käy kotona säännöllisesti kaikki normaalia.
Mutta häneltä ei saa oikein kysyä juuri mitään, ei kerro mitään elämästään, ja sanoo että ethän sinäkään kerro(minä). Olemmeko me tasaveroiset, samalla viivalla siis? tarkoitukseni siis olisi kuulla kuinka (toivottavasti hyvin) maailmalla sujuu, ja tuulahduksia isommilta paikoilta. Koen oloni nöyryytetyksi ja surulliseksi ja epäkunnittavaksi käytöksensä vanhempaa kohtaan, joka tarkoittaa pelkkää hyvää..
Lapseni on neljänkymmenen
tavallvirtanen
46
824
Vastaukset
- uwry
sillä aikuistuineella lapsella on täysi oikeus jakaa yksityisyyttään kenen kanssa haluaa tai olla jakamatta, pitäisi iloita siitä mitä kulloinkin sattuu olemaan
Lapsemme ovat meillä vain lainassa, sen jälkeen elävät omaa elämäänsä.
Iloitse siitä, että lapsesi haluaa tulla käymään kotonakin. Älä ahdistele häntä kysymyksillä. Halaa, ja sano: "Mukavaa nähdä sinua, kiva kun tulit." Kertoo sitten, kun haluaa, mitä haluaa kertoa.- Yhtä.rakkaita
Joskus kokenut tuon saman. Lapsellasi ei mene niin hyvin kuin hän haluaisi menevän. Liian korkeat tavoitteet. Saattaa olla että sinulle riittäisikin. Anna vain olla rauhassa, aikanaan alkaa tulla juttua ainakin jonkin verran. Toinen lapseni on aina ollut vähän sulkeutuneempi ja toinen puhua pulputtaa paljon.
- hytinäx1
Etkö sinä koskaan käy lapsesi luona kylässä? Silloinhan sitä havaitsee yhtä sun toista puhumattakin.
- vierailut
Tuo oli todella hyvä neuvo, silloin sen havaitsee , ainakin jos kaikki ei ole hyvin tai kohtalaisesti.
- tavallvirtanenn
No tottakai käyn, mutta tässä nyt kerroin pääasiallisen suruni.
- lapset-on-laina-vaan
Alotatajallae :
Ole onnellinen siitä , hän käy kutenki sinua katsomassa,
joillaki ei käy ikinä enään kotona vanhempiaan kattomassa
kun on kerran lähteny kotoa ,
ei myöskään pidä minkäänlaista yhteyttä omaisiinsa,
se vasta ikävä juttu on, ikuinen suru, - e.lä.mä
Ihmeellinen alku kirjoitus, olen ilman sanoja. Näinkö suomi tänään??? Näin luulen maan olevan kaikessa...
Mitä ne sellaiset lapset ovat, jotka eivät puhu.
Olen vahvasti sitä mieltä, että kasvatuksessa on tapahtunut virhe.- rakkaudella-tehdytVirhee
korppis
olet oikeassa,
kasvatuksessa on tehty paha virhe, joka ei ole ollu tahallista, vaan se on ollu tietämättömyyttä, lapsellisuutta , kehittymättömyyttä vanhemmuuteen oikein,
jos ja kun jälkikasvu jättää vanhempansa ja eristäytyy aivan omaan elämäänsä,
sodanjälkeen syntyneitten perheet ovat traumtisoituneet edellisen ikäpoven traumoista,
pumumattomuus, väkivalta ja muukin huono käytös on siirtyny seuraavaan ikäplveen,
niitä ikäviä seurauksia potee kansamme vielä pitkään,
ihminen ei koskaan viisastu,
jokaisen uuden syntyneen ikäpolven on kehityttävä aina vain uudelleen ja uudelleen,
jolloin alkukantainen ihminen lopulta
alitajuisesti käyttäytyy niinkuin esi-isämme ovat tehneet,,,
vaistot tunteet personnallisuus on periytyvä luonnonvara,
onneksi hyvä koulutus jonkinverran muuttaa ihmisä käyttäytymään sivistyynemmästi,
vaikka jonkinverran korkeastiloulutetuillaki toimii alitajunta kuitenkin jossainmäärin,
jolloin käytös saattaa yllättävissä tilanteissa olla alkukantaisen törkeää,,
suuresti suren omia virheitäni, jota aikoinaan tein lapsellisessa luulossani olevan oikein,
imin kaiken tiedon ympäristöstäni minkä sain osatakseni kasvattaa lapseni oikein,
nyt tiedän kuinka suuri virhe se oli,
lasten-neuvolasta sain kammottavan vääriä ohjeita jälkikäteen nähtynä
neuvolassa oli pari vanhaa-piikaa joilla ei ollu omai lapsia, eikä edes avio-miestä,
mutta ne oli tietävinään kaiken lasten kasvatuksesta,
törkein neuvo oli se kun ne tosissaan neuvoi kuinka poikalapset pitää kasvattaa tosi miehiksi, esm. poikalapsille äiti saa olla liian läheinen, huh,
ne pitää kasvattaa vain isä, huh huh,
karvat nousee pystyyn noista ajoista,
se oli hirvittävä törkeä neuvo nuorelle äidille
joka halusi lapsilleen parasta rakkautta mitä ikinä ihminen voi antaa,
luulakseni poikani kaikesta huolimatta tietää että äiti rakasti ja edelleen raksataa häntä paljon eikä ikinä se rakkaus kuole, se on henkisellätasolla, uskon telepaatiiseen
tietoisuuteen, ajatus lentää aina poikani luo oli hän sitten missä maailman kolkassa tahansa,
kavsavatuksella voidaan tuhota nuoren ihmisen elämä
se on kammottavaa,
mutta monen perheen kohdalla totta,
oletan, siksi suomi on erakko-ihmisiä täynnä kaikissa ikäkäpolvissa,,, - kylmätotuus
Kuinka sinä voit jälleen kerran olla tietävinäsi, että kyseessä on kasvatusvirhe?
