Masennuksen hoidossa käytettävien SSRI-lääkkeiden käyttöä masennuksen hoidossa on perinteisesti perusteltu lyhyen aikavälin, lääkeyhtiöiden rahoittamilla, tutkimuksilla, joiden mukaan SSRI-lääkkeiden teho on tilastollisesti merkitsevä (julkaistujen tutkimusten mukaan, joit on alle puolet kaikista tutkimuksista). Esimerkiksi paljon valtajulkisuudessa mainostetun Cipriani et al. (2018) tutkimuksen mukaan SSRI-lääkkeiden käyttö lisää todennäköisyyttä siihen, että potilaan masennusoireita mittaavat pisteet Hamiltonin skaalalla laskevat yli 50 % lähtötasosta. Kaikkein tehokkain lääke lisää "vasteen" todennäköisyyttä verrattuna plaseboon 113 % ja tehottomin kyseisen tutkimuksen mukaan 37 %. Monien kriitikkojen mukaan tämä mittaustapa ei kuitenkaan edes mittaa todellista tehoa, koska ristitulosuhde mittaa vain todennäköisyyttä sille, että vaste ilmenee toisessa ryhmässä verrattuna toiseen. Ero voi syntyä, vaikka ero vasteissa olisi minimaalisen pieni eli käytännössä kliinisesti niin merkityksetön, että sitä ei ulkoapäin kukaan voisi havaita henkilön voinnissa. Jos "vasteeksi" määritellään 50 %, niin 40 % tuottaa "ei-vasteen", vaikka 90% erosta selittyisi plasebovaikutuksella. Esimerkiksi Irving Kirchin meta-analyyisen mukaan lääkkeiden tuottamasta tehosta keskimäärin 88 % selittyy plasebolla, eikä tämä teho ole riippuvainen vaikuttavasta aineesta. Itse asiassa Kirchin ja Sapirsteinin (1998) tekemän meta-analyysin mukaan myös bentsot, serotoniinin takaisinoton tehostajat sekä kilpirauhaslääkkeet tuottavat saman vasteen kuin SSRI-lääkkeet. Loogisesti ajateltuna näin ollen siis todIstusaineisto, joka toimii masennuksen lääkehoidon pohjana, johtuu sokkoutuksen purkautumisesta ja sairauden luontaisesta kulusta, sekä siitä, että näissä lyhyen aikavälin tutkimuksissa plasebolla olevat kärsivät usein SSRI-lääkeiden lopetusoireista. Jos kyseessä olisi aktiivisen aineen tuottama vaikutus, tämä lyhyen aikavälin teho ei ilmenisi esimerkiksi tianeptiinilla, jonka vaikutusmekanismi on päin vastainen verrattuna SSRI-lääkkeisiin.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/
Vaikka SSRI-lääkkeet ovat keskimäärin tehottomia myös lyhyellä aikavälillä masennuksen hoidossa, niiden hyödyt ovat vieläkin kyseenalaisemmat pitkällä aikavälillä. Monet potilaat kun syövät näitä lääkkeitä vuosikausia, vaikka todistusaineistona toimii muutaman viikon kokeet, joissa käytännössä vielä lähinnä verrataan vieroitusoireista kärsiviä potilaita lääkityksellä pysyviin. Michael P. Hengartner ja kumppaneiden julkaiseman tutkimuksen (2018) mukaan masennuslääkkeiden käyttäminen lisäsikin todennäköisyyttä, että masennus muuttui vakavammaksi, keskimäärin 81 % verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet lääkkeitä 30 vuoden seurantajaksolla. Muiden tekijöiden, kuten sukupuolen, koulutustason, siviilisäädyn, itsemurhariskin, mielialahäiriön vakavuuden, masennuksen esiintymisen suvussa, lapsuuden aikaisten vastoinkäymisten ja huoltajan alhaisen sosioekonomisen statuksen yms. vaikutus kontrolloitiin. Tämä tulos tukee yhdessä esimerkiksi STAR D (2010) tutkimuksen kanssa selittänee osaltaan sen, miksi masennuksesta johtuvat työkyvyttömyystilastot ovat nousseet räjähdysmäisesti kaikissa länsimaissa viimeisten vuosikymmenien aikana. SRRI-lääkkeet eivät välttämättä aiheuta sellaista depressiota, jota niiden väitetään hoitavan, mutta voivat johtaa myös kyvyttömyyteen ylipäätään tuntea mitään -sen puolesta mielihyvää kun mielipahaakaan. Tämä tunne voidaan helposti sotkea masennusoireisiin (koska se aiheuttaa mm. aloitekyvyttömyyttä ja tunneilmaisun latteutta). SSRI-lääkkeet voivat aiheuttaa myös monia muita toimintakykyä laskevia vaikeita sivuoireita, jotka itsessään pahentavat masennusta. Tutkitusti ne myös lisäävät itsemurhariskiä ja riskiä väkivaltaan myös terveillä koehenkilöillä.
https://www.bmj.com/content/355/bmj.i5504
https://www.madinamerica.com/2018/04/antidepressant-use-leads-worse-long-term-outcomes-study-finds/
Kannattaa siis olla hyvin varovainen, kun lukee masennuslääkkeitä suitsuttavia julkaisuja valtamedian uutisista taikka käypä hoito -suosituksista. Masennus ei ole sellainen tunnettu sairaus, jota voitaisiin hoitaa lääketieteellisesti ilman, että sen ennuste heikkenisi verrattuna masennuksen luontaiseen kulkuun. Tämä johtuu todennäköisesti osin siitä, että masennus on yleensä adaptiivinen, hyvin yleisesti esiintyvä tunnereaktio, jolla on ollut evolutiivisesti tärkeä funktio. Siksi sillä on usein myös äärimmäisen hyvä ennusta ilman mitään hoidollista interventiota verrattuna lukuisiin muihin kuviteltuihin ja todellisiin häiriöihin ja sairauksiin.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/
Vaikka SSRI-lääkkeet ovat keskimäärin tehottomia myös lyhyellä aikavälillä masennuksen hoidossa, niiden hyödyt ovat vieläkin kyseenalaisemmat pitkällä aikavälillä. Monet potilaat kun syövät näitä lääkkeitä vuosikausia, vaikka todistusaineistona toimii muutaman viikon kokeet, joissa käytännössä vielä lähinnä verrataan vieroitusoireista kärsiviä potilaita lääkityksellä pysyviin. Michael P. Hengartner ja kumppaneiden julkaiseman tutkimuksen (2018) mukaan masennuslääkkeiden käyttäminen lisäsikin todennäköisyyttä, että masennus muuttui vakavammaksi, keskimäärin 81 % verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet lääkkeitä 30 vuoden seurantajaksolla. Muiden tekijöiden, kuten sukupuolen, koulutustason, siviilisäädyn, itsemurhariskin, mielialahäiriön vakavuuden, masennuksen esiintymisen suvussa, lapsuuden aikaisten vastoinkäymisten ja huoltajan alhaisen sosioekonomisen statuksen yms. vaikutus kontrolloitiin. Tämä tulos tukee yhdessä esimerkiksi STAR D (2010) tutkimuksen kanssa selittänee osaltaan sen, miksi masennuksesta johtuvat työkyvyttömyystilastot ovat nousseet räjähdysmäisesti kaikissa länsimaissa viimeisten vuosikymmenien aikana. SRRI-lääkkeet eivät välttämättä aiheuta sellaista depressiota, jota niiden väitetään hoitavan, mutta voivat johtaa myös kyvyttömyyteen ylipäätään tuntea mitään -sen puolesta mielihyvää kun mielipahaakaan. Tämä tunne voidaan helposti sotkea masennusoireisiin (koska se aiheuttaa mm. aloitekyvyttömyyttä ja tunneilmaisun latteutta). SSRI-lääkkeet voivat aiheuttaa myös monia muita toimintakykyä laskevia vaikeita sivuoireita, jotka itsessään pahentavat masennusta. Tutkitusti ne myös lisäävät itsemurhariskiä ja riskiä väkivaltaan myös terveillä koehenkilöillä.
https://www.bmj.com/content/355/bmj.i5504
https://www.madinamerica.com/2018/04/antidepressant-use-leads-worse-long-term-outcomes-study-finds/
Kannattaa siis olla hyvin varovainen, kun lukee masennuslääkkeitä suitsuttavia julkaisuja valtamedian uutisista taikka käypä hoito -suosituksista. Masennus ei ole sellainen tunnettu sairaus, jota voitaisiin hoitaa lääketieteellisesti ilman, että sen ennuste heikkenisi verrattuna masennuksen luontaiseen kulkuun. Tämä johtuu todennäköisesti osin siitä, että masennus on yleensä adaptiivinen, hyvin yleisesti esiintyvä tunnereaktio, jolla on ollut evolutiivisesti tärkeä funktio. Siksi sillä on usein myös äärimmäisen hyvä ennusta ilman mitään hoidollista interventiota verrattuna lukuisiin muihin kuviteltuihin ja todellisiin häiriöihin ja sairauksiin.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Tuo ap poju se jaksaa jauhaa lääkkeistä.
Sinulle on tullut jo pakkomielle lääkkeistä.
Aivan kuten uskoon tullut haluaa kaikkien tulevan uskoon
Että silloin se autuus alkaa ja riemu repeää
Sinä se parantelet maailmaa lääkehöpinöillä
Pienet on ympyrät
On eräs uskonlahko, jossa tuijotetaan omaa napaa niin kaun, että koko maailma pyörii sen ympärillä...
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomita" sekä: Joka itsensä ylentää, se alennetaan"
Joosef näki enneunia, jotka toteutuivat. Ap on saanut mission.
Siunausta!
Millä sinä parantelet maailmaa? Haukkumalla ja tuomitsemalla ihmisiä? Trollaamalla?
No olen toki saanut pientä innoitusta, koska nuo pitkän koulutuksen minunkin verorahoillani saaneet huumediilerit hienoine titteleineen ja virkamiesasemineen melkein tappoivat minut näillä tehokkaaksi todistetuilla lääkkeillään. Jos haluat kutsuta tätä uskonnolliseksi herätykseksi, niin kutsu pois. En muuten ole mikään poju ja toisin kuin sinä, minulla on myös mielipiteitä ja osaan ehkä jopa argumentoida. Jos sinulla ei ole mitää mielipidettä aiheesta, niin älä kommentoi. Mielestäni tämä lääkeyhtiöiden rahoituksen valta lääketutkimuksissa, psykiatrien koulutuksessa ja ylipäätään jo häiriöiden määrittämisessä ei ole mikään pieni ongelma. Se on massiivinen yhteiskunnallinen ongelma, joka lääketutkimuksia elämäntyönään tutkineen Peter Gotzschen mukaan on johtanut massiiviseen lääkkeiden ylitarjontaan ja siihen, että reseptilääkkeiden käyttö on kolmanneksi yleisin kuolinsyy länsimaissa.
