Sekoanko?
Olen aina pelännyt hulluksi tulemista. Nyt kuitenkin pelot ovat voimistuneet todella suuriksi. Varsinkin öisin pelot voimistuu. Tuntuu että ns. Psyykkaisin itseäni hulluksi omilla hulluksi tulemisen peloillani.
Olen alkanut myös miettimään asioita, joita ennen en ole miettinyt. Mitkä on mielestäni "hullujen" mietinnän aiheita, joten en uskalla puhua niistä muille. Sillä pelkään, että hekin pitävät minua hulluna. Ajatukset eivät ole pääasiassa tässä, vaan sekoamisen pelko. Sivuoireena lähinnä ajattelen myös esimerkiksi maailmaa. Mietin miten kaikki tämä voi olla mahdollista. Mistä kaikki on alkanut? Mihin avaruus loppuu? Mitä siellä on? Miten planeetat vaan pyörii avaruudessa ja miten isoja ne on. Ja kun mietin asioita mihin en saa vastauksia ja nekin on alkaneet tuntua jopa ahdistavilta. Olen alkanut miettimään eri teorioita. En siis usko niihin ja tiedän kyllä todellisuuden. Mutta mietin asioita mm. Mitä jos tämä kaikki onkin vaan unta? Tai vaikka joku rinnakkais todellisuus. Mitä jos olemme joidenkin isompien asioiden pelinappuloita tms. Mietin myös joskus, että mitä jos olenkin jo psykoosissa. Ja kaikki nauravat minulle kun käyttäydyn hassusti mutta en itse tajua sitä. Tai mitä jos kuvittelen tyttäreni olemassa olon, eikä häntä ole oikeasti olemassa. Eli pelkään joskus mahdollisuutta jopa siitä, että olisin jo hullu. Mutta en tiedosta sitä itse? Toisinaan myös lievästi pelkään sitä, että jos tulen hulluksi. Niin mitä jos satuttaisin itseäni tai muita. Esim. Puhkoisin silmät päästäni. Sokeaksi tuleminen on yksi isoista peloistani myös. Joudun joskus jopa siirtämään kättäni silmieni läheltä yöllä pois jos pelkään liikaa tulevani hulluksi.
Tai mitä jos olenkin vaikka koomassa ja kuvittelen tämän kaiken. Tai kuollut jo? Tai vaikka kidutettavana jossain ja kuvittelen itselleni normaalin elämän. Välillä tuntuu että saan jopa paniikkikohtauksia, koska pelkään niin paljon sekoavani. Ja kynnys siihen, että puhuisin asiasta jollekkin, on liian suuri. Koska jos puhun asiasta että tulen hulluksi. Tarkoittaa sitä että olen tulossa hulluksi?
Mlten saan nämä ajatukset loppumaan? Valvon öitä kun ahdistus tulee niin voimakkaaksi välillä ja joudun ottamaan puhelimen esiin, jotta saisin muuta ajateltavaa. Mitä minun pitäisi tehdä
Avun hakeminen lääkäriltä saa ahdistuksen voimistumaan. Pelkään että saan lääkityksen joka tekee minusta hullun. Tai että joudun osastolle, koska olen tulossa hulluksi. Ja siellä pamahdan oikeasti hulluksi.
Olen aina pelännyt hulluksi tulemista. Nyt kuitenkin pelot ovat voimistuneet todella suuriksi. Varsinkin öisin pelot voimistuu. Tuntuu että ns. Psyykkaisin itseäni hulluksi omilla hulluksi tulemisen peloillani.