Aloittajan antamilla vähäisillä tiedoilla ei tuollaista johtopäätöstä voi yksinkertaisesti tehdä. Mutta ethän sinä sitä ymmärrä. Et myöskään tajua, miten noilla hätäisillä kirjoituksillasi saatat toista loukata.
Minä tunnen tyylisi ja suostun maalitauluksesi aina, kun sinulle tulee tarve naputtaa nokkaasi.
Se kuitenkin edellyttää, että jätät täällä vierailevat kirjoittajat rauhaan.
Aikuiset lapset, jotka eivät kaikkia asioitaan esim. vanhemmilleen kerro ovat aikuistuneet ja napanuora on poikki, kuten kuuluu ollakin.
Aloittajan tapaukseen en ota kantaa, koska tiedot, mitä hän antoi, eivät riitä kommentointiin. Arvailemaan en lähde. - tätä-mieltä
kylmätotuus kirjoitti:
Kuinka sinä voit jälleen kerran olla tietävinäsi, että kyseessä on kasvatusvirhe?
Aloittajan antamilla vähäisillä tiedoilla ei tuollaista johtopäätöstä voi yksinkertaisesti tehdä. Mutta ethän sinä sitä ymmärrä. Et myöskään tajua, miten noilla hätäisillä kirjoituksillasi saatat toista loukata.
Minä tunnen tyylisi ja suostun maalitauluksesi aina, kun sinulle tulee tarve naputtaa nokkaasi.
Se kuitenkin edellyttää, että jätät täällä vierailevat kirjoittajat rauhaan.
Aikuiset lapset, jotka eivät kaikkia asioitaan esim. vanhemmilleen kerro ovat aikuistuneet ja napanuora on poikki, kuten kuuluu ollakin.
Aloittajan tapaukseen en ota kantaa, koska tiedot, mitä hän antoi, eivät riitä kommentointiin. Arvailemaan en lähde.ai jaa, pitääkö napanuora noin totaalisesti pistää poikki ettei joskus voisi jonkunlaista yhteyttä pitää vanhemppinsa,
mielestäni normaali ihminen pitää asialliset yhteydet vanhempiinsa
vaikka ei kovin tiiviisti vieraile heidän luonaan,
totaalinen vuosikymmeniä omisata vanhemistaan eristäytyminen on sairasta,
outoa käytöstä, ei normaalia missää jiodossa, - kylmätotuus
tätä-mieltä kirjoitti:
ai jaa, pitääkö napanuora noin totaalisesti pistää poikki ettei joskus voisi jonkunlaista yhteyttä pitää vanhemppinsa,
mielestäni normaali ihminen pitää asialliset yhteydet vanhempiinsa
vaikka ei kovin tiiviisti vieraile heidän luonaan,
totaalinen vuosikymmeniä omisata vanhemistaan eristäytyminen on sairasta,
outoa käytöstä, ei normaalia missää jiodossa,Nyt minä en ymmärrä ollenkaan, mistä puhut.
Otin kantaa ainoastaan korppiksen kommentteihin, eikä niissä ollut ollenkaan kyse mistään välirikosta lasten ja vanhempien välillä. Aloittajakaan ei sellaisesta kertonut.
Aloittaja kertoi, että hänen poikansa vieraili säännöllisesti hänen luonaan, muttei puhunut yksityisasioistaan. Tilanne on mielestäni aivan normaali.
On aivan eri asia, jos lapsi ei ota yhteyttä vanhempiinsa vuosikymmeniin tai päinvastoin.
Tuntematta tapausta on mahdotonta arvioida, mikä tilanteeseen on johtanut. Minulla ei ole kokemusta tuollaisesta tilanteesta omasta lähipiiristäni.
Kun puhun napanuoran katkaisusta, niin tarkoitan sillä sitä, että lapsi ei ole enää äitinsä "jatke" ja äidin/isän on hänestä luovuttava. Hän on yksilö, jolla on oma elämä ja hän siitä myös kantaa vastuun.
Emmehän me omista puolisoitammekaan, vaikka tuokin tosiasia usein unohdetaan.
Tässä tämä paatos.
Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan. rakkaudella-tehdytVirhee kirjoitti:
korppis
olet oikeassa,
kasvatuksessa on tehty paha virhe, joka ei ole ollu tahallista, vaan se on ollu tietämättömyyttä, lapsellisuutta , kehittymättömyyttä vanhemmuuteen oikein,
jos ja kun jälkikasvu jättää vanhempansa ja eristäytyy aivan omaan elämäänsä,
sodanjälkeen syntyneitten perheet ovat traumtisoituneet edellisen ikäpoven traumoista,
pumumattomuus, väkivalta ja muukin huono käytös on siirtyny seuraavaan ikäplveen,
niitä ikäviä seurauksia potee kansamme vielä pitkään,
ihminen ei koskaan viisastu,
jokaisen uuden syntyneen ikäpolven on kehityttävä aina vain uudelleen ja uudelleen,
jolloin alkukantainen ihminen lopulta
alitajuisesti käyttäytyy niinkuin esi-isämme ovat tehneet,,,
vaistot tunteet personnallisuus on periytyvä luonnonvara,
onneksi hyvä koulutus jonkinverran muuttaa ihmisä käyttäytymään sivistyynemmästi,
vaikka jonkinverran korkeastiloulutetuillaki toimii alitajunta kuitenkin jossainmäärin,
jolloin käytös saattaa yllättävissä tilanteissa olla alkukantaisen törkeää,,
suuresti suren omia virheitäni, jota aikoinaan tein lapsellisessa luulossani olevan oikein,
imin kaiken tiedon ympäristöstäni minkä sain osatakseni kasvattaa lapseni oikein,
nyt tiedän kuinka suuri virhe se oli,
lasten-neuvolasta sain kammottavan vääriä ohjeita jälkikäteen nähtynä
neuvolassa oli pari vanhaa-piikaa joilla ei ollu omai lapsia, eikä edes avio-miestä,
mutta ne oli tietävinään kaiken lasten kasvatuksesta,
törkein neuvo oli se kun ne tosissaan neuvoi kuinka poikalapset pitää kasvattaa tosi miehiksi, esm. poikalapsille äiti saa olla liian läheinen, huh,
ne pitää kasvattaa vain isä, huh huh,
karvat nousee pystyyn noista ajoista,
se oli hirvittävä törkeä neuvo nuorelle äidille
joka halusi lapsilleen parasta rakkautta mitä ikinä ihminen voi antaa,
luulakseni poikani kaikesta huolimatta tietää että äiti rakasti ja edelleen raksataa häntä paljon eikä ikinä se rakkaus kuole, se on henkisellätasolla, uskon telepaatiiseen
tietoisuuteen, ajatus lentää aina poikani luo oli hän sitten missä maailman kolkassa tahansa,
kavsavatuksella voidaan tuhota nuoren ihmisen elämä
se on kammottavaa,
mutta monen perheen kohdalla totta,
oletan, siksi suomi on erakko-ihmisiä täynnä kaikissa ikäkäpolvissa,,,Hyvä kirjoitus ja hyvin totta sodanjälkeisten sukupolvien kasvatusmenetelmistä.
Aviomieheni oli kasvanut avoimuuden ulkopuolella. Minä avoimuuden sisällä.
Mies ei itke sanottiin. Painotin pojilleni mies itkee, mies tuntee, mies voi olla herkkä ja haavoittuva, mies mäyttää rakkautensa.kylmätotuus kirjoitti:
Kuinka sinä voit jälleen kerran olla tietävinäsi, että kyseessä on kasvatusvirhe?
Aloittajan antamilla vähäisillä tiedoilla ei tuollaista johtopäätöstä voi yksinkertaisesti tehdä. Mutta ethän sinä sitä ymmärrä. Et myöskään tajua, miten noilla hätäisillä kirjoituksillasi saatat toista loukata.
Minä tunnen tyylisi ja suostun maalitauluksesi aina, kun sinulle tulee tarve naputtaa nokkaasi.
Se kuitenkin edellyttää, että jätät täällä vierailevat kirjoittajat rauhaan.
Aikuiset lapset, jotka eivät kaikkia asioitaan esim. vanhemmilleen kerro ovat aikuistuneet ja napanuora on poikki, kuten kuuluu ollakin.
Aloittajan tapaukseen en ota kantaa, koska tiedot, mitä hän antoi, eivät riitä kommentointiin. Arvailemaan en lähde.korppiksen tyyliin töksäyttämällä kasvatusvirhe
mutta olen ihan samaa mieltä asiasta
olisin kumminkin ilmaissut asian toisella lailla
jota en ehkä pidä virheenä kukin tavallaan
kyllä se avoimuus johtuu siitä mihin on tottunut
jos kotona on kaikki asiat puhuttu avoimesti
niin se jatkuu myös kotoo lähtiessäkin
joten kannattaa miettiä minkälaista oli sillon kun lapsi oli kotona
vai onko tullut siitä ajasta täysi muutos
ennen avoimesta lapsesta on tullut sulkeutunut aikuinen
ja jos selvä muutos on tullu niin sillon ei kaikki asiat varmaan ole kohdallaan
kannattaa itse olla utelias
lapsi on kumminkin aina lapsi.Kylmätotuus tykkää töksäyttää ajattelemattomasti kommentteihini.
Nytkin huuli pyöreenä äimisteli, voiko joku olla kanssani samaa mieltä.
- Heikunkeikku
Minun vanhin poika on yli nelkytä. Käyn heidän luonaan aika usein. Piipahtelemassa. He asuvat n. 10 km päässä.
En kysele pahemmin. En tahdo sekaantua. Enkä udella. Lapseni juttelevat oma-aloitteisesti, jos ja kun on tarve. Ja aika paljon kertoilevatkin elämästään.
Mun oma äiti oli sellainen, että oli aina kyselemässä ja sekaantumassa. Jopa häiritsevästi.
