Olen ateisti, mutta olen tullut havaitsemaan, että on olemassa yksi mahdollisuus millaisen jumalan olemassa-olo sopii maailmankuvaani. Tämä jumala on fyysinen ja kuolevainen, mutta kykenee olemaan luonnonlakien ulkopuolella.
Ajatellaan, että tekninen kehitys etenee yhtä hurjaa vauhtia kuin nyt ja tätä jatkuu seuraavat 1 000 000 vuotta. Ihmisen kaltaisesti ajattelevat kyborgit ovat arkipäivää ja kyborgit ovat saaneet ihmisoikeudet. Keinoäly on ylittänyt ihmisen luovuuden ja ajattelukyvyn ja tullut tietoiseksi itsestään. Supertietokoneiden laskentateho ylittää villeimmätkin kuvitelmamme.
Eräänä päivänä tutkija päättää tutkia, miten maailmankaikkeus on syntynyt. Hän käynnistää simulaation, jossa kaikki alkaa alkuräjähdyksestä ja missä mallinnetaan universumimme synty. Simulaatio tehdään plankin pituuden tarkkuudella. Simulaatiossa syntyy ajattelevia ja itsestään tietoisia entiteettejä, joille syötetään simuloitua maailmaa. Nämä tiedostavat entiteetit alkavat tutkia simulaation lakeja ja koittavat ymmärtää, miten ympäristönsä toimii. Mutta koska he ovat simulaation sisäisiä heillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, että heidän simuloitu maailmansa ulkopuolella on todellinen maailma. Ehkäpä nämä simuloidut älyköt kehittävät jopa tietokoneita ja aloittavat omat simulointinsa.
Mutta sitten se kysymys. Emmekö voi katsoa, että tutkija, joka käynnisti simuloinnin on simuloidussa maailmassa elävien olentojen näkökulmasta jumala? Hänhän on simulaation ulkopuolinen ja on sen suhteen kaikkivaltias ja kaikkitietävä. Huomaa, että omassa maailmassaan hän on edelleen kuolevainen ja fysiikan lakien rajoittama, vajaa kuolevainen ihminen.
Tämä on teoreettinen pohdinta. En tuollaiseen usko, mutta teoriassa mahdollinen skenaario. Toki Occamin partaveitsen vastainen...
Simuloitu universumi
10
293
Vastaukset
- Eksyttäjäksikin_nimetty
Tuollaisen simulaation onnistumiseenhan perustui ihmisen toimiminen syklisessä universumissa 'luojajumaluutena' seuraavan syklin laajenemisjakson aikana. Vaatimuksena oli tosiaankin kyky toimia tuntemiemme luonnonlakien ulkopuolella. Ihminen/kyborgi oli jo onnistunut kehittymään aineettomaksi vain energiasta koostuvaksi. Yhtäkaikki lähenevä loppu universumin kutistuessa oli 'takaseinä', josta ei ollut läpipääsyä näilläkään entiteeteillä. Kaikkeus äärimmäisen tiiviinä, ei aikaa = mahdoton ympäristö. Piti kehittää keino nopeuttaa ja ohjata elämän syntyä ja kehitystä seuraavan syklin aikana.
Tämä tiettävästi vain tieteiskirjallisuudessa -siis kuvitelmassa. Hatariin teorioihin perustuvassa sellaisessa, toki hyvinkin viihdyttävässä, vaan ei todistettavissa olevassa...
Sinällään varsin herkullinen asetelma: Luominen komiteatyönä. - JumalanKumous
"Mutta sitten se kysymys. Emmekö voi katsoa, että tutkija, joka käynnisti simuloinnin on simuloidussa maailmassa elävien olentojen näkökulmasta jumala?"
Koska oikean vastauksen antamista kysymykseen edesauttaa oleellisesti mm. se, että antaa vastauksen oikeaan kysymykseen, niin analysoidaan tässä ensin hiukan kysymystä itseään. Eli, *voimme* katsoa, jos ne luonnonlait, jotka vallitsevat omalla todellisuuden tasollamme sen sallivat, mutta ehkä tuo kysymys kuitenkin on ollut tarkoitettu ymmärrettäväksi ensisijaisesti siinä merkityksessä, että *pitäisikö* meidän katsoa, että tuo tutkija olisi jumala tuossa merkityksessä tai oikeammin pikemmin siinä merkityksessä, että *kannattaisiko* meidän toimia noin.