Minä en ole täällä parantamassa niinkään maailmaa, minä vain kirjoittelen huvikseni, koska vituttaa ja on tylsää. Minua vituttaa, koska psykiatrit ovat pilanneet elämäni. Maailman parantaminen on aivan eri asia, mutta jos sinä vajakki kuvittelet tänne paskapalstalle kirjoittamisen jotenkin parantavan maailmaa, niin siinäpähän luulottelet. Minulla ei ole sellaisia harhoja itsestäni.
Voin toki kertoa sinulle oman herätystarinani, että miten tulin uskoon ja näin valon. Tämä sprituaalinen matkani alkoi jo varhaislapsuudessa, kun koin seksuaalista väkivaltaa ja jatkui muiden vastoinkäymisten kautta aikuisuuteen, jolloin jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni psykiatrin vastaanotolle. Tuo hörökorvainen ukko höpisi aivoissani olevasta diabeteksesta koulutuksen ja asemansa tuoman auktoriteetin varmuudella, ja kun minä puhuin siitä kuinka isäni raiskasi minua, hän puhui siitä, kuinka mystinen epämääräinen synnynnäinen geenivirheeni saataisiin hallintaan kun laitettaisiin oikea koktaili psyykelääkkeitä hoitamaan aivojani häiritsevää mystistä diabetes-sairautta, joka kuulemma on ihan kuin mikä tahansa sairaus. Siksi sitä ei pidä hävetä, että näkee unia isästä raiskaamassa itseään. Se oli kuulemma vain oire, ja oireeseen on lääkkeet. Katsoessani tuota vähämielistä, ylisuurta palkkaa nauttivaa huumediileriä silmiin ja kuunnellessani hänen uskomattoman vajaamielisiä tulkintojaan ongelmieni laadusta, koin kieltämättä elämäni suurimman spirituaalisen herätyksen (vaikka näin syntymäateistina minulla ei ole kylläkään sellaisista juurikaan kokemusta). Tiedätkö miltä se tuntuu? Oletko koskaan itse kokenut vastaavaa? Oivallat, että siinä istuu vuosikymmeniä koulunpenkillä elämäänsä viettänyt umpitollo, jonka työssä ei ole mitään mieltä, mutta joka ei sitä itse taida ymmärtää. Ja hän saa veronmaksajien kustantamaa, ilmeisen ylisuurta palkkaa siitä, että elää harhaisessa, lääkeyhtiöiden rahoituksella tilkityssä pilvilinnassa ilman, että hänen tarvitsee edes kuunnella potilaitaan, jotka vielä usein raahataan hänen vastaanotolleen puoliväkisin ja jotka näiden neropattien määräämien lääkekoktailien ansiosta kokevat usein sen elämänsä toisen helvetin. Toivon tosiaan, että et joudu itse kokemaan samanlaista hengellistä herätystä, sinun pikku pääsi ei sitä kestäisi.
Ymmärrän sinua ja olen todella pahoillani kaikesta mitä olet joutunut elämässäsi kestämään, minuakin on tavallaan kaikin voimin estetty parantumasta menneisyyden vammoista. Sanojen merkitys vääristellään älyttömiksi ajatuskuvioiksi. Aivan toivoton taistelu. Yksin on vaikea selviytyä, mutta on pakko päästä irti noista ammattiauttajista. Koita itse tehdä elämästäsi mahdollisimman hyvää ja antoisaa vaikka et siihen muiden tukea saisikaan. Erittäin hyvää kesän alkua sinulle!!
Miksi sinua häiritsee lääkekeskustelut? Jos et niistä pidä, niin miksi tulet tänne niitä lukemaan? Joku lääkelobbariko siellä huutaa raivosta ja suoltaa näppikseltään tuollaista paskaa? :D Nuo yritykset vaientaa ja tukahduttaa kaikki psykiatriaa ja psykiatrisia lääkkeitä kritisoivat keskustelut ovat kyllä niin naurettavan läpinäkyviä, ettei mitään rajaa.
Tuo on psykiatrian dirty little secret. Lääkkeet, millä hoidetaan ihmisiä, pitemmällä tähtäimellä aiheuttavat huonompia lopputulemia vaikka lyhytkestoisissa kokeissa niistä on muka hyötyä. Lääkkeet aiheuttavat fysiologista tottumista niihin, tietynlaista riippuvuutta, on kyseessä sitten SSRI-lääkkeet,antipsykootit tai bentsodiatsepiinit ja vieroitusoireita, mitkä voivat olla tuskallisia ja piinaavia ja mikä huolestuttavinta - pitkäkestoisia. On vielä epäselvää, voivatko nuo lääkkeet jopa aiheuttaa vaurioita tai oireiden pahenemista/kroonistumista tai ainakin sitä ettei henkilö koskaan pääse pois masennuksesta vaan potee kroonistunutta sellaista tai kun esimerkiksi yrittää lopettaa antipsykootit, on altistunut lääkkeiden vieroituksen myötä psykoosille. Jotain näyttöä haitoista kognitiolle on esim antipsykoottien ja bentsojen kohdalla ainakin, joista bentsojen kohdalla puhutaan kognition heikkenemisestä pitkään käytön loputtuakin. Vanhemmat masennuslääkkeet viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan lisäsi dementiariskiä enkä yhtään ihmettelisi jos pitkäaikainen lääkkeenvetäminen olisi yhteydessä muuten heikentyneeseen elämänlaatuun tai kognitioon masennuslääkkeidenkin kohdalla. Aineita vetämällä ei loppupeleissä sen terveemmäksi tule vaan loppupeleissä on epäselvää, vetääkö lääkeaineita vieroitusoireiden välttämisen takia vai muka ehkäistääkseen pahempaa oloa eli esim. masennusta. Niitä ei enää lääketieteen uhri jossain vaiheessa eikä hänen lääkärinsä pysty erottamaan. Kun hän entistä huonommassa olossa lääkevieroituksen jälkeen kärvistelee kuin ennen lääkkeitä, kiltti lääkärisetä määrää uuden satsin lääkkeitä vailla huolta lopetuspäivämäärästä. Siinä saattaa toivoa, ettei ensimmäistäkään pilleriä olisi ottanut. On moraalitonta puhua kuinka nuo aineet tehostaisivat tai parantaisivat aivojen toimintaa. Ne aina haittaavat sitä, in the end. Alkuun saattaa saada hyödyllisiä tuloksia aineesta kuin aineesta.
Ja ne hyödyllisetkin vaikutukset voivat tulla ja usein tulevatkin hinnan kanssa. Hinta voi olla hyvinkin raskas maksettavaksi kuten vaikkapa lopetushankaluudet, epämiellyttävät invalidisoivat olot lääkkeen lopettamisessa, lääkekoukku, seksuaalisen toiminnan ongelmat, tai ihmiselle epätyypillinen käytös lääkkeen käytön aikana kuten holtittomuus,impulsiivisuus jne. Rankoissa tapauksissa jopa sairaalahoitoa vaativa mania,itsemurha, mihin voi olla yhteydessä lääkkeen aiheuttamat akatisia-tilat. (=sisäinen piinaava levottomuuden tunne, ja kyvyttömyys olla paikallaan)
Kun ihminen on "naimisissa lääkkeen kanssa", se voi muuttaa lisäksi elämän kulkua hyvin paljon. Masennus joka olisi saattanut olla ohimenevä ilman lääkettä muuttuu joissain tapauksissa pitkäkestoiseksi, turhankin pitkäkestoiseksi käytöksi, jota saattaa seurata lukuisia lopettamisyrityksiä ja kenties uusia aloittamisyrityksiä ja uusia lääkkeitä. Jotkut lääkärit ei näe mitään ongelmaa pitkäkestoisessa loputtomassa reseptin uusinnassa. Koska ihmiselämässä on paljon asioita, missä lääkkeenkäyttö voi olla ongelmallista kuten vaikkapa raskaus, parisuhde jos lääke aiheuttaa seksipulmia jne, "naimisissa olo" lääkkeen kanssa ei yhtäkkiä olekaan enää niin mukavaa.
Vaikka ne vastaisivatkin plaseboa teholtaan, se ei silti tarkoita etteikö niissä olisi a) haittoja b) ne voi muokata ja muuttaa ihmisen käytöstä ja tajuntaa tavalla mitä yleensäkin psykoaktiiviset aineet voivat tehdä. Jotkut ihmiset pitävät tästä psykoaktiivisen aineen aiheuttamasta muuttuneesta olotilasta, toiset eivät. Minä en lainkaan usko, että masennuslääkkeet ovat täyttä plaseboa vaikutukseltaan.Jollekin se turtuneisuuden tunne,ahdistuksen väheneminen ja vaikkapa energisyyden tunteen lisääntyminen voi olla jopa toivottuja tiloja. Valitettavasti sekin, mitä pidetään suotuisana, voi aikaa myöten kohdata lopun ja lääkkeen teho lopahtaa. Siihen on ihan fysiologisiakin syitä. Aivot pyrkivät vastustamaan lääkkeen aivokemioita haittaavia mekanismeja.
Tietokoneisiinkin pääsee viruksia.
Masennuslääkkeet aiheuttavat yllättävää kyllä Alzheimerin tautia. Tutkimukset jatkuvat. Samanaikaisesti SSRI. ja muiden masennuslääkebuumin aikana on yllättävää kyllä Alzheimerin taudin tapauksia tullut jatkuvalla soitolla lisää, jopa nuoria on sairastunut tuohon tautiin.
No totanoin,.........miks sit tollasii lääkkeit määrätää masiksee mitkä latistaa ihmist? Eiks just
masikses tunteet ja mieli oo latisunu? Siis mä n oikee ymmärrä. jos mult lähtis seksihalut masentusin kyl tosi hurjast ym. niihä tääl kirjotellaa ssri- lääkkeist. et sukupuolihalut menee.
Niin,miksi?+Kaiken+tiedon+ja+vastauksen+tuohonkin+kysymykseen+saat+ihan+googlaamalla.Omalla+kohdalla+pitkäaikainen(+yli15+vuotta)+kestänyt+ssri&benzo-kombo(+trisyklinen&tetrasyklinen+mas.lääkitys)+vei+seksihalut-ja+kyvyt+kokonaan+pois.+Siis+seksuaalisuudesta+on+noin+1%+ehkä+jäljellä.
Toisaalta oletko pohtinut mikä tilanteesi olisi tänäpäivänä jos et olisi mitään lääkkeitä aloittanut? Mikä oli syy miksi tarvitsit masennuslääkitystä? Onko se psykiatrian vika että sellaisia lääkkeitä ei pystytä kehittämään joilla ei olisi haittavaikutuksia, jopa tuhoisiakin sellaisia?