Jo kauan sitten, kun ei ollut omia lapsia, niin päätin, että sitten kun minulla on lapsia, niin en taatusti joka napsahutesta kysele niiltä.
Sopivasti minä kerron omista asioista, mutta en kaikkia ja niinpä en mitenkään edes voisi "vaatia", että hekään kaikkia minulle kertoisi.
He elävät omaa elämää. Ja minä myös.
Aika nuorina lähteneet kotoa pois. Toki täysi-ikäisinä. Ihan hyvä niin.Kertomuksesi todistaa, että kokemus lapsuudesta vaikuttaa käyttäytymiseemme läpi elämän. Äitisi kyseli ja sekaantui. Sinä päätit kokemuksesta, että toimit toisin.
Sopivasti avoimuutta, sopivasti hienotunteisuutta, niin on hyvä.
En soittele en kysele, minulle soitetaa.
Esikoinen matkustaa paljon, ollaan sovittu, että hän kertoo pitkin matkaa whatsuppin kautta kuulumisiaan. Hän tietää, että olen huolehtimatta kun hän pitää yhteyttä. Kun hän palaa kotimaahan emme soittele kuin vain jos asiaa ilmenee.
Kuopus ottaa aina ensin yhteyttä. Molemmat ovat avoimia. Joskus mietin syntyykö yhden vanhemman perheissä avoimenpia ihmissuhteita kuin kahden vanhemman.
Yksinhuoltajalla on yksi kasvatuslinja kun taas kahden huoltajan liitoissa voi kasvatusmenetelmät lyödä ristiin.- e.lä.mä
Hyvä vastaus ei muuta.
- Heikunkeikku
korppis kirjoitti:
Kertomuksesi todistaa, että kokemus lapsuudesta vaikuttaa käyttäytymiseemme läpi elämän. Äitisi kyseli ja sekaantui. Sinä päätit kokemuksesta, että toimit toisin.
Sopivasti avoimuutta, sopivasti hienotunteisuutta, niin on hyvä.
En soittele en kysele, minulle soitetaa.
Esikoinen matkustaa paljon, ollaan sovittu, että hän kertoo pitkin matkaa whatsuppin kautta kuulumisiaan. Hän tietää, että olen huolehtimatta kun hän pitää yhteyttä. Kun hän palaa kotimaahan emme soittele kuin vain jos asiaa ilmenee.
Kuopus ottaa aina ensin yhteyttä. Molemmat ovat avoimia. Joskus mietin syntyykö yhden vanhemman perheissä avoimenpia ihmissuhteita kuin kahden vanhemman.
Yksinhuoltajalla on yksi kasvatuslinja kun taas kahden huoltajan liitoissa voi kasvatusmenetelmät lyödä ristiin.No mun äiti oli kyllä erityisen kova sekaantumaan ja toisinaan hyvin vihainen minulle, kun en kertonut kaikkia tekemisiäni. Sanoi että olen kummallinen, kummallisin meistä sisaruksista:)
Minä elin omaa elämää, enkä suinkaan tahtonut, että äitee rinnalla kulkisi ja antaisi painavia ohjeitaan.
Mun lapset kertovat välillä enemmänkin, kun ovat sillä tuulella, mutta välillä taas ei.
Nuorin lapseni on innokas kertomaan työstään, koska itse olen aivan valtavan innostunut hänen alastaan. Hän myös kyselee paljon musiikin teoria-asioita, koska työn ohessa musiikkia harrastaa.
Mun lapsien suhde ei ole enää äiti-lapsi-juttu, vaan olemme tasavertaisia aikuisia.
Joskus leikillä (meillä on vähän erikoinen huumori keskenämme) saatan sanoa, että " niin niin mutku mähän oon sun ÄITI", tai jompikumpi lapsi sanoo mulle "Joo mutku oon sun rakas LAPSESI" :)
Noi on leikkijuttuja. Oikeasti keskustelemme hyvin aikuisesti-oikeesti. Heikunkeikku kirjoitti:
No mun äiti oli kyllä erityisen kova sekaantumaan ja toisinaan hyvin vihainen minulle, kun en kertonut kaikkia tekemisiäni. Sanoi että olen kummallinen, kummallisin meistä sisaruksista:)
Minä elin omaa elämää, enkä suinkaan tahtonut, että äitee rinnalla kulkisi ja antaisi painavia ohjeitaan.
Mun lapset kertovat välillä enemmänkin, kun ovat sillä tuulella, mutta välillä taas ei.
Nuorin lapseni on innokas kertomaan työstään, koska itse olen aivan valtavan innostunut hänen alastaan. Hän myös kyselee paljon musiikin teoria-asioita, koska työn ohessa musiikkia harrastaa.
Mun lapsien suhde ei ole enää äiti-lapsi-juttu, vaan olemme tasavertaisia aikuisia.
Joskus leikillä (meillä on vähän erikoinen huumori keskenämme) saatan sanoa, että " niin niin mutku mähän oon sun ÄITI", tai jompikumpi lapsi sanoo mulle "Joo mutku oon sun rakas LAPSESI" :)
Noi on leikkijuttuja. Oikeasti keskustelemme hyvin aikuisesti-oikeesti.Huomenta@
Tutulta kuullostaa 😊
Nuo kirjoitukseni viimeiset osiot yksinhuoltajuudesta/kaksinhuoltajuudesta kiinnostaa. Onko kenelläkään tuohon asiaan kommentoitavaa?