Jos *meillä* tarkoitetaan tuossa ateisteja ja oletetaan, että ateistin kannattaa olla ateisti, niin sitten kysymyksessä on kyse kaiketi siitä, että onko henkilö ateisti, jos siis uskoo tuon tutkijan olevan jumala ja vastaus on, että ei ole, koska ateistit eivät usko jumaliin. Toki oikean vastauksen antamista kysymykseen edesauttaa toisaalta myös se, että voi määrittää itse sen, että mikä tuo oikea vastaus on, koska muuten siitä voi syntyä erimielisyyttä…
Toinen tärkeä tähän liittyvä kysymys on se, että onko ateisti tuossa tapauksessa *oikeassa* siinä uskomuksessaan, että tuo tutkija ei ole jumala ja vastaus on, että on, koska tuo tutkija ei riko *todellisia* luonnonlakeja, jotka siis vallitsevat sillä todellisuuden tasolla, joka on mahdollistanut sen järjestelmän, joka tuottaa tuon simulaation, jonka tuotokset havaitsemme tuossa tapauksessa. Tuo tutkija on siis vain korkeintaan näennäisesti jumala ja niin kuin hänen kuvauksestaankin käy ilmi, hänellä ei ole yliluonnollisia kykyjä.
"Hänhän on simulaation ulkopuolinen ja on sen suhteen kaikkivaltias ja kaikkitietävä."
Alkuperäisen argumentin kannalta varmaankin epäoleellinen, mutta tilanteen esittelyn täsmällisyyden kannalta oleellinen yksityiskohta on se, että tuo tutkija ei ole edes simulaation osalta kaikkivaltias ja kaikkitietävä, koska hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa tuohon simulaatioon rajoittavat todelliset luonnonlait ja toisaalta jos simulaatio on hänen oman todellisuuden tasonsa näkökulmasta vähänkin epätriviaali, niin hän ei pysty tietämään välttämättä kaikkea sen toiminnasta, vaan korkeintaan vain jälkikäteen kaiken sen tiettyihin ajokertoihin liittyvien muuttujien dynaamisesta käyttäytymisestä, ainakin olettaen, että tuo simulaatio kuitenkin on oleellisilta käsitteellisiltä ominaisuuksiltaan samankaltainen tai analoginen kuin simulaatio, kuten se tällä todellisuuden tasolla ymmärretään, koska laskennan etenemistä rajoittaa toisaalta se, kuinka nopeasti laskennallisten komponenttien tiloja kyetään muuttamaan ja toisaalta se, että kuinka paljon muistia on käytettävissä. Laskettavuuden ja siten tietämisen kannalta nuo ovat oleellisia aspekteja, jos ne voivat saada vain äärellisiä arvoja sen todellisuuden tason näkökulmasta, jolla tuon simulaation suorittava laitteisto sijaitsee.
Sivumennen mainiten, koska suhtaudun varsin skeptisesti siihen uskomukseen, että havaitsemassani universumissa olisi ns. *oikeasti* älyllistä elämää, niin suhtaudun varsin skeptisesti myös siihen, että tuollaisen simulaation käynnistänyt tutkija olisi *oikeasti* älykäs. Vitsi, vitsi, älykkäitähän me kaikki ollaan. Ihan jokainen...- Järkisyitä
Ihan hyvää pohdintaa. Vaikka pidänkin simuloitua maailmankaikkeutta mahdollisena, niin en usko siihen. Joten olen edelleen ateisti.
Mutta miten määrittelet *todelliset* luonnonlait. Meidän luonnonlait vaikuttavat todellisilta, mutta ne voivat olla simuloituja. Eikö simuloija olisi silloin meidän näkökulmasta jumala?
Ja kyllä nähdäkseni simuloija voi olla lähestulkoon kaikkitietävä. Jos lopputulos ei miellytä, hän voi pysäyttää simuloinnin analysoida tilanteen ja käynnistää simuloinnin uudelleen ottamastaan varmuuskopiosta ja muokata sitä. Tällöinen simulointiin puuttuinen on kuitenkin tapahtuma, jotka simuloidussa maailmassa elävät virtuaaliolennot voivat havaita.
Pitäisi tietenkin määritellä tarkemmin, mitä tarkoitetaan jumalalla. Mutta kyllä meidän universumin simuloija kai (?) menee sen määritelmän sisään. Toki se ei vastaa minkään uskonnon jumala-käsitystä, mutta niitähän on satoja.
