Rukoilin vuosien varrella monta kertaa, että löytäisin kumppanin. En löytänyt. Nyt 35 vuotiaana en enää usko kahteen asiaan. En usko, että kukaan kuuli rukouksiani, enkä usko enää löytäväni kumppania. Ikääkin on jo sen verran, että vaikka kuulemma 25 vuotiaalta näytänkin, niin biologia vaan tuo seinän vastaan, enkä ennätä saamaan lapsia.
Oma itseäni nuorempi sisko solmii pian avioliiton kirkossa ja minä ikisinkkuna puran sopimukseni kirkon kanssa ja eroan korkosta. Jumalaa ei ole tai jos on, hän antoi mulle liian raskaan tien kulkea. En enää jaksa.
Oma itseäni nuorempi sisko solmii pian avioliiton kirkossa ja minä ikisinkkuna puran sopimukseni kirkon kanssa ja eroan korkosta. Jumalaa ei ole tai jos on, hän antoi mulle liian raskaan tien kulkea. En enää jaksa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
moi, jos oot nainen ja sinkku jutellaan [email protected]
m29
Mitä sanottavaa sulla olisi? Mä en usko, että on olemassa sanoja tai keskustelua, mikä muuttaisi mun umpikujatilannetta mitenkään paremmaksi.
Höh, entä jos juuri tuo mies on Sinulle tarkoitettu?
Uskon Jumalaan ja olen samassa tilanteessa kuin sinä, vaikkakin vielä vanhempi. Kyllä Jumala kuulee kaikki rukoukset, mutta kaikille ei ole tarkoitettu löytyvän kumppania. Se täytyy vain hyväksyä. Kuten toinen kommentoija sanoi, Jumala ei ole rukousautomaatti, joka antaa sen mitä pyydämme.
Älä luovu uskostasi, äläkä luovu toivosta. Älä myöskään ohita yhtään tarjolla okevaa tilaisuutta tutustua uusiin miehiin.
Kyllä Jumala on, mutta Hän ei ole toiveautomaatti. Hän vastaa kyllä rukouksiin.
Öö, tietysti näin agnostikkona on sanottava, että tuskin jumala kenellekkään sitä rakkautta tuo. Joidenkin on tarkoitus taivaltaa tämä matka yksin. Minä olen jo tämän asian kanssa sinut. Elämään etsin mielekkyyttä muulla tavoin. Ystävät, harrastukset jne. Olen toki rakastanut ja rakastan edelleenkin, mutta se on tavallaan "hyödytöntä" minun tapauksessani.. Sekin on vain hyväksyttävä. Kiitollinen, että olen saanut rakastaa ja kokea se
Pelkkä rukoilu ja ihmeen odottaminen ei tuo sinulle tai kenellekkään rakkautta ( ellet omista omaisuuksia tai ole kaunis/komea) Tosi rakkautta onko sitä? Ei varmaankaan täydellistä sellaista minkä vuoksi ei tarvitsi tehdä töitä jotta se toimisi. Jos olet sellainen ihminen joka näkee maailman niinkuin se on eli pinnallisten ihmisten ympäröimä ja mikään tai kukaan ei tunnu aidolta on sinun vaikea löytää rakkautta sillä moni kaltsisistasi tulee vain pettymään ja päätyy siipirikkona taas jyrkänteelle itkemään ja yrittämään uudestaan lentämistä vaikka tietää että taas sattuu. Uskon tuntevani mitä tunnet mutta kyllä se elämä voittaa jos haluat niin. Uskon myös että jos maailmassa on miljardeja ihmisiä niin varmasti löydät puolikkaasi.
Hei
Toki voit erota kirkosta, se on oma valintasi. Mutta kuten tässä on jo sanottukin, ei Jumala mikään automaatti ole joka toteuttelee jokaisen toiveita ilman, että itse tarvitsisi mitään tehdä.
On helpottavaa toki jos voi syyttää jotain muuta tahoa.
Toivottavasti kuitenkin jatkat aktiivista etsintää ja mietit myös omia vuorovaikutustaitojasi.
Ikä ei ainakaan ole sinulla vielä esteenä edes lasten saamiselle.
Iloista kevättä!