Hyvää Vappua Heikku 🍾- kylmätotuus
korppis kirjoitti:
Kertomuksesi todistaa, että kokemus lapsuudesta vaikuttaa käyttäytymiseemme läpi elämän. Äitisi kyseli ja sekaantui. Sinä päätit kokemuksesta, että toimit toisin.
Sopivasti avoimuutta, sopivasti hienotunteisuutta, niin on hyvä.
En soittele en kysele, minulle soitetaa.
Esikoinen matkustaa paljon, ollaan sovittu, että hän kertoo pitkin matkaa whatsuppin kautta kuulumisiaan. Hän tietää, että olen huolehtimatta kun hän pitää yhteyttä. Kun hän palaa kotimaahan emme soittele kuin vain jos asiaa ilmenee.
Kuopus ottaa aina ensin yhteyttä. Molemmat ovat avoimia. Joskus mietin syntyykö yhden vanhemman perheissä avoimenpia ihmissuhteita kuin kahden vanhemman.
Yksinhuoltajalla on yksi kasvatuslinja kun taas kahden huoltajan liitoissa voi kasvatusmenetelmät lyödä ristiin.Minä en ainakaan koe, että lasten avoimuudella tai sulkeutuneisuudella olisi mitään yhteyttä siihen, onko kasvattajia yksi, kaksi tai useampia.
Minulla oli sekä äiti että isä ja meitä sisaruksia oli neljä, joista yksi on jo poistunut keskuudestamme.
Olimme kaikki erilaisia myös avoimuuden suhteen jo lapsina.
Myöhemminkin yksi meistä kertoi kaikki asiansa lähes koko maailmalle ja toiset eivät, vaan halusivat pitää osan yksityisyydestään itsellään.
Eivätköhän avoimuus tai sulkeutuneisuus liity enemmän yksilön persoonallisuuteen ja muihin seikkoihin kuin kasvattajien lukumäärään. voi ei
mää antaisin mitä vaan jos äiti olis tossa vielä kyselemässä ja sekaantumassa
mulla oli äidin kanssa hyvin läheinen suhde
ja täytyy sanoo että moni asia elämässä olis ollut paljon vaikeampaa ilman äitiä.
- Tasapuolisesti
No miksi "sinäkään et kerro" ? Älä kysele vaan juttele. Miksi hän avaisi itseään ja omiaan jos sinäkään et niin tee?
- noohjooh
" Koen oloni nöyryytetyksi ja surulliseksi ja epäkunnittavaksi käytöksensä vanhempaa kohtaan" sinä kirjoitit. Minusta lapsesi käytöksessä ei ole mitään epäkunnioitettavaa sua kohtaan, päin vastoin, sen voi tulkita toisinpäinkin? Ehkä hän ei halua huolestuttaa sua? Ehkä hänen elämässään vaan ei tapahdu mitään erityistä josta hän tuntisi tarvetta puhua?
Itse en puhu isälleni ja hänen vaimolle omista ongelmista. Toisaalta en halua huolestuttaa, ja toisaalta Vaimo on myös sanonut että hän halua vaan kuulla hyviä uutisia, hän ottaa huolet liian raskaasti. Reilu pyyntö jota yritän noudattaa.
Lapset ovat avoimet, poika vielä avoimempi kuin tytär. He tietävät että haluan mielummin tietää huonotkin uutiset, kuin että yksin kantavat murheitaan. Koetan parhaani mukaan olla vain kuunteleva korva ja sanoa että kyllä sinä vielä löydät ratkaisun. Helppoa se ei ole, minussa on sisäänrakennettu että jos on ongelma, se pitää ratkaista. Kuitenkin suurin osa ihmisistä eivät halua toisten ratkaisuja, ne haluaa jonkun joka kuuntelee. - Pari.näitä
Auttaakohan aloittajaa että kehutte kuinka hyviä kasvattajia olette ja kuinka erinomaiset lapset teillä on.
- Korppis11
Mitä luulet, että hän odottaa vastauksilta?
- eräsjokuvaan
Helpottaiskohan tämä. Mun likkani asuu ja opiskelee muutaman sadan kilsan päässä. On pikkasen alle kolmikymppinen. Nähdään muutaman kerran vuodessa. Tässä jokin aikaa sitten kävi täällä. Tuli kavereittensa luo ensteks pariksi yöksi. Kävivät yhdellä keikalla sun muuta nuorten juttuja. Sitten, kun tuli mun luo, niin mä kysymään, että missä keikalla ja kenen luona olit yötä jne. Tyttö kysyi, että mikäs kuulustelu tämä ny on. Alkoi pikkasen naurattaa, jotenkin olin hetkeksi taantunut hänen teini-ikäisenä olemiseksi. Noh, mä sitten sanoin, että kun ei mulla enää ole elämää, niin visuaalisena ihmisenä mielikuvittelen hänen reissunsa. Kyllä hän sitten vähän avasikin ketä oli ollut messissä jne. Kun minäkin hänen kaverinsa tunnen.
Kivaahan meillä oli sitten keskenämmekin. Jutustelimme hänen opiskeluistaan ja minun vähän kapeutuneesta elämästä näin eläköitymiseni myötä.
