Elämän tyhjyys

Tämä teksti olisi voinut tulla minun kynästä, niin paljon samanlaista. Lapseton 32v sinkkunainen, parin vuoden suhde päättynyt vuodenvaihteessa, jonka seurauksena jo vuosia ollut masennus pahentunut. Työ on, mutta en viihdy siinä. Pari ystävää, lapsuudenperhe. Kaikki tuntuu niin tyhjältä, ei missään oo mitään mieltä. Pelottavaa on sekin, ettei mikään yksinkertaisesti kiinnosta, en saa mistään mielihyvää.

Pystyn samaistumaan tuohon. Olen 28v. mies ja aika samassa tilanteessa. Se tyhjyys syntyy kai siitä elämän merkityksettömyydestä. Toinen on se jos alkaa verrata muihin joilla on kaksi lasta, kultainen noutaja ja hirsimökki Saimaan rannalla niin kyllä se masentaa. Perheen perustamiset, urapolkujen luomiset ja monen jutut on tuurista myös kiinni. Yksinkertaistettuna on varmaan selvitettävä itselle mitä haluaa ja lähdettävä näitä päämääriä kohti. Yritys toivon mukaan palkitaan joskus.Tsemmppii!

Tutulta kuulostaa hei, te elämän kumppanit. En tiedä, että mikä teillä on mennyt suhteissa väärin. Mikä oli syy. Mutta itse olen ajatellut, että ei sellaista ihmistä olekaan, joka täyttäisi kokonaan rakkauden tarpeen. Se on osa luontoamme. Aina ihminen kaipaa rakkautta ja uskonkin että se on rakkaus sinne, mistä olemme tulleet tänne maailmaan kokemaan tämän elämän.
Uskon nimittäin että se on meidän luojamme, jonne rakkauden kaipuu oikeasti on.
Asia on sama, oli suhteessa tai ei.
Luoja on rakkauden lähde, elämän lähde.
Vastavoimat ovat tuhon ja kuoleman.
Tästä syystä se kaikkein rehellisin rakkaus onkin se, mikä on luojassamme Jumalassa.
Itse olen miettinyt, että ei elämässä ole rakkautta kun hetkittäin. Elämä muutenkin on sellaista että kaikkea on vain hetken. Hymy kestää hetken, hyvä jäätelö, sekin vain hetken.

Mutta tässä kaikessa voi itsensä voimistaa harrastamalla jotakin.
Liikunnalliset harrastukset ovat hyviä. Katsoo vaan, että siellä ei ole mitään kuumapäitä vetäjinä/ohjaajina. Jopa kävely tekee hyvää. Ihan vaan kävelee, ei tee muuta.

Tässä minun ajatuksiani ja tukeani teille. Kokemukseni ja tuntemiseni(tunteet) ovat hyvin samanlaisia kun teillä.
En tiedä onko sukupuolella niin väliä tässä itse asiassa, mutta olen mies.
Olen miettinyt, että kesällä menen jonnekin rannalle onkimaan kalaa. Onkohan ihan hullu ajatus?
Noin niinkuin harrastuksena ja itseni ilmaamisessa. Jos sieltä tulee hyviä kalojakin vielä, niin olisihan se uusi ulottuvuus.
Pitää tarkistaa, että mitähän lupia se tarvitsee..

Luen puhelinluetteloa. Se on loputtoman pitkä.
Joskus tanssin sadetanssia ja nyt sitten sataakin vappuna.

Etsikää yhteyttä Jumalaan niin, elämään tulee tarkoitus.

Ilman yhteytta Jumalaan, joka on Kristuksessa, ei ole olemassaololla tarkoitusta ja rakkautta aivan niikuin tuo mies kirjoitti.