Wikipedian määritelä:
”Jumala, jumaluus tai jumalolento tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.” - JumalanKumous
Järkisyitä kirjoitti:
Ihan hyvää pohdintaa. Vaikka pidänkin simuloitua maailmankaikkeutta mahdollisena, niin en usko siihen. Joten olen edelleen ateisti.
Mutta miten määrittelet *todelliset* luonnonlait. Meidän luonnonlait vaikuttavat todellisilta, mutta ne voivat olla simuloituja. Eikö simuloija olisi silloin meidän näkökulmasta jumala?
Ja kyllä nähdäkseni simuloija voi olla lähestulkoon kaikkitietävä. Jos lopputulos ei miellytä, hän voi pysäyttää simuloinnin analysoida tilanteen ja käynnistää simuloinnin uudelleen ottamastaan varmuuskopiosta ja muokata sitä. Tällöinen simulointiin puuttuinen on kuitenkin tapahtuma, jotka simuloidussa maailmassa elävät virtuaaliolennot voivat havaita.
Pitäisi tietenkin määritellä tarkemmin, mitä tarkoitetaan jumalalla. Mutta kyllä meidän universumin simuloija kai (?) menee sen määritelmän sisään. Toki se ei vastaa minkään uskonnon jumala-käsitystä, mutta niitähän on satoja.
Wikipedian määritelä:
”Jumala, jumaluus tai jumalolento tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.”"Mutta miten määrittelet *todelliset* luonnonlait."
Todelliset luonnonlait kuvaavat sen, miten toimii se todellisuuden taso, joka mahdollistaa sen joitakin piirteitä kuvaavan; tai oikeammin approksimoivan, simulaation tuottamisen.
"Eikö simuloija olisi silloin meidän näkökulmasta jumala? […] Ja kyllä nähdäkseni simuloija voi olla lähestulkoon kaikkitietävä."
Näkökulmastani tuo tuohon kysymykseesi sisäänrakennettu näkökulmasi näkökulmastani on hyvin erilainen kuin oma näkökulmani johdonmukaisesta näkökulmastani. Eli, en todellakaan näe erityistä hyötyä siitä, että tarkastelisin tuollaista olentoa erityisesti siitä näkökulmasta, että se olisi jumala tms.
Toki se joillakin ennakkoehdoilla voisi todennäköisesti huijata moniakin ihmisiä kuvittelemaan jotakin tuollaista; minkä olen itsekin toisaalla maininnut, mutta kun sen pintaa vähän rapsuttaisi, niin paljastuisi, että kyseessä ei olisikaan lähestulkoonkaan kaikkitietävä olento; siis edes simuloitujen olentojen näkökulmastakaan. Oleellista tämän asian osalta on tietysti tarkastella simuloijaa todellisena, eikä idealisoituna olentona, jos ja kun kerran nimenomaan oletettaisiin,että se olisi todellinen; ja vieläpä siis aivan erityisen todellinen olento.
"Ja kyllä nähdäkseni simuloija voi olla lähestulkoon kaikkitietävä. Jos lopputulos ei miellytä, hän voi pysäyttää simuloinnin analysoida tilanteen ja käynnistää simuloinnin uudelleen ottamastaan varmuuskopiosta ja muokata sitä. Tällöinen simulointiin puuttuinen on kuitenkin tapahtuma, jotka simuloidussa maailmassa elävät virtuaaliolennot voivat havaita."
Oletukset simuloijan kaikkitietävyydestä simulaatioon liittyen perustuvat mm. simuloitujen virtuaaliolentojen kognitiivisiin rajoitteisiin, hyvin samaan tapaan kuin oletukset joidenkin olettamien perinteisten jumalien tms. kaikkitietävyydestä. Eli, sellaisten kuvausten resoluutiorajoitteisiin, jotka liittyvät käsitteellisesti toisaalta mahdollisesti todellisiin ja toisaalta idealisoituihin kuvitteellisiin olentoihin.
Jos tarkastelee simulaatioita, joita suoritetaan tällä ns. todellisuuden tasolla, huomioiden myös niiden suorittamisen *todelliset* edellytykset, niin on ilmeistä, että vain triviaalien simulaatioiden osalta voidaan potentiaalisesti käsitellä kaikki niiden tuottama tieto ja jos tuota tietoa ei käsitellä, niin silloin tietäminen olisi vain korkeintaan jonkinlaista potentiaalista, ns. mahdollisesti mahdollisiin maailmoihin kuuluvaa tietämistä, eikä *todellista* tietämistä. Jos taas simulaatio olisi; nimenomaan siis sen suorittajan näkökulmasta, triviaali, niin sen käynnistäminen ei olisi ainakaan omasta näkökulmastani edes merkki erityisen älyllisestä toiminnasta.