Olen alkanut myös miettimään asioita, joita ennen en ole miettinyt. Mitkä on mielestäni "hullujen" mietinnän aiheita, joten en uskalla puhua niistä muille. Sillä pelkään, että hekin pitävät minua hulluna. Ajatukset eivät ole pääasiassa tässä, vaan sekoamisen pelko. Sivuoireena lähinnä ajattelen myös esimerkiksi maailmaa. Mietin miten kaikki tämä voi olla mahdollista. Mistä kaikki on alkanut? Mihin avaruus loppuu? Mitä siellä on? Miten planeetat vaan pyörii avaruudessa ja miten isoja ne on. Ja kun mietin asioita mihin en saa vastauksia ja nekin on alkaneet tuntua jopa ahdistavilta. Olen alkanut miettimään eri teorioita. En siis usko niihin ja tiedän kyllä todellisuuden. Mutta mietin asioita mm. Mitä jos tämä kaikki onkin vaan unta? Tai vaikka joku rinnakkais todellisuus. Mitä jos olemme joidenkin isompien asioiden pelinappuloita tms. Mietin myös joskus, että mitä jos olenkin jo psykoosissa. Ja kaikki nauravat minulle kun käyttäydyn hassusti mutta en itse tajua sitä. Tai mitä jos kuvittelen tyttäreni olemassa olon, eikä häntä ole oikeasti olemassa. Eli pelkään joskus mahdollisuutta jopa siitä, että olisin jo hullu. Mutta en tiedosta sitä itse? Toisinaan myös lievästi pelkään sitä, että jos tulen hulluksi. Niin mitä jos satuttaisin itseäni tai muita. Esim. Puhkoisin silmät päästäni. Sokeaksi tuleminen on yksi isoista peloistani myös. Joudun joskus jopa siirtämään kättäni silmieni läheltä yöllä pois jos pelkään liikaa tulevani hulluksi.
Tai mitä jos olenkin vaikka koomassa ja kuvittelen tämän kaiken. Tai kuollut jo? Tai vaikka kidutettavana jossain ja kuvittelen itselleni normaalin elämän. Välillä tuntuu että saan jopa paniikkikohtauksia, koska pelkään niin paljon sekoavani. Ja kynnys siihen, että puhuisin asiasta jollekkin, on liian suuri. Koska jos puhun asiasta että tulen hulluksi. Tarkoittaa sitä että olen tulossa hulluksi?
Mlten saan nämä ajatukset loppumaan? Valvon öitä kun ahdistus tulee niin voimakkaaksi välillä ja joudun ottamaan puhelimen esiin, jotta saisin muuta ajateltavaa. Mitä minun pitäisi tehdä
Avun hakeminen lääkäriltä saa ahdistuksen voimistumaan. Pelkään että saan lääkityksen joka tekee minusta hullun. Tai että joudun osastolle, koska olen tulossa hulluksi. Ja siellä pamahdan oikeasti hulluksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noista peloista ja ajatuksista puhuminen ja juttelu vaikka kirjoittamalla auttaa . Minä tiedän että Jumala on kaiken luonut. Ei mitään satu Hänen sallimattaan. Ja ei maailma siihen kaadu, jos vaikka sekoaa. Sinulla taitaa olla nyt tunne ettet selviä, tulevaisuus pelottaa ja se ettei elämä kanna.
Kyllä, ap, olet pahassa jamassa.
Luulen ettet tule selviämään tervepäisenä elämäsi loppuun.
Minulla oli just samanlainen hyvä ystävä.
Hänellä oli ongelmia elämässään.
Koetin häntä tukea, mutta turha oli työni.
Tämä rakas ystäväni suden hetkellä hirtti itsensä.
Ja vieläpä sillankaiteeseen.
Miksi?
Hänellä oli suunnitelma: jos ei kuole hirttymällä, niin ainakin hukkuu!
Mita tuollaista toiselle avuksi annat. Ei aloittaja toivottomassa tilassa ole. Jutteleminen jo auttaa paljon.
Hyvin oli ystäväsi asian miettinyt.
Siisti siivota jälkeen jääneiden.
Pyssy, katolta hyppääminen taikka auton alle tekee rumaa jälkeä ja jää siivottavaa.
Mahtaakohan olla pakko-oireista (ocd) ajattelua tuollainen jatkuva samanlaisten asioiden vatvominen. Et ole tulossa hulluksi eikä valttämättä mielenterveydessä ole mitään vikaa, vaan pakko-oireinen ajattelu saa aivot pyörimään hyrränä ja sitä on itse vaikea lopettaa.
Mitästä hulluja, ap, että olet hulluksi tulemassa!
Anna ajatusten laukata!
Kuka ties saat idean uuteen teoriaan maailmankaikkeuden syntymisestä!