Oli kaiketi tarkoitus ilmaista aloittajalle, että kunhan suurinpiirtein tiedät mitä lapsellesi kuuluu niin se hyvä.- toinenjoku
Jep, suurinpiirtein on hyvä tietää. Yksityiskohdat jääkööt aikuistuneiden "lasten" omiksi jutuiksi.
Mun äiti oli aina kyselemässä turhan paljon asioita ja loukkaantui, kun jotain ei hänelle kerrottu.. "Jätin ovenripaan, kun en tiennyt, että olit reissussa." Joskus luki lapsenlapsensa tekemisistä lehdestä ja soitti suuttuneena lapselleen ja kielenkäyttö oli mitä oli. Ehkä hänellä oli jokin Levyn kappaletauti tms. siinä vaiheessa.
Mitäpä joku liki sata vuotta sitten syntynyt tietää nykyajan työelämästä. Viitsiikö joku kertoa asioita vanhukselle, joka on itse hoitanut kantturoita omassa pihassaan sen työelämänsä?
Olen tyytyväinen lapsiini. He ovat eri poluilla, mutta pitävät yhteyttä toisiinsa ja meihin. Töitä heillä riittää kuten puolisoillaan. On ihan kiva kuulla joskus, mitä kavereilleen kuuluu. Tunnen ulkonäöltä kavereiden vanhempia ja joskus vaihdetaan pari sanaa, jos nähdään jossain.
- tavallvirtanenn
Mielestäni olen ollut hyvä vanhempi, vaikka ei kai saisi kehua, sitä en tarkoitakaan, todellakaan, mutta joudun tämän asian selvityksen takia nyt sanomaan. Olen tehnyt kaikkeni lapseni eteen. Tuntuu vaan niin kamalalta kun ei tiedä mitään juurikaan hänen elämästään, työpaikan ja asumisen mutta ei muuta. Meillä ei ole watsappeja ei kaveruutta fb:ssa ei sähköpostittelua kuin minimaalisesti, käy kateeksi kun joillain on.Kaveuutta fb:ssa ei ole hyväksytty. Jos maililla kysyn mitä kuuluu sinne, vastaus on jotain parin sanan, olen bussissa menen harkkoihin, Lauri muuttaa, (työkaveri), ihan hyvää, ei mitään uutta jne jne. Jos siis edes vastaa mailiini.Olisi kiva kuulla ainakin että asiat edenneet ja hyvää kuuluu, siis kuulla niitä hyviä uutisia myös ja millainen asuinpaikka millainen se iso kaupunki on, missä siellä käynyt mitä minä en ole nähnyt paikkaa koskaan, mitä kivaa mitä erikoista, kuuluisuuksia, vaikka mitä isossa kaupungissa onkaan, kaikki meitä piristäisi, vähäkin....Minua ei tarvita, voisin kuolla pois....
On lähdössä reissuun kauas lomillaan jonkun eskon kanssa, ei muista sukunimeä eikä vastausta mistä yhteydestä tuntevat toisensa, mitä Esko tekee....ei mitään tietoa jaeta meidän arkisten päivien piristykseksi kun kysyn, meille ei enää kummempia tapahdu.- hehehehee
@tavallvirtanenn
Sinun ongelmallesi on oikein nimikin: Tyhjän pesän syndrooma.
Olen itsekin joutunut tuntemaan tuon "taudin" oireita aika ajoin. kun viisi lastani muuttivat yksi toisensa jälkeen pois lapsuuskodista.. Luopumisen tuskaa se on, kun elämä ei pysähdy. Lapset eivät viivy kanssamme kuin hetken.
Se ainakin itseäni helpottaa, kun ajattelen, että tämä on hyvä ja terve kehityssuunta lapselle ja itsellenikin. Siihenhän tähtäsin vanhempana, että lapsestani tulee aikuisena aktiivinen, itsenäisesti toimimaan kykenevä yhteiskunnan jäsen.
Nyt on lupa meidän vanhempien itsenäistyä ja keksiä omaa tekemistä. Aikuiselle lapsellemme riittää, että hän tietää vanhempiensa olevan tavoitettavissa ja kuuntelevan ja tukevan, jos lapsemme meitä tarvitsee jossain vaiheessa.
Olet varmasti ollut hyvä vanhempi, kun lapsesi itsenäistyy noin reippaasti! Niin minäkin olen ollut :)
Tässä on pari artikkelia aiheesta:
Lapset lähtivät kotoa – vaivaako tyhjän pesän syndrooma?
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/lapset-lahtivat-kotoa-vaivaako-tyhjan-pesan-syndrooma/4935404
"Tyhjän pesän syndroomalla kuvataan monen vanhemman kokemia tunteita, kun lapset lähtevät joko opiskelemaan tai muuttavat ensiasuntoonsa."
Perheneuvojan seitsemän vinkkiä: näin selviät tyhjän pesän syndroomasta
https://yle.fi/uutiset/3-7438508
Vanhemmuus on pitkä luopumisen prosessi. - tavallvirtanen
hehehehee kirjoitti:
@tavallvirtanenn
Sinun ongelmallesi on oikein nimikin: Tyhjän pesän syndrooma.
Olen itsekin joutunut tuntemaan tuon "taudin" oireita aika ajoin. kun viisi lastani muuttivat yksi toisensa jälkeen pois lapsuuskodista.. Luopumisen tuskaa se on, kun elämä ei pysähdy. Lapset eivät viivy kanssamme kuin hetken.