Loperta tupakanpoltto, ala liikkua, tee lenkkejä tai harrasta jotain joka kohottaa kuntoa, parantaa terveyttäsi ja samalla nousee mielialasi. Ei ole muuta tietä. Pahoista tavoista parempiin ja elämä alkaa sujua aivan eri malliin. Kuka haluaa huonokuntoisen, masentuneen makaavan röökimuijan itselleen, ei monikaan. Omalle itsellesi sinä voit tehdä jotain, ja muut asiat tulevat sen jälkeen itsekseen.

Kaiken eteen on tehtävä jotain työtä, mikään ei tule taikasauvan heilautuksesta.

Kyllä se tyhjyys voi olla monen seuralainen, vaikka olisi kuinka perhe, lapsia yms. Jokainen ymmärtää tuon perustuntemuksen, se on ihmisen elämään kuluvaa. Oma kokemukseni on se, että se mitä harjoittaa, se vahvistuu. Varmaan itsekin tajuat, että ei siitä nyt mitään hyvää seuraa, jos makoilee vain kotona. Johan siinä poksahtaa pää ja varmaan jokainen uppoaisi tyhjyyteen, jos jäisi makoilemaan, tekemättä mitään.

Tekeminen ihan kuumasti aktivoi aivoja, ja tapahtuu välitön muutos mielentilassa. Itse, joskus kun on mieli maassa ja tuntuu mahdottomalta, niin on se kumma, kun pelkästään ensiksi tiskien tiskaaminen saa mielen paremmaksi. Sitten kodin siivoaminen.

Oikeasti, jos makaa vain, lakkaa aktivoimasta aivojaan ja tavallaan aivot oppivat siihen tilaan, että maataan, ei tehdä mitään. Tuntuu liian suurelta ponnistelulta tehdä mitään. Tietenkin, jos on treenannut tekemättömyyttä.

Jossain oli, että vanhan tottumuksen saa pois tekemällä jotain uutta tottumusta kymmeen kerta. Ja sitten tekemällä tästä uudesta saista rutiinia.

Päivään on tärkeä tehdä rutiini. Tedä itselle hyviä asioita. Ottaa pieniä askelia kohti uusia juttuja.

Joku kirjoitti, että ajattelee menevänsä ongelle. Ihan huippujuttu! Siellä ongella istuessa voi unohtaa pienen itsensä ja olla osa järveä, kalastamista ja kokemustaan. Koska oikeastihan kukaan meistä ei ole sen kummosempi. Elämä pitää täyttää itselle merkityksellisellä tekemisellä. Mikään tekeminen ei täällä maailmassa ole kovin kummoista, mutta pääasia että tavallaan aivot pääsevät jumista pois, missä vain maataan sykkyrässä.

Oikeasti, elämä on niin simppeliä, että tyhjyys tulee ja imaisee sut, ellet opettele elämääsi jotain rutiinia. Ihmisen aivot eivät kestä loputonta tekemättömyyttä. Se on kuin ketsuppipullo jääkaapissa, joka seisonut pitkään. Kaikki vajonnut pohjalle lyttyyn. Ravista pulloa, ja ketsuppi alkaa juosta.

Tekeminen nostaa aivojen vireystilaa ja antaa merkitystä. Tekemisessä ei tule mietittyä sitä, miten turhaa ja tyhjää kaikki loppujenkopuksi on. Ole yksinkertainen, tee jotain, heti olosi paranee.

Olen 29-vuotias mies ja samalta minustakin tuntuu vain sillä erotuksella etten ole edes koskaan seurustellut enkä taida koskaan tulla sellaista mahdollisuutta saamaankaan. Yksi seksisuhde on ollut mutta tapailua on ollut niin harvoin ettei sekään tunnu aiheuttavan enää muuta kuin vitutusta.

Olen taistellut koko elämäni masennuksen, lähes jatkuvan ahdistuksen, vakavan sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkihäiriön kanssa. Tänä vuonna on lisäksi ollut lähes jatkuvasti vakavia terveysmurheita ja olen hypännyt yhtä mittaa eri alojen lääkäreillä. Tässä alkaa olla jo ihan voimaton ja henkisesti loppu näiden ongelmien suhteen.