Minä olen ainakin sataprosenttisen varma, että tilanteeni olisi parempi ilman yli vuosikymmenen käytön SSRI-lääkkeitä, mitkä olivat kohdallani haittoineen ja vieroitusoireineen "porttilääke" bentsoihin ja polyfarmasiaan. Lääkärit ovat täysin vähätelleet haittojen ja vieroitusoireiden luonnetta ja minulla on suuri epäilys, että lääkehaittoja on lääkitty laittaen ne minun ongelmieni piikkiin. Olen potenut vieroitusoireet mitkä olivat täysin helvetilliset, ja jättäneet minut lähes invalidisoituneeseen tilaan (minkälaisessa en ennen lääkkeiden aloitusta ollut), josta olen pikkuhiljaa kokenut edistystä löydettyäni vieroitusforumit, missä lääkkeitä puretaan huomattavasti maltillisemmalla tahdilla ja pudotuksilla, mitä lääkäri suositteli ja siellä kukaan ei väitä että vieroitus on suurimmalle osalle helppo nakki ja olen hankaline vieroitusoireineni jotenkin harvinainen tapaus, mitä lääkäri viittaa. Olen kokenut tunteen miltä tuntuu, kun ei lääkkeiden takia pysty olemaan nahoissaan. Olen kokenut lähes vastaavia oireita mitä ylempi kirjoittaja. Hyvä etten kuollut lääkkeiden haittavaikusten ja akatisian aiheuttamiin itsetuhoajatuksiin. Uusia lääkkeitä tuputettiin vanhojen haittojenkin jälkeen ja ne nähtiin psykiatrian "kapula-ajattelussa"ainoana ratkaisuna.
Olen kokenut vuosia olotiloja missä olen välinpitämätön lääkkeiden takia. Tunnen olevani pystyyn kuollut, ja minunkin seksielämäni on kuollut. Kosketus ei tunnu hyvältä enää, kehollani on vuoroin tuntunut lääkehaittojen seurauksena polttelua, vuoroin kuin ötököitä ryömisi ihoni alla ja olen tuntenut kosketusyliherkkyyttä, mielihyvä tuntuu kaukaiselta muistolta, mieli tyhjältä, ajatus tahmealta, päässä kummallisia tuntemuksia, keho vieroitusoireiden runtelemalta ja traumatisoimalta. Olen entistä vakuuttuneempi, että lääkkeiden haitat ja vieroitusoireet voivat traumatisoida ihmisen. Mikään elämässäni ennen lääkehaittoja ei ollut lähellekään niin tuskallista eikä lääkkeistä saatu hyöty ollut koskaan merkittävä, mutta silti niihin jäi koukkuun eikä tuntenut toimivansa lopetuksen jälkeen ilman niitä. Se oli tietenkin vain illuusio. Se oli illuusio mikä oli jankattu päähäni "tarvit lääkkeitä" Kun pahempien vieroitusoireiden ja lopetuksen stressistä pääsi yli, alkoi helpottaa. Mutta silti tunne vauriosta on ja pysyy ja tunnen monenlaisia piinaavia oireita edelleen mitä minulla ei ennen ollut.
Ongelma on, että potilaille ei infota riippuvuudesta, lopettamisvaikeuksista, pitkäaikaisen käytön riskeistä ja ongelmista, lääkkeiden emootioita ja seksuaalisuutta jopa pysyvästi lamaavista puolista ja valehdellaan että ne korjaa jotain aivoissa ja viitataan että masentuneella on vialliset aivot. "Insuliinia diabetekseen", serotoniini sitä ja tätä, lääkkeet lisää neuroplastisuutta ja ehkäisee suoranaista "aivojen homehtumista" masennuksen takia jadajada Toisin sanoen, psykiatria kusettaa potilaitaan virheellisellä informaatiolla, tähän päätökseen olen tullut ja on sokea haitoille. 2000 luvun alkupuolella, kun lääkäri kertoi kuinka lääkkeet voi lopettaa helposti, tulee kuiva suu ehkä haittavaikutuksena. Että näin.
Heräsin liian myöhään. Lääkärit eivät ymmärrä määräämiensä lääkkeiden riskeistä, haitoista, vieroitusoireista, pitemmän käytön ongelmista paljon mitään. Sitten kun aletaan määräillä useampaa lääkettä päällekäin, vielä vähemmän. Pahin olo oli kun lääkäri määräsi vieroitusoireiden aikaan uusia lääkkeitä, joista tuli aloitusoireita ja samalla vieroitus oli laukaissut yliherkkyyksiä lääkkeille.
Pitää itse tajuta, meneekö psykiatrille vaiko ei!Jokainen lääkärissäkäynti tietää takuuvarmasti reseptiä.
Valinta on oma.
Psykiatrit eivät kerro haitoista mitään. Saattaa olla niin haitan ilmaantuessa kuten kouristukset tai levottomat jalat sinulle kirjoittaan näihin haittoihin jälleen jokin lääke. Pidetäänkö siis lääkkeestä johtuvaa haittaa sairautena? Pidetään, koska lääkkeet ovat sairauksia varten,.
Kukaan ei myöskään vuosien kuluttua kysy sinulta, käytätkö vielä ko aloittamaasi lääkettä. On itsestään selvyys niin lääke jää päälle vaikka loppuiäksi ellet itse havahdu tai saa vaikeita haittoja, että aiot itse lopettaa lääkkeen.
riippumatta siitä kenen suusta se tulee...
Ei ole ensimmäinen kerta historiassa kun lääketiede pahentaa tilannetta terveydenhoidossa...
Usein, ei aina, nuo tilanteet ovat olleet juuri "hullujenhoidossa".
ssri-kupla ymmärretään tulevaisuudessa, yhdestä kauheimmista harharetkistä terveydenhoidossa. Sitä todistaa mm. A Lubitzin tapaus.
Kyllä masennuslääkkeet ovat aiheuttaneet itsemurhia.
Mun kaksi kaveria on päättänyt päivänsä oman käden kautta.
Taikka toinen ei käyttänyt lääkitystä.
Tämä lääkkeitä käyttänyt hirtti ittensä
Ja lääkkeitä käyttävä ampu aivot pihalle
Kyllä hatutti kavereiden puolesta
Sitä vaan mietin, että ystäväni, se joka hirtti itsensä, halusiko rangaista itseään?
Kun taas ystäväni, se joka niitä lääkkeitä käytti, teki tempun kivuttomasti?
Onneksi nykyään Kela ei enää korvaa pitkiä psykoterapioita kuntoutuksena eikä sairaudenhoitokorvauksena.
Pitkässä psykoterapiassa nimittäin paloi mielettömästi rahaa niin potilailta kuin yhteiskunnalta. Siinä kului sekä potilaan maksamia omavastuurahoja että veronmaksajien maksamia Kela-korvauksia ihan hukkaan, koska potilailla oli koko pitkän terapian ajan tunne-elämänsä lisävaivana myös jatkuvan masennuslääkityksen haitat.
Vuodesta toiseen kun terapiaistunnoissa käsitellään kestolääkityksellä laimennettua potilaan tunne-elämää, kuuntelijana käypähoitoa noudattava rahastajapsykiatri ja puhujana lääkityksen vuoksi persoonallisuusmuutoksessa itsestään vieraantunut potilas, niin hyvähän siitä tulee - rahastajan saldolle, heh.
Mutta ei siis itse masennuspotilaille, joiden elämää alkaa rajoittaa lääkityksen rankka haittaoireisto, ja jotka siksi lopulta joutuvat ennen aikaisesti ulos työelämästä, yleensä työttömyyskortistoihin ja sieltä pysyväksi ilmaistyövoimaksi mukamas kuntouttaviin töihin.
Löin juuri kaverin kanssa vetoa sen puolesta, että nyt kun maakuntauudistuksen myötä psykiatreilta loppuu mahdollisuus varmaan toimeentuloon Kelan tuella, niin seteliselkärankaiset alkavat aikansa kuluksi laukoa reikiä lääkäreiden Suureen Kirjaan. Kun Kelaa ei voi enää kaikesta syyttää, niin alkavat kivittää Käypä hoito -ohjeitaan: Ne pakottivat meidät määräämään potilaille lääkkeitä, vaikka ei oikeasti oltaisi haluttu sitä haittamäärää potilaille aiheuttaa!!
Pitkäaikaisesti kestolääkityt masennuspotilaat eivät hyödy psykoterapiasta. Miksi Kelan sitä pitäisikään korvata.
Olen siinä samaa mieltä, että on hyvä poistaa tukia näiltä niin sanotuilta psykoterapioilta. Toisaalta aavistan pahaa, että nuo varat siirretään pillereiden ja muiden psykiatristen käsittelyjen promoamiseen ja rahoittamiseen.
Niin sanottu psykoterapia on ihan oma kusetuksen alansa psykiatrian rinnalla. Psykiatria on vielä kauheampaa. Psykoterapiassa menee vain rahat. Psykiatriassa rahat ja terveys, joskus henki. Jos psykoterapiasta puhutaan, ensimmäinen valhe tuolla alalla on, kuten psykiatriassakin, että kyseessä olisi jotakin lääketieteellistä toimintaa, että ongelmat olisivat lääketieteellisiä. Sehän on huvittavaa, sillä sairauksille ei voi puhua. Flunssa ei parane puhumalla. Toisaalta, koska kyseessä ei ole sairaus, keskustelu on nimen omaan se minkä voi odottaa tuottavan jotakin tuloksia, jos siihen asennoiduttaisiin oikein, mutta ei. Psykiatrialla saa vaan ruumiita, koska ihmiselämän ongelmia käsitellään kuin ne olisivat sairauksia. Siinä ei voi mennä kuin pieleen. Tilastot puhuvat puolestani.
Mitä sitten ihmiselämän ongelmille pitäisi tehdä jos ei psykoterapiaankaan kannata niitä mennä purkamaan? Valitusvirttä kuulee aina mutta kellään ei ole mitään ratkaisuehdotuksia koskaan.
"... keskustelu on nimen omaan se minkä voi odottaa tuottavan jotakin tuloksia, jos siihen asennoiduttaisiin oikein, mutta ei."
Olen kanssasi samaa mieltä!
Psykiatrien ei pitäisi toimia elävien ihmisten psykoterapeutteina, koska he ovat ammattikuntana siinä mielessä sutta täynnä, että oman laumasieluisuutensa lamauttamina he eivät kykene kohtaamaan potilaita yksilöinä, ja siksi psykoterapioissaan hoitavatkin vain gurukirjaansa tarinoituja diagnooseja, eivät ainutkertaisesta elämästään puhuvaa elävää ihmistä.
Pahinta on, kun psykoterapiassa potilaansa luottamuksen saavuttanut psykiatri jättää kertomatta masennuslääkityksenä määräämiensä lääkkeiden haittavaikutukset eritoten pitkäaikaisessa käytössä, eikä kerro lääkityksen purkuun liittyvistä vaikeuksista, vaikka terapiaistuntojen vuoksi havaitsee potilaansa kaaottistuskaisen tilan lääkityksen lopetuksen aikana.