Pappi Elisabet
Aivan... Kerrompa muutaman esimerkin mitä olen tehnyt kumppanin löytymisen eteen:
Olen käynyt varmaan sadoilla treffeillä viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Harrastan paljon liikuntaa ja elän terveellisesti.
Saan ihmisiltä kuulla usein, että olen positiivine, aurinkoinen ja ystävällinen ja avulias.
Opiskelin ja sain kovalla työllä unelma-ammattini.
Pidän ulkonäöstäni huolta ja olen korjauttanut plastiikkakirurgialla kauneusvirheitä kasvoistani. Kirurgin kanssa sovimme, että tehdään vielä uusintaleikkaus, koska ensimmäisen leikkauksen jälkeen lopputulokseen jäi vielä korjattavaa.
Mä olen nähnyt, että ulkonäkö on se asia, jonka kautta kiinnostus syttyy tai on syttymättä. Kaikki ystäväni ja sukulaiseni ovat löytäneet kumppanit, koska heillä kasvoissa ei ole ollut mitään silmiin pistävää poikkeavuutta. Itselläni oli nenä, jossa oli iso kyömy. Tajusin jo lapsena ehkä 8 vuotiaana, että tällä naamalla en tule kumppania löytämään.
Enkä myöskään itse kiinnostu ihmisistä, jos heidän ulkonäkönsä ei miellytä. Ihmisen kanssa voi olla kaveri, mutta kemiaan ja rakastumiseen tarvitaan kiinnostavan luonteen lisäksi se, että ulkonäkökin miellyttää.
On olemassa kolmenlaisia miehiä; varattuja, niitä joista en kiinnostu ja niitä joista kiinnostun. Sellaista miestä ei ole jota kohtaan tuntisin kiinnostusta ja joka samaan aikaan tuntisi kiinnostusta muhun.
Olen myös päättänyt antaa elämälle vielä puoli vuotta aikaa. Kun jouluna tätän 35 ja jos olen silloin vielä sinkku, lähden täältä oman käden kautta. Mulle ei vaan elämässä ole mitään elettävää, jos joudun elämään yksin. Työpäivät ja harrastukset eivät riitä mulle elämän sisällöksi. Kaikilla muilla ystävilläni on jo perheet, koska he ovat kauniita. Heidän elämänsä pyörii oman perheen kiireen keskellä. Näen heitä nykyään ehkä muutaman kerran vuodessa.
En vaan näe enää valoa enkä usko enää Jumalaan.
Kuulostaa, että olet nähnyt todella paljon vaivaa löytääksesi kumppanin. Se kuulostaa tosi huolestuttavalta jos olet päättänyt lähteä oman käden kautta mikäli kumppania ei ala ilmestymään.
Pappi Elisabet
Et voi ikään vedoten lupailla lapsia.
Haaskalla heti?
Olen aloittajan kanssa saman ikäinen. Myöskään en ole koskaan seurustellut vakavasti tai kokenut vastavuoroista välittämisen kokemusta. Myös nuoremmat sukulaiseni ovat löytäneet kumppanit ja saaneet lapsia. Yhdellä sukulaisella on ollut useita seurustelukavereita lukio ajoista lähtien. Monenlaista harmia olen nuoresta asti kokenut eikä itseluottamus ole ainakaan liiaksi päässyt kasvamaan. Tuntuu että toisille asiat tapahtuvat helpommin. Itselle on tullut tutuksi ihmisten kaksinaamaisuus jo nuorena. Tuntuu että kiusaajia on ollu lähipiirin lisäksi muut koulukaverit ja tutut.
Kun sitä vähiten odotat voi kohdallasi tapahtua tuo ihme. Mene paikkoihin jossa sinulla on mahdollisuus tavata toisen sukupuolen edustajia. Useiden omat toiveet tässä elämässä jää toteutumatta rukouksista huolimatta, silti kaikella on tarkoitus vaikka emme sitä aina ymmärrä siinä hetkessä kun odotamme Jumalalta vastausta. Hän vastaa joskus toisella tavalla mitä odotamme. Ei aviosuhde ole välttämättä onnesi tae vaikka parisuhteessa parhaasikin tekisit. Elämä antaa yhdelle yhtä ja toiselle toista hyvää. Opitaan iloitsemaan jokaisesta päivästä, elämä on lopulta lyhyt matka maan päällä.
