä asut, just Shellin paarissa tiesivät kertoa". Noh, kai mä sitten asuin Mansessa, en ollut tietänytkään itse.

Toinen, ihan vastaava,

Hikiällä osulan edessa vanha tuttu. Keskusteltiin elämästä, lapsista, autoista jne. Se sitten kysyi, mitens mulla elämä mennyt. "25 vuotta media-alalla". Se aiheutti oikein röhönaurut. "Hullu luulee olevansa lääkäri". Menin hämilleni ja totesin. "Nojaa, olinhan mä aikanaan intissä lääkintäjääkäri". Siihen kommentti "Sinä edes ole armeijaa käynyt". Ärrä oikein pärähti. Noh, sama lopetella keskustelu pikaisesti. Kundin mielestä mä olen siis hullu, joka kuvittelee olevansa lääkäri, lisäksi kuvittelen käyneeni intin.........

Että juoruihin voi suhtautua miten haluaa.

Jotkut juoruilee enenpi, jotkut vähempi. Mua oikein nyppi aikoinaan hikiällä juoruilu muistakin syistä. Typerä sisareni oli osulassa duunissa, ukkonsa huoltiksella. Mä en tajua, ne koko ajan vatvoi asiakkaitten asioita himassa. Hitto, mua ei kiinnosta, millaista makkaraa joku potunviljelijä ostaa tai millaisen joulukinkun joku lestaati oli soskun lapulla ostanut. Siis, noihan on salassapidettäviä asoita, mitä vittua net mua edes kiinnostaa...

Systeemihän menee niin, juorut muuttuu "tosiasioiksi", kun niistä tarpeeksi juorutaan. Kokolailla turhaa niitä lähteä oikomaan. "Usko", siis ihmiset uskoo enenpi juoruihin, kuin keskustelun alla olevan itse kertomiin tosiasioihin. Mikä lie massapsykoosi, näin vain menee.

Lisäks kiintoisaa. Mä parikin kertaa joutunut juoruilun keskipisteeksi. Osoittautunut, ei net edes tiedä, kenestä juoruilevat. Mulla kuulemma kalju, pitkätukka, oon eläkeloispummi, nuorimies, tehnyt konkurssin, avioero, ihan kaikkea mahdollista. Sellainen pikkujuttu hikiältä No mä siis monien mielestä olen tehnyt konkurssin ja akka lähtenyt käveleen. No ei ole. Mutta, mulla etunimi antti. Ja mulla serkku, etunimi Pentti, sama sukunimi. Noin nopeesti sanottuna aika samanlaisen kuuloisia nimiä. Niinno, serkku teki konkurssin ja sillä ollut avioerokin :DDDDDDDDDDDDD

Naapurikyttääjillä yleensä puhutaan kaupunkien loiseläkemummoista, jotka ajankulukseen kyttää toisten tekemisiä ja sitten levittelee niitä joka paikkaan. Pöndellä hommeli massiivisempaa. Useamman kerran löytänyt pusikkokyttääjän. Siis joku oikeesti kyttää tarkoituksella pusikoissa, mitä mä duunaan. Ja sitten menee Shellinpaariin kertomaan.

Kyllä juoruissa on hyviä puolia. Liikkuu niissä hyödyllistäkin infoa. Ikävä kyllä, lopputulos tosiaan voi olla ihan mitä tahansa. Koittanut ottaa juoruilun huumorilla, hankalaa välillä. Meinaan, jos ite joutuu juorun perusytimeksi, ei se ole kivaa. Kun juoruissa perusjuttu on, ne ei ole positiivisia ikinä. Siis panettelua, ilkeilyä, maineen mustamaalaamista. Kovin usein eläissäni en ole kuullut positiivisia juoruja kenestäkään.

Kai juoruamisessa jotenkin takana on pätemisen halu. Kun itsellä ei mene häävisti, etitään joku, jolla ei omasta mielestä mene hyvin, tai jolle kateellinen. Loppuasiassa, kun itestä ei ole komeaa kerrottavaa, juorutaan sitten muista ihmisistä. Kun se ittensä kehuminen on kans juorun aihe :DDD

Päätän juoruilu-aiheisen kommenttini tähän.

=DW=

" Siitä puhe mistä puute. "

Se riippuu siitä kenen kanssa juttelee, puhuuko tuttunsa vai vaikkapa jonkun asiantuntijan kanssa.
Vaikka kuinka omituisista asioista juttelisi, niin kyllä se jotenkin sivuaa ihmistä, asianosaista tai ihmisistä, jotka asiaan jotenkin liittyvät.

Kyllä se aikas inhimilliseltä tuntuu puhua ihmisestä ihmiselle. Tuttujen kuulumiset tulee kyseltyä henkilökohtaisesti ja puolitutuista voi kysäistä kuinka hän voi jne
Silti sitä ei mikään välitystoimisto tarvitse olla.

Ei toisten ihmisten yksityiselämä kiinnosta sen enempää kuin asianosainen itse haluaa kertoa.
Kuuntelijana kun olen ollut niin sivutaan siinä myös omia tekemisiäni, elämääni ja olemista.

Mitä enemmän tulee ikää, olen huomannut, että juuri terveydentila on asia, josta ihmiset mielellään kertovat ja kuuntelevat. Varsinkin jos on tottunut elämään esim työssä vaitiolovelvollisuuden takana niin terveydeysjutuistakin tulee puhuttua vain tapauksian ja tilanteina.

Jos huomaa ylenpalttista utelua muista ihmisistä, voi helposti laistaa ja heittäytyä tietämättömäksi ja unohdella. En osallistu juoruiluun, ainahan voi muuttaa puheenaihetta. Harvoinhhan sellaisia tilanteita tosin on kohdalle sattunut.