Tällöin potilas jää lopetusoireidensa kanssa yksin ja joutuu psykoterapiastaan huolimatta taistelemaan ilman tukea eroon lääkityksestään. Lääkityksestä, josta myöhemmin voidaan todeta, että sen haittakasauman vuoksi potilas ei kyennyt parantumaan psykiatrin hänelle diagnosoimasta masennuksesta, jota yhdistelmällä lääkitys ja psykoterapia vuositolkulla hoidettiin.
Psykiatrit ovat ehkä pelkurimaisin eettisen toiminnan nimeen vannova ammattikunta. Piiristä ulos joutumisen pelosta suut ovat supussa ja rivit suorissa. Ongelmia ei selvitetä rehdisti ja avoimesti, vaikka joukolla nähdään ja tiedetään, milloin potilaat kärsivät psykiatrisessa hoidossa.
Historia osoittaa, että psykiatreja ei lääkärin etiikka velvoita. Potilasturvallisuutta vaarantavien ongelmien edessä he vain levittelevät käsiään ja nostavat palkkaa. Ja kuorossa sipisevät luolansa perällä etiikan noudattamisvelvollisuudelle: Mieluiten en.
Ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi valitusvirren sijaan?
Rehellisyys, avoimuus. Lääkärin etiikan mukaan toimiminen.
Mitä se tarkoittaa konkreettisesti?
Googleta lääkärin etiikka.
Tämä on ihan hyvä suunta;
http://www.heraldscotland.com/news/health/16079922.Psychiatrists_accused_of__dangerous__and__misleading__comments_on_antidepressant_withdrawal/
Pakotetaan lääkärit myöntämään julkisesti aineiden haitat ja lakkaamaan puhumasta hevon* niiden turvallisuudesta potilaille.
Sitten tällainen kansalaisaktiivisuus on kanssa hienoa:
http://www.parliament.scot/GettingInvolved/Petitions/PE01651
Valitettavasti tällaista on vain Britanniassa, mutta ehkä joskus Suomessakin
Tietäähän vähänkin aikaansa seuraava ihminen näiden lääkkeiden negatiivisen puolen. Tarinat ja kokemukset liikkuu ihmisten keskuudessa niin anteeksipyyntö voi tuntua aika laihalta, vaikka inhimillinen teko muita kohtaan olisikin. Masentuneelle lähetään kirjeitse anteeksipyyntö jossa todetaan ettei määräämistämme lääkkeistä ole kuin haittaa sinulle eikä meillä ole muita lääkkeitä tarjota. Koita pärjätä! Niinkö?
Täällä kysellään "ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi valitusvirren sijaan", mihin nimimerkki 'Veronmaksajat' jo toimivan vastauksen antoikin.
Lisäksi totean, että potilaiden palaute ei tietääkseni ainakaan valvovien viranomaisten mielestä ole valitusvirttä, ja oma psykiatripsykoterapeuttinikin jälkeen päin totesi lääkityspalautteestani, että kritiikki on paikallaan. Mutta mitä hän saamallaan kritiikillä tekee yleisellä tasolla kaikkien potilaiden etua ajatellen, se on hänen omantuntonsa varassa. Minkä varaan puolestani minä en kyllä paljon laske. Hänenkin käypähoitovelvollisuuksiin kuului kestohöpinä lääkityksen hyötyjen ja haittojen puntaroinnin tärkeydestä - eikä kuitenkaan kertonut minulle haitoista vaan pelkästään hyödyistä, edes siinä vaiheessa kun huomasi minussa lääkityksen aiheuttamia rankkoja persoonallisuuden muutoksia ja kyvyttömyyteni käyttää normaaleja selviytymiskeinojani - joten hän kyllä saanee omantuntonsa siunaamaan kelvottomat lääkitysratkaisunsa ihan vaan sillä, että selittää itselleen toimineensa hyvässä uskossa ja tarkoituksessa, eli omasta mielestään potilaansa parhaaksi.
Kannustan jokaista masennuspotilasta selvittämään saamansa lääkearsenaalin haitat etenkin pitkäaikaisessa käytössä. Jos oma lääkäri ei kykene keskustelemaan haitoista, tai edes myönnä määräämänsä masennuslääkityksen haittoja, niin sitten ei ole muuta keinoa kuin kokemusasiantuntijoiden puoleen kääntyminen. Ja heitähän on moneen lähtöön, sekä lääkityksen haitoista puhuvia että lääkefirmojen uusääniä, mutta minkäs teet kuuntele vaikka kaikkia jos et terveydenhuollon kautta oikeaa tietoa saa. Ja tähän liittyen...
... loppukaneettini: Niin, nyt kun olen toipunut lääkitykseni lopettamisesta (oli sen verran tuju ja kauan käytetty arsenaali, että pelkkä lopetusjaksokin kesti noin parisen vuotta, myös siksi etten ollut haittatiedon puutteen vuoksi osannut varautua mm. vaikeisiin ahdistuskohtauksiin ja kiputiloihin) ja kyennyt selväpäisenä ja fyysisestikin toimintakykyisenä tekemään vaikeita mutta tärkeitä ratkaisuja jotka auttavat minua hankalassa elämäntilanteessani, niin pystyn toteamaan, että vointini on ollut vuoden päivät tarmokas ja nautin elämästäni. Tietenkään se ei kivalta tunnu, että on joutunut sotepalvelujen virheiden vuoksi kokemaan vääryyttä joka vei rotkon reunalle, mutta olen päässyt tilanteesta yli selvittämällä asiat lain suomin keinoin. Minä kannan taakan, joka on seurausta virkavastuulla toimivien avunantajien tekemistä virheistä, mutta kun ei tälle enää mitään voi, niin piruako sitä murehtimaan.
On sanottu, että jotkut ongelmat, joita pidämme mielenterveysongelmina, ovat oikeasti syrjintä-, epäoikeudenmukaisuus-, köyhyys- tai työttömyysongelmia, tai ihmisenä olemisen vaikeudesta kertovia inhimillisiä kasvukipuja. Tämä näkemys puoltaa tässä ketjussa esitettyä ajatusta, että esim. oikeanlainen keskustelu olisi toimivaa ensiapua hätääntyneille ihmisille. Nyt psykiatria diagnosoi ihmisten elämäntilanteita masennussairaudeksi jonka pilleri parantaa, mutta tilastot kertovat että psykiatrien keinot eivät toimi elävässä elämässä.
Mutta ei psykiatri ole lääkäri... Siten on kiisteltävissä koskettaako psykiatreja lääkärin etiikka. Psykiatrit esiintyvät lääkäreinä ja yhteiskunnallisesti heille on annettu lääkärin status, mutta faktuaalisesti he eivät harjoita tiedettä, eivätkä siten myöskään lääketiedettä. Psykiatria on sosiaalikontrollin väline, kuten poliisivoimat. Psykiatrin vertaaminen poliisiin on paljon osuvampi vertaus kuin lääkäriin vertaaminen. Psykiatrialla, kun ei ole ollut, ei ole eikä tule koskaan olemaan mitään tekemistä tieteiden, luonnollisesti mukaan lukien lääketieteen, kanssa.
Edellä mainitun valossa rehellisyys tai avoimuus eivät tietenkään voi olla agendalla.
Lienette kaikki lääkärin etiikkaa vetoavat olevan hieman harhapolulla.
Kiitos kuin jaoit näkemyksiäsi. Erityisesti pidin siitä mitä kirjoitit niin sanottujen psykoterapeuttejen mahdollisesta ajatuksenjuoksusta. Olen ihan samoilla linjoilla. Kyky itsepetokseen on tärkeä ominaisuus, jos aikoo kyetä työskentelemään julkisilla. Toisaalta myös yksityisellä puolella heillä ei ole mahdollisuutta puuttua ihmisten myrkytykseen vaikka tietäisivät sen vievän asiakkaansa terveyden. Osa yksityisistä taas on samalla tavalla mukana vedettämässä asiakkaitaan kuin julkisen puolen toimijat. Ihmisiä on monenlaisia, joka yhteiskunnan sektorilla.
Toinen asia johon kiinnitin huomiota kirjoituksessai oli viimeinen kappale. Mielisairaus on metafora, joten mitään sairauksia näissä yhteyksissä ei ole olemassakaan. Siten on absurdia väitellä johtuuko suru elämästä. Totta kai johtuu. Sellaista sairautta kuin masennus ei ole olemassa. Ihmiset ovat masentuneita elämästään. Kaikki "henkinen" kärsimys on elämästä, eivä vain "jotkut."
Mikä on geenien merkitys mielen ongelmissa? Kun eihän kaikki lähde syntyessä samalta viivalta tässäkään suhteessa. Voiko olla masentunut sukupolven yli kulkevasta traumasta? Onko suomalaisten geeniperimä riskialttiimpi muihin esim. pohjoismaalaisiin verrattuna? Miksi miehet ovat väkivaltaisempia kuin naiset?
Geeneillä ei ole mitään roolia elämäntuskan kanssa. Vetoaminen geeneihin on tekosyy välttää keskustelemasta siitä mistä on oikeasti kysymys: elämästä haasteineen, vaikeuksineen ja epäonnistumisineen.
Geenit eivät ihmisen kohtaloa määrää. Niin monet on geenit, ja elämä tulee aina väliin.
Eihän se noin yksinkertaista ole. Sama jos väittäisi että kaikki ihmiset ovat syntyessään ekstrovertteja ja aikuisiällä muuttuvat introverteiksi. Näinhän asia ei ole. Luonto-äiti ei ole ihan niin kiltti ja mukava kuin yleisesti ajattelemme. Elämän tuskaa aiheuttaa nii lukematon määrä asioita, kuten MS-tauti.
Kelakin o huomannut nämä huuhaa masennuspillerit ja turhat höpinät terapeuttien kanssa. Sitä voi tulla läheisriippuvaiseksi eikä tajua lainkaan lopettaa terapiakäyntejä.
Niin just!
Olen kuullut että suomalaisesta byrokratiasta löytyy syytä siihen että turhaksi osoittautunut terapia jatkuu. Lomakkeiden täyttely ja paperinpyöritys vaatisi lakimiestä.
Taitaa olla lääkärin etiikka alistettu käypä hoito suositusten alle. Nuo suositukset ovat lääketehtaille tutkimuksia tekemällä meritoituneiden psykiatrien tekemiä. Se siitä lääkärin etiikasta. Se on vain kulissi tietämättömille.
Miten sitten mielestäsi masennusta kuuluisi hoitaa oikeaoppisesti?
