montako kummia saa olla

Vähintään kaksi, mutta ylärajaa ei ole. 6 on vielä kohtalaisen yleinen määrä. En tiedä, kuinka monta nimeä siihen nimenanto kaavakkeeseen mahtuu, mutta voi kai siihen tarjota liitteeksi listaa, jossa on kummien nimet ja syntymäajat, jos ei kaikki nimet mahdu siihen kaavakkeeseen.

Lapsella voi olla niin monta kummia kuin tunnette hyvältä.

"Lomakkeelle mahtumisesta", mikä EI ole mikään raja:

Jos kyse on ns. normaalitapauksesta, eli että kastetoimitus tehdään vastasyntyneelle vauvalle, siis väestörekisteriin kuulumattomalle, olette saaneet Kelalta lapun otsikolla "Lapsen tietojen ilmoittaminen". Siinä lomakkeella on turhan vähän, vain kolme riviä. Siihen mahtuu helpoimmin siis kolme henkilöä tai kolme pariskuntaa eli kuusi ihmistä.

Väestörekisteriin jo kuuluvan ihmisen kasteessa tarvittava lomake on erilainen, siihen mahtuu helposti enempi kummeja.

Ei ole suurikaan työ papille liittää kasteilmoitukseen erillistä liitettä kummeista.
Teen itse niin aina kun kummeja on enemmän kuin kolme tai pariskuntina yhteensä kuusi eikä ole koskaan tullut jatkossa mitään ongelmaa. Lomakehan jää kirkkoherranvirastoon.

PALJON TÄRKEÄMPI asia kummien määrässä on se, mitä itse kokee tärkeäksi asiaksi kummin tehtävässä eli millä perusteilla kummeja valitaan.

Kyllä esimerkiksi kymmenen ylittävä kummimäärä saisi minut kastekeskustelussa (toimitusta edeltävä kotikäynti) keskustelemaan syvällisemmin kummiudesta ja siitä, mitä odotuksia perheellä on. Kummiksi ei pyydetä ketä tahansa ja jos kummeja on valtava määrä, minun mielestäni ajatus kummiudesta häviää. Valtava nyt olkoon tässä sitten se yli kymmenen, mitä ei kyllä ole vielä eteeni tullutkaan. Mutta ylärajaa ei ole enkä usko, että kastepapilla on oikeuttakaan asettaa ylärajaa.

Itse pitäisin kiinni siitä ajatuksesta, että kummiksi ei pidä valita ihmistä, joka ei a) todella itse tahdo tulla kummiksi (olen nähnyt tilanteita, joissa vielä kastetilaisuuden aluksi väkisin pakotetaan lisäkummeja...) tai b) kykene olemaan myös kristillisessä kasvatuksessa lapsen ja perheen tukena.

Kirkkoon kuulumattomat voivat haluta tulla kummeiksi, mikä on ymmärrettävää, mutta melkoinen käsiteparadoksi. Jotkut todella tulevat esittäytymään sanoen "Hei minä olen NN, se kirkkoon kuulumaton kummi".

Kummius on luottamustoimi, joka on kokenut inflaation. Kirkkoon kuulumaton ei voi olla kirkon silmissä kummi, mutta oman perheen ja suvun kesken tällainen kummius on yleistä. Ei siihen pidäkään puuttua. En siis inflaatiolla tarkoita sitä, etteivätkö nämä ihmiset ole varmasti ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin muutkin tai ihan yhtä hyvänä tukena perheelle kuin muutkin.

Kummi on kristillinen käsite ja kristinuskon tähän kulttuuriin tuoma ajatus. Sen vuoksi ihmettelen ihmisiä, jotka tahtovat kirkon ulkopuolella pysyä ja yhä olla kummeja. Kummiudessa ydinkysymys on kuitenkin kristillisessä ajattelussa se, kuka on tämän kasteen takuuhenkilö, kasteelle tuoja, kristillisen elämän elämänmittainen tuki, jopa esikuva. Siihen ei ole kaikista eikä tarvikaan olla.

Jos koskaan itse saan lapsia, vaikeampi kysymys on juuri se, mistä löydän kaksi sellaista kummia, joiden voin luottaa olevan myös kristillisen kasvatuksen niin kuin myös ajan ja rakkauden antajina lapselle.

ylärajaa. Mutta vähintään kaksi täytyy olla.