Sekin ahdistaa ja rassaa hermoja että vielä pitäisi jaksaa jotain kuntoutustakin yrittää vaikka ei minusta nyt enää ole sellaiseen eikä sitä kukaan käsitä. Päästäisivät nyt jo edes pysyvälle eläkkeelle.

Tutut on jutut. Olen jo 65 ja eläkkeellä. Nuorena olin syrjäänvetäytyvä ja omissa oloissa viihtyvä poika. Aikuisena muutin kaverin kans kaupunkiin ja tuskin koskaan olen sopeutunut mihinkään. Olin silloin ujo mutta kalja maistui. Seurauksena työttömyyttä, masennusta ei puolisoa tai perhettä. Kökötin asunnolla enkä harrastanut mitään. Selvänä seurassa sain paniikikohtauksia ja alkoi lääkitys. Myös pitkäaikainen terapia. Onko tylsempää ihmistä kuin raitistunut alkoholisti? Vuosia meni turhuuden markkinoilla ja yritin hyväksyä itseni ja kuuluvani yhteisöön. Vaikka silloin söin aktivoivaa depressiolääkettä ja Temestaa ei tullut sosiaalista, avoimesti keskustelevaa reipasta miestä. Opettelin nauttimaan siitä mitä on. On suorastaan pakko olla kadehtimatta toisten saavutuksia ja vertailla itseään vain itseensä . Silloin voi huomata edistyneensä. Pitää oppia nauttimaan vaikka uudesta aamusta terveydestä jne. Itsekritiikkiä pitää olla mutta totuuden puitteissa. Vaikeinta on ehkä, kun täydellinen pitäisi olla ja kaikki aina toimia just omilla ehdoillaan. Ja tulot oltava suuret, että voisi loistaa olemattomassa seurassa. Nyt kuivilla kohta 25 v. Suhteita ollut ja töitäkin lapsia en koskaan halunnut. Jäin leskeksi viime vuonna ja taas asun yksin.

Minä olen ikuinen opiskelija.

Ylioppilas, ja opiskellut 4 alaa. Eka ala antaa opintoihin rahaa ja onneksi tuo talous tuli opiskeltua. Eli velkaa ei ole ja jne.

Sitten historiaa ja teologiaa. Joskus työ vienyt ajan joten opiskelu jäänyt vähemmälle.

Jos täällä ryhtyy ajattelemaan elämän tyhjyyttä on huonolla pohjalla.

Pitää vaan hoitaa jokapäiväiset asiat ja opiskella.

Nyt testaan kotiasketismia. Kotiasketismissa eletään yksinäistä sulkeutunutta elämää eri tavoin.(opiskelin ortodoxista teologiaa,sieltä löysin kotiasketismin)

Aluksi tottakai uusi olotila tuntui "oudolta" mutta pikku hiljaa siihen tottui ja ryhdyin viihtymään itseni kanssa.

Patja lattialla,tyyny,makuupussi, minimi astiasto ruuan laittoon.Kaikki minimiin.

Nk. Sosiaaliset kanssa käymiset johtavat riitoihin ja eroihin, en siis kaipaa niitä.

Jos joskus juttelee niin pitää neutraalia fiksua linjaa.

Että tämmöistä täältä.

Voe hyvät Ihmiset, tähän kirjoittaneet, miten upea keskusteluketju! Ketju tosin aloitettu 1.5.18. - Jotenkin löysin tämän tässä pikkutunneilla ja olen ihmeissäni, miten minun sukulaissielut täällä pohtivat elämää. Kaikenlaista samaa kuin kirjoittaneilla on itselläni menossa!
Ihan hirveän hyvää analyysiä ja varsinkin ohjeistusta! Jäänpähän miettimään. Terkuin yöhön, 'eläkenainen'