Turinghan esimerkiksi aikoinaan todisti sen, että ei ole olemassa edes sellaista algoritmia, jolla voitaisiin selvittää se, että pysähtyykö mielivaltaisen ohjelman suoritus koskaan annetulla tietynsisältöisellä syötteellä. Epätriviaalin simulaation suorittaminen pystyy siis tuottamaan sellaista tietoa, jota sen suorittajalla ei ole ennen sen suorittamista ollut käytettävissään.
Tietenkin, jos hän suorittaisi täsmälleen saman sisältöisen ohjelman täsmälleen samoilla syötteillä jne.; sikäli kuin siis siihenkään pystyisi, niin silloin hän saisi samat tulokset, mutta epätriviaalin simulaation toiminta tietyillä nimenomaisilla syötteillä ei ole etukäteen tiedossa edes simuloijalle itselleen, ennen kuin se on suoritettu vähintään kerran. Sitä vartenhan me tutkijat simulointeja laitamme käyntiin, kun emme muuten välttämättä tiedä edes suurinpiirtein sitä, että mistä päin esimerkiksi tuulee ja sittenkin ennusteet voivat mennä pieleen… Toisaalta, jos simuloija olisi jo suorittanut simulaation täsmälleen samoilla syötteillä, niin tuollainen simulointi ei olisi ainakaan omasta näkökulmastani edes merkki erityisen älyllisestä toiminnasta jne.
Epätriviaalin simulaation toiminnan ennustaminen ei ole laskennallisesti käsiteltävissä olevien ongelmien luokkaan kuuluva ja myös sitä kuvaava metatieto on siis väistämättä vajaata. Koska tilakoneen tietorakenteiden mahdollisten erilaisten tietosisältöjen kombinaatioiden kokonaismäärä on eksponentiaalinen suhteessa niiden tietorakenteiden lukumäärään, jotka noissa tiloissa voivat olla ja mahdollisten erilaisten tilojen esiintymisjärjestysten lukumäärä on hypereksponentiaalinen jne., niin simulaatiolla tosiaan on potentiaali tuottaa uutta tietoa suorittajansa näkökulmasta, vaikka toisaalta onkin ilmeistä, että simulaatio kuitenkin vain märehtii uuteen muotoon sitä, mitä sille on syötteinä annettu tai mitä se jollakin muulla tavalla on ympäristöstään vastaanottanut. - JumalanKumous
Järkisyitä kirjoitti:
Ihan hyvää pohdintaa. Vaikka pidänkin simuloitua maailmankaikkeutta mahdollisena, niin en usko siihen. Joten olen edelleen ateisti.
Mutta miten määrittelet *todelliset* luonnonlait. Meidän luonnonlait vaikuttavat todellisilta, mutta ne voivat olla simuloituja. Eikö simuloija olisi silloin meidän näkökulmasta jumala?
Ja kyllä nähdäkseni simuloija voi olla lähestulkoon kaikkitietävä. Jos lopputulos ei miellytä, hän voi pysäyttää simuloinnin analysoida tilanteen ja käynnistää simuloinnin uudelleen ottamastaan varmuuskopiosta ja muokata sitä. Tällöinen simulointiin puuttuinen on kuitenkin tapahtuma, jotka simuloidussa maailmassa elävät virtuaaliolennot voivat havaita.
Pitäisi tietenkin määritellä tarkemmin, mitä tarkoitetaan jumalalla. Mutta kyllä meidän universumin simuloija kai (?) menee sen määritelmän sisään. Toki se ei vastaa minkään uskonnon jumala-käsitystä, mutta niitähän on satoja.
Wikipedian määritelä:
”Jumala, jumaluus tai jumalolento tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.”[jatkuu tässä]
Simulaation tuottavan ohjelman rakenteen tarkastakaan tietämisestä ei siis seuraa sen *toiminnan* tarkka tietäminen, mikä tarkoittaa tietysti myös sitä, että simuloija ei *käytännössä* kykene hallitsemaan kaikkea siihen liittyvää. Jos hän esimerkiksi puuttuisi sen toimintaan muuttamalla joidenkin muuttujien arvoja, niin häneltä jäisi tietämättä tietyllä oman todellisuuden tasonsa ajanhetkellä tms. se, että mikä sen toiminta olisi ollut siinä vaihtoehtoisessa tapauksessa, jos hän ei tuollaista manipulaatiota olisi suorittanut jne. ja jos taas hän olisi jo suorittanut simulaation kaikilla mahdollisilla tavoilla ja tietäisi jo kaiken siihen liittyvän, niin silloin taas hänellä ei ilmeisesti ylipäätään olisi mitään erityisen hyvää syytä suorittaa sitä enää uudelleen.
