Jos ei ole jo vienyt. Ja kun järki ei toimi oikein, niin sitä sössii aina siinä kohtaa kun on kiinnostunut jostain toisesta ihmisestä. Tiedän, että järkeni "palaisi" taas, jos saisin jonkun elämääni, jonkun joka pitäisi minusta tällaisena kuin olen. Kaunis en ole, kasvoista ruma, joten sen kun lisää siihen miten epätoivoiselta sekopäältä vaikutan, ei ole toivoakaan löytää puolisoa. Onko sellaista ihmistä olemassakaan, joka näkisi mun ahdistukseni läpi eikä välittäisi fyysisetä rumuudesta?
Yksinäisyys vie järjen!
yksinäinen.outo.nainen35
4185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kannata toisen varaan rakentaa elämäänsä. Ihmisten tulisi ensin oppia elämään itsensä kanssa, muuten se yhteiselämäkin voi mennä pieleen. Ulkonäkönsä voi unohtaa kun alkaa auttamaan muita ihmisiä tavalla tai toisella. Sillä tavalla saa itsellekin toisten kiitollisuutta ja välittämistä. Lisäksi karma maksaa vielä korkoa hyville teoille. Elämäntarkoitustaankin voi alkaa pohdiskella, kun ei ihminen ole pelkästään fyysinen, psyykkinen ja taloudellinen olento vaan myös henkinen, Jos sen henkisen puolen saa kuntoon niin sillä keinoin ne muutkin puolet itsestä kohtentuu.
Ei ihmisen kauneudesta tahi rumuudesta maha voia sanoo mitää enneku tietää millane se muute o. Pelkä ulkonäö perusteella on siis paha sanoa onko joku kaunis vai ruma. Vasta kun tuntee jonku niin tietää miltä se näyttää. Joku voi osottautua pettymykseksi jos ei ookaa nii ihana ku miltä näyttää, joku taas voi osoittautua piristykseksi jos on mukavampi ku miltä näyttää
Laita kyltti kaulaan, jossa lukee "olen yksinäinen, kerää minut talteen täältä lojumasta." Eipä noista nykyajan ihmisistä enään tiedä, että kenellä on jo jonkinlainen säätö menossa ja kenellä ei. Lyö kuitenkin aina kirveensä kiveen jos live maailmassa yrittää johonkuhun tutustua. Netissä voi tietysti huudella yksinäisyyttään, mutta täällä se on aivan turhaa. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta minkäänlainen tutustuminen, riippumatta siitä, että kuinka yksinäisiä sitä ollaan.
" Ketään ei kuitenkaan kiinnosta minkäänlainen tutustuminen, riippumatta siitä, että kuinka yksinäisiä sitä ollaan. "
Tossa nyt on tietty jotain totuuden hiukkastakin mukana. Nykyajan kiireisessä maailmassa tinder-kumppanin kanssa nopsasti naishkentelua ja eiku uuden sivun kääntöön, uusi naama ja taas sama kierros uusiksi. Tosin tämäkin on oikeastaan vaan joillekin erityisyksilöille, ei sellaisille joiden mieli ei kestä menon hektisyyttä ja jos muutenkaan luonne, sosiaalinen asema ja habitus eivät kestä.
Paree vaan niiden oottaa sitä oikeaa, prinssiä tai prinsessaa - vaikkei sitä koskaan tuliskaan.
Järkevämmät tosin siinäkin tilanteessa pitävät näitä fuckbuddyja ootellessa, vakipanoja että jaksaa päivästä toiseen.