Vahvistamalla ihmisen voimavaroja, jotka ovat yksilöllisiä. Joku saa apua esim jooga sta, luontoliikunnasta, musiikista, kuvaamataiteesta jne. Depressiossa ei ole mahdollisuutta eikä voimia omaan aloitteellisuuteen. Myös taloudellinen tilanne on romahtaa terveyden romahtamisen myötä. Tarvitaan yksilöllistä apua. Myös tieto omasta tilasta ja mahdollisuudesta selvitä voimaannuttaa. Voimavaroja saa myös tullessaan kohdelluksi ihmisenä, mitä psykiatria ssa ei tapahdu.
Jos potilaan masennuslääkityksen purkua hoitava psykiatri ei kerro potilaalle tarkasti lopetus- ja vieroitusoireista eikä miten ne vaikuttavat potilaan elämässä, eikä anna ohjeita vaikeiden lopetus- ja vieroitusoireiden varalle, niin se voi johtua siitä, että psykiatri tietää masennuslääkityksen purun ongelmat muttei halua etukäteen huolestuttaa potilasta tulevilla vieroitusoireilla, koska hyvällä tuurillahan niitä ehkä ei tulekaan.
Tämän kaltainen lääkärin suhtautuminen potilaan valistamiseen lääkehaitoista voi kertoa hyvästä tahdosta, tuuriin luottamisesta tai psykiatrian sisään rakennetusta halusta kontrolloida kaikessa psyykkisesti sairastavia, sairastaneita potilaita. Ei yhtään luoteta psyykkisesti sairastaneen potilaan omaan kykyyn tehdä arvioita lääkkeiden haitoista.
Yleinen ajatusmalli niin psykiatreilla kuin muillakin lääkäreillä on, että psyykkisesti sairaat tai sairastetaan ihmiset kuvittelevat itselleen muut kuin psykiatrian diagnoosiin lukeutuvat oireet.
Siksi usein myös ajatellaan että jos potilaalle kerrotaan tiedettyjä masennuslääkityken lopetus- ja vieroitusoireita, niin psyykkisesti sairastaneet potilaat automaattisesti kuvittelevat nämä oireet itselleen. Onhan sitä myös tutkittu että potilaat saavat sairauksia käymällä Tohtori Googlen vastaanotolla, ja kokevat Tohtori Googlen kertomia lääkehaittoja (esim. statiinien).
Lääkäreiden on tärkeää ilmoittaa kaikki havaitemansa lääkityshaitat eteenpäin. Kohtuullista olisikin, että aina kun lääkäri pitää masennuslääkityksen purussa olevaa ihmistä sillä tavalla koekaniinina, että ei kerro tälle täsmällisesti vieroitusoireista, ja sitten havaitsee että vieroitusoireista tietämätön potilas kokee ne ja kärsii niistä, ja ehkä potilaalle tulee tarvetta näiden vieroitusoireiden vuoksi olla yhteydessä terveydenhuoltoon laajemminkin joista on potilastietoja, niin näissä "koekaniinitapauksissa" havaitut lääkehaitat, lääkityksen lopetusoireet, ehdottomasti kannattaisi ilmoittaa Fimeaan. Minkä moni lääkäri tekeekin.
Niin eikä psykiatrit itsekään tiedä monistakaan lääkehaitoista jos ei ole omakohtaista kokemusta. Jos kaivaisi pakkausselosteen esiin ja kysyisi 5 yleisintä sivuvaikutusta määrätystä lääkkeestä, niin ei montaa pistettä heruisi.
Tuttavani kertoi tuntevansa voimakkaan setelirahan tuoksun astuessaan Psykiatrin vastaanottohuoneeseen. Sanoi ettei ole milloinkaan aiemmin kokenut elämässään mitään vastaavaa.
Sama raha se tuoksuu muidenkin lääkäreiden yksityisvastaanotoilla.
Mielenterveyshoidon kohdalla ongelma on se, että julkinen sektori enemmän syrjii kuin auttaa psyykkisesti oireilevaa potilasta, joten jos apua ajoissa haluaa niin sitä on pakko hakea yksityiseltä puolelta. Jos oma toimeentulo on turvattu niin tämä ratkaisu ei tunnu missään vaikka miten kovasti seteliraha vastaanottohuoneessa haisisi. Mutta tilitulitilimeni-elämäntilanteessa olevalle potilaalle se on ahdistava hetki kun ymmärtää ettei köyhyytensä vuoksi istu rahakkaasti rahastavaan hoitosysteemiin.
Joskus tuntuu siltä että psykiatrien haukkuminen on turhan helppoa, ja halpaa.
Masennuslääkkeiden suurin buumi taisi mennä jo. Viime vuosikymmenellä eräs työterveyslääkäri tyrkytti niitä vuorotyöläisille tyypillisiin väsymykseen sekä unettomuuteen, kuten jopa nivelkipuihin, työpaikkakiusaamiseen ja ties mihin. SSRI-tabut auttoivat lääkärin mielestä kaikkeen, vähän samaan tapaan kuin kortisoni joskus ennen.
Ajatella, miten ihmeen kauan työterveyshuollossa on mennytkin sen tajuamiseen että pilleri ei ihmisiä sairastuttavia työoloja paranna!
Olisiko nyt niin että työterveyshuollon yleislääkäreillä on nykyään psykiatreja terveemmät tietolähteet masennuslääkityksen haitoista, eli hyöty-haitta-suhteesta? Ja koska lääkärin etiikka kieltää aiheuttamasta potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä, on työterveyshuollossa tätä ohjetta alettu viime aikoina noudattaa työolojen vuoksi oireilevien potilaiden kohdalla.
Työterveyshuollon tehtävänä ei ole lääkefirmojen laulujen laulaminen, vaan auttaa työntekijöitä pysymään työelämässä.
Jos muna ei enää pelitä niin älkää jättäkö sitä siihen. Tutkituttakaa homma ja tarvittaessa vaikka testoa perseeseen.
Onhan se selvää että mies on maassa ja pysyy siellä jos ei saa pillua.
ei masentunetia tutkita enemppää lääkärissä vaik seksi onki pois. lääkärit ei pidä hulluja seksuaalishmisinä ni siks ei tarvii selvittääkkää miks ei seksi toimi vaik syö masennuslääkkeitä eikä siks oo enää masentunukkaa. masennuslääke vie seksin siihe sitte sanoo lääkärit ku ei seiso. joo niin vei. lääke vei seksin ja sitte puolison. puoliso lähti kokonaise elämän mukaan. se sano. nyt elämä meneeki päin persettä. voivttu.
SSRI:t tunnetusti rikkovat parisuhteita, koska vievät mahdollisuuden seksiin ja tunteisiin.
Selvennettäkööt, että jos seksuaalipulmat ovat kytköksissä SSRI - lääkkeeseen, ja ovat alkaneet lääkkeen myötä tai jatkuneet vielä lopetuksen jälkeenkin (PSSD), miehillä testosteronista ei todennäköisesti ole hyötyä eikä potenssilääkkeistä. Lääkkeen haitat voi liittyä erektio-ongelmiin, mutta myös tuntoon eli alapäästä puuttuu tuntoa tai kosketus ei tuota mielihyvää tai ylipäätään siihen, että seksuaaliset ärsykkeet ei herätä tuntemuksia tai ei tunne halua. Voi olla vaikeus saada orgasmi tai orgasmista ei saa mielihyvää tai se on vaimeampi kuin ennen lääkkeitä. Voi tuntua turralta, eikä halua ole tai halua olisi, mutta kytkös tunteiden, aivojen ja sukupuolielinten välillä tuntuu olevan kateissa. Eli esimerkiksi naisilla ei kostu, vaikka kokisi halua. Mekanismi seksuaalihaittojen takana ei ole aina täysin selvä, kun on kyse PSSD:stä. Hormonien syöminen voi myös aina sotkea asioita vielä enemmän, tilassa kun keho yrittää palautua lääkkeistä se ei aina ole kaikkein järkevin. Jotain "hormonaalista sotkua" SSRI lääkkeiden haittana voi toki olla ja seksuaaliongelmat varmasti liittyvät tähän ilmiöön suureksi osaksi, koska psyykenlääkkeet kiertovaikutuksena voivat sotkea hormoneita, esim prolaktiinia. Prosessi on hyvin monimutkainen. SSRI lääkkeitä käytetään kivun vaimentamiseen ja siinä missä ne voi turruttaa kipua, ne voi turruttaa tuntoaistia. Siinä missä ne leikkaa monen kokemana tunteita, ne leikkaa myös seksuaalisia kokemuksia.
Hoitokeinoa PSSDhen eli lääkkeen jälkeen jatkuviin ja sen laukaisemiin seksuaaliongelmiin ei tällä hetkellä ole. Ainut mikä voi parantaa, on aika. Liikunta ja ruokavalio olisi hyvä alku paranemiselle.
Tietenkin verikokeet kannattaa ottaa ja katsoa hormoniarvot, jotka voi olla seksuaaliongelmien kuten halun puutteen taustalla. En tiedä paljonko tuollaisia julkisella aletaan selvittää.Terveysongelmat voi myös aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta.
PSSD:n on spekuloitu johtuvan SSRI:den aiheuttamasta aivovauriosta, jossa dopamiinin toiminta aivoissa vioittuu. Dopamiinia tarvitaan myös työmuistin ja motivaation aikaansaamiseksi. Aiheesta voi lukea netistä enemmän kentä kiinnostaa. Tietenkin taustalla on varmasti myös läjä muita vaurioita. Dopamiinijärjestelmän vaurioitumisen epäillään vaan olevan yksi merkittävimmistä syistä.
Heh heh.
Ettei ota eteen teillä kavereilla
Ja syynä lääkkeet?
Ettehän te luuserit ole saaneet ikinä edes hipaista pimppiä!
Kenen tervejärkisen naisen luulette teidän erakoiden kanssa alkavan seurustella ja perustaa perheen?!
Ei tule mitään.
Teidän mieltymykset pyörivät sen ympärillä mitä lääkkeet aiheuttavat.
Joo että hypätkää pois sellaisesta oravanpyörästä ja lähtekää vaihteeksi nauttimaan keväästä!
Itse asiassa olisi hauska seurata kärpäsenä katossa, kuinka masislääkkeiden vastustaja touhuaisi naisen kanssa petipuuhissa!
Nainen olisi innoissaan, mutta lääkevastustajaukko hämillään köhisi että kun tuota ei ota eteen kun mietin lääkkeiden sivuoireita koko ajan se kun on minun missioini
Voi pyhä sylvi!
On mielenkiintoista miettiä, mistä PSSD johtuu. Se vaikuttaisi liittyvän myös lääkkeisiin kuten finasteridi ja Accutane mitä käytetään akneen.
PSSD ei katso myöskään sukupuolta. Se voi tulla kenelle vaan. Se on traaginen ja osaa erakoittava tila. Kenties jopa syy krooniseen masennukseen SSRI-lääkkeissä? Parisuhteissa voi olla tuhoava elementti.