Se ainakin itseäni helpottaa, kun ajattelen, että tämä on hyvä ja terve kehityssuunta lapselle ja itsellenikin. Siihenhän tähtäsin vanhempana, että lapsestani tulee aikuisena aktiivinen, itsenäisesti toimimaan kykenevä yhteiskunnan jäsen.
Nyt on lupa meidän vanhempien itsenäistyä ja keksiä omaa tekemistä. Aikuiselle lapsellemme riittää, että hän tietää vanhempiensa olevan tavoitettavissa ja kuuntelevan ja tukevan, jos lapsemme meitä tarvitsee jossain vaiheessa.
Olet varmasti ollut hyvä vanhempi, kun lapsesi itsenäistyy noin reippaasti! Niin minäkin olen ollut :)
Tässä on pari artikkelia aiheesta:
Lapset lähtivät kotoa – vaivaako tyhjän pesän syndrooma?
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/lapset-lahtivat-kotoa-vaivaako-tyhjan-pesan-syndrooma/4935404
"Tyhjän pesän syndroomalla kuvataan monen vanhemman kokemia tunteita, kun lapset lähtevät joko opiskelemaan tai muuttavat ensiasuntoonsa."
Perheneuvojan seitsemän vinkkiä: näin selviät tyhjän pesän syndroomasta
https://yle.fi/uutiset/3-7438508
Vanhemmuus on pitkä luopumisen prosessi.No ei varmasti ole Tyhjän pesän syndroomaa minulla, nautin täskin vaiheesta suuresti, lapset lentäneet pesästä.
- hehehehee
tavallvirtanen kirjoitti:
No ei varmasti ole Tyhjän pesän syndroomaa minulla, nautin täskin vaiheesta suuresti, lapset lentäneet pesästä.
@tavallvirtanen
kirjoitat aloituksessa "Olemmeko me tasaveroiset, samalla viivalla siis? "
Heh, kyllä sulla joku syndrooma on, kun kirjoitat noin :)
Tietysti olette tasaveroiset!
Yrität olla pomo noin iäkkäälle aikuiselle lapsellesi?
- tavallvirtanen
Kiitos teille kirjoituksista. Ajattelin tämän aiheen vielä ottaa, keskustelua tällaisesta elämän ongelmasta. Olen kirjoitellut täällä monenlaista, vakituista nimmaria ei minulla ole ollut koskaan. Lopettelen palstailun nyt kun olen kauan täällä ollut. Aika aikaansa kutakin. Kiitos jokaiselle, uudet tuulet ja haasteet odottavat. Heips! :)
- Älä_meme
älä mene pois.
Älä_meme kirjoitti:
älä mene pois.
Älä sure.
Nimmari vaan vaihtuu taas.
Kirjoitus-tyyliä ei voi vaihtaa.
Ei, vaikka kuinka yrittäisi.
H.- iiisalmi
Ilkeät ihmiset, joita täällä paljon on, pilaavat kiinnostavat aiheet ja häätävät ilkeellä luonteellaan ihmisiä pois. nytkin taas kävi niin.
iiisalmi kirjoitti:
Ilkeät ihmiset, joita täällä paljon on, pilaavat kiinnostavat aiheet ja häätävät ilkeellä luonteellaan ihmisiä pois. nytkin taas kävi niin.
Ei sinua kukaan ole häätänyt minnekään.
Täällä nyt vain tullaan ja mennään niinkuin itse haluaa ilman mitään ilmoitusvelvollisuutta. Jokainen päättää ihan itse menemisensä ja tulemisensa, eikä sota yhtä miestä kaipaa. Kun yksi nikki lähtee, niin toinen tulee tilalle ...- iiisalmi
Tellukka kirjoitti:
Ei sinua kukaan ole häätänyt minnekään.
Täällä nyt vain tullaan ja mennään niinkuin itse haluaa ilman mitään ilmoitusvelvollisuutta. Jokainen päättää ihan itse menemisensä ja tulemisensa, eikä sota yhtä miestä kaipaa. Kun yksi nikki lähtee, niin toinen tulee tilalle ...ei minua olekaan enkä ole lähtenytkään, kyllähän itse tiedän miten on. Mutta aloittaja joka lähti, "tavallvirtanen"-nimimerrkinen. Ilkeys on niin ankeaa ja ei kiinnostavaa, joskus ei joku viiti enää katsella.
iiisalmi kirjoitti:
ei minua olekaan enkä ole lähtenytkään, kyllähän itse tiedän miten on. Mutta aloittaja joka lähti, "tavallvirtanen"-nimimerrkinen. Ilkeys on niin ankeaa ja ei kiinnostavaa, joskus ei joku viiti enää katsella.
No sitten vaan menee, jos ei kiinnosta.
Miksi siitä pitää niin iso numero tehdä aivan kuin olisi palstan tärkein kommentoija, jota ilman palsta ei pysy hengissä. Kyllä tänne uusia nikkejä tulee tilalle, niinkuin sinunkin ... Ja jos ei tule, niin sitten ei tule ja ihan yhtä hyvä vaikka kaikki olisivat vakinikkejä.
- Nakit.söin.2.jäi
Miksi mullekaan ei kerrota mi-tääää-än?
Tässä vaan klaarailen vappenia enkä tiedä mi-tääää-än!