En usko, että ketään on varsinaisesti tarkoitettu elämään yksin. Sen mahdollisuuden voi joko valita tai sitten jonkin vaikean tai vahingoittavan tilanteen takia ihminen saattaa jäädä yksin. Ei tämä tietenkään sinua auta, mutta et sinä yksin asiasi kanssa ole. Saatan aivan tatkalleen tietää, miltä sinusta tuntuu.
Olen muutamia vuosia sinua vanhempi, ja olen elänyt todella vaikean elämän eikä mullakaan koskaan ole ollut sellaista kumpaania johnka tieteäisin haluavan elää kanssani - eikä niitä muun laisiakaan kumppaneita ole paljolti ollut. Odotin pitkään, turhauduin ja tajusin, että kaikki mitä olin elämältä odottanut, ei tule koskaan toteutumaan. Tämä muokkasi ajatusmaailmaani, ja aloin käyttäytyä juuri päin vastoin kuin olin toivonut eläväni.
Uskokin horjui. Tajusin, että yrittämiseni, toiveeni ja pyyntöni tulevat aina kuulumaan tyhjille seinille.Tajusin myös ettei kirkko käytännössä tarjoa minulle mitään, Jotenkin alkoi myös tuntua siltä, että tämä odotukseni oli kielletty ja sen sijaan, että olisi ollut paikka, mistä saada tukea ja vastauksia, tajusinn että minut ohjattaisiin hakemaan apua jostain muualta, mistä en sitä myöskään saisi. Tajusin, että kirkko tulisi olemaan minulle enää yhtä kuin hautajaiset. Muutaman vuoden purin turhautumistani, ja sitten tein ratkaisun. Erosin kirkosta.
En siis elun perin ollut ajatuksiltani mitenkään kirkko tai jumalavastaisinen.. Eroa kirkosta -kampanja ei ollut myöskään tärkeä minulle. Kyseessä oli henkilökohtainen ratkaisu, kun tajusin, että tämä maailma ja elämä on liian järjetöntä ymmärrettäväksi eikä kirkko tai jumala ollut kiinnostunut tai tarjonnut minkäänlaista henkilökohtaista apua vaikeaan tilanteeseeni.
Tiedän kokemuksesta, että turhautumisentunteesi voivat olla täysin aiheellisia ja harmitettavia. Sinun iässäsi on todella vaikeata tajuta, että elämä on menossa ohitse. Olin sinun ikäisesi, kun ajattelin, että nyt on viime hetket. Mahdollisesti pari mukavaa mahdollisuutta meni silloin ohitse, ja nyt ollaan tässä tilanteessa.
Mulla sen verran helpompi tilanne kuitenkin, että olen mies.. Ei silti tunnu hyvältä ajatus, että elämä jo näin pitkällä tai että mahdollinen suuri ikäerokaan ei ole helppo pala, jos lapsia haluaisi miettiä tulevaisuudessakiin. Realiteetit puskevat voimalla koko ajan tietoisuuteen, ja kouraisee ajatella, kuinka elämä tällä tavoin pitää pilkkanaan On minullakin aiheesta päivien päättäminen käynyt mieleesä, Silti asiihen ajatukseen liittyy niin paljon ristiriitaisia tuntemuksia, että toistaiseksi on jäänyt toteutumaata. Kukapa sitä takaa, mihin pahempaan sitä siellä toisella puolella joutuisi. Vaikka paskaa tämä yleensä suuremmilta osin onkin, niin olen edellisen vuoksi nähnyt paremmaksi kuitenkin pysytellä täällä. Elämä on siitä paskamainen jäärä, että joillekin se lyö takaisin myös heidän omat iskunsa.
Kristinuskon näkökulmasta meillä kaikilla on täällä koettelemuksemme. Jollekin se on yksinäisyys, toiselle raastavan vaikea parisuhde, kolmannelle vammaisuus. Kaikilla on ristinsä. Se täytyy vain kantaa, ja pysyä nöyränä. Seurakunnat ovat erilaisia, jos valtion kirkko ei tunnu omalta, kannattaa käydä muuallakin. Voi saada yllättävän lämpimän vastaanoton, vilpittömästi.