Lisäksi havaitsemme todellisuus on kvanttimekaniikan lainalaisuuksia noudattava, mistä mm. seuraa se, että ei ole olemassa ainakaan mitään tiedossamme olevaa tapaa tuottaa käytännön kannalta riittävän tehokkaasti edes sen itsensäkään osalta, edes sen hyvin rajallisten osienkaan *tarkkaa* simulaatiota, mikä viittaa siihen, että havaitsemamme; tai siis tarkemmin ilmaisten, potentiaalisesti havaittavissamme oleva todellisuus, tosiaan on epätriviaali ja ainakin potentiaalisti vaativa simuloinnin kohde, vaikka hyperlaskentaa olisikin käytettävissä. Tämä ei tosin tarkoita sitä etteikö simuloinnin manipuloija periaatteessa voisi sotkea laskennan etenemisen muuttamalla muuttujien arvoja, mutta ilmeisesti noiden muutosten pitäisi propagoitua viiveettä koko simulaatioon, koska todellisuus on kvanttimekaaninen.
Kaiken lisäksi simuloija ei tietenkään voi olla kaikkitietävä myöskään mm., koska simuloijan oma rakenne, sen toimintaperiaatteet, sen vastaanottamat signaalit sen omasta ympäristö jne. rajaavat sitä, että millaiset valinnat ovat mahdollisia mm. sen osalta, mitä dataa simulaatiosta kerätään, mitä ei kerätä ja miten edellinen ajokerta mahdollisesti vaikuttaa seuraavaan ajokertaan, simulaation käynnistäjän ns. oman toiminnan ja manipulaatioiden kautta jne. Tämä siis siinä tapauksessa, että simulaation käynnistäjä on todellinen olento.
Kaikenkaikkiaan, simuloinnin mahdollistavalla todellisuuden tasolla vallitsevat luonnonlait tms. toiminnan mahdollistavat periaatteet myös rajoittavat simuloijan toimintaa. Tässäkään ei siis ole sellaista ilmaista lounasta, joka mahdollistaisi edes virtuaalisen kaikkitietävyyden. Tietenkin tässä simulaatiolla käsitteenä tarkoitetaan oletusarvoisesti kaikilla todellisuuden tasoilla sitä, mitä tälläkin todellisuuden tasolla, koska sille ei olla annettu tässä mitään erityistä erilaista merkitystä ja olisi kaiketi hankalaa sille hyvin perustellusti tiettyä erilaista merkitystä antaakaan. Eli, erilaisen merkityksen antamiseen liittyisi samankaltainen problematiikka, kuin perinteisten jumalien ominaisuuksien valinnan perusteluihin.
"Mutta kyllä meidän universumin simuloija kai (?) menee sen [jumalan] määritelmän sisään."
Wikipedian jumalien yms. määritelmässä on pyritty välttämään se, että syntyisi sellainen vaikutelma, että jumaluuksissa olisi kyse todennetuista olennoista, puhumalla siitä, että niiden *uskotaan* hallitsevan luonnonvoimia, mutta sillä hinnalla, että määritelmän voi myös tulkita sellaisella tavalla; joka todennäköisesti ei ole ollut sen laatijoiden tarkoituksena, että jumalat olisivat olemassa siinä merkityksessä, jossa niiden laatijat *määrittelevät* niiden olevan olemassa.
Ilmeistä kuitenkin on, että tuo viittaamasi määritelmä on tarkoitettu ymmärrettäväksi siinä merkityksessä, että nuo jumalat yms. ovat määritelmällisesti oletusarvoisesti olemassa vain laatijoidensa *uskomuksina*. Siitä, että esimerkiksi tietyn jumalan määritelmän laatija määrittelee sen hallitsevan sellaisia luonnonlakeja, joiden vaikutukset tuo määritelmän laatija *tulkitsee* siten, että kyseessä ovat todelliset luonnonlait, ei siis tietenkään seuraa, että nuo luonnonlait olisivat todelliset, vaan vain se, että ne ovat joko todelliset *tai* epätodelliset ja koska tässähän on lähdetty liikkeelle siitä oletuksesta, että nuo luonnonlait ovat simuloidut, niin ne eivät voi olla todellisia, vaan vain korkeintaan todellisten luonnonlakien simulaatioita, koska simulaation toimivuus siis edellyttää nimenomaan sitä, että se suoritetaan jossakin todellisessa laitteistossa.
