itsetuhoinen paskiainen

tiedän. Mutta on pakko sanoa, kuitenkin.

Tiedät varsin hyvin mikä sinua vaivaa ja mitä sinun pitää varoa. Ja uskoisinpa, että olet kaikista luuloistasi huolimatta kaunis nuori ihminen.

Tämä neuvoista ehkä ääliömäisin, mutta mitäpä jos ottaisit ja lähtisit kaupungille tallustelemaan ja katselemaan ihmisiä.

Vastaasi tulee todennäköisesti todella hyvännäköisiä, treenattuja ja meikattuja malli-ihmisiä. Tottakai - niitäkin tänne mahtuu. Mutta silti voit olla varma, että ainakin 99% heistä painii jonkun muun ongelman kanssa ja vertailee itseään muihin.

Mutta jospa unohdetaan ne superihmiset ja keskitytään tavallisiin tallustajiin. Tee 'itsekäs kierros'. Sen sijaan, että aina ja kaikkien kohdalla mietit, että miten huono ja läski ja kamala olet kehenkin verrattuna, mieti, että mikä sinussa on parempaa. Siis oikeasti - omista ongelmistasi peilattuna. Jollakulla on puolta isompi takapuoli kuin sinulla. Jollakulla huonommat hiukset. Jollakulla ei mitään tajua tyylistä. Jollakulla paha akne.

Ne eivät ole kivoja juttuja kenellekään. Mutta mitä enemmän katselet, sitä vakuuttuneemmaksi tulet siitä, ettet taatusti ole yhtään muita huonompi. Kaikilla on ongelmia ja liki kaikilla ongelmia on myös itsetunnon kanssa - ongelmat vain muuttavat muotoaan.

Nyt lähentelen itse kolmeakymppiä.Mutta teininä ongelmaní olivat sitä luokkaa,että vakava syömishäiriö oli todella lähellä. Rempseän ja maalaisjärkisen äitini valvovan silmän alla en pystynyt venkoilemaan liikaa ruoan kanssa - kaikkeni silti yritin.

Ja sitten jonakin kauniina päivänä koin kuvailemani 'valaistuksen'. :) Seisoin peilin edessä ja tarkastelin itseni läpikotaisin. Samalla mielessäni vertasin itseäni kaikkiin mahdollisiin kavereihini. Ja tulin siihen tulokseen, etten ehkä ole jumalainen ilmestys (niin kuin ei tarvitsekaan) mutta vaikka miten päin ajattelisi, niin aina jossain kohtaa itsellä oli käynyt parempi (ja jossain huonompi) flaksi. Eli siis tasoissa ollaan.

Sen jälkeen osasin olla itselleni kiltimpi.

moi,

en tiedä mitä helvettiä teen tälle syömishäiriölleni. olen yrittäny kaikkea että söisin normaalisti. sitte yhtenä iltana sorrun heti ruuan jälkeen syömään vielä reilusti iltapalaa, meen nukkumaa, päätän että seuraavana aamuna sitten en syö mitään juon vaan niin että maha taas laihtuu takas mutta himottaaki syödä vaan enemmä ja sit syön ja tekee mieli sipsii ja kaikkee mausteista ja sitte en tiedä enää mitä söis ku tietää että ei ois pitäny syödä ja meen hulluks ku lsken kaloreita että varmaan koko päivän kalorit tuli jos yötyä ja sekoon melkee ja haluun oksentaa kaikki ja mennä ajassa taakseppäin ni oisin ollu syömättä ja kaikki tulevaisuuden haaveet ja unelmat tuntuu taas niin kaukaisilta ku haluaisin vaan että oisin vähän laihempi ja söisin normaalisti ja oisin energinen mutta tähä menee niin paljo energiaa että en tiedä mitä vittua teen tän asian kanssa kai taas paastoan mutta tiedän että se ei auta mua normaaliin ruokavalioon. sit taas 5 päivää syön normaalisti ja oon tyytyvöinen ja energinen mutta aina sorrun...aina lopulta. miksi mikä saa mut sortumaan..........................................................................................................................asrrrrrrrrrrrrrssssss