Tapauksia on raportoituna, joissa erityisesti nuoret henkilöt ovat tappaneet itsensä sen takia, että SSRI-käyttö on vienyt seksielämän pysyvästi. Se on traagista kelle vaan iästä riippumatta. SSRI-käytön aiheuttamien aivovaurioiden johdosta tehtyjen itsemurhamääriä voi vain arvailla. Puhutaan varmuudella merkittävistä määristä.
Useampi NHL- ja NFL-pelaaja on tehnyt itsemurhan CTE:n takia, mikä auttaa ymmärtämään aivovaurioiden ja ennen kaikkea siitä seuraavan dementian vaikutusta haluun elää. Kaikkien aivovaurioiden oiresto on hyvin samankaltainen, joten vertailu eritavoin saaduista aivovaurioista on mielenkiintoinen. CTE:n vaikutuksesta esimerkiksi erektioon en osaa sanoa, välttämättä tätä seuraamusta ei ole, mutta CTE kylläkin vie varmuudella kyvyn tuntea ja siten välittää ja seksuaalisesti kiinnostua. CTE-potilaiden vaimojen haastatteluja löytää netistä useita, joissa he kertovat millaisia muutoksia ovat miehissään huomanneet CTE:n myötä. Oireiden yhtenäisyys mihin tahansa aivovauriotapaukseen ovat hätkähdyttäviä.
Osuit naulan kantaan! PUHUMATTAKAAN Sivuvaijutuksista= "Vaikutuksia joita ei haluta" Ihan sairasta nämä Psykiatria lääkkeEET Varsinkin Snri,Ssri. ANTIPSYKOOTIT JA LITHIUM yms . Hyvin kirjoitettu!! JA käypähoito on räysin korruption alaisena!
Paljon räksytetään käypä hoito -suosituksia kohti. Mutta kyllä psykiatrit ovat sen verran koulunpenkkejä kuluttaneet, että pystyvät vaikuttamaan havaitsemiinsa ongelmiin käypä hoito -suosituksissa. Jos vaan haluavat. Lääkitysongelmien purku alkaa siitä, että tehdään ilmoitukset havaituista haitoista. Ja keskustellaan paitsi kollegojen kesken niin myös julkisesti avoimesti ja konkreettisesti ilmenneistä lääkitysongelmista. Jaetaan sitä tietoa, keille ei masennuslääkitys varmimmin sovi. Mitä tiedetään, mtkä merkit potilaassa viittaavat siihen, että lääkitys tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Puhutaan pitkäaikaiskäytössä ilmenneista lääkehaitoista. Tuetaan avoimen tiedon avulla kollegoja vaikeissa ratkaisuissa, jotta he "uskaltavat" puhua avoimesti lääkehaitoista potilailleen. Ei eletä itse eikä jätetä toisia elämään luulojen varassa, myönnetään avoimesti ettei masennuslääkityksen pitkäaikaiskäytön haitoista ja ongelmista ole tutkittua tietoa. Jos psykiatrit eivät halua tehdä potilaillaan ihmiskokeita, niin vaikuttaa voi jo nyt. Ei tarvitse odottaa tulevaisuuteen ja sanoa sitten hälyn herättämänä että kyllähän minä tämän tiesinkin, mutta.
Käypä hoito -suosituksilla on hyvät puolet, ja niitä on paljon. Mutta kun havaitaan, että ne eivät toimi, niiden soveltamisessa on ongelmia, niin ne voidaan muuttaa tai vetää pois käytöstä hyvinkin nopeasti. Kuten on tapahtunutkin.
Niin ja ennenkaikkea informoidaan potilasta ennen lääkityksen määräämistä olennaisista tulevaisuudessa mahdollisesti elämänlaatua haittaavista ja kärsimystä aiheuttavista tekijöistä! Näitä on siis joidenkin lopettamishankaluudet ja potemat vaikeat jopa pitkäkestoiset vieroitusoireet tai haitat lopetuksen jälkeen mistä kestää toipua, riippuvuus, pitkäaikaiskäytön vajavainen tutkimusnäyttö, tunteiden ja seksuaalisuuden leikkautuminen. Ihmiset ketkä ovat näitä käyttäneet ja poteneet näitä ymmärtävät ongelmat, mutta psykiatreille nämä on hepreaa.
Psykiatri kelle juttelin torppasi kokemiani pitkäaikaisia haittoja SSRI-lääkkeistä selvästi viitaten että ne eivät ole kyseessä kokemieni oireiden kohdalla, mutta toisaalta myönsi että aihe on vähän tutkittu. Hyvä kysymys on, miksi olen ollut lääkkeillä joiden pitkäaikaiskäyttö ja vieroitusongelmat on huonosti tutkittuja saamatta mitään informaatiota tästä etukäteen. Tämä on pöyristyttävää.
Olisi tärkeää lisäksi sanoa totuus siitä potilaalle kuinka vaikea lääke voi olla ajaa alas eritoten pitemmän vuosien erityisesri isoannoksisen käytön kohdalla ja tiettyjen lääkkeiden kuten venlafaksiini kohdalla. Kun tätä ei sanota ja mahdollisia lopetukseen liittyviä mielialaoireita, potilas ja lääkäri luulee sen aina olevan uusiva masennus eikä potilas saa oikeaa kuvaa mitä on edessä ja luulee jopa sairastuneensa johonkin uusiin psyykkisiin sairauden muotoihin lopetuksessa, vaikka tämä johtuisi lääkevieroituksesta. Vähättelemällä oireiden kestoa ihmiset laitetaan lääkkeisiin yhä uudelleen ja uudelleen.
Psykiatriassa potilas altistuu myös lääkinnästä johtuvien oireiden lääkityksi tuloon.
Miksi nämä tyypit ovat jumiutuneet lääketeollisuuden haittoja ruotimaan?
Miten he ovat järjestäneet elämänsä?
Eli onko niin, että heillä ei ole oikeaa tosielämää?
Vain katkeruus on jäänyt jäljelle?
Tuntuu toisinaan siltä, että pohjoismainen demokratia on tullut tiensä päähän.
Nämä surkeat luuserit päivät pitkät tehtailevat jonninjoutavia juttuja lääketieteen sponsoreista, psykiatrien mielivallasta ym skeidaa
Ja minä veronmaksajana kustannan luusereiden tyhjänpäiväiväisen elämän?
Jos olisin MIES, tekisin johtopäätöksen: menisin metsään ja etsisin vahvan oksan
Mielikuvitus vain rajana
Hyökkäät uhreja vastaan noin törkeästi? Sanotko samoin raiskatuille naisillekin. Iranissahan, vai mikä Lähi-Idän maa se oli, missä kivittävät raiskatun rangaistuksena siitä, että on tullut raiskatuksi.
Minä ymmärrän hyvin miksi moni kaipaa oikeutta, jota eivät ole saaneet, ja miksi niin monet ovat katkeria siitä miten valtio on heitä kohdellut. Valtio ylistää väärintekijäosapuolta, tai on itse asiassa itse väärintekijänä, ja syyttää tapahtuneesta uhreja, ihan niin kuin sinäkin näytät tekevän.
Nimenomaan. Ensinnäkin sen hirveyden mikä voi tulla lääkkeiden myötä tajuaa vaan kun sen on kokenut. Siitä ei pääse yli, kun on luottanut lääkäriiin ja itselle selviää millainen koekaniini lääkkeissä on ollut. Sitten kun selittää lääkärille haitoista ja vieroitusoireista, hän ei ymmärrä, eikä myöskään muut ihmiset. Tulee vähätellyksi. Jää yksin, kärsimään, kusetuksen takia mitä koko psykiatria on.
En piruillessanikaan menisi tappamaan itseäni. Niinkuin tuo päästään selvästi viallinen psykopaattitrolli ehdottaa. Kirjoitan sitten vaikka kaunani ulos.
Siis olet kaunainen lääkäreille ja lääkkeille?
Joten yrität täältä saada "uskonveljiä"?
Pohojanmaalla uskoon tullut haluaa, että kaikki muutkin tulevat uskoonsa
Vaikka kirvestä heristämällä!
Samanlaista kiihkomieltä on sunkin paatoksessasi
Joten alappas elämään OIKEAA elämää ja unohda katkeruutesi!
Kun itsellesi vain teet elämäsi hankalaksi
Ps. TÄSTÄ neuvosta ei lääketehdas maksa pennin mynttiä!
Niin hyökkään uhreja vastaan?! Mitä tähän kuuluu raiskauksen uhrit?!
Kyse on siitä, että jotkut tyypit ovat valjastaneet koko elämänsä olemattomille syytöksille lääkäreitä ja lääkkeitä vastaan.
Kun tosiasia on että monet miljoonat ovat saaneet avun masennukseen lääkäreiltä ja toimivalla lääkityksellä!
Revi siitä
Ja kuinka suuri osa ihmisistä on vahingoitettu masennuslääkkeillä? SITÄ EI OLE EDES TUTKITTU kunnolla.
Syytökset eivät ole olemattomia.
Syö sinä lääkkeesi, ja jos et saa haittaa niin HYVÄ, mutta älä tule väittämään haittaa saaneiden syytöksiä että ne on olemattomia. Jos väität niin niin toivottavasti pilkka kalahtaa omaan nilkkaan. Sitä en toivo, vaikka tuo sairas trolli (sinä?) on täällä toisia itsemurhaan jopa kannustamassa
Mietin pitkään ansaitseeko tämä keskustelu enää kommenttia, mutta anti mennä vielä tämän verran.
Mistä tiedät, että "joidenkin henkilöiden" syytökset ovat perusteettomia? Sitä varmaan tarkoitit sanoa. Joka tapauksessa, tuo väitöshän on ihan mutua.
Mitä tulee raiskausvertaukseen, moni henkilö joka on tullut raiskatuksi sekä kirjaimellisesti ja toistaalta "raiskatuksi" psykiatrian toimesta kuvaavat psykiatrista raiskausta huomattavasti traumaattisemmaksi kokemukseksi kuin seksuaalista raiskausta. Psykiatrisella raiskauksella viitataan siihen, että henkilö kaadetaan maahan, hänen housut vedetään alas ja pakaroihiin injektoidaan ainetta vasten asianomaisen lupaa. Kokemus simuloi hyvin raiskausta, mutta sillä erotuksella, että psykiatrinen teko on valtion oikeuttama. Lisäksi siinä missä seksuaalisen raiskauksen kohteeksi joutunut henkilö voi hakea oikeutta, saa sympatiaa ja tekijät häpeää, psykiatrisessa raiskauksessa roolin kääntyvät toisin päin. Psykiatrisesti raiskattu henkilö ei saa oikeutta, ei sympatiaa (paitsi muilta uhreilta) ja tekijät saavat pelkästään ylistystä. Uhrille sanotaan, että psykiatrinen raiskaus oli hänen omaksi parhaakseen, mikä on ehkä suurin ja törkein alistus ja loukkaus mitä uhria kohtaan voi tehdä. Oikeutta hän ei saa, koska valtio ja psykiatria ovat liitossa. Päinvastoin valitus tai protesti voi johtaa uuteen vastaavaan fyysiseen pahoinpitelyyn sekä verbaaliseen ja kirjalliseen haukkumiseen. Psykiatrian uhrejen mollaaminen ja väheksyntä on yhtä törkeää kuin mollata tai väheksyä kirjaimellisen raiskauksen uhreja. Se on vastenmielistä, moraalitonta ja selkärangatonta. Se, että joku fantasioi raiskauksesta tai tykkää "kovemmista otteista" makuuhuoneessa, ei oikeuta kohtelemaan muita samalla tavalla, jos he eivät nimen omaan sitä tahdo.