Ainakin kaikki tuntemamme todelliset laitteistot, joissa suoritetaan sellaista irreversiibeliä tietojenkäsittelyä, mikä ylipäätään mahdollistaa tiedon määrän lisäämisen, ovat myös sellaisia, että ne lisäävät entropiaa, mikä taas toisaalta asettaa rajoitteita mahdollisuuksille suorittaa ja/tai manipuloida tuollaista simulaatiota mielivaltaisilla tavoilla, mikä taas asettaa simulaation käynnistäjälle sellaisia epistemologisia rajoitteita jne., jotka tekevät väitteet siitä, että se kykenisi hallitsemaan todellisia luonnonvoimia, hyvin epäuskottaviksi. - Järkisyitä
JumalanKumous kirjoitti:
[jatkuu tässä]
Simulaation tuottavan ohjelman rakenteen tarkastakaan tietämisestä ei siis seuraa sen *toiminnan* tarkka tietäminen, mikä tarkoittaa tietysti myös sitä, että simuloija ei *käytännössä* kykene hallitsemaan kaikkea siihen liittyvää. Jos hän esimerkiksi puuttuisi sen toimintaan muuttamalla joidenkin muuttujien arvoja, niin häneltä jäisi tietämättä tietyllä oman todellisuuden tasonsa ajanhetkellä tms. se, että mikä sen toiminta olisi ollut siinä vaihtoehtoisessa tapauksessa, jos hän ei tuollaista manipulaatiota olisi suorittanut jne. ja jos taas hän olisi jo suorittanut simulaation kaikilla mahdollisilla tavoilla ja tietäisi jo kaiken siihen liittyvän, niin silloin taas hänellä ei ilmeisesti ylipäätään olisi mitään erityisen hyvää syytä suorittaa sitä enää uudelleen.
Lisäksi havaitsemme todellisuus on kvanttimekaniikan lainalaisuuksia noudattava, mistä mm. seuraa se, että ei ole olemassa ainakaan mitään tiedossamme olevaa tapaa tuottaa käytännön kannalta riittävän tehokkaasti edes sen itsensäkään osalta, edes sen hyvin rajallisten osienkaan *tarkkaa* simulaatiota, mikä viittaa siihen, että havaitsemamme; tai siis tarkemmin ilmaisten, potentiaalisesti havaittavissamme oleva todellisuus, tosiaan on epätriviaali ja ainakin potentiaalisti vaativa simuloinnin kohde, vaikka hyperlaskentaa olisikin käytettävissä. Tämä ei tosin tarkoita sitä etteikö simuloinnin manipuloija periaatteessa voisi sotkea laskennan etenemisen muuttamalla muuttujien arvoja, mutta ilmeisesti noiden muutosten pitäisi propagoitua viiveettä koko simulaatioon, koska todellisuus on kvanttimekaaninen.
Kaiken lisäksi simuloija ei tietenkään voi olla kaikkitietävä myöskään mm., koska simuloijan oma rakenne, sen toimintaperiaatteet, sen vastaanottamat signaalit sen omasta ympäristö jne. rajaavat sitä, että millaiset valinnat ovat mahdollisia mm. sen osalta, mitä dataa simulaatiosta kerätään, mitä ei kerätä ja miten edellinen ajokerta mahdollisesti vaikuttaa seuraavaan ajokertaan, simulaation käynnistäjän ns. oman toiminnan ja manipulaatioiden kautta jne. Tämä siis siinä tapauksessa, että simulaation käynnistäjä on todellinen olento.
Kaikenkaikkiaan, simuloinnin mahdollistavalla todellisuuden tasolla vallitsevat luonnonlait tms. toiminnan mahdollistavat periaatteet myös rajoittavat simuloijan toimintaa. Tässäkään ei siis ole sellaista ilmaista lounasta, joka mahdollistaisi edes virtuaalisen kaikkitietävyyden. Tietenkin tässä simulaatiolla käsitteenä tarkoitetaan oletusarvoisesti kaikilla todellisuuden tasoilla sitä, mitä tälläkin todellisuuden tasolla, koska sille ei olla annettu tässä mitään erityistä erilaista merkitystä ja olisi kaiketi hankalaa sille hyvin perustellusti tiettyä erilaista merkitystä antaakaan. Eli, erilaisen merkityksen antamiseen liittyisi samankaltainen problematiikka, kuin perinteisten jumalien ominaisuuksien valinnan perusteluihin.