Tiedän mitä on totaalinen yksinäisyys. Tiedän mitä on epäonnistua kaikilla elämänalueilla. Tiedän mitä on saada vain paskaa niskaan koko ajan ja kaikessa. Tiedän miltä tuntuu kapina, lamaannus ja nöyrtyminen.
Maailman edessä en nöyrry, mutta Jumalan edessä kyllä. Uskoani en menetä, vaikka kärsin. En kuulu niihin (harvoihin?) jotka osaavat ilolla ja ylistäen ottaa ristinsä kannettavakseen. Olen väsynyt vaikeuksiin, raskaaseen taakkaani. Mutta tiedän että kärsimykseni päättyy kun kuolen.
Missä päin asut? Haluatko tutustua?
Harkinnan arvoinen ehdotus. Asun PK-seudulla. Miten`onnistuisi?
Sori karkeat kirjoitusvirheeni.. Puoliholtittomasti näppäilin, kun en jaksanut pingoitella...
tuskin 34-vuotia olisi käynyt jo leikkauksissa ja menossa seuraavaan. Ja vain vain nenässään olevan kyömyn takia. :D Monilla ulkomaanelävillä on aatelinen kyömynenä, joka ainakin minun mielestäni on vain hieno. Täällä Suomessa jokatoisella on pottunenä, joka ennemminkin tarvitsisi hiomista.
Niin. Sun ongelma on se ettet hyväksy itseäsi. Se on luotaantyöntävää. Tuskin olet ruma. Ehkä se kyömynen leikkauttaminen on ollut miehiä luotaan työntävä seikka. Se nenä ja muut ulkonäköpiirteet periytyy..-onko sulla ajatus leikkauttaa lapsesikin nenä?! Pelottava ajatus. Itse pidän kyseisen mallisesta nenästä naisella :D
Harmi että olet sen leikkauttanut :(
Mä en itte pariutuisi sellaisen kanssa, joka mm. leikellyt itseään. Se on kusettamista! Petos. Väärennös. Ajan mieluummin aidolla ladalla kuin väärennetyllä ferrarilla :))
Höpöhöpö.. Kirurgisiin toimenpiteisiin ei pitäisi ketään pakottaa, mutta ei nenän leikkauttaminen mikään petos ole. Aika rajusti muutenkin sanottu, että joku toisen ajatusmaailmassa olisi tuolla tavoin luotaantyöntävää. Jokaisen pitäisi voida tietenkin tuntea itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on, mutta mielestäni on oman vastuun siirtämistä, jos väittää, että toisen kokema epäsuosio, olisi ehdoton syy tuntea luotaan työntäviä tunteita toista kohtaan. Tietysti on vaikeata lähestyä ja osoittaa hyväksyntää, jos joku kerta toisensa jälkeen asettuu epäilemään omaa kelpaamistaan. Silti en väittäisi, että tämä olisi ehdoton syy kokea luotaan työntäviä tunteita jotakuta kohtaan. Erilaiset nenätyypit sopivat eri tavoin erilaisille ihimisille. Toinen voi kokea jonkun hyväksi toineen taas huonoksi. Ei sille aina mitään mahda.
Olisi hienoa jos kenenkään ei tarvitsisi murehtia arvoaan ulkonäkönsä kautta, mutta valitettavaa on, että esteettiset seikat painavat maailmassa tavalla tai toisella. Pidäthän sinäkin kyömynenistä, eli se voi osoittaa, että suosit jotakin nenätyyppiä toisen tyypin kustannuksella. Tai voihan olla, että pidät kaikista nenätyypeistä yhtä paljon, muodosta, koosta tai mallista riippumatta.