Kirjoittaminen asiasta taisi olla minulle se oikea ratkaisu. Nyt ajatukset ovat paljon helpompia käsitellä, kun itsekkin tajuan tilanteen naurettavuuden. Enää en ahdistu noista ajatuksista. Välillä tulee mieleen jotain ajatuksia kyllä, mutta ne menevät nopeasti ohi. Eniten jäi mietityttämään tuo yksi kommentti itsemurhasta. Näinkä nykyään toimitaan kun ihminen hakee apua. Varmaan entinen koulukiusaaja tuo. Noh, ehkä sain siitäkin voimaa näyttää että kyllä mä selviän.
No sepä hyvä, kun sait avun pelkästään tämän palstan parin kommentin kautta. Jatka samaan malliin, niin kaikki vaivasi paranevat.
Jos ei ole kenelle puhua, niin kirjoittaminen on todellakin hyvä keino selkeyttää tunteita, ajatuksia. Jatka vain samaan malliin.
Varsinkin nuorena pelkäsin jatkuvasti, että olen tulossa hulluksi, mietin kans että mistä voisin sen tunnistaa tai huomaisinko sitä edes itse. Todella paljon pelkäsin esimerkiksi että saisin harhoja ja alkaisin käyttäytymään koulussa oudosti, tai alkaisin uskoa että olen joku muu kuin olen. Mietin että pystyisinkö uskottelemaan muille että ei mulla mitään. Välillä ajattelin että olen ajatellut hulluksi tuloa niin paljon, että aivopesen itseni hulluksi. Kun taas toisina päivinä, että jos olisin tulossa hulluksi niin näillä ajatuksilla olisin sitä jo.
Nykyään tästä kaikesta jäljellä on masentuneisuus ja epäilys aspergerista. Diagnooseja ei ole, mutta nää kuvaa kaikkien lukemieni lähteiden mukaan mua aika osuvasti. Lisäksi olen melko varma, että kärsin nuoruudessa paniikkihäiriöstä, vieläkin nykyäänkin tulee joskus siihen määritelmään sopivia hallitsemattomia ahdistuskohtauksia ilman mitään järkevää syytä.
Paniikkihäiriötä ei ole olemassa. Se on mielikuvitussairaus. Sen sijaan paniikkikohtaukset ovat todellisia. Niille on aina syy. Et ole vain onnistunut tunnistamaan syitä sille miksi panikoit. Kaikki ihmiset panikoivat, kun sellaiseen tilanteeseen joutuvat. Ihminen ei panikoi ilman syytä vaikka kieltämättä välillä se vähän siltä tuntuukin.
Et ole miettinyt ylöstempasua?
Mitä jo oletkin jumala?
Tai jos sinusta ollaan tekemässä enkeliä?
Pyritkö olemaan yltiörehellinen?
Mitä jo sinut on sirutettu?
Mitä jo singulariteetti sammuu?
Oletko se sinä, joka kaiken pilasi?
Varmasti ottavat sinut sisälle, jos julkisella puolella tuollaisia juttuja kerrot. Ensin kysyvät lähdetkö vapaaehtoisesti. Kannattaa lähteä. Jos et lähde, saat osoituksen pakkohoitoon, mikä on paljon pahempi merkintä terveystiedoissa. Hirveä merkintä, mitä ei saa pois.
Vaikka tämä olisikin joku hologrammimaailma tms. niin on selvää että teoilla on seurauksensa ja kaikki toimii ja tapahtuu monien eri syiden seurauksena. Siksi on tärkeää tehdä tietoisesti hyviä asioita ja toivoa itselleenkin kaikkea hyvää: terveyttä, iloa, onnellisuutta, rauhaa, yms. hyviä asioita. Jos tuntuu että on sekoamassa, niin luultavasti silloin ei ole mielessä mitään järkevää ja motivoivaa tekemistä. Mielelle pitää antaa tekemistä, koska siinä on hyvin suuri voima tehdä hyvää sekä pahaa. Emme voi välttyä hyvien tekojen seurauksista ja pahojen tekojen seurauksista.
Päässä käy jatkuva ajatusten hullunmylly ja koko ajan tulee ideoita, mitä tehdä tai ei tehdä ja minne lähtä tai miksi ei lähtä tms... Niitä ei ole mikään pakko huomioida.
Tällä kanavalla on tosi tosi hyviä videoeita mitkä rauhoittavat mieltä ja tunteita. Tässä on videolinkki "miten olla oma ystäväsi": https://www.youtube.com/watch?v=-kfUE41-JFw