"Mutta kyllä meidän universumin simuloija kai (?) menee sen [jumalan] määritelmän sisään."
Wikipedian jumalien yms. määritelmässä on pyritty välttämään se, että syntyisi sellainen vaikutelma, että jumaluuksissa olisi kyse todennetuista olennoista, puhumalla siitä, että niiden *uskotaan* hallitsevan luonnonvoimia, mutta sillä hinnalla, että määritelmän voi myös tulkita sellaisella tavalla; joka todennäköisesti ei ole ollut sen laatijoiden tarkoituksena, että jumalat olisivat olemassa siinä merkityksessä, jossa niiden laatijat *määrittelevät* niiden olevan olemassa.
Ilmeistä kuitenkin on, että tuo viittaamasi määritelmä on tarkoitettu ymmärrettäväksi siinä merkityksessä, että nuo jumalat yms. ovat määritelmällisesti oletusarvoisesti olemassa vain laatijoidensa *uskomuksina*. Siitä, että esimerkiksi tietyn jumalan määritelmän laatija määrittelee sen hallitsevan sellaisia luonnonlakeja, joiden vaikutukset tuo määritelmän laatija *tulkitsee* siten, että kyseessä ovat todelliset luonnonlait, ei siis tietenkään seuraa, että nuo luonnonlait olisivat todelliset, vaan vain se, että ne ovat joko todelliset *tai* epätodelliset ja koska tässähän on lähdetty liikkeelle siitä oletuksesta, että nuo luonnonlait ovat simuloidut, niin ne eivät voi olla todellisia, vaan vain korkeintaan todellisten luonnonlakien simulaatioita, koska simulaation toimivuus siis edellyttää nimenomaan sitä, että se suoritetaan jossakin todellisessa laitteistossa.
Ainakin kaikki tuntemamme todelliset laitteistot, joissa suoritetaan sellaista irreversiibeliä tietojenkäsittelyä, mikä ylipäätään mahdollistaa tiedon määrän lisäämisen, ovat myös sellaisia, että ne lisäävät entropiaa, mikä taas toisaalta asettaa rajoitteita mahdollisuuksille suorittaa ja/tai manipuloida tuollaista simulaatiota mielivaltaisilla tavoilla, mikä taas asettaa simulaation käynnistäjälle sellaisia epistemologisia rajoitteita jne., jotka tekevät väitteet siitä, että se kykenisi hallitsemaan todellisia luonnonvoimia, hyvin epäuskottaviksi.Koen edelleenkin todelliset luonnonlait käsitteen ongelmalliseksi tässä yhteydessä, koska meillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää ovatko meidän universumin lait todellisia vai simuloituja.
Jumalan määritelmä ei myöskään ole triviaali. Kaikkitietävyys ei kai ole vaatimus. Oleellista on kai, mitä tarkoittaa yliluonnollinen. Tämä simuloitu universumi skenaario kieltämättä rikkoo perinteistä maailmankuvaa, jota wikipedian jumalamääritelmässä ei selvästikään ajateltu. Kieltämättä jumala sanalla on sen verran taakkaa, että lienee selvempää puhua simuloijasta.
- 12____13
"Keinoäly on ylittänyt ihmisen luovuuden ja ajattelukyvyn"
Onko sinulla jokin rajoitin luovuudessa ja ajattelukyvyssä, mikä? Itselläni ei ole, eikä rajattoman ja äärettömän yli voi mennä?- Järkisyitä
Myönnän ajattelukykyni rajallisuuden. Minulla on vaikeuksia hahmottaa geometrisesti esimerkiksi neliulotteista palloa. Samoin tietokone hakkaa aivojeni laskentakapasiteetin ja -nopeuden mennen tullen.
En nyt jaksa etsiä viitteitä, mutta viime vuonna oli juttua tutkijoista, jotka pystyivät "todistamaan", ettei maailmankaikkeutemme ole simulaatio löytämällä niin monimutkaisen fyysisen ilmiön, että sen simuloiminen ei yksinkertaisesti onnistu.