No, ehkä sun ongelma on juuri se, että olet jättänyt kumppaniasian rukoilun varaan. Jumala ei ole mikään joulupukki, joka tuo sen oikean täydellisessä paketissa ovellesi. Ja toisaalta kuulostaa myös siltä, että itselläsi on mahdollisesti kumppanille liian tiukat kriteerit, kun molemminpuolinen kiinnostus ei mätsää. Luulen, että sun pitäisi itse yrittää olla ennakkoluulottomampi. Mulla on muuten yksi kaveri, jolla on myös kyömynenä ja tämä kaveri on lisäksi myös lihava ja tavallaan muutenkin vähän ruma (siis tarkoitan kauneusihanteiden mukaan), mutta sydän hänellä on täyttä kultaa. Lisäksi hänen sosiaaliset taitonsa ovat erittäin hyvät ja hän luottaa ihmisiin, myös miehiin. Ystäviä hänellä on ollut paljon aina, mutta kumppanin löytymisestä hän oli huolissaan, koska mm. teininä tuntemattomat pojat haukkuivat ulkonäön takia häntä. Mutta kuinka ollakaan, tämä mahtava ystäväni(, jota arvostan suunnattomasti) löysi netistä aivan upean miehen itselleen. Ja rakkaus heidän välillään kukoistaa edelleen vuosien jälkeen. Ei ainakaan mun kaveripiirissä miehen saaminen ole ollut ulkonäöstä kiinni, vaan lähinnä siinä, että uskaltaako heittäytyä rakkauteen. Ja sun pitäisi ehdottomasti olla yhteydessä ystäviisi ja laajentaa piirejäsi muutenkin. Tsemppiä sulle! Kyllä rakkaus tulee sua vastaan muodossa tai toisessa, kunhan vaan itse kuljet aktiivisesti ja luottaen kohti sitä.
Meidän koulussa kaunein naisopettaja oli kyömynenäinen. Olihan se nenä kookas, mutta sopi hänelle. Ja hän tosiaan oli erittäin viehättävä sekä olemukseltaan että käytökseltään.
Hiukan aiheen vierestä, mutta pakko kommentoida.
Vuosia sitten, kun aloitin opiskeluni, ensimmäisellä luennolla huomioni kiinnittyi todella kauniiseen tyttöön: pitkään, tummaan ja hoikkaan. Hän oli lähes täydellinen vastakohta minulle; maantienväriselle, lyhyelle ja pyöreälle. Olin aina pitänyt itseäni todella rumana, joten tämä näkemäni tyttö oli juuri sen näköinen, kuin itse olisin halunnut olla. Kateellisena ihailin häntä kauempaa.
Myöhemmin tutustuin tyttöön, hänestä tuli hyvä ystäväni. Silloin sain tietää, että tällä ihailemallani tytöllä oli iso ongelma; hän koki itsensä rumaksi, koska omasta mielestään hänellä oli liian iso nenä. Olisin halunnut vakuutella hänelle, että ei ole, mutta aihe oli hänelle niin vaikea, että ei pystynyt siitä edes oikein puhumaan. Vuosikausia hän kärvisteli ongelmansa kanssa. Ja jotenkin hän aina onnistui pakenemaan kaikkia miehiäkin, koska hänhän oli mielestään niin ruma, ettei kukaan häntä huoli.
En tiedä, mitä tapahtui; leikattiinko nenää (en ainakaan ole huomannut muutosta, mutta kun minusta ei nenässä alunperinkään ollut mitään vikaa) vai koheniko hänen itsetuntonsa muuten, asiasta kun ei hänen kanssaan voinut puhua. Mutta tässä tarinassa on onnellinen loppu; hiukan vajaa nelikymppisenä hän löysi miehen ja nyt hänellä on yksi lapsi ja he elävät onnellista perhe-elämää. Tosin ulkonäköasioista emme edelleenkään koskaan keskustele...
Kiitos kannustavista viesteistä. Mä katselin taas tuossa yksi pv itseäni peilistä ja mietin, että on ihan oma syyni, että olen yksin ja perheetön. Se syy on mun kasvot - ei mikään muu.
Mun kasvoissa on vaan pielessä ihan kaikki. Näytän omituiselle. Koukkunenälle. Epämuotoiselle. Sairaalle. Peikolle. Vaikka kuinka meikkaan ja laitan hiuksia, näytän niin poikkeavalle ja oudolle, etten voi koskaan löytää kumppania.