Sillä, että joku on ollut tyytyväinen saamaansa kohteluun psykiatrian toimesta, tai vaikka ainoastaan omasta tahdostaan ja toimestaan käyttänyt "masennuslääkkeitä", ei ole peruste hyökätä heidän kimppuun, jotka ovat niille terveytensä tai elämänsä menettäneet. (Huomaa, että tilastollisesti ylivoimainen valtaosa kaikista käyttäjistä on saanut enemmän haittaa kuin hyötyä niin sanotuista masennuslääkkeistä. Tämä on tilastofakta.) Avainsana on kuitenin aina vapaaehtoisuus, niin seksissä kuin "masennuslääkkeissäkin." Ketään ei saa pakottaa seksiin tai "masennuslääkkeisiin," tai olemaan ilman seksiä tai "masennuslääkkeitä."
Arvostamani, ja myös tutkijoiden arvostama, psykiatri Matti O. Huttunen luettelee pitkän listan verran masennuslääkkeiden haittavaikutuksia Duodecimin Terveyskirjaston artikkelissa, joka on päivitetty 10/ 2017. Linkki tässä, kannattaa tutustua: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00042
Huttunen on myös kirjoituksissaan todennut, että lääkäri ei "määrää" ketään syömään masennuslääkkeitä, ja korostaa että potilas saa tehdä ja potilaalla on oikeus tehdä oma itsenäinen päätös, alkaako hän syöpä masennuslääkkeitä vai ei.
Näköjään täällä masennuslääkekeskustelut aiheuttavat suurta mielipahaa joissakin henkilöissä. Jopa niin paljon, että omia hermoja ja aikaa pitää kuluttaa sen vahtimiseen, mitä terveydenhuollossa vallitsevia masennuslääkityskäytäntöjä kritisoivat ihmiset tänne kirjoittavat. Omalta osaltani haluan lohduttaa näitä jotka pahoittavat mielensä ahdistuneisuuteen asti lääkityskritiikistä: Kukaan ei kiellä teitä syömästä masennuslääkkeitä, eikä tuomitse siitä, ottakaa ihan rauhassa vaan.
Myös Matti O. Huttunen toteaa, että masennuslääkitys ei sovi kaikille, vaikka tuokin monille helpotusta, tosin silloinkaan pitkäkestoisia lääkitysjaksoja ei saisi käyttää hoitona.
Duodecimin Terveyskirjastosta löytyy useita artikkeleita masennuksen hoidosta, ja sävy on muuttunut viimeisten päivitysten myötä.
Ensinnäkään, vaikka artikkeli on varsin tuore, en näe kirjoittajan mainitsevan missään pysyvistä vaikutuksista, jotka seuraavat aivovauriosta. Missään en huomannut mainintaa, että esimerkiksi tunteiden latistuminen tai seksuaalitoiminnanhäiriöt voivat jäädä pysyviksi käytön lopettamisesta huolimatta.
"Huttunen on myös kirjoituksissaan todennut, että lääkäri ei "määrää" ketään syömään masennuslääkkeitä, ja korostaa että potilas saa tehdä ja potilaalla on oikeus tehdä oma itsenäinen päätös, alkaako hän syöpä masennuslääkkeitä vai ei."
En ole lukenut kyseistä kirjaa, joten en voi kommentoida suoraan Huttusen tekstiä, mutta yleisesti voin todeta, että edellä mainitsemasi seikka ei pidä tietenkään paikkaansa. Psykiatrialla on pakottamisoikeudet, jotka johtavat aineiden pakkosyöttämiseen kohdehenkilöille psykiatrien niin tahtoessa. Täten on vallan absurdia väittää, että kansalaiset saisivat itse päättää laitetaanko heihin niin sanottuja masennuslääkkeitä tai muita huumeita. Psykiatrit, joihin oletan Huttusen viittaavan sanalla lääkäri, nimen omaan saa kirjaimellisesti määrätä mitä kohdehenkilöön laitetaan.
Minulle ei psykoterapeuttina toiminut psykiatri, joka siis aikoinaan määräsi minulle masennus- ja neuroleptilääkityksen, kertonut edes noista psykiatrien tietämistä haittavaikutuksista, jotka tuossa Huttusen listassa mainitaan. Olisi edes kertonut nuo tiedot! Edes jossain vaiheessa! Edes silloin kun useita kertoja oli yritetty purkaa vuosikausia jatkunut lääkitys, mutta ei! Tiedon pihtaaminen jatkui. Lääkitys aloitettiin aina uudestaan, koska hän diagnosoi lopetusoireet masennuksen uusiutumiseksi, ja aina siinä yhteydessä vakuutti vaan ettei lääkityksestä vakavaa haittaa ole. Luottamuksellisen psykoterapiasuhteeni vuoksi meni kauan ennen kuin aloin ihmetellä hänen antamansa tiedon totuusarvoa, sitä että masennuslääkityksestä ei haittaa ole kohdallani ja lopetus onnistuu helposti, koska lääkitykseni ei ole kuulu rauhoittaviin, jotka vaikuttavat suoraan keskushermostoon. Mutta hyvä että lopulta aloin ihmetellä oloani myös oikealle henkilölle. Sain sitten myös oikeaa tietoa ja lisätietojen avulla masennuslääkityksen purku lopulta onnistui. Tosin erittäin suurien vaikeuksien kautta, myös siksi että elämä itsessään ei tyhjene suurista vaikeuksista lääkityksen lopetuksen vuoksi. Mutta tieto auttaa. Ja niin minä elin vaikeudet, selvitin vaikeudet, ja voitin vaikeudet. Nykyään pärjään hyvin ilman lääkitystä ja nautin elämästä vaikka minulla onkin diagnosoituna tämä vakava toistuva masennus. Nautin myös katkeruuden koverruksista kun niitä tämän asian suhteen tulee, ja niitähän tulee, koska minun kohdallani kolmentoista vuoden masennuslääkitysputki ehti tuhota paljon, lopulta esti pääsyni takaisin työelämään, koska lääkityshaitoista esim. kognitiivisten taitojeni rapautuminen ja äärimmäinen hitauteni vaikeutti toimintakykyäni. Kohdallani lääkityspurun hyvät puolet ovat nykyään läsnä ja omat selviytymiskeinoni käytössä.
Psykoterapia perustuu luottamukseen ja minä luotin. Olen joskus miettinyt potilaalleen tärkeää tietoa pihdanneen psykiatripsykoterapeuttini motiiveja, sillä hän ei vaikuttanut lääkefirmojen suuntaan kumartelevalta ihmiseltä. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että masennuspotilas on suomalaisessa terveydenhuollossa henkilökunnalle milloin näkymätön, milloin hankala, milloin muuten vaan niin tarpeeton tapaus, ettei terveydenhuollossa työskentelevien mielestä ansaitse asiallista hoitoakaan.
Voimaa ja rohkeutta ja jaksamista kaikille teille, jotka olette vaikeuksissa masennuslääkityksenne kanssa ja taistelette itseänne lääkityksestä vapaaksi ja lääkityshaitoista terveeksi!
Huttunen ei myöskään mainitse että lääkäri ei informoi usein potilastaan haitoista kunnolla
Minulle sanottiin kun aloitin lääkkeet että
- ne on helppo lopettaa milloin vain (LOL). Miksi tätä samaa propagandaa on kerrottu monille? Joku lääkeyhtiöiden mainoslause? Harhaanjohtavaa. Lisäksi tämä saattaa saada potilaan ymmärtämättömyytään ajamaan lääkkeen miten sattuu alas ilman kunnon vähennystä vaikka vähennys pitäisi olla oikeasti vakavasti otettava asia, mihin potilas tarvii tietoa. Valitettavasti löysin ohjeet vain masennuslääkevieroitukseen keskittyneiltä nettifoorumeilta, jo kärsiessäni hirveistä oireista liian nopealla vähennyksellä. Lääkärin ohjeet oli ympäripyöreitä ja sai minut tuntemaan kuin olisi harvinaista kokea vieroitusoireita
- niistä tulee haittavaikutuksena esimerkiksi kuivaa suuta. Hmm, mulle tulee hiukan muuta mieleen, mistä olisi pitänyt sanoa. Vähän merkittävämpiä asioita mitä mainittu yllä
Minua ei informoitu aivojen tottumisesta lääkkeeseen ja lopettamisongelmista,minkä takia söin lääkkeitä uudelleenaloitettuna vuosia, koska lopetus toi aina masennuksen ja hirveän olon
Ei mitään. Reseptiä vaan uusittiin ja uusittiin.
Vieroitusoireet kesti kuukausia ja taas kuukausia. Lääkärin mukaan kyse on jostain parin viikon oireistosta masennuslääkkeissä. Nykyään tiedän mitä potaskaa tuo on. Jos käyttää jotain ainetta jopa kymmenen vuotta, siitä toipuminen kun aivot ja keho ensin mukautuu lääkkeeseen, ja se otetaan pois, ei tapahdu viikoissa. Ainut kemiallinen epätasapaino ja serotoniiniongelma mikä minulla koskaan on aivoissani ollut, on ollut lääkkeiden takia.
Haittoja ei kirjattu ylös, koska en osannut aluksi yhdistää edes seksuaalipuolen ongelmiani lääkkeeseen.
Nykyään tiedän sen kuinka huonosti lääkärit ymmärtävät lääkkeiden haittoja. Eräs lääkäri jopa myönsi että joo, eihän tätä aihetta vieroitus ole kovin hyvin tutkittu. Miksi kaikkia näitä seikkoja ei ole sitten sanottu ääneen minulle? Mikä hemmetin wannabe asiantuntija egoilijoiden koekaniini olen lääkkeillä ollut? Meni usko lääketieteeseen ja lääkäreihin. Mutta ehkä olin nuorena hölmö ja naiivi. Lääkkeitä syömällä ei tule terveemmäksi, vaan kyllä se terveys löytyy jostain ihan muualta.
