Kysymys masentuneille?

Mene ensin itse terapiaan.
Tule sitten tänne viisaita kysymyksiä kysymään

Kannattaa kysyä häneltä itseltään. Pelko että tuomitaan tai vaaditaan vois olla syynä, tai uskonpuute että se voisi auttaa. Kysy lähtisikö hän homeopaatille. Tai jos saat hänet mukaan auttamaan muita niin se voisi antaa elämään sisältöä, ja hän saisi siten kokea toisten kiitollisuutta ja välittämistä.

No minut kai joku määrittelisi masentuneeksi. On parikin syytä, miksi en halua "hoitoon": ensiksikin haluan kuolla enkä tulla hoidetuksi; toiseksi ei ole energiaa sitoutua hoitoihin ja kolmanneksi en pysty suhtautumaan vakavasti terapeutteihin tms.

Leimaantuminen, joka estää normaaliin elämään ja työhön palaamisen parantumisen jälkeen estää avun hakemisen. Samoin suuri riski joutua pakkotoimien uhriksi, jonka jälkeen normaalia elämää ei voi enää saada koskaan.

Parasta yrittää parantua omin keinoin, jolloin normaali elämä on tervehdyttyä vielä saavutettavissa. Ihmisarvo säilyy.

Terapia on ihan perseestä!Olen itse hakenut apua mielenterveystoimistosta,enkä saanut.Mitn ihminen,tämä hieo virkailija voisi asettua asemaani,kun hänellä on kaikki aina ollut hyvin,ja elämä mallillaan.Sanoi lopuksi että nyt ei varata kesäaikana uutta aikaa,kun teillekkin varmaan tulee niitä kesävieraita,niin ei ehdi käydä täällä.Vitut meille mitään vieraita tule,eikä ketään käy,kun ei ole ystäviä!Mutta jsokus on vaan huonompia aikoja,ja niistä on vaan selvittävä...

Ei jaksa ei pysty.

Ovat kalliita.

Osaksi se vituttaa se ajatus että läheiset joutuis kestämään sitä, koska niille se saattaa tulla todella yllätyksenä. Sitten siin on se että on sellane pieni pelko että se terapia jotenki leimais, tai en osaa varmaan selittää ihan oikein.

Pahaa/keskivaikeaa masennusta täällä. Noin 15-20 terapiakerran jälkeen suurin oivallus psykologilta oli että murehdin liikaa. Sen tiesin kyllä ennenkin terapiaa. Suurin osa ajasta meni siihen että yritti tehdä selväksi kuinka ongelmallista tuo murehtiminen on ja voisin mennä vaikka lenkille jne. Tuossa mielessä en oppinut itse mitään uutta tai hyödyllistä tapaa käsitellä ongelmiani. Ainoa hyöty terapiasta oli että oli joku jolle puhua kun muuten elän ihan yksin.

Tuon jälkeen olen keskittynyt vain lääkkeisiin josta saa ainakin jotain apua pahimpaan tilanteeseen.

Voi johtua siitä, että masentunut kokee ettei häntä ymmärretä. Itse olen pohtinut pidemmän aikaa itsaria kun kukaan ei ymmärrä. TE-toimisto ei ymmärrä, Sosiaalitoimi ei ymmärrä helpoimmalla pääsis ku kuolis pois. "Ei ihmistä ei ongelmaa periaatteella". Tosi turhauttavaa puhua jollekki joka ei selvästi ymmärrä. Ratkaisut ja päätökset millä "uhataan" on selvästi sellaisia joissa viimeistään ilmenee ettei ole ymmärretty.