Jos olisin ollut fiksu, olisin käynyt leikkauttamassa nämä kasvojen virheet jo 20 vuotiaana. Mutta en ollut fiksu. Koetin kuunnella muita ja uskotella, että ehkä näen itseni vääristyneesti. No en nähnyt vaan tässä sitä ollaan rumana yksin ja ilman perhettä ja ilman toivoa.
Varaan huomenna ajan uuteen leikkaukseen. En tahdo enää olla vainajan näköinen naamastani.
Jos puolisoita valittaisiin ulkonäön perusteella ( niinkuin sinä itse teet) ja sulla on vaan yksi helposti korjattava nenä ongelmana, niin joku varoissaan oleva poikamies valitsisi sinut hyväksi aihioksi ja laittaisi naaman mieleiseensä kuntoon ja eläisitte onnellisesti elämänne loppuun saakka. Älä ihmeessä mene omin päin korjailemaan. Laita vaan seuraavaan treffi-ilmoitukseen nootti, että naama voidaan korjata. Pitäisi toimia ja rakkaus on taattu. Jos ei toimi niin joudut myöntämään että ongelma on jossain muualla.
Oikea ongelma voisi olla toi sun itsetunto-ongelma. Tuollainen negatiivisuus ei ole valttia missään, varsinkaan parisuhdemarkkinoilla.
Se, että et pidä itsestäsi kertoo sen, että et pidä kenestäkään muustakaan oikeasti. Näyttelet vaan mukavaa ihmistä.
Jos olisit itse jumala niin kenelle naittaisit itsesi ja millä perusteella? Ehkä juuri se täydellisen ulkonäön omaava mies josta sinä kiinnostut onkin "tilannut" jonkun vähän syvällisemmän eukon. Ja rumathan sinulle ei kelvannutkaan.
Jos unohdetaan ulkonäköasiat, niin mitä annettavaa sinulla on tulevalle parisuhteellesi?
Niinno, aika raskasta varmaan, jos koet olevasi syyllinen omiin kasvoihisi. Se on sitä elämän arpapeliä, jossa kaikki eivät saa voittavaa arpaa tai ehkä eivät ainakaan koe saaneensa. Harva niille mitään mahtaa, jos ei mene huonoilla valinnoilla pilaamaan.
Sanon tämän silläkin uhalla, että olet eri mieltä. En usko, että tilanteeseesi on syynä pelkät kasvosi. Kerroit käyneesi sadoilla treffeillä, sait tuossa ylempänä myös ehdotuksen. Torjuit sen. Ei sulla varmasti huonosti asiat ole vaikka, useat epäonnistuneet treffit varmasti harmittavat ja turhauttavat.
Ne sata miestä, joiden kanssa olit treffeillä eivät varmaan olleet varattuja, ainkaan kaikki. Mainitset varatut yhdeksi ongelmaksi, mutta suurin osa oli todennäköisesti sinkkuja. Sitten seuraava ongelma: ne, joista kiinnostut, mutta jotka eivät kiinnostu sinusta. Entä sitten? Jätäthän itsekin kiinnostumatta, joten varmaan hyväksyt myös vastapäin.
Sitten se kolmas ryhmä: ne joista et kiinnostu, mutta jotka ehkä kiinnostuvat sinusta. Totesit pitäväsi itseäsi rumana, mutta ymmärsin sinun ajattelevan, että sinulla on myös silmää miehen ulkonäölle. Miten on - ne miehet, jotka eivät täytä kriteerejäsi, mutta ovat mahdollisesti kiinnostuneita sinusta - onko heillä kriteerit alempana, vai voisiko jollakulla heistä olla silmää naiskauneudelle? Mitä ajattelisit, jos joku heistä toteaisi pitävänsä ulkonäöstäsi? Pitäisitkö hölmönä tai "huonompimakuisena" kuin itseäsi? Onko sinulla parempi maku oman ulkonäkösi suhteen kuin jollakulla miehellä naisten suhteen?Entä jos joku komeana pitäväsi mies sanoisi pitävänsä ulkonäöstäsi? Onko tarkoituksesi miellyttää itseäsi, vai ehkä ajattelemaasi miestä?