Lopulta minulla tuo viimeinen psykiatripsykoterapeuttini aloittama lääkityspurku kyllä tapahtui todella erittäin hitaasti, mutta siitä huolimatta jokaisen asteittaisen vähennyskerran kohdalla vieroitusoireet pamahtivat täysillä päälle ja kestivät viikkokausia valvottaen, eli siis kaikki tuskaiset vieroitusoireet alkoivat voimakkaina aina taas uudestaan, kun oli uuden vähennyksen vuoro.
Koska en aluksi tiennyt kaikista vieroitusoireista, niin niistä fyysiset oireet pitkäkestoisina veivät minut usein myös somaattisen puolen lääkärin pakeille terveyskeskukseen (huimaus, tasapainohäiriöt, näköongelmat, kivut, sydänoireet).
Kauheinta oli kuitenkin tämä: Sain lopetus/vieroitusoireina hyvin rankkoja, jopa tajunnan hämärtäviä ahdistuskohtauksia, joiden vuoksi jaksamiseni oli kortilla. Rajujen minulle outojen ahdistuskohtausten vuoksi kävin kuoleman porteilla ja siinä yhteydessä eräs kesälomakauden psykiatri ehdotteli minulle sähköhoitoa, koska hänen mielestään masennukseni oli muuttunut krooniseksi, pysyväksi tilaksi, eikä hoidokseni riitä enää masennuslääkityksen uudelleen aloitus. Näin ei tuossa vaiheessa kuitenkaan toimittu, sähköhoidossa puhetta pisemmälle edetty, koska Minä :)
Tiesin että olen oikeassa, kun haluan viedä lääkityksen purun loppuun asti, vaikka se vaikea taival onkin. Ja sitähän se olikin. Kivinen tie. Jota kuljin yksin, monesti polvillani edeten, koska terveydenhuoltojärjestelmä ei tunnistanut oikein avun tarvettani.
Masennuslääkityksen purussa minun voimamotiivini oli haluni kulkea ihmistä kohti. Halusin päästä pois masennuslääkitykseni aiheuttamasta zombiudesta, tunnekylmyydestä.
Olen oman kokemukseni perusteella tullut tähän tulokseen: Se on hatusta vedettyä paskapuhetta, että masennuslääkitykseen ei muodostu riippuvuussuhdetta ja siksi purku onnistuu helposti, kuten käypä hoito -suositusten huttunenisometsäkarlssonkopla väittää. Tiedän tämän, koska: Olen voittaja nyt.
Nykyään elän hyvää elämää ja kohtaan elämäntilanneongelmat silmästä silmään ja tarvittaessa hampaat irvessä, zombius on minusta kaukana, ja asiat kummasti selviää kun niitä pystyy nyt kirkkaasti toimivan aivotoiminnan avulla selvittelemään.
Hyvään elämääni kuuluu myös ymmärryksestä syntynyt syvä halveksunta psykiatriaa/psykiatreja kohtaan. Ei ihminen voi arvostaa tuommoista ammattikuntaa, joka tietämättömyyteensä vedoten (ei ole tieteellisesti tutkittu masennuslääkityksen pitkäaikaiskäytön haittoja eikä lopetusta) sallii sen, ettei masennuspotilaita kohdata yksilöinä, ainutkertaista elämäänsä elävinä ihmisinä, vaan hoidetaan kaikki samalla sapluunalla kun se nyt vaan on niin halpaa.
Psykiatrit tarvitsisivat oppitunnin siitä, mitä ovat ihmisoikeudet. Muistutuksen, että ihmisoikeudet koskevat myös heidän potilaitaan. Ja heidän gurujensa kirjailemia käypä hoito -suositusten sisältöjä.
Kirjoitan kokemukseni tänne, koska olen saanut näiltä keskustelupalstoilta tukea ja tietoa, ja siksi itseeni voimaa masennuslääkityksen purkuun liittyvissä pitkäkestoisissa vaikeuksissa. Vaikeuksissa jotka ovat moninaiset ja jokaisen kohdalla varmastikin erilaiset, koska ei meistä kukaan voi alkaa elää kuplassa sitä aikaa kun lääkityspurku kestää. Ja nyt tärkein asiani viimeisenä: Tack teille tukijoukot :)
-
Joopa joo.
Masennusta ei PARANNNETA lääkkeillä!
Vain oireita voidaan lievittää.
Jos joku huuhaatohtori on väittänyt PARANTAVANSA Sinun masiksen, niin minä en uskoisi mokomaan puoskariin!
Masennuslääkkeisiin ei synny riippuvuutta, väittävät psykiatrian professorit Hasse Karlsson ja Erkki Isometsä IL:n jutussa 'Liikaa lääkettä masentuneille:...' (22.6.2017) -> -> http://www.iltalehti.fi/mieli/201706202200134147_md.shtml
Professorit myös kommentoivat tuossa jutussa muitakin masennuslääkkeiden käyttöön kohdistuneita kriittisiä väittämiä.
En löytänyt noista professoreiden vastauksista selitystä sille, miksi potilaiden masennuslääkevieroitukseen liittyvä oma eletty kokemus poikkeaa niin paljon alan ykkösasiantuntijoiden, lääkäreitä opettavien professoreiden, väittämistä?
Erikoiselta tuntuu myös se, että kun tiedetty tilanne on ollut ja on se, että käytännön terveydenhuollossa ei piitata potilaiden masennustilojen taustojen selvittämisestä ja pillerireseptiä isketään kouraan ensimmäisellä vastaanottokäynnillä, niin tätä hoitokulttuuria vaan jatketaan vaikkei se näiden huippuprofessoreidenkaan mielestä ole oikein. Miksiköhän he eivät vaikuta niin että muutos oikeaan suuntaan tapahtuu!? Puuttuuko heiltä valta jakaa oikeaa tietoa? Vai ovatko he luopuneet vallastaan vaikuttaa terveydenhuollon hoitokäytäntöihin? Kenelle he ovat valtansa lahjoittaneet? Poliitikoille? Lääketeollisuudelle? Laiskuudelle? Kyllä tuon tason asiantuntijoiden olisi jo aikapäiviä sitten pitänyt tarttua toimeen ja viheltää pilliin, että nyt poikki tuo sokea ja summittainen pilleripeli...
Ei ymmärrä ei.
Joku täällä kommentoi väitteellään, ettei masennusta ole lääketieteellisesti todistettu?
Että psykiatria on "keksinyt" lääketeollisuuden sponsoroimana termin?
Mikä tässä nyt on oikein totuus?
Eli onko masennus sairaus vaiko vain huuhaata?
No jo tyhmemmänkin pitäisi tajuta: mitään masennusta EI OLE OLEMASSAKAAN!
Luepa tällä palstalla kirjoittavien kokemukset huolellisesti!
Mukalääkärit (lue: psykiatrit) ovat pirullisin, sadistisin keinoin saaneet hyväuskoiset ja terveet ihmiset katalin keinoin turvautumaan myrkyllisten lääkkeiden käyttäjiksi!!!
Ja käyttäneet pirullisia ja ihmisyyttä vastaansotivia pakkokeinoja mukapotilaiden alistamiseksi!
Tämä on mukasivistysvaltio armaassa suomemaassamme nykypäivää!
Suomen psykiatriayhdistyksellä on suuria sanoja blogissaan. Sami Pirkolalta löytyy sanojensa perusteella tahtoa hoitaa lääkkeettä ihmisiä, jotka kärsivät vaikeissa elämäntilanteissa ja tarvitsevat keskustelutukea väliaikaisesti. Kuitenkaan hänenkin johdossa oleva yhdistys ei ole toiminut vaikuttajana aktiivisesti sote-uudistuksessa, jotta keskusteluapu hoitona toteutuisi, eivätkä siksi ole saanet tulevan sote-uudistuksen sotekeskuksiin psykologeja, jotka ovat keskusteluavun antajista koulutuksensa perusteella ammattilaisia. Outoa. Tämä viittaa siihen, että ihmisten kärsimys tullaan jatkossakin hoitamaan ensisijaisesti medikalisaation kautta, mikä puolestaan lisää riskiä, että hoito sairastuttaa ihmisiä enemmän kun haittaa lääkkeistä on enemmän kuin hyötyä.
Pirkolan blogista ote
"Ihmisen toipumisen ja oman elämänsä osallisuuden nostaminen keskiöön on tuonut helpotusta sekä vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsiville että heitä hoitaville. Häiriöiden aggressiivisen ja pahimmillaan potilaita esineellistävän parantamisen sijaan mietimme nyt ihmisten hyvinvointia niistä lähtökohdista, joita kullakin oman positiivisen mielenterveytensä myötä on. Siis mielenterveyden, nimenomaan ihmisillä itsellään olevan voiman ja osallisuuden merkityksessä." Lisää ovella kolkuttelevasta medikalisoinnista http://www.psy.fi/blogit/psykiatrian_aika.778.blog
Psykiatreja ei arvosta enää psykiatrit itsekään. Sillä mitään väliä, mutta kun muut lääkärit eivät arvostuksen puutteensa vuoksi esimerkiksi konsultoi potilasta hoitavaa psykiatria selvittääkseen medikalisoinnin vaikutusta vastaanotolla olevan potilaan oireistoon, niin sillä on potilaan elämän laadun kannalta paljon väliä.
Siellä missä on psykiatreja, ei keskustelut oikein suju. Psykiatreja ei kuuntele päättäjät eivätkä muut lääkärit, MIKSI potilaidenkaan näihin velmuilijoihin pitäisi luottaa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/
https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31784-7/fulltext
https://www.goodreads.com/book/show/17852736-cracked
SSRI-lääkkeistä saa keskimäärin vain placebo-efektin. Aivan uskomatonta, kuinka monta miljoonaa noita popsii ja saa niistä sivuvaikutukset ja vielä vieroitusoireet (jotka sitten diagnosoidaan ties miksi) lääkkeet jättäessä. Kun julkaistaan vaan valitut palat lääkeyhtiöiden sponsoroimista tutkimuksista, niin saadaanhan sitä ihmiset uskomaan vaikka mitä.
Eikä nuo psykiatrien lääkkeidenmääräyskäytännöt ole sen parempia.
https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-off-psychiatric-drugs
Pysykää erossa psykiatreista varsinkin jos lääkkeidentuputus huonoilla tiedoilla alkaa.
Olet ymmärtänyt väärin tuon plaseboasian, niin kuin lukuisat muutkin.
Esimerkiksi SSRI-aineet ("masennuslääkkeet") ovat stimulanttiluokan huumausaineita. Totta kai niillä on vaikutusta tuntemaailmaan, käytökseen ja ajatuksiin toisin kuin plasebolla.
SSRI-aineet ovat plaseboa vain _käytetyn_ mittarin, Hamilton depression scalen, suhteen! (Ko. mittausmenetelmällä SSRI-aineet hyväksytään markkinoille.)
-0fy5pkuå4