Mantoja lakitetaan ja hölmöt ui vaahdossa ja mä en tiedä mi-tääää-än.
Kuka on kenen kaa ja mitkä niiden tuhannen fese kamun nimet on ja tuleeko kihloja, mites häät, hui, vaiko vaan sus siunakkoon parina sitä edellään?
Onks niil vappuviinaa tarpeeksi, makkaroista viis.
Joo mutta otan osaa, sääliksi käy tämän päivän ullanlinnalaisia, taitaa brunssit hieman kostua ja väki jäädä vähäiseksi.
Onneksi ei ole valkolakkia niin se laimentaa pakotteita. Lippis eteisen hyllyllä sopii joka lähtöön, sitten kun tarve on.
HYVÄÄ VAPPUAAMUA.- kylmätotuus
Hyvää vappua vaan sinullekin!
Kaikkea tapahtuu, mutta ei se onneksi minua kosketa.
Jotkut kihlautuvat, menevät naimisiin, eroavat, menevät uudelleen naimisiin, erovat jälleen, riitelevät siitä kuka maksaa mitäkin esim. elatusmaksuja ja kenelle.
Uusioperheissä on lapsia ja huoltajia niin rutkasti, ettei kukaan enää tiedä, mikä lapsi on kenenkin ja mikä hänen sukunimensä mahtoi ollakaan. Entäs, mikä on isovanhempien rooli tässä kaaoksessa? En edes suostu ajattelemaan koko asiaa.
Sääliksi käy tulevia sukututkijoita, jotka epätoivoisesti yrittävät jäljittää sukujuuriaan.
https://www.youtube.com/watch?v=zcsynOHHyzo
Tuohon sekamelskaan kun lisätän vielä sukunimilistat, niin kohta ollaan kaikki Kuappisia. kylmätotuus kirjoitti:
Hyvää vappua vaan sinullekin!
Kaikkea tapahtuu, mutta ei se onneksi minua kosketa.
Jotkut kihlautuvat, menevät naimisiin, eroavat, menevät uudelleen naimisiin, erovat jälleen, riitelevät siitä kuka maksaa mitäkin esim. elatusmaksuja ja kenelle.
Uusioperheissä on lapsia ja huoltajia niin rutkasti, ettei kukaan enää tiedä, mikä lapsi on kenenkin ja mikä hänen sukunimensä mahtoi ollakaan. Entäs, mikä on isovanhempien rooli tässä kaaoksessa? En edes suostu ajattelemaan koko asiaa.
Sääliksi käy tulevia sukututkijoita, jotka epätoivoisesti yrittävät jäljittää sukujuuriaan.
https://www.youtube.com/watch?v=zcsynOHHyzo
Tuohon sekamelskaan kun lisätän vielä sukunimilistat, niin kohta ollaan kaikki Kuappisia.Asiasta asiaan,
on mennyt aikaa vuosi tai kaksi
(tai kaksitoista) kun lausuin ääneen,
miksi suomalaiset emme olisi samannimisiä?
Suomalainen ja perään numerosarja.
Tai prameammin Finland. Ville Finland Vappu Finland jne.
Toki suvut saisi oman numerosarjansa.
Eikun exceliin ja sukuselvityskin helpottuisi.
Ehkä hölmö ajatus mutta sinnepäin.
Lapset eivät ole samanlaisia samassa pesueessakaan.
Kasvatus voi olla samanlainen kaikille, silti yksi on avoin, toinen ei puhu asioistaan.
Mielestäni lasten pitää antaa itse kertoa asioistaan, minä en tykännyt kun äitini kyseli kaikenlaista.
Jos menee huonosti on lasten hyvä tietää että kotoa tulee tukea ja apua.
En ole puuttunut jälkeläisteni elämään, auttanut olen lastenhoidossa ym.. mutta vain jos ovat pyytäneet.
Välit on hyvät tyttären kanssa. Poikamme nukkuu nurmen alla, hän oli hyvin temperamenttinen, välillä sanat sinkoilivat puolin ja toisin, saman tien kaikki unohdettiin.- tööttt
Etukäteen lie nimetty aikojen saatossa ongelmain esiintyessä perheissä "julkiseksi likapyykkien pesuksi" - vuosisataisten perinteiden mukaan - paljon on asioita, jotka erottavat ihmisiä toisistaan ja sitten todettavissa eriasteiset jengit varsinkin nuorempien keskuudessa erottamassa tai yhdistämässä ihmisiä - niin hyvissä kui pahemmissakin asioissa
- asuntoalueetkin toisaalla nimetty hienostoalueiksi - laitakaupunkien slummialueiks osa aluieista. Perinteisen kodin missä isä, äiti ja lapset - korvaa erilaiset muunnelmat ihmisyhteisöistä
- oikein tai väärin "kasvamisesta" voi toki olla montaa mieltä - saattaa kasvamaan oli meitsillä ainoana ohjeena - ja totisesti monta kertaa sai turpiinsa monta kertaa - kun oli paljon väkivaltaa ihannoivia sukulaisia ja tuttuja niin paljon - ettei ikänäs voinut edes mistään kodin rauhasta edes koskaan puhuakaan. - 43vmummi
Kysy lapsenlapsilta nekin jo ehkä kouluikäisiä ne kertoo mielellään kuulumiset.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367659Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361903Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251880- 911613
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791545Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104978- 49910
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4799- 241767