Tämähän tuntuu mahdotommalta yhtälöltä. Vaikka "ratkaisisit oman ulkonäköongelmasi", saattaisit yhä omassa mielessäsi päättää, mistä mies pitää ja mistä ei tai kuka saa pitää ja kuka ei. Ehkö et koskaan pääsisi aitoon dialogiin siitä, kuka pitää, mistä pitää ja miten saa pitää. Vai olenko täysin erehtynyt?
Vainajan näköinen olet silloin, jos menet ja päätät elämäsi. Muussa tapauksessa näet pelistäsi vain ajan.
siis peilistäsi...
Ryhdy syväliseksi .et elämällesi muu tarkoitus ko ko kummpani etsintä =Ala elämään itsellesi.
Ja lopetta vaivannäkö ja voivoittelu ettet vaikuta liian täydeliseltä,omahyväiseltä ja itsekeskeseltä.
Suoraan sanotuna kylmältä ja itsekäätä joka ei ole parisuhteen kannalta paras kulma.
Jos kuvittelet etyä toinen tulee pelastamaan sinut niin ei ehei....
Puolestas ei tehdä mitään suhteeskaan.
Korjaa minäkuvanhäiriösi johon liityy nää "kaikki huomaa jonku hiton patin nenässä " uskomukset ja muut vääristymät ruumiissa.
Sitten katso elämäsi mielekyyttä.
Harrastatko ?
Onko elämälläsi tarkoitus?
Onko siinä mielekästä sisältöä?
Urheiletko?
Matkusteletko ?
Parannatko hyvinvointiasi muutenkin ko kirurgin veitsellä ?
Tutustuko uusiin ihmisiiin?
Hakeudutko uusien asioiden pariin missä hän voisi tulla vastaan ,?
Ja muista että rakkaus ei vastaa ihannetta ja omaa toivetta kuin aniharvoin ...
Ja niin täydelisen elämän ja ruimiin omaajat eivät tarvitse rakkautta ...
Heidän elämänsä on täydelistä muuten .
Jos etsit rakkautta niin huoli joku pinnalta rumempi mutta osaava rakastaja ..
Tosi rakkautesi ulkonäkö voi jopa ällöttää ja kammottaa ensin .
Vai odotatko tyhmänä ja avutomana pelastajaa mitä ei koskaa tule....
Josko opettelisit jo nyt elämään.
Ja rahalle olisi järkevempiäki kohteita ko kirurgia joka ei poista huonoa itsetuntoasi
Eikä sitä ettet osaa elää itsellesi.
Elä omaa elämääsi siitä nauttien mitä sinulla on .Seura on yhdentevää loppupeleissä .
Voisit vaikka olla jonku pahoinpiteliän hakaama hetken niin huomasit että pahempaaki on kun pienet ongelmasi.
Ja ku tietäisit kurjaa suhteissa on ku kaikesta pitää sopia ja semmoista autuasta onnea ei oo kellää, olisit hyvin tyytyväinen elämääsi.
Ja siihen että voit tulla ja mennä miten haluat
Moni köyhempi ja kurjempi ei sas edes puolta elämääsi kuuluvaa ...
Olisiko aika opella olemasn tyytyväinen siihen mitä on ?
Leikkaus voi auttaa, ehkä ulkomailla tehtynä, jossa on kokeneita kirurgeja. Ymmärrän tuon toiveen. Toisaalta tyytyväisyys tulee lopulta sisältä. Sisäisessä maailmassa voi tapahtua ihmeitä.
Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan, on varmasti ollut rankkaa ja yksinäistä.
Toivon sinulle tässä hetkessä voimaa.
Tulkoon yllesi lämpö ja yliymmärryksen menevä rakkaus.
Rukoilen sinulle toivoa. Virratkoon se valtoimenaan mielessäsi.
Iloa, saakoon sydämesi iloita.
Tulkoon kaikki se hyvä sinun yllesi, Jumala on totta, Jeesus on pelastaja, väistyköön itsemurha-ajatukset.
Tulkoon täysi rauha, aamen.
Mä oon ollut sinkku 4 ja 1/2 vuotta kohta
Hyvin jaksaa
Saa elää omia ideoita itsemääräysvalta
Hyvin voin!!!!
Voimia sulle, niitä henkisiä voimia