Keskustelkaamme asiasta uudestaan sitten, jos joku löytää nyt löydetyistä perusteluista virheen.- JumalanKumous
Kyseessä on ilmeisesti: Zohar Ringel & Dmitry Kovrizhin, "Quantized gravitational responses, the sign problem, and quantum complexity", Science Advances 3 (9), DOI: 10.1126/sciadv.1701758,
joka on saatavilla täysimittaisena ja veloituksetta elektronisessa muodossa:
http://advances.sciencemag.org/content/3/9/e1701758.full
He ovat tarkastelleet tuossa paperissaan erityisesti ns. kvantti-Hall-efektejä, niiden suhdetta gravitaatioon ja sen perusteella pääteltynä noiden efektien kvantti Monte Carlo (QMC) -simuloinnin laskennallista kompleksisuutta. Heidän esittämänsä tulokset tukevat sitä; varsin ilmeistä ja paikkansapitävää, näkemystä, että todellisuuden; siis kuten sen havaitsemme käyttäytyvän, mm. noiden kvantti-ilmiöiden tarkastelun perusteella, simulointi suppeidenkin alkeishiukkasjoukkojen (muutaman sadan alkeishiukkasen) osalta olisi hyvin raskasta (ns. hyperlaskentaa) vaativa toimenpide.
Heidän tutkimustuloksiaan on tarkasteltu myös populaaritieteellisissä julkaisuissa ja kuten asiaan kuuluu, niin jossain vaiheessa mopo on ns. lähtenyt käsistä ja on esitetty myös sellainen päätelmä, että he olisivat todistaneet, että havaitsemamme todellisuus ei voisi olla simulaatio ja tuota on sitten toistettu jne., esim.:
https://cosmosmagazine.com/physics/physicists-find-we-re-not-living-in-a-computer-simulation
Tuollaista väitettä ei kuitenkaan olla todistettu; kuten Ringel nimenomaan on todennutkin, vaan vain se, mitä he ovat väittäneet tuossa alkuperäisessä tutkimuksessaan. Syy tuohon on se; jonka Ringelkin on todennut, että emme voi tietää sitä, että mitkä (tässä ketjussa käyttämälläni terminologialla: todelliset) luonnonlait vallitsisivat sillä tasolla, jolla simulaatio suoritettaisiin.
Ringel: "Who knows what are the computing capabilities of whatever simulates us.". Eli, vaikka simulaatio ei käytännössä näyttäisikään onnistuvan tällä ns. todellisuuden tasolla, niin ei olla todistettu, että se ei voisi onnistua sillä tasolla, jolla simulaatio (joka siis olisi havaitsemamme ns. todellisuus) suoritettaisiin.
https://www.popularmechanics.com/science/news/a28505/scientists-dont-prove-were-not-living-in-a-simulation/
Toki voimme silti päätellä jotain tuollaisesta oletetusta simulaatiosta sen puitteissa, miten sen olemme määritelleet; eli esim. jos oletamme analogioita ihmisten itsensä suorittamiin simulaatioihin, niin esim. niillä on aina jokin käyttötarkoitus ja niiden suorittamiseen liittyy aina tietyt käytännölliset rajoitteet. Jos havaitsemamme todellisuuden simulaatio olisi nimenomaan todellisuuden simulaatio; tai sen simulaation simulaatio tms. niin ilmeisesti se kuitenkin simuloisi jossakin merkityksessä todellisuuden piirteitä ja havaitsemassamme simuloidussa todellisuudessa tms. esiintyisi noiden piirteiden kuvauksia.
Eli, esim. koska havaitsemme perustavanlaatuisia laskennallisia; eikä siis vain teknisiä, rajoitteita, liittyen itse suorittamiimme simulaatioihin, niin oletettavasti niitä liittyisi myös siihen tasoon, jolla havaitsemaamme universumia simuloitaisiin, koska muuten ei olisi ilmeisesti järkevää syytä sisällyttää noiden rajoitteiden kuvauksia simulaatioon, vaikkakaan nuo rajoitteet eivät siis; kaiketi itsestäänselvästi, olisi välttämättä lainkaan samat kuin omalla tasollamme. Edellinen lause on kiusallisen monimerkityksinen, mutta ehkäpä senkin perusteella ymmärretään tarkoitetulla tavalla se, että mitä siinä yritetään sanoa, nimenomaan siis ketjussa jo käydyn keskustelun kontekstissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664643Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142269- 251784
- 121518
- 311459
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51318- 101237
- 131146
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014